Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppinen vielä yliopistoon?
26.02.2017 |
Olen aika ajoin haaveillut josko minäkin jonain päivänä ja taas tuo haave nostaa päätään, tosin tässä iässä jo ovat monet yliopistokoulutetut luoneet mittavan uran alallaan eli mitähän tällaisesta vanhuksesta siellä tuumattaisi?
Pääsykokeet eivät olisi vielä tämän kevään projekti, mutta ehkä ensi kevään?
Jotain moocheja olen kuunnellut jo alasta, jospa niitä intensiivisemmin kävisi läpi ja ensi syksystä ehkä avoimessa perusopinnot...
Vakituinen työpaikka minulla toki on enkä ajatellut irtisanoutua jos/kun joskus pääsisin sisälle, että mitenhän tuo opiskelu 8-16 työn rinnalla sujuisi? Joskus katsoin oppiaineen sivuilta että läsnäolopakkoa ei ole ainakaan. Eikä sivua kyllä nykyistä työtä edes etäisesti.
Kommentit (50)
Minä aloitin tutkinto-opinnost yliopistossa viime syksynä 40-vuotiaana. Suoraan lukiosta suoritin alemman korkakoulututkinnon ja olen sitten ollut töissä, mutta vähitellen aloin kaivata muita haasteita ja uusia tuulia. Menin ensin avoimeen yliopistoon pariksi vuodeksi ja siellä innostuin tutkinto-opiskelusta. Pääsykokeisiin menin sitten viime keväänä ja pääsin sisään. Tutkintoani teen monimuoto-opintoina ja samalla teen osa-aikatyötä. SAin hyväksi luettua avoimen opintoni ja nyt aloittelemassa kandityön tekemistä. Minulla on opiskelukavereina kaiken ikäisiä, taitaa ikähaarukka olla 20-55v eli ihan kotoisalta tuntuu siinä joukossa. Kannustan kokeilemaan avoimen opintoja ja sitten vaan hakemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ihan uteliaisuuttasi käymään yliopistolla. Kävele vaan sisään ja mene johonkin luentosaliin, jossa on tavallinen luento. Ne ovat nimittäin avoimia kaikille, ja mitä suurempi sali sitä parempi.
Katso siellä ympärillesi ja hämmästy: näet siellä paljon sinua vanhempia opiskelijoita. Oletettavasti sinua lukuunottamatta kaikki muut ovat opiskelijoita, jos kyse ei ole väitästilaisuudesta tai muusta julkisemmasta tilaisuudesta.
Nykyään moni hyvinkin mittavan uran luonut joutuu vaihtamaan alaa tai täydentämään aiempaa tutkintoaan monistakin eri syistä. Ja omasta kokemuksesta voi kertoa, että toisen maisteritutkinnon suorittaminen ei ole aina helpompaa eikä edes yhtä helppoa kuin sen ensimmäisen.
t. 44-vuotiaana ensimmäisen kerran valmistunut.
Ystäväni opiskeli psykologiksi aikuisena, oli 50-vuotias kun valmistui. Ja sai kyllä myös töitä. Pohjakoulutus hänellä oli sairaanhoitaja.
Mennyt on mennyttä. Aiemmin tehtyihin päätöksiin on turha jäädä kiinni, jos lopputulos ei enää tyydytä.
Ikä on vain numeroita. Joku voi valmistua maisteriksi nuorena, mutta kuolla jo 50-vuotiaana. Joku voi valmistua maisteriksi 50-vuotiaana ja lopettaa työuran vasta 75-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omana opiskeluaikana kaveripiirissä oli aloittessaan 35v mies, hyvin meni porukassa eikä ollut mikään hylkiö. Ei yhtä rankasti juhlinut mutta oli silti osa porukkaa. Teekkari siis olin. Vaikka 15v oli ikäeroa suurimpaan osaan meistä muista niin ei tuo haitannut.
Hae ihmeessä, et menetä mitään!
Vierailija kirjoitti:
Omana opiskeluaikana kaveripiirissä oli aloittessaan 35v mies, hyvin meni porukassa eikä ollut mikään hylkiö. Ei yhtä rankasti juhlinut mutta oli silti osa porukkaa. Teekkari siis olin. Vaikka 15v oli ikäeroa suurimpaan osaan meistä muista niin ei tuo haitannut.
Hae ihmeessä, et menetä mitään!
Nuoret lisäksi kypsyy tosi nopeasti. 20- ja 25-vuotiaissa on jo iso ero. Jos ekana vuonna tuntuu että on vähän yksinäistä niin kandia vääntäessä saattaakin alkaa jo löytyä yhteistä säveltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi keväänä ei ole enää pääsykokeita kuin amiksilla ja heitä tulee pääsemään sisään hyvin vähän (ehkä prosentti). Eli riippuu ihan sun yo-kirjoituksista ja minne haluat hakea, että pääsetkö sisään.
Oletko opiskellut korkeakoulussa aiemmin? Nyt on se ensikertalaiskiintiö, joten itsestä pitää todellakin pusertaa kaikki irti, jos haluaa päästä sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset keski-ikäiset haihattelijanaiset vievät opiskelupaikat nuorilta. Ei mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset keski-ikäiset haihattelijanaiset vievät opiskelupaikat nuorilta. Ei mitään järkeä.
Silloin nuori voi vaan syyttää itseään, kun ei pärjännyt paremmin pääsykokeessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset keski-ikäiset haihattelijanaiset vievät opiskelupaikat nuorilta. Ei mitään järkeä.
Ei todellakaan. Opinto-oikeutta pitäisi näiltä keski-ikäisiltä haihattelijoilta rajata rankalla kädellä. Resurssit ovat rajalliset ja pitäisi kohdistaa niihin, jotka ovat tämän maan tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset keski-ikäiset haihattelijanaiset vievät opiskelupaikat nuorilta. Ei mitään järkeä.
No eikä vie. Tuo aiemmin mainittu ensikertalaiskiintiö takaa sen. Mielestäni joka tapauksessa sellainen systeemi on parempi, että motivoitunut pääsee sisään ja laiska jää ulos. Siksi en tykkää myöskään ensikertalaiskiintiöstä. Ikäraja voisi tietysti olla. Vaikkapa 50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset keski-ikäiset haihattelijanaiset vievät opiskelupaikat nuorilta. Ei mitään järkeä.
Mitä sitten? Parhaimpienhan sinne kuuluukin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Ensi keväänä ei ole enää pääsykokeita kuin amiksilla ja heitä tulee pääsemään sisään hyvin vähän (ehkä prosentti). Eli riippuu ihan sun yo-kirjoituksista ja minne haluat hakea, että pääsetkö sisään.
Jotain linkkiä tästä? Kiitos.
Ensi keväänä pääsykokeita ei välttämättä enää edes ole haluamallasi alalla.
Voit lähteä opiskelemaan, mutta kun opinnot kestävät yleensä vähintään sen viisi vuotta, niin voi olla jokseenkin hankala tuossa iässä enää työllistyä. Siksi kannattaa valita sellainen ala, josta sinulla on tavallaan jo työkokemusta tai sitten sellainen ala, jossa on ylipäänsä hyvä työllisyys.
Itse olen 29 ja lähden opiskelemaan jos vain pääsen. Minuakin mietityttää, että miten työllistyn, kun valmistuessa on kuitenkin jo jonkin verran ikää. Etenkin jos en pääse vielä tänä vuonna opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensi keväänä pääsykokeita ei välttämättä enää edes ole haluamallasi alalla.
Tämä on kyllä aivan naurettava uudistus. On aivan selvää, että uusien ylioppilaiden tulokset tulevat romahtamaan tämän uudistuksen myötä kun ylioppilaskirjoituksiin osallistuu alan vaihtajia, jotka kirjoittavat samalla muut aineet uudestaan, joista heillä saattaa olla takana jopa tohtoritutkinto ja kymmeniä vuosia työkokemusta.
Kyllä siinä melkoinen sovittaminen on, koska osa opetuksesta on päivällä ja nykyään ei akateemista vapautta enää ole kuten ehkä joskus: läsnä on oltava. Kaikkea ei myöskään voi korvata kirjatentillä. Sinällään nelikymppisenä opiskelun aloittamisessa ei pitäisi olla mitään kummaa. Jos on saanut iltalukion suoritettua, valmiudet todennäköisesti riittävät yliopisto-opintoihinkin.
Kun aikanaan itse opiskelin, omassa oppiaineessani vanhempia opiskelijoita ei väheksytty. Toisaalta, kyllähän siellä oli ihan aikuisia avoimen yliopiston opiskelijoita, joilla oli kovin ruusuinen kuva opiskelusta, eivätkä he kauan siellä viihtyneet. Itse taisin opiskella alaa, jolle minulla on luontaisia taipumuksia. Töitä kyllä sai painaa, mutta ei opiskelu minusta kamalan vaikeaa ollut. Itseltäni tosin jäi terveyssyistä työt opintojen ohella. Vasta opintojen loppuvaiheessa opetin alaani.
Ei muuta kuin onnea matkaan! =)