Miltä tuntuu, kun ei tarvitse miettiä mitä ostokset kaupassa tulevat maksamaan?

Vierailija kirjoitti:

Huolettomalta tuntuu ja osaan arvostaa. On vielä muistissa nekin ajat, kun piti ensin kotona laskea kolikot ja kaupassa ynnätä jokainen ostos yhteen. Ja vielä jännittää kassalla, että menihän oikein...

juuri näin!

Nuorena opiskelijana jouduin vuosikaudet köyhäilemään ja venyttämään penniä. Lapsuudenkodissakin oli köyhää eikä mihinkään ylimääräiseen ollut varaa.

Olen jo parikymmentä vuotta nauttinut tulotasosta, joka mahdollistaa kaupassa käynnin siten, että.ostan mitä tsrvitsen ja haluan enkä sitä, mitä pystyn. Ja kiitollinen muistan olla :-)

Mua ärsytti lapsuudessa se periaatteen takia pihistely, vaikka taloudellisesti ei olis ollut pakko. Itse vältän sortumasta siihen.

Vierailija kirjoitti:

Joo, no mulla menee kauppaan yhdellä käynnillä yleensä 240 euroa viikossa ja muutama 50 eukun reissu päälle. Ei siinä paljon jaksa hintoja tutkia, kun otan sen mitä tarvii ja halvimpia en osta. Tämä ruokakaupassa. Vaatteissa ja kengissä ( paitsi lasten) pihistän loppuun asti..

Niin ja ostan siis kuudelle, en vain yhdelle.

Vaan kai tuon saisi stokkan herkkuun meneen yhdelläkin..

Jaa-a sen kun tietäisi.

Olen köyhästä työläisperheestä lähtöisin ja nykyään keskituloinen mutta edelleen pitää tarkasti miettiä mihin rahansa pistää. En edes osaisi ostaa mitään katsomatta hintoja! Vertaan jopa maitolitrojen hinnat ja ostan halvinta - samaa tavaraa kun on.

Periaatekysymys varmaan.

Erityisen hyvältä, vielä vuosienkin jälkeen. Elin vajaa 10 vuotta tilanteessa, jossa oli jatkuva huoli ruuan riittävyydestä, vaatteiden kulahtaneisuudesta, matkarahojen riittävyydestä. Usein pyöräilin 20km suuntaansa opiskelemaan, pakkasellakin, kun ei ollut bussirahoja. Lapset vein pulkalla tai rattailla hoitoon, joka paikkaan kävellen tai pyörällä, autoa ei ollut. Jaksoin, koska ajattelin, että nyt kun pinnistelen muutaman vuoden, helpottaa.

On helpottanut ja toimeentulo on hyvää. Nautin siitä ja valinnanvapaudesta! Siitä, että halutessani jotain ruokaa, sen myös saan. Köyhät vuodet jättivät niin voimakkaat muistijäljet, että en varman koskaan lakkaa olemasta onnellinen nykyisestä mahdollisuudesta tehdä tai olla tekemättä valintoja muista kuin rahallisista syistä.