Miltä tuntuu, kun ei tarvitse miettiä mitä ostokset kaupassa tulevat maksamaan?
Osaatko arvostaa tarpeeksi tällaista tilannetta?
Kommentit (65)
Osaan iloita, koska olin tätä ennen vuosia opiskelija. On siis kyllä hyvin iskostunut, mikä on halpaa, mikä kallista ja mitä on järkevä ostaa. Mutta nautin kovasti siitä, että voin ottaa reseptin ja ostaa vaikka ne, mitä reseptissä lukee ilman että tarvitsee kovasti miettiä, pitäisikö joku ainesosa jättää pois, koska ei ole varaa tai korvata se jollain muulla. Tai valita sittenkin joku resepti, jonka ainesosiin on varaa.
En ole nytkään mikään kroisos enkä osta kallista, mutta voin tehdä enemmän heräteostoksia tai kokeilla uutuustuotteita, jos haluan. Kyllä silti myös suunnittelen ja ostan tarjouksesta.
Voin myös ostaa tuoreita yrttejä, eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos ei käytäkään kaikkea.
Hyvältä edelleen vaikka jo 15 vuotta on ainakin ruokakaupassa voinut ostaa ilman miettimistä. Toki vertailen hintoja jne. mutta ei koskaan tarvitse pelätä että ei olisi kassalla rahaa tarpeeksi. Hyvin on kuitenkin muistissa ne opiskelu- ja työttömyysajat jolloin joka penni piti laskea ja vanhempien ostama ruokakassi ilon aihe.
Vanhin lapsi alkaa olla siinä iässä, että kotoa muuttaminen on kohta lähellä. Hänen kanssaan kaupassa ollessa keskustellaan paljon hinnoista ja siitä miten ei kannata kaikkeen tuhlata. Tavoitteeni on, että hän ei olisi yksi niistä nuorista joka velkaantuu pikavipeillä kun ei tajua miten selvitään pienillä tuloilla.
Kismittää ostaa kallis tuote, vaikkapa kookosöljy tai juusto, vaikka olisikin varaa. Ostan usein -30% -tuotteita ja edullisia perustarvikkeita. Tuntuu kuitenkin kivalta, ettei täydy vahtia, ettei ruokalaskusta tule liian iso, tai ettei ole pakko tyytyä epäterveelliseen halvimpaan vaihtikseen.
Riippuu kai kaupasta mitä olen ostamassa, ruokakaupassa ei kai periaatteessa tarvitsisi välittää mitä ruoka maksaa, mutta kyllä aina katson.
En osta 5€/kg tomaatteja, jos ihan hirveä tomaatin himo on, ostan yhden. Kalliita eksoottisia hedelmiä en osta, toisaalta ostan luomumaitoa ja kananmunia. Voin ostaa viimeisen käyttöpäivän lihaa tai hapanmaitotuotteita, jos tiedän käyttäväni ne heti.
Vaatteissa ostan kyllä itselle kohtuu kalliita perusvaatteita, joita käytän vuosia. Nytkin uusin vaate päälläni on varmasti 3v vanha ja vanhimmat eli marimekon sukat ehkä 8v.
Kodinkoneita jne isompaa ostaessa katson kyllä tarkkaan mitä maksaa.
Eli en osaa ajatella että eläisin niin ettei ole väliä mitä maksaa, vaikka olisi varaa ostaa ihan mitä vaan, mitä nyt toki ei ole.
Vierailija kirjoitti:
En muista aikaa jolloin olisi pitänyt miettiä minkä verran mikäkin maksaa. Ihmettelen niitäkin jotka liruttaa tietyn määrän bensaa autoonsa. Minä tankkaan aina täyteen.
Mää tankkaan aina 2-kymppisellä, hinta pysynyt samana jo vuosia ;)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kai kaupasta mitä olen ostamassa, ruokakaupassa ei kai periaatteessa tarvitsisi välittää mitä ruoka maksaa, mutta kyllä aina katson.
En osta 5€/kg tomaatteja, jos ihan hirveä tomaatin himo on, ostan yhden. Kalliita eksoottisia hedelmiä en osta, toisaalta ostan luomumaitoa ja kananmunia. Voin ostaa viimeisen käyttöpäivän lihaa tai hapanmaitotuotteita, jos tiedän käyttäväni ne heti.
Vaatteissa ostan kyllä itselle kohtuu kalliita perusvaatteita, joita käytän vuosia. Nytkin uusin vaate päälläni on varmasti 3v vanha ja vanhimmat eli marimekon sukat ehkä 8v.
Kodinkoneita jne isompaa ostaessa katson kyllä tarkkaan mitä maksaa.
Eli en osaa ajatella että eläisin niin ettei ole väliä mitä maksaa, vaikka olisi varaa ostaa ihan mitä vaan, mitä nyt toki ei ole.
Ostan aina tomaatteja, yrttejä, mangoa ym.
Lihaa, kalaa, äyriäisiä.
Mutta olen silti tietoinen hinnoista, esim maidon tai juustojen.
Voin ostaa mitä haluan. En halua pihistellä ruuasta
Minä kävin joskus vuosia sitten hyvätuloisille suunnatussa pankkipalveluaiheisessa kuluttajatutkimustilaisuudessa, jossa lähes kaikki muut olivat kiinnostuneita sijoittamisesta ja siitä miten saadaan omaisuus maksimoitua. Minä en. Minä hakeuduin hyväpalkkaiseen ammattiin juuri tuosta aloittajan mainitsemasta syystä: koska en halua ajatella rahaa. En ruokakaupassa, en ravintolassa, en vaatekaupassa, en taksijonossa. Nälkä tietysti kasvoi syödessä ja nyt on sellaiset asuntovelat niskassa, että äitiyslomalla ympyrä sulkeutuu ja joudun taas miettimään mitä ruokakaupasta on varaa ostaa. Mutta kyllä, tuntui helkkarin hyvältä kun sai ostaa ruokaa mieltymysten eikä kilohinnan mukaan. Joskus sitten taas.
Äähh... ihan kivalta. Joskus yritän tarkemmin katsoa, mutta sitten ajattelen, että miksi ihmeessä? Tykätään hyvästä ja tuoreesta ruoasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin joskus vuosia sitten hyvätuloisille suunnatussa pankkipalveluaiheisessa kuluttajatutkimustilaisuudessa, jossa lähes kaikki muut olivat kiinnostuneita sijoittamisesta ja siitä miten saadaan omaisuus maksimoitua. Minä en. Minä hakeuduin hyväpalkkaiseen ammattiin juuri tuosta aloittajan mainitsemasta syystä: koska en halua ajatella rahaa. En ruokakaupassa, en ravintolassa, en vaatekaupassa, en taksijonossa. Nälkä tietysti kasvoi syödessä ja nyt on sellaiset asuntovelat niskassa, että äitiyslomalla ympyrä sulkeutuu ja joudun taas miettimään mitä ruokakaupasta on varaa ostaa. Mutta kyllä, tuntui helkkarin hyvältä kun sai ostaa ruokaa mieltymysten eikä kilohinnan mukaan. Joskus sitten taas.
Ihan sama täällä. Paitsi asuntolaina mitoitettu niin että kestää yhden töissäkäyvän
Eipä ole koskaan tarvinnut kytätä hintoja kaupassa vaikka olen joskus opiskelu- ja työttömyys- ja hoitovapaa-aikoina saanut toimeentulotukeakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kai kaupasta mitä olen ostamassa, ruokakaupassa ei kai periaatteessa tarvitsisi välittää mitä ruoka maksaa, mutta kyllä aina katson.
En osta 5€/kg tomaatteja, jos ihan hirveä tomaatin himo on, ostan yhden. Kalliita eksoottisia hedelmiä en osta, toisaalta ostan luomumaitoa ja kananmunia. Voin ostaa viimeisen käyttöpäivän lihaa tai hapanmaitotuotteita, jos tiedän käyttäväni ne heti.
Vaatteissa ostan kyllä itselle kohtuu kalliita perusvaatteita, joita käytän vuosia. Nytkin uusin vaate päälläni on varmasti 3v vanha ja vanhimmat eli marimekon sukat ehkä 8v.
Kodinkoneita jne isompaa ostaessa katson kyllä tarkkaan mitä maksaa.
Eli en osaa ajatella että eläisin niin ettei ole väliä mitä maksaa, vaikka olisi varaa ostaa ihan mitä vaan, mitä nyt toki ei ole.Ostan aina tomaatteja, yrttejä, mangoa ym.
Lihaa, kalaa, äyriäisiä.
Mutta olen silti tietoinen hinnoista, esim maidon tai juustojen.
Voin ostaa mitä haluan. En halua pihistellä ruuasta
En minäkään pihistele ruuan laadusta, mutta mietin kyllä onko kilo tomaatteja keskellä talvea sen arvoista ja makuista, että siitä se reilu 5€ kannattaa maksaa tai joku granaattiomena, joka Suomessa maistuu kamalalle kun on joskus syönyt suoraan puusta poimitun.
Mä olen kyllä hyvätuloinen ja työssäkäyvä aikuinen ihminen, mutta silti valitsen sen halvemman tonnikalapurkin ja tarjouksessa olevan leivän.
Äidillä oli aikoinaan todella köyhä lapsuus ja vaikka 70-80 -luvulla tilanne muuttui täysin oleellisesti, niin lapsuudessani ostettiin tasan se, mikä oli tarpeen eikä yhtään ylimääräistä. Se on jäänyt minulle kuitenkin selkärankaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnu miltään. En yleensä ruokakaupassa edes katso hintoja.
Sietäisit hävetä. Ei ole oikein että toiset voi ostaa ruokaa katsomatta hintoja ja toiset joutuu samaan aikaan arpomaan ruisleivän ja maitolitran välillä.
Toivottavasti onnesi kääntyy.
ei ole koskaan tarvinnut miettiä, ei opiskelijanakaan
Ensin sitä ei tajua, vaan pihistelee ja laskee edelleen. Sitten vuoden pari arvostaa tilannettaan. Sitten sen unohtaa ja siitä tulee saavutettu etu. Mutta ainakaan mun tapauksessa se ettei tarvi miettiä, onko rahaa ei ole johtanut siihen, etten haluaisi tietää kaiken hintaa. Jos mulle yritetään sanoa, että hintaa kysyvällä ei ole varaa, minä sanon, että jos tuotteen hintaa ei ilmoiteta, se ei todennäköisesti ole hintansa arvoinen.
Tuntuu hyvältä, koska tiedän, että moni on paljon pahemmassa tilanteessa kuin minä ja ei välttämättä saa mitään syödekseen tänään(kään) ja itse voin ostaa mitä haluan.
Olen ikionnellinen vanhemmilleni, että opettivat minut kurinalaiseksi rahankäyttäjäksi.
Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnu miltään. En yleensä ruokakaupassa edes katso hintoja.
Sietäisit hävetä. Ei ole oikein että toiset voi ostaa ruokaa katsomatta hintoja ja toiset joutuu samaan aikaan arpomaan ruisleivän ja maitolitran välillä.
Toivottavasti onnesi kääntyy.
:D niin just, kaikki töissä käyvät hävetkää että olette opiskelleet ja tehneet töitä jotta teillä on varaa! Hävetkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kai kaupasta mitä olen ostamassa, ruokakaupassa ei kai periaatteessa tarvitsisi välittää mitä ruoka maksaa, mutta kyllä aina katson.
En osta 5€/kg tomaatteja, jos ihan hirveä tomaatin himo on, ostan yhden. Kalliita eksoottisia hedelmiä en osta, toisaalta ostan luomumaitoa ja kananmunia. Voin ostaa viimeisen käyttöpäivän lihaa tai hapanmaitotuotteita, jos tiedän käyttäväni ne heti.
Vaatteissa ostan kyllä itselle kohtuu kalliita perusvaatteita, joita käytän vuosia. Nytkin uusin vaate päälläni on varmasti 3v vanha ja vanhimmat eli marimekon sukat ehkä 8v.
Kodinkoneita jne isompaa ostaessa katson kyllä tarkkaan mitä maksaa.
Eli en osaa ajatella että eläisin niin ettei ole väliä mitä maksaa, vaikka olisi varaa ostaa ihan mitä vaan, mitä nyt toki ei ole.Ostan aina tomaatteja, yrttejä, mangoa ym.
Lihaa, kalaa, äyriäisiä.
Mutta olen silti tietoinen hinnoista, esim maidon tai juustojen.
Voin ostaa mitä haluan. En halua pihistellä ruuastaEn minäkään pihistele ruuan laadusta, mutta mietin kyllä onko kilo tomaatteja keskellä talvea sen arvoista ja makuista, että siitä se reilu 5€ kannattaa maksaa tai joku granaattiomena, joka Suomessa maistuu kamalalle kun on joskus syönyt suoraan puusta poimitun.
Missä olet syönyt suoraan puusta poimitun granaattiomenan?
Olen kasvanut köyhässä perheessä ja laskenut tsan kauppasummat opiskeluaikanakin.
Nykyään ei tarvitse laskea. Pidän sitä tärkeänä. Olen esim mitoittanut pakolliset menot niin ettei tarvi pihistellä.
Ruokaa ostan reilulla kädellä, n 800 kuluu neljälle, tai enemmän.
Voin ostaa mitä tahansa haluan. Voin matkustella
Mutta en tuhlaa. Ja minulla on vahva turvallisuuden tarve. Tilillä pitää aina olla tuhansia. Kokisin olevani köyhä jos saldo tippuu liian alas.
Eli ei siitä köyhyydestä pääse irti
Meillä on velaton talo ja sijoitusasunto. Velattomat autot. Velkaa vain sijoitusasunnosta