Miltä tuntuu, kun ei tarvitse miettiä mitä ostokset kaupassa tulevat maksamaan?

Ei miltään. Toki tiedostan, että jos joutuisi miettimään hintoja, se ei olisi kovin mukavaa. 

Hyvältä. Meillä tosin mies laskee vähän tarkemmin, itse olen suurpiirteisempi. Oikeaa tarvetta ei kuitenkaan ole, tuo turvaa kun on rahaa vähän enemmän. Ostoksemme ovat kuitenkin melko järkeviä kaikinpuolin, ostamme vain tarpeeseen ja merkkejä joista pidämme – Pirkalla on monia kivoja juttuja ja samoin Lidlissä käymme usein.

Vierailija kirjoitti:

Mie tosiaan joskus haaveilen siitä että pääsisin johonkin suhteellisen halpaan vaatekauppaan vaikka esim primark ja voisin vaan lappaa vaatteet koriin kantamatta huolta mikä on loppusumma 😍

Tämä oli minusta mielenkiintoinen ja hyvä esimerkki siitä, miltä hyvätuloisten elämä voi vaikuttaa. Harva on kuitenkaan niin rikas, että joka päivä voisi "lappaa tavaroita koriin" välittämättä hinnoista. Eikä kovin moni jaksaisi tehdä moista, vaikka voisikin.

Kaupassakäynti on ihan normaali arjen askare, joka ei aiheuta mitään ahdistusta tms. Ostan huoletta esim. tuoreita yrttejä, kokolihaa, kalaa jne. 

 

Kokemusta on myös nuoruusvuosilta ja hoitovapailta, jolloin piti ensin kauppaan menemistä tarkistaa paljonko tilillä on rahaa ja sen mukaan miettiä ostoksensa tarkkaan. Ihan aina ei mennyt niinkuin pitäisi eli tiesin että tililtä on menossa joku pankkikorttimaksu lähipäivinä, mutta koska tilillä oli vielä rahaa, kävin kaupassa. Kärsin sitten huomautuskulut myöhemmin. Tämä aiheutti aika paljonkin ahdistusta ennen ja jälkeen kauppareissun sekä huono omatunto soimasi. 

Lisäksi yhtenä vuonna oli vaikeat kolme kuukautta kun mies joutui laittomasti irtisanotuksi ja kesti neljä kuukautta ennen kuin asiasta päästiin sopuun ja mies ansiosidonnaista. Ensimmäisenä kuukautena meni sen hetkiset säästöt, joita oli siinä vaiheessa hoitovapaan jäljiltä vain vähän jäljellä. Seuraavat kolme kuukautta elettiin vain minun palkallani.  Tuolloin piti todella tarkkaan laskea mihin käytti tilillä olevat rahat ja mitä piti ostaa luottokortilla. Ei ole ihan nopea juttu jarruttaa taloutta kun ilman ennakkovaroituksia loppuu toiselta palkanmaksu kuin seinään eikä ole tietoa koska tilanne helpottaa.  

 

Ns. lihavina aikoina kannattaa tosiaan pitää huoli siitä että on mahdollisuuksien mukaan säästössä rahaa ja kaikki "turhat" tilaukset (maksukanavat, lehdet jne.) minimissä.

Lainat maksaa ajallaan ja kaikenlaiset osamaksut ja kulutusluotot erittäin harkitusti. Kun on hoitanut asuntolainansa ajallaan, on pankin kanssa helppo sopia tarvittaessa lyhennysvapaasta tai muuttaa maksusuunnitelmia.

Ei luotto-ominaisuudellisia luottokortteja vaan vain sellaisia, joissa maksettava koko kuukauden kertynyt saldo kerralla pois. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie tosiaan joskus haaveilen siitä että pääsisin johonkin suhteellisen halpaan vaatekauppaan vaikka esim primark ja voisin vaan lappaa vaatteet koriin kantamatta huolta mikä on loppusumma 😍

Tämä oli minusta mielenkiintoinen ja hyvä esimerkki siitä, miltä hyvätuloisten elämä voi vaikuttaa. Harva on kuitenkaan niin rikas, että joka päivä voisi "lappaa tavaroita koriin" välittämättä hinnoista. Eikä kovin moni jaksaisi tehdä moista, vaikka voisikin.

Jep ja jos tuota useamminkin harrastaa ei kohta siihen olekkaan enää mahdollisuutta.. Ja kuka muka tarvii niin paljon vaatteita?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu miltään. En yleensä ruokakaupassa edes katso hintoja. 

Sietäisit hävetä. Ei ole oikein että toiset voi ostaa ruokaa katsomatta hintoja ja toiset joutuu samaan aikaan arpomaan ruisleivän ja maitolitran välillä.

Toivottavasti onnesi kääntyy.

:D niin just, kaikki töissä käyvät hävetkää että olette opiskelleet ja tehneet töitä jotta teillä on varaa! Hävetkää.

Työtön ei siis ole voinut opiskella ja tehdä töitä?

Noh, mulla on vajaan millin salkku. Silti katselen kaupassa hyviä ja edullisia ostoksia.

Tää nuorempi sukupolvi kuluttaa kaikki ja vielä mitä vaan lainaksi saa.

Vierailija kirjoitti:

Kaupassakäynti on ihan normaali arjen askare, joka ei aiheuta mitään ahdistusta tms. Ostan huoletta esim. tuoreita yrttejä, kokolihaa, kalaa jne. 

 

Kokemusta on myös nuoruusvuosilta ja hoitovapailta, jolloin piti ensin kauppaan menemistä tarkistaa paljonko tilillä on rahaa ja sen mukaan miettiä ostoksensa tarkkaan. Ihan aina ei mennyt niinkuin pitäisi eli tiesin että tililtä on menossa joku pankkikorttimaksu lähipäivinä, mutta koska tilillä oli vielä rahaa, kävin kaupassa. Kärsin sitten huomautuskulut myöhemmin. Tämä aiheutti aika paljonkin ahdistusta ennen ja jälkeen kauppareissun sekä huono omatunto soimasi. 

Lisäksi yhtenä vuonna oli vaikeat kolme kuukautta kun mies joutui laittomasti irtisanotuksi ja kesti neljä kuukautta ennen kuin asiasta päästiin sopuun ja mies ansiosidonnaista. Ensimmäisenä kuukautena meni sen hetkiset säästöt, joita oli siinä vaiheessa hoitovapaan jäljiltä vain vähän jäljellä. Seuraavat kolme kuukautta elettiin vain minun palkallani.  Tuolloin piti todella tarkkaan laskea mihin käytti tilillä olevat rahat ja mitä piti ostaa luottokortilla. Ei ole ihan nopea juttu jarruttaa taloutta kun ilman ennakkovaroituksia loppuu toiselta palkanmaksu kuin seinään eikä ole tietoa koska tilanne helpottaa.  

 

Ns. lihavina aikoina kannattaa tosiaan pitää huoli siitä että on mahdollisuuksien mukaan säästössä rahaa ja kaikki "turhat" tilaukset (maksukanavat, lehdet jne.) minimissä.

Lainat maksaa ajallaan ja kaikenlaiset osamaksut ja kulutusluotot erittäin harkitusti. Kun on hoitanut asuntolainansa ajallaan, on pankin kanssa helppo sopia tarvittaessa lyhennysvapaasta tai muuttaa maksusuunnitelmia.

Ei luotto-ominaisuudellisia luottokortteja vaan vain sellaisia, joissa maksettava koko kuukauden kertynyt saldo kerralla pois. 

 

Edelleen vaikka, huoletonta kaupassakäyntiä on jatkunut jo 10 vuotta, niin tarkistan kilohinnat ja ostan tuotteesta halvemman vaihtoehdon, ostan punaisen lapun tuotteita, tarjoukset tutkin tarkkaan jne. 

Kalliimmista jutuista (kodinkoneet, puhelimet jne.) selvitän ensin mitä ominaisuuksia haluan ja sitten etsin halvimman ostopaikan.

Tätä teen jopa silloin kun pitää hankkia uusia työvälineitä (läppäri, puhelin) töissä työnantajan piikkiin.  Toiset tilaa kalleimman mitä löytyy, minä tutkin mikä on sopiva ja riittävä mulle. :-D Kyseessä kuitenkin miljardi-liikevaihdolla pyörivä iso konserni, jossa työntekijän kännykän hinnalla ei ole merkitystä suuntaan tai toiseen.

En mieti koskaan loppusummaa, mutta katson aina yksikköhinnan. Tiedän siis hyvin tarkkaan mitä mikäkin maksaa, ja esim. kaurahiutaleista ostetaan aina Kotimaista, joka on noin puolet halvempaa kuin Elovena mutta eroa ei huomaa laadussa. Maidossa taas vapaan lehmän maitoa, koska minusta se on paremman makuista kuin tavallinen (vaikka onkin noin 15 senttiä kalliimpaa). Eikä todellakaan osteta tomaattia talvisin :D.

Ei se, että on varaa, tarkoita sitä, että olisi järkevää tuhlata rahaa johonkin minkä saa yhtä hyvänä halvemmalla (tai jonka voi vaihtaa, esim. talvella tomaatit johonkin halvempaan vihannekseen jne).

Vapauttavalta.

Lapsuudessani viiden markan uimahallimaksu saattoi olla liikaa. Opiskeluaikana vauvan kanssa oltiin tosi tarkkana ostoksista. Pikku hiljaa työstä saatava palkka on kasvanut, ja eräänä päivänä kaupassa havahduimme siihen, että ei ole hetkeen tarvinnut laskea etukäteen ostosten summaa eikä huolehtia rahan riittämisestä kuun loppuun.

Tuli turvallinen ja vapaa olo.

Jäi kai jotkin traumat ajasta jolloin oli muutama kymppi kuussa käyttää ruokaan. Yhä lasken loppusummaa samalla kun kerään ostoksia ja kassa valtaa pelko jos ei rahat riitäkkään, vaikka tietäisin sentilleen mitä tilillä on. Tunnen syyllisyyttä muutaman euron paidasta ja päivittäiskosmetiikasta.

Nyt pari vuotta ollut normaali rahatilanne, loppuun tämä pelko ja syyllisyys koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyllä hyvätuloinen ja työssäkäyvä aikuinen ihminen, mutta silti valitsen sen halvemman tonnikalapurkin ja tarjouksessa olevan leivän.

Äidillä oli aikoinaan todella köyhä lapsuus ja vaikka 70-80 -luvulla tilanne muuttui täysin oleellisesti, niin lapsuudessani ostettiin tasan se, mikä oli tarpeen eikä yhtään ylimääräistä. Se on jäänyt minulle kuitenkin selkärankaan.

Kaikki eli 70-luvulla niukasti. Meillä erityisesti

Silti ostan aina vain vaaleita tonnikalapaloja, en söisi sitä hiutaletta. Leivän hinnassa ei ole eroja. Harvat hintaerot vaikuttaa yhtään mitään

Toki scampit tai kampasimpukat maksaa. Muttei niitä niin usein syödä

Minulle ei ole tärkeää rikastua vaan elää huolettomasti

Rahaa pitää aina olla

Se on köyhyyden perintö

Tiedän että osaisin elää nuukasti

Lopp

Vierailija kirjoitti:

Jäi kai jotkin traumat ajasta jolloin oli muutama kymppi kuussa käyttää ruokaan. Yhä lasken loppusummaa samalla kun kerään ostoksia ja kassa valtaa pelko jos ei rahat riitäkkään, vaikka tietäisin sentilleen mitä tilillä on. Tunnen syyllisyyttä muutaman euron paidasta ja päivittäiskosmetiikasta.

Nyt pari vuotta ollut normaali rahatilanne, loppuun tämä pelko ja syyllisyys koskaan?

Loppuu se.

Arvet kyllä jää. Ehkäpä tarve pitää vararahastoa

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyllä hyvätuloinen ja työssäkäyvä aikuinen ihminen, mutta silti valitsen sen halvemman tonnikalapurkin ja tarjouksessa olevan leivän.

Äidillä oli aikoinaan todella köyhä lapsuus ja vaikka 70-80 -luvulla tilanne muuttui täysin oleellisesti, niin lapsuudessani ostettiin tasan se, mikä oli tarpeen eikä yhtään ylimääräistä. Se on jäänyt minulle kuitenkin selkärankaan.

Se halvin tonnikala ei on epäekologisesti tuotettu ja lilluu jäteöljyssä. Leivän voit tehdä halvemmalla itse ja se on parempaa ja lisäaineetonta. 

Katson kyllä itsekin kaupassa hintoja, vaikka ei tarvisi, mutta laatua unohtamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu miltään. En yleensä ruokakaupassa edes katso hintoja. 

Sietäisit hävetä. Ei ole oikein että toiset voi ostaa ruokaa katsomatta hintoja ja toiset joutuu samaan aikaan arpomaan ruisleivän ja maitolitran välillä.

Toivottavasti onnesi kääntyy.

:D niin just, kaikki töissä käyvät hävetkää että olette opiskelleet ja tehneet töitä jotta teillä on varaa! Hävetkää.

Työtön ei siis ole voinut opiskella ja tehdä töitä?

Blaablaa nillittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Osaatko arvostaa tarpeeksi tällaista tilannetta?

No en osaa arvostaa. Mut en mä mitä tahansa kuitenkaan osta. Vain sen mitä tarvii.

Tiedän -todella- varakkaita ihmisiä, joiden ei tarvitse tutkia hintoja, mutta he tekevät sitä silti. Lidl on pääkauppa ja punalappuiset tuotteet päätyvät koriin aina kun mahdollista. Ymmärrän senkin, rikas ei pysy rikkaana ellei hoida raha-asioita fiksusti. Oma palkka keskitasoa, mutta seuraan tarkasti ostoskorin (kärryllisen) hintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie tosiaan joskus haaveilen siitä että pääsisin johonkin suhteellisen halpaan vaatekauppaan vaikka esim primark ja voisin vaan lappaa vaatteet koriin kantamatta huolta mikä on loppusumma 😍

Tämä oli minusta mielenkiintoinen ja hyvä esimerkki siitä, miltä hyvätuloisten elämä voi vaikuttaa. Harva on kuitenkaan niin rikas, että joka päivä voisi "lappaa tavaroita koriin" välittämättä hinnoista. Eikä kovin moni jaksaisi tehdä moista, vaikka voisikin.

Jep ja jos tuota useamminkin harrastaa ei kohta siihen olekkaan enää mahdollisuutta.. Ja kuka muka tarvii niin paljon vaatteita?!

Minua taas ihmetyttää miksi kukaan haluaisi kaapit täyteen primarkin vaatteita? Vaikka saisin ilmaiseksi niin, niin paljon, niin huonoa olisi pikemmin rasite kuin ilo omistaa.

Joo, no mulla menee kauppaan yhdellä käynnillä yleensä 240 euroa viikossa ja muutama 50 eukun reissu päälle. Ei siinä paljon jaksa hintoja tutkia, kun otan sen mitä tarvii ja halvimpia en osta. Tämä ruokakaupassa. Vaatteissa ja kengissä ( paitsi lasten) pihistän loppuun asti..

Aika kaksipiippuinen juttu: voin käydä Alepassa miettimättä paljonko ostokseni maksavat. Mutta voin vain haavailla budjettivapaasta shoppailureissusta Harrodsille.