Miksi en muista nuoruuttani?
Olen 19 vuotias mies. En muista nuoruuttani kovin hyvin esim. yläaste aikoja. muistan kyllä ihmiset ja ympäristön, mutta tuntuu että tosi vähän muistoja jäänyt mieleen niistä ajoista ja myöskin lapsuudesta.
Mistähän tää johtuu? Tuntuu aika pelottavalta kun ei muista kunnolla.. :/
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla traumoista johtuvaa? Koin henkistä ja fyysistä väkivaltaa lapsena mm. revittiin housut alas ja lyötiin vyöllä persposket mustelmille samalla kun huusin ja itkin..
Koen ahdistusta ja vihaa, mutta en tie voisko kyse olla traumoista, jotka sumentaisivat mun lapsuutta/nuoruutta?
Ap
Mulla on juurikin näin. Isä oli tosi väkivaltainen mutta jostain syystä en muista juuri mitään tapauksia. Äiti on joskus kertonu ja olin sillee häh onko noin muka tapahtunu :O
Mulla on sama juttu, tosin tuntuu että muistot valuu koko ajan pois päästä. En osaa kertoa yhtäkään ns tarinaa lapsuudestani tai teini-iästä, kaikki on yhtä sumua. :(
Mun olisi kanssa vaikea kirjoittaa elämänkertaa. Ja mulla myös lapsuudessa koettua kaltoinkohtelua, turvattomuutta ja vanhemman päihteidenkäyttöä sekä mielenterveysongelmia. Vaikka tätä ei ollut kuin noin kymmenvuotiaaksi, edelleen kannan näitä asioita mukanani ja ne vaikuttavat esimerkiksi muistiini, jos koen jotain traumaattista (keskenmeno esim.) aikuisena. Samalla tavalla pyyhkiytyy muisti, suojelen tavallaan itseäni kuten lapsena olemalla muistamatta.
Minäkin muistan vain välähdyksiä lapsuudesta ja nuoruudesta, ja kai nuo aikuisuudenkin alkupään muistot alkavat haihtua jo. Muista siinä sitten kaikki koulussa opetettu...
Minulla oli myös vaikea nuoruus, mutta en tiedä sitten. Meissä on niin erilaisia ihmisiä.
Tuossa juttu naisesta joka ei muista mitään
Dissosiaatiota olin minäkin tulossa ehdottamaan. Ap:n kannattaa todellakin tutustua aiheeseen.
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille! On kiva nähdä, että en ole ainoa näiden asioiden kanssa! Tai siis ne itse asiat mitä minä ja te muut olette kokeneet ei tietenkään ole kivoja, mutta se, että tämä huono muistisuus on kai sitten luonnollista kun ottaa huomioon kaikki tapahtumat mitä on tullut koettua, eikä kyse välttis olekkaan mistään muistisairaudesta, jota olen pelännyt.
Taidankin avautua ammattilaiselle näistä asioista, jotta saan mielenrauhan ja voin elää normaalisti miettimättä ja murehtimatta näitä asioita. Tsemppiä kaikille jotka on kokenu näitä samoja asioita, ja myöskin niille jotka muuten vaan taistelee elämässään ongelmia vastaan.
Ap
Minäkään en muista juuri mitään mitä elämässä on tapahtunut 13-25 ikäisenä. Lapsuudesta on selkeämmät muistot. Lomat ym ovat täysin pimennossa. Ja kun katson kuvia niiltä ajoilta tuntuu että katselen jonkun vieraan ihmisen loma ym. kuvia kun en muista olleeni niissä paikoissa.
Lapsuuteni ja nuoruuteni oli todella vaikea ja epävakaa äidin alkoholismin ja oman sairauteni takia. On hyvä etten ikäviä asioita muista mutta kun kaikki hyvätkin muistot ovat jonnekin hävinneet.