Lue keskustelun säännöt.
Miehen arvostus minua kohtaan tippui nolliin, kun jäin kotiin.
24.02.2017 |
Jäin kotihoidontuelle. En enää jaksanut suorittaa kaikkea. Muita?
Kommentit (301)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Miten olisi huostaanotto!? Jos aikuinen ihminen ei normi arjesta selviinny onko hänestä riittävän hyvään vanhenmuuteenkaa?!
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä?
Joo, eli tämän piti olla yhteinen päätös. Tai ei, mutta olosuhteiden pakosta tehty. Tiedän että petin miehen, kun se olisi halunnut jäädä kht.lle itse kesällä, mutta haluan itsekin nähdä koululaistani, ja kesälomaa mulla ei olis ollut.
Nyt sitten teen kaikki, jotta korvaan tätä asiaa. Mies on jatkuvasti äkäinen ja etäinen. Miten elämä voi mennä näin päin vi**ua aina?
Usein "arvostus" tulee työn kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olettepa valinneet ihanteelliset miehet ja varmasti muutenkin parisuhde on ollut upea, eli onnea vain! Elämä on valintoja täynnä ja vielä nytkin voi tehdä erilaisia valintoja. Vain itseään voi syyttää jos huonoon tilanteeseen jää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Miten olisi huostaanotto!? Jos aikuinen ihminen ei normi arjesta selviinny onko hänestä riittävän hyvään vanhenmuuteenkaa?!
Saitko nyt pahan olon purettua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Stop nyt naiset! Ette te ole mitään kotiorjia. Ei mies voi vaan ilmoittaa, että ystäviä tulee ja pitää siivota. Sanot seuraavan kerran, että herra on sitten hyvä ja siivoaa.
Ei kaikkeen pidä suostu, sanokaa vastaan. Tai jättäkää pesemättä vaatteet jos mies jättää lojumaan.
Meillä minä teen päivittäiset askareet, pesen pyykit yms. Viikkosiivous yhdessä. Astianpesukoneen tyhjentää se kumpi sattuu paikalle. Vaadin jokaiselta, myös lapsilta, että jokainen siivoaa omat sotkunsa. Minä pidän yleissiistinä asunnon arkena ja se on helppoa kun tavarat omilla paikoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo, eli tämän piti olla yhteinen päätös. Tai ei, mutta olosuhteiden pakosta tehty. Tiedän että petin miehen, kun se olisi halunnut jäädä kht.lle itse kesällä, mutta haluan itsekin nähdä koululaistani, ja kesälomaa mulla ei olis ollut.
Nyt sitten teen kaikki, jotta korvaan tätä asiaa. Mies on jatkuvasti äkäinen ja etäinen. Miten elämä voi mennä näin päin vi**ua aina?
Vika yksin miehessä?
Mitä odotit kotona olemisen olevan? Söpösti leikitte lapsen kanssa ja mies vastaa kodista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Stop nyt naiset! Ette te ole mitään kotiorjia. Ei mies voi vaan ilmoittaa, että ystäviä tulee ja pitää siivota. Sanot seuraavan kerran, että herra on sitten hyvä ja siivoaa.
Ei kaikkeen pidä suostu, sanokaa vastaan. Tai jättäkää pesemättä vaatteet jos mies jättää lojumaan.
Meillä minä teen päivittäiset askareet, pesen pyykit yms. Viikkosiivous yhdessä. Astianpesukoneen tyhjentää se kumpi sattuu paikalle. Vaadin jokaiselta, myös lapsilta, että jokainen siivoaa omat sotkunsa. Minä pidän yleissiistinä asunnon arkena ja se on helppoa kun tavarat omilla paikoillaan.
Miten sitten tuo tasa-arvon pätäkän tuomisesta taloon? Mies hoitaa sen yksin ja sen lisäksi kodinkin= tasa-arvoinen parisuhde?
Miehet ei pidä kaikkeen suostua!
Kunnioitus ja arvostus on ansaittava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten arvostuksesi näkyy miestäsi ja kotiasi kohtaan kun hän mahdollisti sinun irtautumisen työelämästä?
Vierailija kirjoitti:
Olettepa valinneet ihanteelliset miehet ja varmasti muutenkin parisuhde on ollut upea, eli onnea vain! Elämä on valintoja täynnä ja vielä nytkin voi tehdä erilaisia valintoja. Vain itseään voi syyttää jos huonoon tilanteeseen jää kiinni.
Toki jossakin vaiheessa olisi hyvä rauhoittua ja lakata riuhtomasta koko ajan uuden alun perässä. Jos siis on lapsia, yhteistä velkaa, ehkä yhteistä omaisuuttakin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoja miehiä teillä ei mitään arvostusta teitä tai lastakaan kohtaan. Itse olen ollut kotona. Lapsi on nyt 2 - vuotias. Ruoka ei ole valmiina kun mies tulee ja siivoan minkä ehdin. Tip top ei ole ikinä eikä tarvitsekaan olla. Eipä ole mies valittanut. Nyt mursin jalkNi liukkailla. En pysty tekemään siis mitään kotitöitä. Kotiäidin ťyöpanos on puuttuessaan tullut harvinaisen selväksi ja luulen, että kun saan jalat alleni, on mies niin onnellinen ettei kotoa päästäisi lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Miten olisi huostaanotto!? Jos aikuinen ihminen ei normi arjesta selviinny onko hänestä riittävän hyvään vanhenmuuteenkaa?!
Saitko nyt pahan olon purettua
Kyllä sillä on ihan pointti.
Yhyy, koko päivä aikaa mutta en saa siivottua tai kaupassa käytyä, koska vauva. Yksi vauva.
Vähän reippautta nyt sinne, ja tuumasta toimeksi!
Kyllähän tässä on tosiaan aika selvästi tullut esille, että mies on pettynyt kun en enää tienaa sitä omaa palkkaani ja petin lupaukseni, kun en suostunut hänen vapaaseensa.
En minäkään vaan jaksa kaikkea. Hoidan kodin, laitan ruoat ja lähden illaksi töihin.
Kuitenkin kaikki hommat on aivan retuperällä, remoat kesken, kaikki kaapit siivoamatta, ikkunat pesemättä 2 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Miten arvostuksesi näkyy miestäsi ja kotiasi kohtaan kun hän mahdollisti sinun irtautumisen työelämästä?
Se, että olen kotihoidontuella ei tarkoita etten tekisi myös töitä. 2 arki-iltaa ja viikonloput, sen minkä imetykseltä pystyn, teen keikkaa
Nro.2
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Mikä estää sinua hankkimasta itsellesi autoa?
Jos vieraita ei olisi tulossa, niin laittaisin pakkasesta viime viikon tähteitä ja pakottaisin miehen siivoamaan kanssani viikonloppuna.
Nyt nukutan vauvaa syliin ja toivon, ettei herää kolinaan kun yritän järjestellä paikkoja
Nro.2
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.