Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni kummin lapsettomuus ja vetäytyminen
25.05.2023 |
Lapseni on pian 5-vuotias, ja yksi hänen kummeistaan (hän on myös pitkäaikainen hyvä ystäväni) kärsii tahattomasta lapsettomuudesta.
Olen kulkenut hänen vierellään koko hänen lapsettomuusmatkan ajan, koittanut parhaani mukaan tukea kuuntelemalla ja antamalla konkreettista tukea, mutta minun perhe-elämäni alkaa vaikuttavan tehdä pysäyttämätöntä rakoa väliimme. Asiaan suurelta osin vaikuttaa varmasti se, että meille syntyi hiljattain myös toinen lapsi.
Ystäväni ei ole tavannut kummilastaan pian puoleentoista vuoteen. Hän on synttäreinä ja jouluna käynyt tiputtamassa pienen muistamisen oven taakse silloin kun emme ole olleet kotona, ja muuten vedonnut muihin menoihin kun olen kutsunut käymään tai ehdottanut että tultaisiin käymään. Välimatkaa ei ole mitenkään mahdottoman paljon, alle tunnin matka suuntaansa. Lapseni on jo sen ikäinen, että on alkanut kysellä miksei kummi tule käymään ja tämä särkee sydämeni. Olen myös surullinen, että välimme ovat alkaneet etääntyä eikä vuorovaikutus ole ennallaan.
Aihe on tällä hetkellä niin arka, että jos tapaamme ystäväporukalla ja puhe edes pienesti sivuaa lapsiamme ja kummilastansa niin ystäväni vaikenee ja vetäytyy täysin. Emme enää juurikaan tapaa kahden kesken sillä sopimamme tapaamiset ovat aina peruuntuneet hänen osaltaan viime tingassa. Lisäksi tilannetta hankaloittaa että nyt mukanani kulkee pieni vauva valtaosan vuorokaudesta.
Ymmärrän täysin että tilanne on todella hankala ja vierellä kulkeneena ymmärrän aiheen olevan todella kipeä, mutta koen myös surua siitä että ystävyytemme mahdollisesti katkeaisi tähän, eikä lapseni saisi kumminsa kanssa läheistä suhdetta. Viime aikoina on myös herännyt epäreiluuden tunnetta, että hän ei ole kiinnostunut miltään osin kummilapsensa tai ystävänsä kuulumisista mutta tuntuu että odottaa kuitenkin muilta tukea.
Miten lähtisitte tilannetta ratkomaan? Hän ei tosiaan juurikaan vaikuta olevan halukas tapaamaan minuakaan enää edes kahden kesken (ehkäpä muuttuneen elämäntilanteeni vuoksi) ja koen että tällaista asiaa on tökeröä alkaa selvittämään puhelimen välityksellä. En haluaisi välien katkeavan, mutta toivoisin myös häneltä vastaantulemista. Vai joudunko vain toteamaan että kuilun kasvamista välillemme ei voi enää pysäyttää..
Kommentit (18)
Ääh, älkää aina jaksako vatvoa kummeista. Ap, jos lapsen ja kummi suhde ei muodostu lunnostaan, anna olla. Ei se suhde pakottamalla muodostu. Vaikea kuvitella, että 5v lapsi kyselee ihmisen perään, jota ei ole tavannut 1,5 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ääh, älkää aina jaksako vatvoa kummeista. Ap, jos lapsen ja kummi suhde ei muodostu lunnostaan, anna olla. Ei se suhde pakottamalla muodostu. Vaikea kuvitella, että 5v lapsi kyselee ihmisen perään, jota ei ole tavannut 1,5 vuoteen.
Kyse myös ystävyyssuhteesta, jonka toivoisin säilyvän. Ei tietenkään voi pakottaa jos ei kummi-suhdetta synny, mutta toivoisin edes meidän parinkymmenen vuoden ystävyyden säilyvän.
Lapsi osaa kysellä siitä syystä, että samassa ystäväpiirissä kaksi kummiaan ja olen vastannut hänelle lähteväni tapaamaan x ja x -kummia. Toinen kummi aktiivisesti lapsen elämässä. Mutta ehkäpä alan jatkossa vaan kutsumaan lapsen kuullen nimellä ilman kummi-etuliitettä.
Ap
Kummius on nykyään merkityksetöntä, etenkin kummit itse kokevat lähinna olevansa jotain lahja-automaatteja. Itse annaisin olla ja olisin yhteydessä lähinna muista asioista, ei-lapsiin liittyvistä.
Anna sen loppua mikä luonnostaan on loppumassa. Kaikki suhteet eivät kestä ikuisesti, eikä tarvitsekaan. Hyväksy asia, niin pääsette kaikki osapuolet helpommalla. Pakolla ei mikään suhde toimi. Joskus vain on parempi erkaantua.Ystävällesi niin on parempi.
Ehkä nyt liikaa korostat mielessäsi sitä kummiutta. Ei se varsinaisesti sido mihinkään. Tiet voivat jossain vaiheessa erota pitkästä ystävyydestä ja sovituista titteleistä huolimatta. Lapsettomuus voi olla nyt ystävällesi kova paikka ja surun aihe tai ehkä hänellä on jotain muuta meneillään elämässään. Anna olla rauhassa jos kerran vetäytyy. Välejä ei kuitenkaan tarvitse mitenkään katkaista, välillä voi kysyä kuulumisia jne. Ehkä se siitä vielä kun ystäväsi pääsee pahimman yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsin itse lapsettomuudesta, ja olen oman mielenterveyteni vuoksi joutunut luopumaan joistakin ystävyyssuhteista. Sitä ei voi järjellä selittää, kuinka kauheaa on olla ihmisen kanssa joka elää sitä omaa suurinta hartaina toivetta.
Miksi toinen saa kaksi ja itse ei yhtään?
Nyt syynä on varmasti tämä sinun vauvasi. Kun elät sitä vauva-arkea, on näkemisessä riski, että yhtäkkiä se vauva on siinä paikalla ja sen näkeminen vain voi särkeä sydämen. Sitä tavallaan pelkää että otatkin sen mukaan vaikka olisitte sopineet tapaavanne kahden. Vaikka yrittäisit olla puhumatta lapsistasi, ei elämääsi välttämättä juuri nyt oikein muuta kuulu.
Hoidot myös täyttävät pään niin, ettei hänenkään arkeensa välttämättä juuri muuta kuulu. Aika mahdoton yhtälö, eikös.
Luulen, että voitte löytää toisenne uudelleen esimerkiksi muutaman vuoden jälkeen, kun vauvasi on vähän kasvanut.
Laita viestiä ja kerro että kaipaat häntä. Kummitus voi olla vaikeaa nyt kun hän kärsii lapsettomuudesta, sitä kipua ei ymmärrä kuin toinen saman kokenut. Itsekin koin vaikeaksi olla vauvojen lähellä, ahdistuin jo muiden raskausuutista, saati että se vauva tuotiin mun kans kahville. Ja pahinta oli kuulla jotain onpa rankkaa kun se valvottaa tai sitoo yms -kuulumisia kun olisin antanut mitä vain päästäkseni mamman rooliin. Saatuani kaksi lasta myöhemmin olen ymmärtänyt mistä ne valitti. Tai etteivät ymmärtäneet kipuamistaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mihin toivot ystävältä vastaantulemista? Jos hän ei juuri nyt jaksa keskustella muiden lapsista, niin miksi hänen pitäisi niin tehdä? Huomioitteko te muut hänen lapsetonta elämäänsä, siihen kuuluvia tärkeitä asioita, haluatko tavata koskaan ilman lapsia? Itse lapsettomana sinkkuna olen huomannut, miten vähäpätöisinä muut perheelliset ihmiset pitävät minun elämäni asioita. Niistä ei kysytä eikä niistä puhuta. Niitä ei pidetä enää tärkeinä, nyt kun muilla on elämässä paljon tärkeämpää eli lapset. Jos kerron itse jotain, vastaukset ovat valjuja ja huomio muualla. Vastataan että "no minulla ei ole aikaa tuollaiseen", "en välitä enää noista asioista" tms.
Mutta voithan kysyä suoraan et voitteko nähdä kahdestaan, kummius ei välttämättä hänellä nyt kiinnosta kun on maailman suurin suru aiheesta hänellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että yritys ratkaista tilannetta nyt väkipakolla ainoastaan pahentaa sitä. Et voi vaatia ystävääsi osallistumaan teidän perhe-elämäänne. Vaatimus siitä tilanteessa jossa se on hänelle hyvin vaikeaa on sydämentöntä ja itsekeskeistä. Kummius ei sido mihinkään. Kummin tehtävähän on oikeasti lapsen kristillinen kasvatus.
Kiitos viesteistä, ehkä olen tosiaan itse liian takertunut ystävääni ja hän tarvitsee nyt vain aikaa ja tilaa. Ehkäpä lähestyn häntä vielä viestillä, että kaipaan häntä mutta ymmärrän mikäli tarvitsee nyt tilaa. Tosiaan ei ole vaikuttanut innokkaalta vaikka olen ehdottanut ajanviettoa ihan kahden kesken.
Toivon sydämeni pohjasta että aika tekee tehtävänsä ja voimme vielä lähentyä.
Ja halaus teille kaikille joita aihe jollakin tavalla koskettaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääh, älkää aina jaksako vatvoa kummeista. Ap, jos lapsen ja kummi suhde ei muodostu lunnostaan, anna olla. Ei se suhde pakottamalla muodostu. Vaikea kuvitella, että 5v lapsi kyselee ihmisen perään, jota ei ole tavannut 1,5 vuoteen.
Kyse myös ystävyyssuhteesta, jonka toivoisin säilyvän. Ei tietenkään voi pakottaa jos ei kummi-suhdetta synny, mutta toivoisin edes meidän parinkymmenen vuoden ystävyyden säilyvän.
Lapsi osaa kysellä siitä syystä, että samassa ystäväpiirissä kaksi kummiaan ja olen vastannut hänelle lähteväni tapaamaan x ja x -kummia. Toinen kummi aktiivisesti lapsen elämässä. Mutta ehkäpä alan jatkossa vaan kutsumaan lapsen kuullen nimellä ilman kummi-etuliitettä.
Ap
Ai teillä puhutaan ihmisistä tyyliin kummi-Anni. Ehkä tosiaan parempi jättää se etuliite pois. Tyhmältähän se kuulostaa.
Lapsettomuudesta kärsineenä luulen et se sun vauva on se syy. Vielä jos otat sen mukaan tapaamisiin. Tai vielä jotenkin aina alat sitä kummiutta puheessasi muistuttamaan niin tulee ahdistunut ja karmiva olo hänellä, viha ja syyllisyys Niin ei ehkä siksi tahdo nähdä sinua muutenkaan. Et nyt vain täysin ymmärrä hänen kipuaan, maailman suurinta kipua. Luulen et paras kun odotat hieman et vauvasi kasvaa ja ehdotat että näette ystävän kanssa kaksin. Kummius voi tuntua liian kurjalta hänestä nyt eikä sitä ole pakko hänen nyt yrittääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääh, älkää aaina jaksako vatvoa kummeista. Ap, jos lapsen ja kummi suhde ei muodostu lunnostaan, anna olla. Ei se suhde pakottamalla muodostu. Vaikea kuvitella, että 5v lapsi kyselee ihmisen perään, jota ei ole tavannut 1,5 vuoteen.
Kyse myös ystävyyssuhteesta, jonka toivoisin säilyvän. Ei tietenkään voi pakottaa jos ei kummi-suhdetta synny, mutta toivoisin edes meidän parinkymmenen vuoden ystävyyden säilyvän.
Lapsi osaa kysellä siitä syystä, että samassa ystäväpiirissä kaksi kummiaan ja olen vastannut hänelle lähteväni tapaamaan x ja x -kummia. Toinen kummi aktiivisesti lapsen elämässä. Mutta ehkäpä alan jatkossa vaan kutsumaan lapsen kuullen nimellä ilman kummi-etuliitettä.
Ap
Aika outoa, jos 5v osaa kaivata kummiaan ja kyselee, milloin tulee käymään, kun tuon ikäiset elävät tässä ja nyt.
Meillä ei edes yksikään kolmesta lapsesta ole kaivannut päiväkodin hoitajia, vaikka lapset viihtyvät ja tykkäävät olla päiväkodissa, mutta mitään kaipausta tai ilävöintiä ei edes kesällä ole, vaikka lapset viettävät lomaa pari kuukautta ja ovat pois päiväkodista. Puhumattakaan kummien kaipuusta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuudesta kärsineenä luulen et se sun vauva on se syy. Vielä jos otat sen mukaan tapaamisiin. Tai vielä jotenkin aina alat sitä kummiutta puheessasi muistuttamaan niin tulee ahdistunut ja karmiva olo hänellä, viha ja syyllisyys Niin ei ehkä siksi tahdo nähdä sinua muutenkaan. Et nyt vain täysin ymmärrä hänen kipuaan, maailman suurinta kipua. Luulen et paras kun odotat hieman et vauvasi kasvaa ja ehdotat että näette ystävän kanssa kaksin. Kummius voi tuntua liian kurjalta hänestä nyt eikä sitä ole pakko hänen nyt yrittääkään.
Lapsettomuus ei ole maailman suurin kipu 😡😡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääh, älkää aaina jaksako vatvoa kummeista. Ap, jos lapsen ja kummi suhde ei muodostu lunnostaan, anna olla. Ei se suhde pakottamalla muodostu. Vaikea kuvitella, että 5v lapsi kyselee ihmisen perään, jota ei ole tavannut 1,5 vuoteen.
Kyse myös ystävyyssuhteesta, jonka toivoisin säilyvän. Ei tietenkään voi pakottaa jos ei kummi-suhdetta synny, mutta toivoisin edes meidän parinkymmenen vuoden ystävyyden säilyvän.
Lapsi osaa kysellä siitä syystä, että samassa ystäväpiirissä kaksi kummiaan ja olen vastannut hänelle lähteväni tapaamaan x ja x -kummia. Toinen kummi aktiivisesti lapsen elämässä. Mutta ehkäpä alan jatkossa vaan kutsumaan lapsen kuullen nimellä ilman kummi-etuliitettä.
Ap
Aika outoa, jos 5v osaa kaivata kummiaan ja kyselee, milloin tulee käymään, kun tuon ikäiset elävät tässä ja nyt.
Meillä ei edes yksikään kolmesta lapsesta ole kaivannut päiväkodin hoitajia, vaikka lapset viihtyvät ja tykkäävät olla päiväkodissa, mutta mitään kaipausta tai ilävöintiä ei edes kesällä ole, vaikka lapset viettävät lomaa pari kuukautta ja ovat pois päiväkodista. Puhumattakaan kummien kaipuusta.
En sanoisi että varsinaisesti nyt kaipaa, lähinnä kyselee milloin kummi tulee käymään / miksei tule. Uskon tämän johtuvan juuri tästä kun toinen kummi käy, ja toisaalta taas kyllä toisestakin kummista lapselle ollaan puhuttu vaikka ei ole pitkään aikaan käynytkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuudesta kärsineenä luulen et se sun vauva on se syy. Vielä jos otat sen mukaan tapaamisiin. Tai vielä jotenkin aina alat sitä kummiutta puheessasi muistuttamaan niin tulee ahdistunut ja karmiva olo hänellä, viha ja syyllisyys Niin ei ehkä siksi tahdo nähdä sinua muutenkaan. Et nyt vain täysin ymmärrä hänen kipuaan, maailman suurinta kipua. Luulen et paras kun odotat hieman et vauvasi kasvaa ja ehdotat että näette ystävän kanssa kaksin. Kummius voi tuntua liian kurjalta hänestä nyt eikä sitä ole pakko hänen nyt yrittääkään.
Lapsettomuus ei ole maailman suurin kipu 😡😡
Jokainen tietää itse mikä on omassa elämässä suurin kipu ja suru. Sinä et voi päättää sitä toisen puolesta vaikka pistäisit kuinka monta vihaista emojia.
Alue: Aihe vapaa
Kummius aika usein on sellainen suhde mikä ei vaan pidemmän päälle toimi.. saisi minun mielestäni luopua kokonaan käytöstä että lapsella on pakko olla kummit ennen kuin hänet voidaan kastaa. Meillä on kolme lasta ja vaan yksi kummeista on oikeastaan pitänyt säännöllisesti yhteyttä.