En ole kade mutta työkaverin elämä vaan ärsyttää mua niin kauheesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää se, et tuommoisen naisen kohalla, ei mitään muuta sanota, kuin forever et, sen mies on... ja suhtaudutaan niin ihaillen. Siis et ei tunneta mitään siitä naisesta. Ylennyksiä satelee. Kollegat ihan onnessaan mainitsee hänet, ja aina toi, sen mies blaa, blaa. Sen mies. Sen mies.

Miehen asemasta on varmasti tälle naiselle ollut paljon hyötyä. Se on ilmeisesti mahdollistanut ulkomailla opiskelun (tai ainakin tehnyt siitä vähän helpompaa). Ne ylennykset nyt todennäköisesti ovat tulleet niiden opintojen perusteella.

Tällä ko. Naisella on tullut miehen perusteella. Mutta tiesitkö, sen mies on..

Aivan turhaanko hän on opiskellut? Ei

Olisiko saanut nämä ylennykset vaikka hänellä ei olisi koulutusta eikä opintoja ulkomailla? Häh, ei ole opintoja ulkomailla

Ihan vaan miehen perusteella? Kyllä. Niin siis ihan Suomessa, joka on korruptiovapaa maa.

Toisten elämä voi päällepäin näyttää kadehdittavalta, mutta melko varmasti kulisseista löytyy niitä murheitakin.

Kaade kaade kaade

lällälälälälää kade kade kade!!!

Vierailija kirjoitti:

Työkavei:

180 m2:n asunto Etelä-Helsingissä.

Lapset eliittikouluissa ja 10:n oppilaita.

Mies kansainvälisen suuryrityksen palveluksessa.

Asutaan aina välillä ulkomailla pari-kolme vuotta. Työkaveri on silloin vapaalla mutta palaa aina töihin paremmalla sopparilla. Suorittanut kaksi ulkomaista tutkintoa ollessaan ulkomailla.

Nytkin "konsultoi" ulkomaalaisia asiakkaita projektiluonteisesti.

Ei työaikaa ja matkustelee paljon.

Harrastaa opiskelua, kirjallisuutta ja purjehdusta.

"Talvipaikka" Kanarialla

Ym ym

Minä:

84 m2:n vuokrakämppä kerrostalossa Pohjois-Helsingissä.

Lapset käyvät paikallista koulua, jossa paljon ongelmia. Keskiarvot 7 - 8:n luokkaa.

Eronnut, miesystävä töissä kaupungilla.

Ulkomailla käydään korkeintaan jossain Bulgariassa mutta useimmiten Tallinnassa.

Ollut samalla paikalla 7 vuotta. Työtehtävät pysyneet samoina 12 vuotta.

Työajanseuranta ja työmatkat Pohjois- ja Itä-Suomeen.

Harrastaa lenkkeilyä ja lintubongausta miehen kanssa.

Mökkeilee vanhempien mökillä Savossa noin 2 viikkoa kesässä.

Ym ym

Me kaksi tultiin samoihin aikoihin töihin samoihin tehtäviin. Taustalla sama yliopistotutkinto. Miksi meidän kaikesta on tullut niin erilaista?

(Muutin joitakin seikkoja, ettei ketään tunnisteta. Peruskuvio on kuitenkin tämä)

Miksi olet vihainen jollekulle muulle siitä, että bongaat lintuja ja mökkeilet Etelä-Savossa? Ei niitä kukaan ole sinua pakottanut tekemään. Jos ne on miehen harrastuksia, ja inhoat niitä, miksi sitten olet sellaisen miehen kanssa jos teillä eri ole mitään yhteistä?

Jos haluat ulkomaille, budjettimatkalle pääsee, en minäkään jaksaisi pelkästään Tallinnassa käydä. Jos haluat edetä uralla, opiskele työn ohessa tai vaihda työpaikkaa.

Jos taas olet kade että hän on saanut rikkaan miehen ja sinä et, niin voithan aina jättää sen taviksesi ja etsiä rikkaamman. Varmaan löytyy jos olet valmis muuttamaan syrjemmäs tai ottamaan vähän vanhemman.

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt ymmärtäkö väärin: olen ihan tyytyväinen omaan elämääni. Tämän työkaverin elämä vaan jotenkin saa mut näkemään punaista. Jotenkin. Ap

Mielestäni nuo erot teidän elämäntyylissänne selittyvät vain ja yksinomaan rahalla. Työkaverisi on todennäköisesti perinyt rahaa, tai sitten hänen miehensä rahoittaa rouvan kivemman keskiluokan elämää.

Ulkomailla opiskelu on kallista, mutta rouvallahan on rahaa, ja sen myötä hän on pystynyt kehittämään omaa ammattitaitoaan ja luonut kansainvälisiä kontakteja.

En ole kateellinen, mutta...

:D:D:D:D:D:D

Työkaverisi on vain menestyneempi kuin sinä.

Ei tietyn taustaiset päädy tietynlaisiin hommiin, mikä tässä nyt ihmetyttää?

3 pitkäaikaisinta ja parasta ystävääni ovat päätyneet kaikki samaa alaa lukemaan korkeakouluun kuin minä itse vaikka olemme hyvin eri taustaisi.

Yksi meistä on yh:n kasvattama vaikeista perheoloista, joka meni AMK:hon. Toinen meni ulkomaille kandin suorittamaan, vaativien maahanmuuttaja-yrittäjien lapsi. Kolmas on isän kasvattama, joka meni yhteen Suomen huippuyliopistoista. Neljäs meni AMK:hon Suomeen 30 v sitten muuttaneen äidin kasvattava, mutta ei perheongelmia.

Ja kaikki voitais yhdessä tiimissä jossain puljussa työskennellä.

No sitä se aikuisena oleminen ja siihen kasvaminen on. Ymmärtämistä että elämä ei ole reilua ja tasajakoa ja sen kanssa vaan on opittava elämään. 

Siihen auttaa laajempi näkökulma eli esim. matkustaminen ja erilaisiin kulttuureihin tutustuminen. 

Joku lukee aloitusviestistä sinunkin elämästäsi ja ajattelee että antaisi toisen jalkansa ja kätensä jos olisi asiat noin hyvin.

Mä ennen ajattelin että se onni löytyy siitä kun kehittää itseään paremmaksi ja menestyneemmäksi ja saavuttaa ja voittaa ja onnistuu jne. tuttu tarina, mutta oikeastaan se onnellisuus löytyykin siitä että tuntee itsensä ja osaa toteuttaa itseään.  Tuo eka tapa vie sua koko ajan kauemmas itsestäsi koska yrität jatkuvasti muuttua etkä kelpaa itsellesi. Joskus se menestys vie niin kovan hinnan, että vasta lopussa näkee että koko sisältö ja elämän punainen lanka on kadonnut.

Ratkaisu on omassa päässäsi. (psst. tuo on kateutta ja se on ihan ok tuntea, parempi tiedostaa se jotta ei lähde lapasesta.)

Aina jokapaikassa tuodaan esiin, että on syytä kadehtia, jos toisella on tutkintoja, se on kaunis, sillä on menestyvä puoliso, sillä on paljon ystäviä, se saa matkustella paljon, se on rikas, sen lapset on älykkäitä jne., aina samat tylsät litaniat, minkä takia olla kade.

Jos ihan oikeasti nähtäisiin, mitä kaikkea hyvää ihmiselämässä muutakin voi olla, niin listaan tulisi kyllä paljon asioita, mistä voi olla onnellinen. Ja haluaisitko sinä todella olla se julkkis, naapurin täti, sukulainen, koulukaverisi ja vaihtaa paikkoja.

Olisihan se hauskaa huomata, jos yhtäkkiä simsalabim voisit hypätä toisen saappaisiin ja alkaa elämään sen toisen elämää, siellä voisi vaan sitten vastaan tulla monenlaista eikä vain sitä kadehdittavaa. Voisi tulla ikävä sitä Maija Meikäläisen elämää aika äkkiä.

Niin ja kenenkään tulevaisuushan ei ole koskaan kiveen hakattu, huomenna kaikki voi olla toisin, niinkuin tässä lähikuukausina on monen kohdalla uutisointien perusteella tapahtunut

Jumalattomilla ei ole rauhaa.

Aina janotaan vaan lisää ja lisää saamatta koskaan kuitenkaan tarpeeksi. Se on jumalattoman osa.

Selvää kateuttahan tuo on.

Niin kuin sinä kadehdit häntä hän kadehtii jotain toista ja se toinen taas jotain toista jne... jne...

Mäkin olen kateellinen mun kaverille, jota sen mies elättää. Nytkin vaan käy kosmetologilla ja kynsistudiolla, kampaajallakin joka viikko ja lukee HY:ssa.

Minä: 30m2 yksiö Kuopion Petosella, nettopalkka 1800€/kk, ei naista, ei lapsia, amk-tutkinto, käyn salilla. Minulla ei myöskään ole purjevenettä tai talviasuntoa.

Minua ja elämääni varmaan moni voisi kadehtia, mutta onneksi minulla on ihan oikeita ystäviä, jotka ovat iloisia puolestani, siitä, että meillä on hyvä elämä ja asiat hyvin. He ovat mielestäni myös onnellisia ja tasapainoisia omassa elämässään vaikka ehkä maallista omaisuutta ei niin paljon olekaan karttunut.

Onpa ärsyttävä nainen, kun lapsetkin kympin koululaisia ja sulla vaan keskitason lapsia.

Ihmettelen sitä, miten hän sai paremman työn tullessaan takaisin, jos oli vuosia poissa työelämästä vain opiskelemassa (saman tasoista tutkintoa? ja ulkomailla tehtyjä arvostetaan vähemmän Suomessa) ja mieskin eri firmassa, joten ei suhteilla?  

Outoa kun puhut työkaverista muodossa "asutaan", niin kuin itse olisit työkaverisi.

Ja itsestäsi puhut, kuin olisit joku muu.