vietän vapaapäiväni itkemällä. minusta on tehty hirviö-äitipuoli :(

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen itse todistanut. Mutta tarinalla on jatkonsa...

Lasten annetaan olla ja elää miten vaan. Silmät ummistetaan kaikelta, mitä he tekevät tai ainakin kaikki selitellään pois tai jos on pakko jotain myöntää niin sanotaan, että ero-oireilua. Lapsi valehtelee, juonii, huijaa, on väkivaltainen jne. Mihinkään ei saa puuttua ja lapselle ei saa tulla pahaa mieltä.

No, tulee vastaan se vaihe kun lapsi kasvaa, tulee teiniksi ja nuoreksi aikuiseksi. Tässä vaiheessa kun lapsen on päästänyt valheen ja manipuloinnin tielle niin lapsi alkaa siitä itsekin kärsiä (teinille sattuu jo kaikenlaista todella pahaa jos asiat eivät ole kunnossa ja on tottunut valheelliseksi). Sitten vanhemmat heräävät. Ja samaan aikaan sitä pahaa palautetta lapsista alkaa tulla muualtakin. Herätys todellisuuteen on karu. Enää ei voi syyttää eroa, uutta puoliso jne. Tulee hetki, kun on pakko myöntää, että kyseessä onkin ihan vaan lapsen luonne tai pieleen mennyt kasvatus.

Tämän koko kaaren olen todistanut ja kyllä voin kertoa, että vanhemman hätä ja huoli on suuri kun todellisuus pamahtaa naamalle. Miesystäväni teinit tottuivat lapsena pääsemään valehtelulla ja manipuloinnilla tilanteesta kuin tilanteesta ja ohjailemaan muita. Yritin varoittaa, että tuo käytös pitää karsia pois. Ei karsittu. Nyt ovat vanhemmat joutuneet toteamaan, että olisivatpa kuunnelleet.

Miksi rikoit perheen? Tyypillistä viisastelua sinun juttusi on.

Jotain outoa teidän perhekuviossa on, ei yksikään normaali 5-vuotias käyttäydy tuolla lailla kun kerroit. Meinaatko että käytös paranee kovalla kurilla?

Kohtalontoveri. Miehellä on kans kaks, ei mitää kunnioitusta, roskat ja askareet jää pitkin poikin. Aamulla vingutaan vastaan et ei tarvi pukee ,vast sitte ku iskä soittaa. Tyttö on tyranni, komentaa ja huutaa.

Kiusaa ku on tylsää. Kirkuu. Ihan helvetin rasittava.

Teit aivan oikein, tossa kohtaa ei mitää kompromisseja enää. Kakara menee sitte syömättä, yöpuvussaan kerholle. Ei vittu mikä kakara ja vanhemmat ihan tossukoita. En jäis muutenkaa parisuhteeseen mis mies on ihan tossukka ja mielii lasta tollain.

Vierailija kirjoitti:

minä olen myös sullonut potkivan lapsen yöpuvussa haalariin ja kantanut kainalossa autoon, kun ei kerran tahtonut päivävaatteita  ja samoin avannut oven sekä   nostanut terassille pelkissä sukkahousuissa kun väitti ettei halua eikä tarvitse ulkovaatteita!

ap:n toiminta on minusta jämäkkää ja tarkoituksenmukaista. mitähän miettivät tämän miehen työpaikalla, kun on päivittäin myöhässä jäätyään eteiseen lässyttämään ja neuvottelemaan?! lapsen kanssa voi TIETTYYN RAJAAN ASTI neuvotella (pinkki vai keltainen paita? lihapullia vai lihamureketta?)  mutta jos aamulla täytyy lähteä niin silloin lähdetään, vaikka yöpuvussa  päivähoitoon ! aikuinen on se aukroriteetti ja aikuinen määrää. 

Älkää hyvät ihmiset tuoko niitä lapsia päiväkotiin yöpuvussa! Lähtökohta on, että lapsella on vaatteet päällä, myös asianmukainen ulkovaatetus päällä tai mukana, hampaat pesty ja hiukset harjattu, kun hän tulee hoitoon. Päiväkotiryhmässä voi olla aamulla yksi tai kaksi aikuista ja lapsia tulee 5 min. välein. Ne muut lapset jää valvomatta, jos lapsi tuodaan kiukkuisena puettavaksi ja päiväkodin henkilöstö joutuu houkuttelemaan, että saadaan vaatteet päälle ennen aamupalalle lähtöä! Urani aikana on vain yksi perhe sortunut siihen, että lapsi heitetään yöpuvussa sisälle ja huudetaan perään, että pakko lähtee töihin, tuo ei suostunut pukemaan vaatteita, antaa sen olla vaikka yöpuvussa, mä en enää jaksa. Selitin vasu-keskustelussa vanhemmalle, että lapselle ei pitäisi antaa valtaa päättää, viettääkö hän päivänsä yöpuvussa, kun päivähoidossa muiltakin odotetaan päivävaatteita. Ja toiseksi: minä ryhmän ainoana aikuisena sillä hetkellä kun lapsi tuodaan huutavana sisään olen vartiksi sidottu kiukuttelevan lapsen pukeutumisavustajaksi aamulla, kun minua olisi tarvittu toistenkin lasten turvaksi ryhmään. Ei sillä, ettenkö olisi pärjännyt tilanteissa, mutta aamulla vaatteiden pukemista ja muita aamutoimia ei yleensä ole resurssoitu päiväkodissa suoritettavaksi, jos vanhempi itse ei jää niitä tekemään lapsen kanssa.

Niin, tuli mullekin mieleen, että mitä lapsi oppii siitä, jos se työnnetään väkisin haalariin ja viedään yövaatteissa hoitoon? Miksei hän halua hoitopaikkaan? Vai onko lähdön tunnelma kotona niin ahdistava, että lapsi reagoi siihen hätääntymällä? Nukkuuko lapsi tarpeeksi? Onko hän saanut kunnon yöunet ja onko hänellä tiedossa, miten aamulla toimitaan? 5-vuotiaalle pitää laittaa illalla vaatteet valmiiksi ja monesti illalla tarvitsee vielä sanoittaa, mitä aamulla tapahtuu, myös kuvia voi käyttää apuna.

Vierailija kirjoitti:

Jotain outoa teidän perhekuviossa on, ei yksikään normaali 5-vuotias käyttäydy tuolla lailla kun kerroit. Meinaatko että käytös paranee kovalla kurilla?

Kovalla kurilla saa yleensä aikaan ei-toivottuja reaktioita. Lapsen sisäistä motivaatiota se harvemmin herättää. Toki jos lapsi tekee väärin, sillä pitää olla seurauksia, mutta ulos kuistille itkemään laittaminen on aika epäinhimillistä toimintaa.

Täysin asiatonta, ap, täysin asiatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minä olen myös sullonut potkivan lapsen yöpuvussa haalariin ja kantanut kainalossa autoon, kun ei kerran tahtonut päivävaatteita  ja samoin avannut oven sekä   nostanut terassille pelkissä sukkahousuissa kun väitti ettei halua eikä tarvitse ulkovaatteita!

ap:n toiminta on minusta jämäkkää ja tarkoituksenmukaista. mitähän miettivät tämän miehen työpaikalla, kun on päivittäin myöhässä jäätyään eteiseen lässyttämään ja neuvottelemaan?! lapsen kanssa voi TIETTYYN RAJAAN ASTI neuvotella (pinkki vai keltainen paita? lihapullia vai lihamureketta?)  mutta jos aamulla täytyy lähteä niin silloin lähdetään, vaikka yöpuvussa  päivähoitoon ! aikuinen on se aukroriteetti ja aikuinen määrää. 

Älkää hyvät ihmiset tuoko niitä lapsia päiväkotiin yöpuvussa! Lähtökohta on, että lapsella on vaatteet päällä, myös asianmukainen ulkovaatetus päällä tai mukana, hampaat pesty ja hiukset harjattu, kun hän tulee hoitoon. Päiväkotiryhmässä voi olla aamulla yksi tai kaksi aikuista ja lapsia tulee 5 min. välein. Ne muut lapset jää valvomatta, jos lapsi tuodaan kiukkuisena puettavaksi ja päiväkodin henkilöstö joutuu houkuttelemaan, että saadaan vaatteet päälle ennen aamupalalle lähtöä! Urani aikana on vain yksi perhe sortunut siihen, että lapsi heitetään yöpuvussa sisälle ja huudetaan perään, että pakko lähtee töihin, tuo ei suostunut pukemaan vaatteita, antaa sen olla vaikka yöpuvussa, mä en enää jaksa. Selitin vasu-keskustelussa vanhemmalle, että lapselle ei pitäisi antaa valtaa päättää, viettääkö hän päivänsä yöpuvussa, kun päivähoidossa muiltakin odotetaan päivävaatteita. Ja toiseksi: minä ryhmän ainoana aikuisena sillä hetkellä kun lapsi tuodaan huutavana sisään olen vartiksi sidottu kiukuttelevan lapsen pukeutumisavustajaksi aamulla, kun minua olisi tarvittu toistenkin lasten turvaksi ryhmään. Ei sillä, ettenkö olisi pärjännyt tilanteissa, mutta aamulla vaatteiden pukemista ja muita aamutoimia ei yleensä ole resurssoitu päiväkodissa suoritettavaksi, jos vanhempi itse ei jää niitä tekemään lapsen kanssa.

Olen eri mieltä, jos lapsi kerran kokeilee kotona ettei halua laittaa vaatteita ja vanhempi meinaa myöhästyä töistä, niin saa kiikuttaa lapsen vaikka yövaatteissa hoitoon. Joskus olen lapsia vastaanottanut näin ja eipä ole toista kertaa tarvinnut. Mielestäni varsin selkeä opetus lapselle syy-seuraussuhde ja vanhempikaan ei oikein muuta voi jos pitää töihin ehtiä.

Pääosin tietysti pitää tuoda lapset vaatetttuna asianmukaisesti, mutta poikkeustilanteet ovat poikkeustilanteita.

Ja minä en päiväkodissakaan mitään houkuttele. Ihan selkeä juttu, senkun kiukutelkoon lapsi minkä ehtii, mutta mitään ei saa tehdä ennenkuin päivävaatteet on päällä, ei leikitä, ei lueta kirjaa, ei pelata, jos on oikein sinnikäs tapaus, niin aamupala on pakko antaa, mutta sitten taas pukemistouhuihin. Yleensä kyllä laittavat äkkiä vaatteet päälle, koska tietävät etten kuitenkaan anna periksi.

Aikaa "lapsen pukemiseen" ei minulla mene lainkaan, jos lapsi osaa itse pukea. Pienen lapsen taas pukee viidessä minuutissa vaikka hän kuinka kiukuttelisi (sen tosin voisi tehdä jo siellä kotonakin).

Mielestäni tuossa tulee erinomaisesti esiin se kodin ja päiväkodin yhteistyö, säilyykö johdonmukaisuus ja tekevätkö kasvattajat yhteistyö? Lapsellekkin selvä merkki.

Käyttäjä4313 kirjoitti:

Kohtalontoveri. Miehellä on kans kaks, ei mitää kunnioitusta, roskat ja askareet jää pitkin poikin. Aamulla vingutaan vastaan et ei tarvi pukee ,vast sitte ku iskä soittaa. Tyttö on tyranni, komentaa ja huutaa.

Kiusaa ku on tylsää. Kirkuu. Ihan helvetin rasittava.

Teit aivan oikein, tossa kohtaa ei mitää kompromisseja enää. Kakara menee sitte syömättä, yöpuvussaan kerholle. Ei vittu mikä kakara ja vanhemmat ihan tossukoita. En jäis muutenkaa parisuhteeseen mis mies on ihan tossukka ja mielii lasta tollain.

Ihqu wt :) jokaisen miehen toiveuni. Paitsi kelpaa vain eronneelle.

Jotain vikaa meissä naisissa on. Vai mistä johtuu, että aina kun niistä puolison kersoista valitetaan, niin valittajat ovat naisia? Nainen lähtee suhteeseen tietäen, että miehellä on lapsia ja sitten valittaa, kun lapset vievät isänsä aikaa ja huomiota, eivät osaa käyttäytyä -ja kaiken takana on lasten hirviöäiti. Itselläni on vuosien kokemus sekä ydinperhe- että uusperheasioista, tässä muutama vinkki kokemuksen pohjalta: a) Lapset eivät ole lapsia ikuisesti, vaan kasvavat aikuisiksi, jotka muistavat. b) Myös ydinperheessä erityisesti uhma- ja teini-ikäiset voivat olla haastavia. c) Kunnioita lapsen rakkautta ja kiintymystä omaan äitiinsä ja isäänsä. d) Pysy väleissä ex-puolisoiden kanssa (sekä omasi että puolisosi exän). e) Ole lapselle aikuinen, johon voi luottaa. f) Tehkää yhdessä mukavia asioita: matkustelkaa, liikkukaa, leikkikää, koska yhteiset, mukavat muistot luovat yhteenkuuluvuuden tunteen ja liimaavat teidät yhteen, perheeksi.

Olen äärimmäisen kiitollinen nykyiselle puolisolleni, että hän rakastaa myös minun lapsiani. Olen kiitollinen ex-puolisolleni, että pystymme kasvattamaan lapsiamme hyvässä hengessä vaikeasta avioliitosta huolimatta. Olen kiitollinen molemmille miehille, nykyiselle ja ex:lle, että ovat hyvissä väleissä ja kunnioittavat toisiaan ja arvostavat sitä työtä, mitä molemmat isinä lastensa eteen tekevät.

Käyttäjä4313 kirjoitti:

Kohtalontoveri. Miehellä on kans kaks, ei mitää kunnioitusta, roskat ja askareet jää pitkin poikin. Aamulla vingutaan vastaan et ei tarvi pukee ,vast sitte ku iskä soittaa. Tyttö on tyranni, komentaa ja huutaa.

Kiusaa ku on tylsää. Kirkuu. Ihan helvetin rasittava.

Teit aivan oikein, tossa kohtaa ei mitää kompromisseja enää. Kakara menee sitte syömättä, yöpuvussaan kerholle. Ei vittu mikä kakara ja vanhemmat ihan tossukoita. En jäis muutenkaa parisuhteeseen mis mies on ihan tossukka ja mielii lasta tollain.

kielenkäytöstä voi helposti päätellä, että olet itse jäänyt lapsen tasolle. Lapset voi vinkua, kuuluu kehitykseen, mutta kaltaisesi aikuislapset vinkuvat koko elämänsä ja löytävät itsensä näistä uusperhekuvioista useamman kerran... ja joka kerta on jotain vinguttavaa. 

Ja sille kanssa, joka nukkuu kissansa kanssa, niin hyviä unia vaan. Suositus silti on, että alle 1-v ihmisvauvoja ei nukuteta samassa sängyssä muiden kuin omien vanhempien kanssa. Suositukseen on hyvä syy. Ap:n pulmaankin on syynsä, ja ratkaisu ei löydy etsimällä täältä samanmielisiä äitipuolia, jotka kiroilee kuinka rasittavia miehen lapset ovat ja kuinka huonoja vanhempia mies ja sen ex ovat. 

Taattua tasoa taas tämä ketju suurelta osin. 

Vierailija kirjoitti:

Koska hän ei miehen kanssa edes asu yhdessä, vaan on vielä oma asunto, suhde lienee varsin tuore.

Vähän offtopic, mutta ihmettelen tätä kommenttia. Mun kaveripiirissä ihmisiä, jotka seurustelleet jopa 10v. ennen yhteenmuuttoa. Ja etenkin jos kuvioissa lapsi, niin kannattanee katsoa rauhassa ja totutella puolin ja toisin ennen kuin muuttaa yhteen. 

Lopeta suhde.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tossa kohtaa tekisi mieli läimäyttää miestä. Mä en jatkaisi tossa suhteessa, koska rajat pitää olla. Kuullostaa normaalilta uhmalta, johon ei vastata aikuisten puolesta normaalisti. 

Kuullostaa siellä ja kuullostaa täällä, joka puolella kuullostaa.

No ei niitä lapsia tuolleenkaan kasvateta. Ikinä en vienyt omia lapsiani pyjama päällä päiväkotiin. Eroa suosittelen teille.

Odottakaapa kun murrosikä koittaa. Sitten alkaa se haistattalu ja silmille hyppiminen. Älä ainakaan luovu omasta asunnosta jotta pääset välillä vetämään henkeä.

Musta on epäreilua, että jonkun ketjun aloittaja kyllä varmasti lukee kaikki hänelle osoitetut kommentit ja saa mukavasti erilaisia neuvoja ongelmiensa selvittämiseen, mutta ei itse viitsi kertoa, millaiseen ratkaisuun hän on päätynyt. Eli jos parisuhteessa käyttäydyt samalla tavoin kuin täällä, olet itsekäs: sinulle vain pitää antaa, muttet anna itse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herttinen leidit. Tuo on ensinnäkin normaalia uhmaikäisen käytöstä. Toisekseen Minna tyranni voisi nyt ottaa vähän pehmeämmän asenteen, äläkä ole noin jumalattoman tuiskahtelevainen ja ilmeisesti kovakourainenkin. Pieni lapsi tarvitsee aikaa ja kärsivällisyyttä, ei mitään hormoneissaan riehuvaa kiukkupussia.

Lapsi on 5-vuotias, ei 3-vuotias. 

Jaa, musta tuntuu ettet sä Minna enää laittais 5- veelle mitään väkisin päälle, tai nostelis sitä ulos.

Siitä kuulusi jo sellanen mekkala ja sun pitäisi olla melkoinen lihaskimppu.

Varo ettei naapurit tee susta ilmoitusta.

Millainen pontso sun 5-vuotias lapsi oikeen on?

Lapselle ero on kamala asia. Ei edes auta yhtään, ette kasvatuspulmia on niin paljon. Huomaa ettei sinulla ole lapsia. Jos haluat jatkossakin olla parisuhteessa miehen kanssa lisää empatiaa lasta kohtaan. Vältä jyrkkiä mielipiteitä.

Vahvistamaa teidän suhdetta tekemällä jotain kivaa lapsen ehdoilla. Jossa ei tarvitse kieltää koko ajan.

Lisää empatiaa.

No onneks ei meidän päiväkotiin kuskata aamulla pelkässä pyjamassa lapsia, huh huh! Meillä on 6 lapsiryhmää, koot 12-23 lasta, eikä yksikään tenava juoksentele aamuisin pelkässä pyjamassa, ei edes 2-3-vuotiaat uhmaikäiset.