Lue keskustelun säännöt.
Lääkärinlausunnon käyttäminen lastensuojelussa
22.02.2017 |
Hain huostaanoton purkua.
Sosiaalitoimi hankki lausuntoja sijoituspaikasta, lapsen asiaa hoitavalta henkilöltä sekä lapsen hoitotahon lääkäriltä. Minusta hankittiin terveydenhuollon käyntikirjaukset.
Kävin sosiaaliasiamiehen luona puhumassa tilanteesta ja hänelle sanottiin, että hakemus tullaan käsittelemään asianmukaisesti ja minua hoitavalta taholta hankitaan lausunto, sain tämän tiedon sosiaaliasiamieheltä kirjallisena.
Kuulemisessa näin, että terveydenhuollon kirjauksista oltiin poimittu päätösehdotukseen irrallisia lauseita, joiden sisältöä ei oltu ymmärretty ja kävi ilmi että minua hoitavalta taholta ei ole lausuntoa.
Päätösehdotuksessa minua määriteltiin etenkin vanhemmuuden osalta lapsen hoitavan tahon kommenteilla, vaikka ao. taho ei ole hoitava tahoni eikä pääse edes katsomaan minusta tehtyjä kirjauksia eli toimii toisen käden tiedon varassa.
Tämä minua hoitamaton taho oli vedonnut diagnoosiin, josta ei voi olla varma koska ei pääse tietoihini käsiksi. Ao. lääkäri oli tosin lausunnossaan esittänyt, että minua hoitava taho tietää nykyisen tilanteeni. Tähänkään kunta ei reagoinut.
Ilmoitin kuulemisessa, että sos.toimen käyttämä lääkäri ei saa lausua minusta mitään koska ei ole hoitava lääkärini. Tämä ei vaikuttanut mitenkään. Ilmoitin tämän myös päätöksen vahvistaneelle sosiaalityöntekijälle, mutta hän ei reagoinut asiaan.
Sijoitusta ei purettu. Laitoin asian hallinto-oikeuteen. Myös hallinto-oikeus oli käyttänyt tätä minua hoitamattoman lääkärin lausumaa päätöksessään.
Olen keskustellut ao. lääkärin kanssa asiasta ja hän sanoi, että päätöksiin nostettu lause oli yleisen tason kuvailua. Kunta oli kuitenkin päätöksessään muokannut lääkärin lausetta lisäämällä siihen minun nimeni eli henkilöitti lauseen minuun. Hallinto-oikeus ei kumonnut kunnan päätöstä.
Tästä prosessista on jo aikaa, eikä lapsi ole päässyt kotiin. Tein muistutuksen ja asiaa hoitanut sosiaalityöntekijä vastasi että saatavilla oli riittävästi tietoa ja viittasi taas lääkäriin, joka ei minua hoida.
Myös lapsen sijoituspaikasta sanottiin, että ao. lääkäri saa antaa lausunnon terveydentilastani koska on lasta hoitava taho.
Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen otin yhteyttä ao. lääkäriin ja pyysin oikaisevaa lausuntoa. Se tuli ja kun ilmoitin siitä sosiaalitoimeen, vastaava sosiaalityöntekijä vastasi: " Sinun näkemyksistäsi on puhuttu jo keväällä."
Tämän jälkeen laskin tekstiviesteistä ja sähköposteista montako kertaa olen kuntaan vuoden sisällä ilmoittanut, ettei ao. lääkäri saa lausua minusta mitään.
45 kertaa. Tästä tein muistutuksen, johon en ole vastausta vielä saanut.
Mikä mättää kun vanhemman oikeus puolustaa itseään on tällä tasolla? Toteutuuko tässä lapsen etu?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella olisi joku vaikkapa terveydellinen hätä, tulisitko siitäkin asiasta keskustelemaan tänne mielenterveyshäiriöisten keskustelupalstalle? Kyllähän se nyt jotain ihmisestä kertoo, että tilittää tänne asioitaan ja luulee se merkitsevän yhtään mitään. Tiedän sen, koska olen noista ensimmäisestä kymmenestä vastaajasta itse kaksi. Jokainen kohtaloaan somessa itkeskelevä lapsen menettänyt äiti vain vahvistaa sitä käsitystä, että kunnan ja hovioikeuden päätös on aivan oikea. Enää ei puutu kuin se, että olisit kirjoittanut koko jutun omalla nimelläsi ja näin vaarantanut lapsesi yksityisyyden.
Huh, aika armotonta tekstiä.
On hemmetin hyvä että on anonyymipalstoja joilla keskustella: lastensuojelun asiakkuus oli ainakin minulle niin kova pala etten ole voinut lähipiirille puhua näistä. Parempi että on edes joku paikka missä purkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kaksisuuntainen ja nyt vauhtivaihe päällä? Tekstisi näyttää ja kuulostaa siltä.
Aika moni bipo joutuu lasun kans tekemisiin tai lapset huostataan. Ikävä tosi asia ja vielä ikävämpää, että harva heistä oikeasti ymmärtää miten vakava sairautensa on. Netissä näkee usein näitä "olen bipo ja voin hyvin. Olen ehkä äkkipikainen vaan ja vähä suorasananen" sellasella ei a, ole kaks suuntasta tai b, sairaudentunnottomuus.
Harmi että nykyaikana näistä ei saa puhua ja pitäs lakasta maton alle ja olla ku se sairaus ei mihinkää vaikuttaiskaan.Ei ole kaksisuuntaista.
ap
Epävakaa?
Epävakaassahan on se erikoispiirre että oma hoitava tahosi ei välttämättä siitä halua sinulle liiaksi puhua jottet ota diagnoosia heikon itsesi pysyväksi rakennusaineeksi. Tällöin sulla saattaa olla diagnoosistasi aika erilainen kuva kuin lääkärillä tai ulkopuolisilla.
Vierailija kirjoitti:
Puoliammattilaisen tekstiä. Nousee karvat
Mitä tää tarkoittaa
-ohis-
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on diagnoosi, ja lapsillani lastensuojelun asiakkuus, ja lukiessani tekstiäsi AP kävi tosi selvästi ilmi että sinua risoo että joku lääkäri on kuvaillut sinua yleisluontoisesti sinua näkemättä. Tekstin perusteella sanoisin että se risoo enemmän kuin lapsesi sijoitus.
Funtsaa nyt vähän itekkii: lastensuojelun ihmisten tärkein homma on toimia lapsen etu edellä. Lapsen vanhempi joka tekee 45 huomautusta muotoseikasta, mikähän hänellä on päällimmäisenä huolenaiheena? On ihan ymmärrettävää jos vaikuttaa siltä että ei ainakaan se lapsen etu.
Olen minäkin tullut asioita tolkuttaneeksi, mutta yksi ilmoitus per asia yleensä riittää.
En todellakaan voi sanoa tilanteestasi muuta kuin että tiedän miten repivää on olla erossa lapsesta. Kyllä, se vaikuttaa myös mielenterveyteen.
Juuri nyt et voi muuta kuin keskittyä omaan hyvinvointiisi ja miettimään sitä mitä sinä voit tehdä lapsesi parhaaksi.
46. valitus muotovirheeestä ei ole jotain mihin nyt kannattaisi keskittyä.
Tämä lausuntoasia oli vain yksi irrallinen asia isosta kokonaisuudesta.
Olen sijoituksen alettua hankkinut itselleni keskusteluapua, sosiaalitoimi ei sitä järjestänyt. Sosiaalitoimi ei hankkinut lausuntoa tahoilta, joilla olen käynyt keskustelemassa. Kuitenkin sos.tt oli tehnyt minusta päätelmiä ja oletuksia.
Kyse on useista asioista, joita olen sosiaalitoimeen tuonut julki, mutta ne on sivuutettu. Samoin on käynyt ilmi että minulta on salattu asioita. Näitä asioita on myös jätetty kirjaamatta asiakassuunnitelmiin joten asiaa on johdateltu sellaiseen suuntaan että painopiste on minussa. Silloin ei voida sanoa että on riittävää kokonaiskuvaa tilanteesta.
Yksi salattu asia on esimerkiksi lapsen sijoitettuna ollessaan tekemä rikos. Papereihin oltiin kirjattu että asiasta keskustellaan kanssani, mutta nyt kun itse pyysin papereita sosiaalitoimesta, tämä 2 vuotta sitten tapahtunut asia tuli tietooni.
Painopisteeni on ollut siinä että lapsi saa apua ja koko perhe voi eheytyä. Lapsen ongelmiin ei olla kiinnitetty huomiota, koska sos.tt halusi kääntää painopisteen minuun, mutta ei kuitenkaan järjestänyt koko perheelle tukea. Nyt sitten ollaan vähän siinä tilanteessa että joudun etsimään näitä virheitä, jotta se tulisi ilmi että minut on sivuutettu lapsen tilanteen asiantuntijana.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kaksisuuntainen ja nyt vauhtivaihe päällä? Tekstisi näyttää ja kuulostaa siltä.
Aika moni bipo joutuu lasun kans tekemisiin tai lapset huostataan. Ikävä tosi asia ja vielä ikävämpää, että harva heistä oikeasti ymmärtää miten vakava sairautensa on. Netissä näkee usein näitä "olen bipo ja voin hyvin. Olen ehkä äkkipikainen vaan ja vähä suorasananen" sellasella ei a, ole kaks suuntasta tai b, sairaudentunnottomuus.
Harmi että nykyaikana näistä ei saa puhua ja pitäs lakasta maton alle ja olla ku se sairaus ei mihinkää vaikuttaiskaan.Ei ole kaksisuuntaista.
ap
Vastaisitko ap. näihin aiemmin sinulle jo esitettyihin kysymyksiin:
"Miksi lapsesi alun alkaen otettiin huostaan, jo ennen diagnoosiasi? Miten tilanne on muuttunut, koska huostaanoton purkua haet? Mikä on diagnoosisi? Oletko varma, että se on sellainen että vain hoitava lääkäri voi siitä jotain lausua?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt joudun poistumaan mutta palaan myöhemmin tänne.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on diagnoosi, ja lapsillani lastensuojelun asiakkuus, ja lukiessani tekstiäsi AP kävi tosi selvästi ilmi että sinua risoo että joku lääkäri on kuvaillut sinua yleisluontoisesti sinua näkemättä. Tekstin perusteella sanoisin että se risoo enemmän kuin lapsesi sijoitus.
Funtsaa nyt vähän itekkii: lastensuojelun ihmisten tärkein homma on toimia lapsen etu edellä. Lapsen vanhempi joka tekee 45 huomautusta muotoseikasta, mikähän hänellä on päällimmäisenä huolenaiheena? On ihan ymmärrettävää jos vaikuttaa siltä että ei ainakaan se lapsen etu.
Olen minäkin tullut asioita tolkuttaneeksi, mutta yksi ilmoitus per asia yleensä riittää.
En todellakaan voi sanoa tilanteestasi muuta kuin että tiedän miten repivää on olla erossa lapsesta. Kyllä, se vaikuttaa myös mielenterveyteen.
Juuri nyt et voi muuta kuin keskittyä omaan hyvinvointiisi ja miettimään sitä mitä sinä voit tehdä lapsesi parhaaksi.
46. valitus muotovirheeestä ei ole jotain mihin nyt kannattaisi keskittyä.
Tämä lausuntoasia oli vain yksi irrallinen asia isosta kokonaisuudesta.
Olen sijoituksen alettua hankkinut itselleni keskusteluapua, sosiaalitoimi ei sitä järjestänyt. Sosiaalitoimi ei hankkinut lausuntoa tahoilta, joilla olen käynyt keskustelemassa. Kuitenkin sos.tt oli tehnyt minusta päätelmiä ja oletuksia.
Kyse on useista asioista, joita olen sosiaalitoimeen tuonut julki, mutta ne on sivuutettu. Samoin on käynyt ilmi että minulta on salattu asioita. Näitä asioita on myös jätetty kirjaamatta asiakassuunnitelmiin joten asiaa on johdateltu sellaiseen suuntaan että painopiste on minussa. Silloin ei voida sanoa että on riittävää kokonaiskuvaa tilanteesta.
Yksi salattu asia on esimerkiksi lapsen sijoitettuna ollessaan tekemä rikos. Papereihin oltiin kirjattu että asiasta keskustellaan kanssani, mutta nyt kun itse pyysin papereita sosiaalitoimesta, tämä 2 vuotta sitten tapahtunut asia tuli tietooni.
Painopisteeni on ollut siinä että lapsi saa apua ja koko perhe voi eheytyä. Lapsen ongelmiin ei olla kiinnitetty huomiota, koska sos.tt halusi kääntää painopisteen minuun, mutta ei kuitenkaan järjestänyt koko perheelle tukea. Nyt sitten ollaan vähän siinä tilanteessa että joudun etsimään näitä virheitä, jotta se tulisi ilmi että minut on sivuutettu lapsen tilanteen asiantuntijana.
ap
Joo, mulla on kyllä vähän sama vaikutelma tosta toiminnasta: tilanne menee herkästi sellaiseksi että muun vaikeuden lisäksi saadaan vielä nokkapokka pystyyn sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Se niiden toiminta on monin puolin ongelmallista, kuulostaa vähän siltä toi sun tilanne että saattaisi helpottaa jos olisit hattu kourassa alahuuli väpättäen kyselemässä että voinko tehdä vielä jotain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...
lapsen sijoitettuna ollessaan tekemä rikos.
...
Painopisteeni on ollut siinä että lapsi saa apua ja koko perhe voi eheytyä. Lapsen ongelmiin ei olla kiinnitetty huomiota, koska sos.tt halusi kääntää painopisteen minuun, mutta ei kuitenkaan järjestänyt koko perheelle tukea. Nyt sitten ollaan vähän siinä tilanteessa että joudun etsimään näitä virheitä, jotta se tulisi ilmi että minut on sivuutettu lapsen tilanteen asiantuntijana.
ap
Jos olet ollut asiantuntija niin miksi lapsesi tilanne on edennyt tuohon pisteeseen? Miksi hän on alkanut voimaan huonosti? Ja tällä ei ole mitään tekemistä sinun diagnoosiesi kanssa, eikä sen arjen kanssa mitä olet lapselle tarjonnut?
Uskoisin, että pelkästään lääkärinlausunnon yksittäisillä lauseilla, varsinkin jos on maininta, ettei ko. lääkäri ole hoitava lääkäri, ei ole tässä ollut mitään valtavan suurta ja mullistavaa painoarvoa. Päätös on luultavasti tehty kokonaisuutta ajatellen, ja kokonaisuudessaan lapsen edun on katsottu olevan se, että hän pysyy siellä, missä onkin.
Huostaanotto on järjettömän kallista kunnalle, kaikkine lisäkuluineen, joten ihan keposin perustein ei lapsia huostaanoteta, ja huostaanotot pyritään purkamaan heti, kun se vaan on mahdollista.
Suosittelen, että keskityt nyt saamaan itsesi kuntoon ja olosuhteet ja puitteet asiallisiksi. Liika keskittyminen lääkärin/sossun virheisiin omat ajatuksesi kiertämään myrkyllistä kehää, joka vain hidastaa oman tilanteesi parantumista.
Ei ole kaksisuuntaista.
ap