Susionnettomuuden perhe haluaa yksityisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina pitäisi muistaa, että lapsi on lapsi. Innostuksessa unohtuu moni asia, mutta siinä astuu viimeistään kuvaan vanhempi, jolla on vastuu ja velvollisuus vahtia lastaan.

Kumma tämä yhteiskunta nykyään, kun joka asiassa aina hyssytellään ja vingutaan, ettei saa syyllistää vanhempia. Ketä sitten? Miksi aina se syy olisi muitten kuin vanhempien?

Lapsi ei osaa käyttäytyä koulussa-opettajan syy. Lapsi kiusaa toisia-kiusatun syy. Lapsi ryyppää- kavereitten syy. Lapsella huonot geenit- isovanhempien syy. Susi puree-no kas kummaa, suden syy ja eläintarhan syy. Ei se lapsi sekunnissa sinne aitauksen viereen pääse ellei ole Ihmeperheen Esa tai omista Ihmeperheen äidin venyviä käsiä. Ja tuskin se susi on ollut nenä kiinni häkissä vaan on tullut siihen, kun lapsi on tullut heiluttelemaan sormiaan.

Kurja tapaus, mutta vastuu vanhemmilla. Vahinkoja sattuu toki, mutta valitettavasti aina on joku, joka kärsii.

Tarviiko jonkun aina olla syypää vahinkoon?

Kun ei tiedetä koko totuutta niin miksi pitää väkisin syyttää jotain? Siksikö että siinä pääsee samalla kehumaan vähän itseään kuinka minulle ei koskaan kävisi noin?

Totuutta? Totuushan on, että susi puri lasta ja susi oli omassa aitauksessaan. Ei siinä selittelyt auta. Ja löytämällä syyllinen, asiat voivat parantua ja muuttua. Se, ettei syyllistä asioihin etsitä, tarkoittaa sitä, ettei vahingoista voi oppia eikä välitetä siitä, mitä tapahtuu. Syyllisyys on itse asiassa hyvä asia, se tarkoittaa vastuun ottamista. Sehän nyky aikana monilta puuttuu.

Hei kiitos tästä, kuka viimeisimmän kirjoittanut oletkin :) Olen viime vuosina herännyt ihmettelemään, miksi kummassa yhä enenevissä määrin vanhemmat valittavat niin livenä kuin somessa ym. siitä että kun kaikesta syytetään ja arvostellaan. Ja jos erehdyt neuvomaan jossain tai vihjaamaan että jotain vanhempien kannattaisi tehdä toisin tai joku tapahtuma voi olla ihan vaan vanhempien toiminnasta johtuvaa niin saa täysilaidallisen vastaan tyyliin "mitä helvettiä luulet olevasi"

"kiva kun oot ite noin täydellinen".

No kun en ole. Enkä ole koskaan niin väittänytkään. Vahinkoja sattui meidän perheessäkin mutta käytännössä aina ne johtuu meidän vanhempien toiminnasta jos lapselle käy/meinaa käydä jotain pahasti.

Sitä vaan tuntee itsensä melko oudoksi vanhemmaksi nykyjään kun jonkun lapselle sattunern haaverin tai läheltä piti-tilanteen jälkeen alkaa miettimään että mitenkäs mä nyt voin toimia toisin jatkossa ettei näin pääse käymään ja v#&*tu kun muuten nolottaa kun mokasin, nyt pitää skarpata. Niin moni muu ulvoo vastaavassa tilanteessa "tarviiko sitä ettiä väkisin syyllisiä" "se oli vahinko" "hienoo jos teille ei muka koskaan vois käydä näin" "ei voi lapsia vahtia koko ajan". Etc.

Vastuuttomuuttahan tuo tuollainen ulvominen just on. Ei hyväksytä sitä, että jokainen tekee virheitä ja niistä virheistä voi/pitää oppia. Helpompaa kitistä vaan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina pitäisi muistaa, että lapsi on lapsi. Innostuksessa unohtuu moni asia, mutta siinä astuu viimeistään kuvaan vanhempi, jolla on vastuu ja velvollisuus vahtia lastaan.

Kumma tämä yhteiskunta nykyään, kun joka asiassa aina hyssytellään ja vingutaan, ettei saa syyllistää vanhempia. Ketä sitten? Miksi aina se syy olisi muitten kuin vanhempien?

Lapsi ei osaa käyttäytyä koulussa-opettajan syy. Lapsi kiusaa toisia-kiusatun syy. Lapsi ryyppää- kavereitten syy. Lapsella huonot geenit- isovanhempien syy. Susi puree-no kas kummaa, suden syy ja eläintarhan syy. Ei se lapsi sekunnissa sinne aitauksen viereen pääse ellei ole Ihmeperheen Esa tai omista Ihmeperheen äidin venyviä käsiä. Ja tuskin se susi on ollut nenä kiinni häkissä vaan on tullut siihen, kun lapsi on tullut heiluttelemaan sormiaan.

Kurja tapaus, mutta vastuu vanhemmilla. Vahinkoja sattuu toki, mutta valitettavasti aina on joku, joka kärsii.

Tarviiko jonkun aina olla syypää vahinkoon?

Kun ei tiedetä koko totuutta niin miksi pitää väkisin syyttää jotain? Siksikö että siinä pääsee samalla kehumaan vähän itseään kuinka minulle ei koskaan kävisi noin?

Totuutta? Totuushan on, että susi puri lasta ja susi oli omassa aitauksessaan. Ei siinä selittelyt auta. Ja löytämällä syyllinen, asiat voivat parantua ja muuttua. Se, ettei syyllistä asioihin etsitä, tarkoittaa sitä, ettei vahingoista voi oppia eikä välitetä siitä, mitä tapahtuu. Syyllisyys on itse asiassa hyvä asia, se tarkoittaa vastuun ottamista. Sehän nyky aikana monilta puuttuu.

Hei kiitos tästä, kuka viimeisimmän kirjoittanut oletkin :) Olen viime vuosina herännyt ihmettelemään, miksi kummassa yhä enenevissä määrin vanhemmat valittavat niin livenä kuin somessa ym. siitä että kun kaikesta syytetään ja arvostellaan. Ja jos erehdyt neuvomaan jossain tai vihjaamaan että jotain vanhempien kannattaisi tehdä toisin tai joku tapahtuma voi olla ihan vaan vanhempien toiminnasta johtuvaa niin saa täysilaidallisen vastaan tyyliin "mitä helvettiä luulet olevasi"

"kiva kun oot ite noin täydellinen".

No kun en ole. Enkä ole koskaan niin väittänytkään. Vahinkoja sattui meidän perheessäkin mutta käytännössä aina ne johtuu meidän vanhempien toiminnasta jos lapselle käy/meinaa käydä jotain pahasti.

Sitä vaan tuntee itsensä melko oudoksi vanhemmaksi nykyjään kun jonkun lapselle sattunern haaverin tai läheltä piti-tilanteen jälkeen alkaa miettimään että mitenkäs mä nyt voin toimia toisin jatkossa ettei näin pääse käymään ja v#&*tu kun muuten nolottaa kun mokasin, nyt pitää skarpata. Niin moni muu ulvoo vastaavassa tilanteessa "tarviiko sitä ettiä väkisin syyllisiä" "se oli vahinko" "hienoo jos teille ei muka koskaan vois käydä näin" "ei voi lapsia vahtia koko ajan". Etc.

Vastuuttomuuttahan tuo tuollainen ulvominen just on. Ei hyväksytä sitä, että jokainen tekee virheitä ja niistä virheistä voi/pitää oppia. Helpompaa kitistä vaan....

jokainen empatiaan kykenevä miettii kiitollisena, ettei ole sattunut omalle kohdalle. Sen jälkeen ottaa opikseen, välttääkseen onnettomuuden. Sairasta ajatusmaailmaa edustaa onnettomuuden kärsijän haukkuminen, pilkkaaminen ja lisäpahan toivominen. Ei lyödä lyötyä, maassa olevaa ei potkita. Vai haluatteko että lasta vielä kiusataan koulussa, vanhemmat saavat potkut ja lopuksi julkiset hirttäjäiset?

Siis millainen verkkoaita tää on? Suora yhteys susihukan suuhun eikä mitään turvaväliä edessä?

miten tuosta jaksetaan vouhottaa? Lapsi ei edes kuollut. Oppiipa ehkä myös ettei seuraavan kerran laita käsiä susien aidan läpi, hyvä opetus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oksettaa nämä vanhempien syyllistäjät. Normaalit kouluikäiset saavat kulkea eläintarhassa ja ilman talutushihnaa. 

Normaali kouluikäinen on riittävän fiksu noudattamaan yksinkertaisia sääntöjä. Jos lapsi on sitä luokkaa että kiipeää aidan yli tunkemaan sormiaan susiaitaukseen, hän on erityislapsi joka tarvitsee erityistä valvontaa ja ohjausta.

Meilläkin 8-v kulki Ähtärissä välillä hieman meitä edellä (kuitenkin näköetäisyydellä). Hän osaa kuitenkin noudattaa sääntöjä ja olla kiipeämätä aitojen yli. Käyhän siellä varmasti koululaisryhmiäkin eikä heilläkään ole jokaisella vanhempaa 2m päässä.

Vierailija kirjoitti:

Siis millainen verkkoaita tää on? Suora yhteys susihukan suuhun eikä mitään turvaväliä edessä?

No siis ensiksi täytyy ylittää toinen aita ja lisäksi aidassa on suunniilleen kuvia kuinka sudet syö sormet, jos ne aitaukseen työntää.

Täällä vaan sanotaan kuinka oli vahinko! Miten helvetissä ehdit antaa vahingon tapahtua kun ensiksi pojan on täytynyt kiivetä tai alitta metrin korkuinen aita, sen jälkeen kävellä juosta hölkätä tai lentää susi aidan luo, tunkea käsi sisään ja vielä varmaan voinut ärsyttääkkin. Kyllä pitäis vanhempien omatunto kolkuttaa!

Lapsi kuvitteli, oli kaatunut vessassa

Muistan iltapäivälehden lööpin, kun Lapissa susi oli purrut miestä. Se oli  nolo vale, jonka mies oli keksinyt  selitykseksi jostakin omasta kompuroinnistaan.

Jutun kirjoittanut toimittaja kertoi, että ei hän kehdannut pyytää siitä edes palkkiota, kun tiesi valheeksi. Olisi kannattanut rahastaa.