Milloin yliopiston kielenopiskelijan pitäisi osata opiskelemansa kieli hyvin?

Kielenopiskelijoista en tiedä, mutta mieti valmistuneita dippoja. Lukiosta yliopistoon ja siitä suoraan päällikkötehtäviin. Missä vaiheessa se teoria on muuttunut käytännöksi?

Kokemuksia?

Olen vieraiden kielten opettaja (ruotsi, englanti, venäjä) ja sanotaanko nyt näin ihan suoraan etten tuhlaa sinun einkä kenenkään muun aikaa, että kyllä opettamisessa, opetusmetodeissa ja sinussa (valitettavasti) on ollut vikaa kun ei neljännen vuoden jälkeenkään suju. ja se on vielä sun pääaine. 

Tuota tuota..millä tavalla kieltä opiskelet?

Oletko ollut vaihdossa? käytätkö autenttisia menetelmiä?

Minulla venäjän ääntäminen oli sujuvaa noin 5 kuukauden opiskelin jälkeen. tässäkin asiassa aivojen kieleen erikoistuneet alueet ovat tärkeässä asemassa. ne kenellä se on vahva, oppii hyvin, ne kenellä ei ole niin oppiminen on hidasta. myös kuuloerottelu, suun motoriikka, huulten ja kielen eriytyvyys ynnä muua asiat vaikuttavat. ei ole mitään väliä jos kirjoitat sanoja oikein (niinkuin suomalaiselle kielen opiskelijalle on tyypillistä) kun et osaa puhua, et ymmärrä puhetta tai osaa soveltaa kieltä. valitettavasti.

kannattaa kuunnella venäjäistä musaa ja seurava vaikka venäjäisten julkkisten someja niin kieli tulee heidän arkipäiväisissä päityksissä joka päivä sinun nähtäville. 

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen neljättä vuotta venäjää, eikä homma etene, vaikka opetus on laadukasta ja vaativaa.

Ihan normaalia. Meillä oli yliopistossa päteviä ja hyvin opettavia lehtoreitakin, joiden ääntäminen ja puheen tuottaminen oli kehnonlaista. Kaikki kääntämisen opettajat eivät edes yrittäneet, vaan he pyysivät venäläistaustaisia opiskelijoita lausumaan.

Tuo ylempi ei ole kieltenopettajaa nähnytkään. Ainakin meillä opetus meni niin syvälle teoriaan, että kirjoitusvirheitä ei todellakaan saanut olla. Gradukin piti kirjoittaa venäjäksi.

Kaadettu vesi ei kaivossa pysy. Kertaus on opintojen äiti.

Kielen opislelussa työ pitää tehdä itse. Muista otetaan mallia, mutta itse pakerretaan ja kieltä pitää pyrkiä altiivisesti käyttämään AINA kuin mahdollista. Suomessa esim. venäjän kielen puhumiseen on vaikka mitä mahdollisuuksia. Älä ole liian kriittinen; puheen määrällinen tuottaminen on a ja o oppimisessa.

T. Ranskan kääntäjä

Kun asuin Britanniassa, yhdellä suomalaisista kollegoistani oli Suomesta maisterin paperit ja englanti pääaineena. Mielestäni hänen kielitaitonsa ei ollut hyvä. Esimerkiksi arkiseen elämään kuuluva sanavarasto oli puutteellinen, eikä kuullun ymmärtäminen aina oikein sujunut. Mielestäni kielen voi oppia hyvin vain opiskelemalla JA elämällä sen kielen keskellä.

Arvelisin, että vasta sitten, kun olet viettänyt pitkiä aikoja sellaisessa maassa, jossa puhutaan ko. kieltä. Ihminenhän muuten menettää kyvyn oppia jonkun kielten oikean ääntämyksen jo lapsena, jos silloin oppii jonkun kielen, joka ei ole hänen äidinkielensä. Itselläni on ollut työkaveri, joka tuli 8-vuotiaana Suomeen ja oppi suomea siitä alkaen. Toki osaa suomea todella hyvin, mutta ei äännä täysin suomalaisittain. Toki on sitten aina ihmisiä, jotka oppivat jonkun kielen erinomaisesti iässä kuin iässä ja myös ääntämyksen lähelle natiivia mutta osa meistä on sellaisia, että ikuisesti se ääntämyspuoli jää huonommaksi, vaikka osaisikin muuten kieltä erinomaisesti.

"Kirjallinen tuottamiseni on edelleen avutonta, ja puhumisesta ei tule oikein mitään. Ääntämisenikin muistuttanee moottorisahalla sahaamista teräkseen. Lukeminen sujuu sentään kohtalaisesti.

Arvosanani kuitenkin ovat olleet hyviä, sekä Suomessa että Venäjällä."

"Maailman parhaan" korkeakoulutuksen tuote! USAlaisessa yliopistossa olis ap:lle sanottu jo vuosia sitten etta alanvaihto olisi nyt paikallaan.

Kuunnelkaa Roman Shcatzin ohjelmia. On asunut kauan Suomessa, pitää radiossa puheohjelmia ja on kirjoittanut kirjoja suomeksi, mutta vieläkin takkuamisen selvästi huomaa.

Eikä Neil Hardwickistäkään koskaan tullut täysin suomenkielistä.

Vierailija kirjoitti:

Kuunnelkaa Roman Shcatzin ohjelmia. On asunut kauan Suomessa, pitää radiossa puheohjelmia ja on kirjoittanut kirjoja suomeksi, mutta vieläkin takkuamisen selvästi huomaa.

Eikä Neil Hardwickistäkään koskaan tullut täysin suomenkielistä.

Opettavatko he suomen kielta?

"Tuntuu omituiselta ajatella valmistumista kielen maisteriksi ilman kielen perushallintaa."

Paljonko aikaa käytät siihen opiskeluun? Paljonko käyät vapaa-ajalla aikaa venäjänkielisen matskun kuluttamiseen? Mun mielestä kieltä ei voi oppia kunnolla ellei sitä "elä ja hengitä". Sitä pitäis kuunnella/puhua/lukea/kirjoittaa joka päivä. Jos teet vaan sen mitä kurssien läpäisy vaatii niin ei se riitä.

Opiskelen ranskaa ensimmäistä vuotta yliopistossa ja mullakin on vähän ongelmia ymmärtää tunneilla kaikkea kun puhuvat pääosin ranskaksi. Mutta toisaalta ehkä välillä tähän mennessä on tuntunut ehkä myös vähän yksitoikkoiselta toi opiskelu kun tiiän noista opiskeltavista asioista suomeksi, mutta nyt ne on ranskaksi. No pitää varmaan vielä lähteä sinne Erasmus-vaihtoon vielä niin toivottavasti ranskan taidot vielä tästä paranee.:)

T: 22-vuotias nuori mies/poika

Luin kandiksi eräässä kielessä. En osannut silti suuremmin sitä puhua.

Tunnen syntyperältään venäjänkielisen henkilön, joka on yliopistosta valmistunut suomen kielen opettajaksi. Asunut Suomessa monta vuotta. Silti hänen puheestaan kuulee, ettei ole syntyperäinen suomenkielen puhuja.

Jotain rajaa vaatimustasossa, mitä voidaan kielitaidossa olettaa. Edes opettajalta. Syntyperäiseksi puhujaksi ei voi enää aikuisena tulla. Valitettavasti.

Aksentin pelko on suomalainen piirre.

Iloa ja menestystä opintoihisi ap!

  Tiina

p.s. ystäväni on suorittanut yliopistotutkinnon saksankielessä ja olen vakuuttunut, että syntyperäinen voi kuulla aksentin hänen puheestaan. Vaikka hän itse usein ylpeilee sillä, että osaa lausua saksaa hyvin lähelle kuten syntyperäiset.

Voiko kireä kieli- ja huulijänne vaikuttaa siihen, miten hyvin pystyy oppimaan puhumaan vieraita kieliä? Voiko ääntäminen jäädä sellaiselle töks töks -tasolle, kun tuntuu, että suu ei vain taivu kunnolla?

Kolmen vuoden jälkeen pitäisi olla aineenhallinta.

Vierailija kirjoitti:

Kuunnelkaa Roman Shcatzin ohjelmia. On asunut kauan Suomessa, pitää radiossa puheohjelmia ja on kirjoittanut kirjoja suomeksi, mutta vieläkin takkuamisen selvästi huomaa.

Eikä Neil Hardwickistäkään koskaan tullut täysin suomenkielistä.

Mitä?!?! Molemmat puhuvat erinomaista suomea, sekä kieliopillisesti että ääntämyksellisesti. Tottakai äidinkieli kuuluu ääntäessä, mutta aksentista on hyvin vaikea päästä eroon, jos kielen on oppinut aikuisena.

Pääseekö venäjää ja muita kieliä opiskelemaan nykyisin ilman aiempaa kielitaitoa. Ap:n ongelmat kuulostavat siltä kuin kielen opiskelu olisi aloitettu vasta yliopistossa.

Jos joku puhuu saksaa niin, että saksalaiset arvuuttelee aksentin perusteella tämän olevan Sveitsistä/Zürichistä, niin onko se merkki, että puhuu saksaa sujuvasti? Vai puhuuko silloin vain niin kamalalla mongerruksella, josta ei meinaa saada selvää ja he on vain kohteliaita? :-)

Mä haaveilin lukiossa erään kielen yliopisto-opinnoista. Mutta oltuani ko. maassa aupairina (puoliksi suomalaisessa perheessä kylläkin vain ja mun yksi tehtävistä oli puhua lasten kanssa suomea) vähän reilun vuoden, koin, etten osannut puhua vielä tarpeeksi hyvin ja sujuvasti. En sitten edes kehdannut hakea opiskelemaan sitä kieltä ollenkaan, kun ajattelin, ettei musta tule olemaan siihen ja mun olisi jo tuossa ajassa pitänyt oppia se puhuminen kunnolla...

Olisinko kuitenkin voinut rohkeasti hakea tuolla pohjalla? Yläasteella ja lukiossa olin sitä jo opiskellut ja ymmärsin sitä kyllä hyvin sekä osasin kirjoittaa aika hyvin. Arvosana oli aina kymppi, mutta tuo puhuminen...

Itse opiskellut ruotsia ja tiedän, etten koskaan tule puhumaan tai kirjoittamaan kuten syntyperäinen. Se vaan pitää hyväksyä. Hyvin paljon pitää valmistumisen jälkeenkin pitää kieltä yllä, lukea kohdekielistä kirjallisuutta, tv ohjelmia jne. Kieli on jatkuvassa muutoksessa. Kannattaisiko ehkä keskustella mietteistäsi opettajiesi kanssa?