Sinä, joka et auta ikääntyviä sukulaisia, tule kertomaan miksi?

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa lähemmäs läheisiänne, jos välimatka on este tai siirtäkää vanhus itseänne lähelle. Etenkin jos asuu palvelutalon seinien sisällä, ei ole merkitystä, missä kaupungissa se on.

Miksi? -35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnön kimpussa ollaan kyllä kun hyeenat mutta laitokset on täynnä vanhoja mummoja ja pappoja joita kukaan ei käy edes katsomassa. Ulkolaiset sukulaiseni järkyttyivät kun näkivät Suomessa käydessään vanhoja ihmisiä yksin kaupungilla kumarassa laahustamassa ja kantamassa kauppakassejaan. Muualla maailmalla ei tulisi kuuloonkaan samanlainen vanhempien hylkääminen!

Jos lapset ovat joutuneet vaihtamaan paikkakuntaa opiskelujen ja työn vuoksi, niin missä vaiheessa heidän pitäisi muuttaa takaisin vanhempien kotipaikkakunnalle? Et varmaan ajatellut tuota etkä sitäkään, onko noilla vanhuksilla edes lapsia.

Pitäisikö säätää laki, että työssäolevien aikuisten lapsien iäkkäät vanhemmat pakotetaan muuttamaan lasten kanssa samalle paikkakunnalle? Muuttaisitko sinä vanhana toiselle puolelle maapalloa tai sinne tänne, riippuen siitä, missä lapsesi sattuu silloin asumaan?

Jotain rajaa tuolle hurskastelulle.

Tuollainen laki olisi mainio, niin isän vaimo ei voisi enää sanella isäni asioista oikeastaan mitään muuttamatta samalle paikkakunnalle, kuin jolla mä asun 8)

Ja irtautumalla omasta elämänpiiristään, jos haluaa esittää uhrautuvaa holhoojaa :)

Ettekö kykene ymmärtämään, että luultavasti olette itsekin jossain lopulta yksin, jos omaiset eivät pidä seuraa. Ettekö ymmärrä, että se on todella ahdistavaa ja pitkästyttävää. (Ellette ole erakkoluonne)

Eiköhän tässäkin olisi olemassa sopiva keskitie. Esimerkiksi ikääntyvät vanhemmat on jossakin hoitokodissa ja niitä käydään katsomassa/hoitamassa omien kykyjensä mukaan ilman että siitä tulee taakka.

Asun ulkomailla. Olen joskus selvitellyt asioita täältä käsin ja Suomessa vieraillessa autellut, mutta mahdollisuudet on aika rajalliset.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisistä on tullut kamalan itsekkäitä.

On luonnotonta, että vanha ihminen sysätään johonkin tehostetun palvelun taloon. Luonnollista olisi olla oman sukunsa hoidossa. Olisi mielekästä seurata oman sukunsa lastenlasten kehitystä.

Varmaan rahapulassa vanhukset jatkossa työnnetään jälleen jälkeläistensä hoidettavaksi, jos heitä on.

Gps seurantalaite ranteeseen, jos on muistiongelmaa ja mummeli lapsiperheeseen asumaan, jos mummeli ei enää halua asua yksin.

Vanhusten yksinäisyys on surullinen ilmiö. Yksinäisiä ne siellä tehostetussa palvelussakin ovat. Ei kahdesta alzheimerpotilaasta ole seuraa toisilleen. Alzheimerpotilas kaipaa sellaista seuraa, joka kykenee ottamaan hänen tilansa huomioon. Lisäksi vanhukset kaipaavat vain omaisiaan. Ei siinä vapaaehtoistyttö mitään auta.

Juu, tokihan meidän kolmioon mahtuu kolme vanhusta meidän viisihenkisen perheen lisäksi. Parvekkeella voivat elellä. Talvella voi olla vähän kylmä mutta ei varmaan haittaa, vällyä ylle vaan niin eivät kuole kylmyyteen.

Ja ei lastensuojelukaan varmaan välitä vaikka täällä asuisi yksi juoppo joka parhaimmillaan juo aamusta iltaan kuukauden putkeen. 

PS. Kukaan järkevä nainen ei tuohon järjestelyyn ei suostuisi koska se vanhusten hoito kaatuisi lasten -ja kodinhoidon lisäksi kuitenkin hänen niskaansa, palkkatyötä unohtamatta.

Tällä palstalla on suurin osa niin nuoria, että heiltä ei voi odottaa ymmärtämystä sille, miten ahdistava yksinäisyys heitäkin todennäköisesti vanhuksena odottaa, jos elävät niin pitkään.

Turha luulla itsemurhaa vanhana helpoksi ratkaisuksi. Ihmksen sisäänrakennettu elämäntahto on todella lujassa.

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa lähemmäs läheisiänne, jos välimatka on este tai siirtäkää vanhus itseänne lähelle. Etenkin jos asuu palvelutalon seinien sisällä, ei ole merkitystä, missä kaupungissa se on.

Sinä varmaan toisessa ketjussa kehotat työttömiä muuttamaan sinne, missä työpaikat on. Nytkö se työpaikka pitäisi jättää ja muuttaa vanhuksen luo? Vanhushan sanoo, että hän ei kotoaan minnekään lähde, joten miten pakotat?

Vierailija kirjoitti:

Ettekö kykene ymmärtämään, että luultavasti olette itsekin jossain lopulta yksin, jos omaiset eivät pidä seuraa. Ettekö ymmärrä, että se on todella ahdistavaa ja pitkästyttävää. (Ellette ole erakkoluonne)

Oikeasti, ei mitään väliä. 

Haluan, että tulevaisuudessa lapseni (ja mahdolliset lapsenlapset) käyvät omasta halustaan tapaamassa minua, ei velvollisuudentunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö kykene ymmärtämään, että luultavasti olette itsekin jossain lopulta yksin, jos omaiset eivät pidä seuraa. Ettekö ymmärrä, että se on todella ahdistavaa ja pitkästyttävää. (Ellette ole erakkoluonne)

Eli yrität sanoa, että jos mä nyt kävisin hoitamassa niin jotenkin jollain aikakoneella ilmeisesti siellä olisinkin mä itse?

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on suurin osa niin nuoria, että heiltä ei voi odottaa ymmärtämystä sille, miten ahdistava yksinäisyys heitäkin todennäköisesti vanhuksena odottaa, jos elävät niin pitkään.

Turha luulla itsemurhaa vanhana helpoksi ratkaisuksi. Ihmksen sisäänrakennettu elämäntahto on todella lujassa.

Noh, minkäs ikäinen itse sitten olet? Itse olen nelikymppinen ja en enää ihan nuori tunne olevani. Mutta kieltämättä ei ole vielä kääntynyt katse omaan vanhuuteen.

Mutta en kestäisi olla taakaksi lapsilleni. Minusta on ihan luonnollista joutua vanhainkotiin vanhana. Tai asua kotona.

Kolmioon mahtuuu hyvin. Meidän piharakennuksessa asui nelihenkinen perhe ja niiden mummo pienessä yksiössä.

Menkää Amurin työläismuseokortteliin Tampereella tutustumaan. Vissiin vain kesäisin auki. Siellä on paljon eri aikakausien asuntoja tutustumista varten. Siellä isot perheet sukulaisineen asui yhdessä huoneessa. Ei edes omaa keittiötä, vaan kokkailivat muiden samanlaisissa huoneissa asuvien sukukuntien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö kykene ymmärtämään, että luultavasti olette itsekin jossain lopulta yksin, jos omaiset eivät pidä seuraa. Ettekö ymmärrä, että se on todella ahdistavaa ja pitkästyttävää. (Ellette ole erakkoluonne)

Sitä loppuelämän asumista pitää miettiä siinä vaiheessa, kun jää eläkkeelle ja terveys ja henkinen kunto on hyvä. Vaikka silloin pystyy hoitamaan omakotitalon hommat ja pärjää yksin, niin jossain vaiheessa enää ei pystykään. Siinä on hankala etsiä uusi asunto ja hoitaa muutto. Pitää miettiä ajoissa, missä pärjää huonokuntoisena ja miten saa palvelua ja seuraa. Ikäihmisille on omia kerrostaloja, sellainen on hyvä vaihtoehto.

Minäkin voisin kuvitella kaipaavani vanhainkodissa lähinnä omia ystäviäni, en lapsiani. Vaikka siis utopiaa se heitä, ystäviä olisi kaivata, eihän he varmaan paljon minua paremmassa kunnossa olisi, mutta ei kai nyt omat lapset korvaa ystäviä? Lapsia mulla kyllä on, mutta en tehnyt heitä vanhuudenturvaksi millään tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Kolmioon mahtuuu hyvin. Meidän piharakennuksessa asui nelihenkinen perhe ja niiden mummo pienessä yksiössä.

Menkää Amurin työläismuseokortteliin Tampereella tutustumaan. Vissiin vain kesäisin auki. Siellä on paljon eri aikakausien asuntoja tutustumista varten. Siellä isot perheet sukulaisineen asui yhdessä huoneessa. Ei edes omaa keittiötä, vaan kokkailivat muiden samanlaisissa huoneissa asuvien sukukuntien kanssa.

Siihen aikaan ei kotona tehty etätöitä eikä lapsilla ollut samanlaisia opiskelupaineita mitä nykyään. Nelihenkinen perhe asuu kolmiossa ahtaasti, ei siihen sovi yhtään dementoitunutta vanhusta. Ja kenelle sen vanhuksen hoitoo jää? No naiselle, olipa kyseessä kenen sukulainen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kyllä hoitajien syyllistävät katseet kun käyn mummoa katsomassa, en välitä niistä. Kaikki yksinäiset vanhukset eivät ole reppanoita,osa on manipuloivia kusipäitä, jotka eivät ole koskaan ajatelleet muita kuin itseään.

Riittääkö tämä syyksi?

Juuri näin. On jotenkin harhainen se käsitys, että kaikki vanhukset ovat herttaisia mummoja ja pappoja, jotka iloisesti hymyillen ovat kiitollisia, kun heitä käy hoitamassa tai tervehtimässä. Osa on raivokkaita itsekkäitä kärisijöitä, jotka vain rähjäävät joka asiasta. Huomasin, että hoitajatkin ymmärsivät hoitokodissa tilanteen. Mitään painostusta käynteihin ei tullut heidän puoleltaan.

Suomeen on haluttu ja päätetty rakentaa yhteiskunta, jossa kenenkään hoito vanhuksena ei ole omaisten hyväntahtoisuuden varassa. Siispä yhteiskunta huolehtii vanhustenhoidosta, kansalaiset maksavat viulut veroina. Työnjako on erikoistunut, kaikkien ei ole pakko tai mahdollisuuttakaan esim. kasvattaa ruokaansa itse tai tehdä hoivatyötä.

En halua sekä maksaa hoidosta (korkea veroprosentti) että toteuttaa sitä itse. Suomalaiset kasvatetaan myös itsenäisiksi, ja olisi kiusallista monessa ihmissuhteessa olla auttajana/autettuna. Haluan, että ihmissuhteeni perustuvat vapaaehtoisuuteen ja haluun, eivät velvollisuuteen ja tarpeeseen.

Voin siis auttaa, mutta itselleni sopivissa rajoissa. Yhteisöllisyyden aika hyvine ja huonoine puolineen on ohi, hyvinvointiyhteiskunta on korvannut sen.

Siksi, että olen itse sairas ja väsynyt ja ihan oman arjen rullaamisessa on työtä enemmän kuin jaksan. 

Juoppoluuserit vanhempani eivät yksinkertaisesti ole ansainneet minulta apua vanhuuteensa. Näimme lapsuudessa suorastaan nälkää kun kaikki raha meni kaljaan/viinaan. Kiva sitten 14-vuotiaan mainosjakorahoista pistää sapuskarahat tai myöhemmin intin päivärahoista lähettää osa kotiin siskolle, joka sitten huolehti että edes sisaruksilla oli ruokaa. Lakkiaispäivänäni äijä takavarikoi huomattavan osan lahjarahoista "parempaan käyttöön".

Vielä siis pitäisi jelpata niitä kun yrittivät ryssiä minunkin elämäni samaan pyörteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on suurin osa niin nuoria, että heiltä ei voi odottaa ymmärtämystä sille, miten ahdistava yksinäisyys heitäkin todennäköisesti vanhuksena odottaa, jos elävät niin pitkään.

Turha luulla itsemurhaa vanhana helpoksi ratkaisuksi. Ihmksen sisäänrakennettu elämäntahto on todella lujassa.

Noh, minkäs ikäinen itse sitten olet? Itse olen nelikymppinen ja en enää ihan nuori tunne olevani. Mutta kieltämättä ei ole vielä kääntynyt katse omaan vanhuuteen.

Mutta en kestäisi olla taakaksi lapsilleni. Minusta on ihan luonnollista joutua vanhainkotiin vanhana. Tai asua kotona.

Minä olen 50+ ja mies muutaman vuoden vanhempi. Me ollan nyt ruvettu miettimään, missä olisi hyvä asua elämän loppuvuodet. Tarkoitus on muuttaa keskustaan uudehkoon hissitaloon, jonka vieressä on ruokakauppa. Naapurissa on ravintoloita, kauppoja, fysikaalisia hoitolaitoksia eli ilman autoa ja rollaattorin avulla pärjää pitkälle. Muita palveluja saa rahalla, sitäkin varten on jo säästöjä. Lapsia autetaan siihen asti, kunnes saavat opiskelut päätökseen, perintöjä ei kerätä.