Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka et auta ikääntyviä sukulaisia, tule kertomaan miksi?
22.02.2017 |
Ovatko he tehneet vääryyttä sinua kohtaan jotenkin?
Kommentit (98)
Ihmisistä on tullut kamalan itsekkäitä.
On luonnotonta, että vanha ihminen sysätään johonkin tehostetun palvelun taloon. Luonnollista olisi olla oman sukunsa hoidossa. Olisi mielekästä seurata oman sukunsa lastenlasten kehitystä.
Varmaan rahapulassa vanhukset jatkossa työnnetään jälleen jälkeläistensä hoidettavaksi, jos heitä on.
Gps seurantalaite ranteeseen, jos on muistiongelmaa ja mummeli lapsiperheeseen asumaan, jos mummeli ei enää halua asua yksin.
Vanhusten yksinäisyys on surullinen ilmiö. Yksinäisiä ne siellä tehostetussa palvelussakin ovat. Ei kahdesta alzheimerpotilaasta ole seuraa toisilleen. Alzheimerpotilas kaipaa sellaista seuraa, joka kykenee ottamaan hänen tilansa huomioon. Lisäksi vanhukset kaipaavat vain omaisiaan. Ei siinä vapaaehtoistyttö mitään auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En auta isoäitiäni koska olen ite pitkäaikais sairas. Saavutus jos pääsen sinne asti edes kahville toisinaan. Onneksi serkut ja veljeni auttavat paljon.
Muita ikääntyviä tuttavia minulla ei ole.
4h edestakainen välimatka emmekä omista autoa, kotona pieni lapsi ja olen viimeisilläni raskaana. Erittäin hankalaa minun olisi täältä kaukaa auttaa pyörätuolissa istuvaa isoisääni ja muistisairasta isoäitiäni.
Toisaalta heidän omat lapsensa puolisoineen auttavat minkä pystyvät, siksikään apuani ei edes tarvita. Haluaisin kyllä aikanani auttaa omia vanhempiani, jos mahdollista.
Ei palvelutalokuntoisilla vanhuksilla ole juuri koskaan sellaisia ystäviä, jotka pystyisivät käymään katsomassa. (Ne on kuolleet, dementoituneet tai sellaisessa kunnossa, että eivät liiku missään muualla kuin siellä, minne on pakko mennä (lääkäriin tms)
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja, joka et osaa pyyteettömästi auttaa muita vaan pelkästään voidaksesi polkea muita alaspäin, kerro miksi? Ovatko he tehneet vääryyttä sinua kohtaan jotenkin? Ehditkö vastata tähän, vai oletko loppupäivän facessa naputtamassa itsekehuviestejä sydämillä ja hymiöillä varustettuna?
Vanhempien hylkääjä löydetty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinnön kimpussa ollaan kyllä kun hyeenat mutta laitokset on täynnä vanhoja mummoja ja pappoja joita kukaan ei käy edes katsomassa. Ulkolaiset sukulaiseni järkyttyivät kun näkivät Suomessa käydessään vanhoja ihmisiä yksin kaupungilla kumarassa laahustamassa ja kantamassa kauppakassejaan. Muualla maailmalla ei tulisi kuuloonkaan samanlainen vanhempien hylkääminen!
Vierailija kirjoitti:
Ihmisistä on tullut kamalan itsekkäitä.
On luonnotonta, että vanha ihminen sysätään johonkin tehostetun palvelun taloon. Luonnollista olisi olla oman sukunsa hoidossa. Olisi mielekästä seurata oman sukunsa lastenlasten kehitystä.
Varmaan rahapulassa vanhukset jatkossa työnnetään jälleen jälkeläistensä hoidettavaksi, jos heitä on.
Gps seurantalaite ranteeseen, jos on muistiongelmaa ja mummeli lapsiperheeseen asumaan, jos mummeli ei enää halua asua yksin.
Vanhusten yksinäisyys on surullinen ilmiö. Yksinäisiä ne siellä tehostetussa palvelussakin ovat. Ei kahdesta alzheimerpotilaasta ole seuraa toisilleen. Alzheimerpotilas kaipaa sellaista seuraa, joka kykenee ottamaan hänen tilansa huomioon. Lisäksi vanhukset kaipaavat vain omaisiaan. Ei siinä vapaaehtoistyttö mitään auta.
Miksi lasten pitäisi olla jotenkin seurana vanhemmilleen? Minulle taas se on luonnotonta. Olisi hirveää olla lapsilleen tuollainen taakka. Tai miksi lasten pitäisi hoitaa ne vanhemmat? En vain tajua sitä. Monilla on huonot välit, minusta silloin on parempikin, että ammattihoitajat sitten hoitaa. Vanhuskin voisi täten vastata siitä millaiset välit aikoinaan lapsiinsa loikaan. Aivan varmasti lapset, jotka tunsivat olleensa vanhemmilleen tärkeitä, hoitavat vanhempansa ilman mitään ulkopuolisten syyllistyksiä. Eikö se ole parempi niin, rehellisin perustein hoidetaan rakkaudesta, jos sitä on. Muuten miksi kenenkään täytyy teeskennellä rakkautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun toisella puolella maata ja mulla on oma työ, koulu ja lapset. Sukulaiselle on onneksi auttajia lähellä ja aina kun käydään tapaamassa, niin autetaan toki :)
Nuoret ja keski-ikäiset on vallannut itsekkyys. Minä, minä ja minun onneni. Ihmisethän hakevat uuden puolisonkin, kun vähän kyllästyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisistä on tullut kamalan itsekkäitä.
On luonnotonta, että vanha ihminen sysätään johonkin tehostetun palvelun taloon. Luonnollista olisi olla oman sukunsa hoidossa. Olisi mielekästä seurata oman sukunsa lastenlasten kehitystä.
Varmaan rahapulassa vanhukset jatkossa työnnetään jälleen jälkeläistensä hoidettavaksi, jos heitä on.
Gps seurantalaite ranteeseen, jos on muistiongelmaa ja mummeli lapsiperheeseen asumaan, jos mummeli ei enää halua asua yksin.
Vanhusten yksinäisyys on surullinen ilmiö. Yksinäisiä ne siellä tehostetussa palvelussakin ovat. Ei kahdesta alzheimerpotilaasta ole seuraa toisilleen. Alzheimerpotilas kaipaa sellaista seuraa, joka kykenee ottamaan hänen tilansa huomioon. Lisäksi vanhukset kaipaavat vain omaisiaan. Ei siinä vapaaehtoistyttö mitään auta.
Synnin palkka on kuolema.
Vierailija kirjoitti:
Ei palvelutalokuntoisilla vanhuksilla ole juuri koskaan sellaisia ystäviä, jotka pystyisivät käymään katsomassa. (Ne on kuolleet, dementoituneet tai sellaisessa kunnossa, että eivät liiku missään muualla kuin siellä, minne on pakko mennä (lääkäriin tms)
No ei varmaan ole, mutta ei pidä lapsiakaan laskea ystäviin. Miksi ihmeessä kukaan kävisi katsomassa ihmistä, jonka luona käymisestä saa vain ns. rakot käteen? Kun ei ole minun vikani se, miten vanhempani minua kohtelivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuatte nämä asiat sitten, kun olette itse yksinäisiä vanhuksia hoitolaitoksen armoilla.
Miettikääs, miten tylsää elämää on, kun ei pääse enää yksin menemään yhtään minnekään, kuulo on heikko ja näkö ei ole kovin hyvä. Keskusteluseuraa ei ole mielekästä ja hirveä kaipuu läheisiä kohtaa.
Myös kamalaa olla yksin vanhana asunnossaan ja hoitaja käy pyörähtämässä 3 kertaa päivässä. Siinä koko elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe, että ihmisellä on mitään velvollisuuksia omia vanhempiaan kohtaan. Ei kukaan meistä ole pyytänyt syntyä, ja ainakin minä olisin mieluummin jäänyt syntymättä, vaikka normaalin hyvän lapsuuden sainkin. Voin toki auttaa joissakin pienissä asioissa, joista ei ole minulle kohtuuttomasti vaivaa, mutta esimerkiksi mitään pihatyö- tai hoiva-apua on minulta turha odottaa.
En saa vaikkapa vanhempieni auttamisesta mitään erityistä mielihyvää tai tyydytystä, vaikka meillä on ihan hyvät välit. En taida olla muutenkaan kovin avulias ihminen, ja itsekin mieluummin ostan apua (esim. muuttoapua) kuin pyydän sitä. Meidän perheessämme ihannointiin reippautta ja "iloista mieltä", ja heikkoudesta ja negatiivisista tunteista tuli pyrkiä nopeasti eroon.
Vastasikohan tämä kysymykseen? Sen olen kyllä päättänyt, että jos jompikumpi vahemmstani pyytää kuolinapua, olen sitä valmis antamaan vaikka vankilatuomion uhalla. Tämä asia on minulle tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Perinnön kimpussa ollaan kyllä kun hyeenat mutta laitokset on täynnä vanhoja mummoja ja pappoja joita kukaan ei käy edes katsomassa. Ulkolaiset sukulaiseni järkyttyivät kun näkivät Suomessa käydessään vanhoja ihmisiä yksin kaupungilla kumarassa laahustamassa ja kantamassa kauppakassejaan. Muualla maailmalla ei tulisi kuuloonkaan samanlainen vanhempien hylkääminen!
Jos lapset ovat joutuneet vaihtamaan paikkakuntaa opiskelujen ja työn vuoksi, niin missä vaiheessa heidän pitäisi muuttaa takaisin vanhempien kotipaikkakunnalle? Et varmaan ajatellut tuota etkä sitäkään, onko noilla vanhuksilla edes lapsia.
Pitäisikö säätää laki, että työssäolevien aikuisten lapsien iäkkäät vanhemmat pakotetaan muuttamaan lasten kanssa samalle paikkakunnalle? Muuttaisitko sinä vanhana toiselle puolelle maapalloa tai sinne tänne, riippuen siitä, missä lapsesi sattuu silloin asumaan?
Jotain rajaa tuolle hurskastelulle.
Muuttakaa lähemmäs läheisiänne, jos välimatka on este tai siirtäkää vanhus itseänne lähelle. Etenkin jos asuu palvelutalon seinien sisällä, ei ole merkitystä, missä kaupungissa se on.
Vierailija kirjoitti:
Tajuatte nämä asiat sitten, kun olette itse yksinäisiä vanhuksia hoitolaitoksen armoilla.
Miettikääs, miten tylsää elämää on, kun ei pääse enää yksin menemään yhtään minnekään, kuulo on heikko ja näkö ei ole kovin hyvä. Keskusteluseuraa ei ole mielekästä ja hirveä kaipuu läheisiä kohtaa.
Myös kamalaa olla yksin vanhana asunnossaan ja hoitaja käy pyörähtämässä 3 kertaa päivässä. Siinä koko elämä.
No minkä sille mahtaa? Se ei ole kenenkään vika. Ei siihen pidä enää kenenkään muun elämää piloille saattaa. Mun elämä on jo nyt tylsää ja tapahtumatonta ja kärsin masennuksesta kiitos vanhempieni, joten ei, en osaa nyyhkiä tuollaista kohtaloa, jos se alkaa vasta jotain 85:na.
Vierailija kirjoitti:
Tajuatte nämä asiat sitten, kun olette itse yksinäisiä vanhuksia hoitolaitoksen armoilla.
Miettikääs, miten tylsää elämää on, kun ei pääse enää yksin menemään yhtään minnekään, kuulo on heikko ja näkö ei ole kovin hyvä. Keskusteluseuraa ei ole mielekästä ja hirveä kaipuu läheisiä kohtaa.
Myös kamalaa olla yksin vanhana asunnossaan ja hoitaja käy pyörähtämässä 3 kertaa päivässä. Siinä koko elämä.
Heliumia hengitysmaskin läpi sitten vain, ja euforisesti nauraen kohti pimeyttä. Ei tänne kenenkään tarvitse jäädä pyörimään, jos elämänlaatu ei täytä enää omia kriteerejä.
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa lähemmäs läheisiänne, jos välimatka on este tai siirtäkää vanhus itseänne lähelle. Etenkin jos asuu palvelutalon seinien sisällä, ei ole merkitystä, missä kaupungissa se on.
Ei pysty siirtämään, koska isän vaimo vastustaa.
Eipä ole heiltäkään herunut koskaan apua. Niin makaa kuin petaa.