Miehen kuuluu olla vastuussa perheen taloudesta ja päätöksistä
Niinhän se on ollut jo iät ajat – mies osaa olla paremmin vastuussa perheen elatuksesta ja päätöksistä.
Naisilla ei tunnu olevan "arkijärkeä" kun tehdään tärkeitä päätöksiä talon, auton tai muiden isojen hankintojen parissa. Vaatteet ja ruoka nyt toinen juttu.
Kommentit (12)
Näi se on, ihan käytännön sysitä. Jos saisin toisen elämän, niin yrittäisin saada vaimokseni juristin tai ainakin jonkinlaisen kaupallisen koulutuksen saaneen. Näi voisin jättää kaiken taloudellisen vastuun vaimolleni ja elää itse huoletonta uroksen elämää.
Ihan mielenkiinnosta kysyn: tekeekö mies siis 16-tuntisia työpäiviä VAI asuuko perhe puolet halvemmassa asunnossa ja ajaa puolet halvemmalla autolla ja syö puolet vähemmän ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn: tekeekö mies siis 16-tuntisia työpäiviä VAI asuuko perhe puolet halvemmassa asunnossa ja ajaa puolet halvemmalla autolla ja syö puolet vähemmän ruokaa?
Mies käy TKK:n / Kauppiksen, tekee paljon töitä, perhe asuu omakotitalossa kehyskunnassa, tekee ostokset Lidlistä ja Tokmannista. OKT on rakennettu pääosin itse. Lapset käyvät tienaamassa 15-kesäisistä asti itse ja oppivat rahan arvon.
t. AP
Jopa arabimaissa nainen päättää mihin talouden rahat menee, eli hän on perheen pää.
Onpa ap:lla tarkat suunnitelmat, nyt vaan puuttuu se nainen, jonka kanssa toteuttaa tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn: tekeekö mies siis 16-tuntisia työpäiviä VAI asuuko perhe puolet halvemmassa asunnossa ja ajaa puolet halvemmalla autolla ja syö puolet vähemmän ruokaa?
Mies käy TKK:n / Kauppiksen, tekee paljon töitä, perhe asuu omakotitalossa kehyskunnassa, tekee ostokset Lidlistä ja Tokmannista. OKT on rakennettu pääosin itse. Lapset käyvät tienaamassa 15-kesäisistä asti itse ja oppivat rahan arvon.
t. AP
Kaikki naiset varmasti oikein jonottaa kituuttamaan ihmisenä kieltämättä mielenkiintoisen remppareiska-tilintarkastajan kanssa :D
Ja työttömät sinkkumiehet ulisevat, kun naiset eivät kiinnostu.
Olen huomannut, että raha ei tee onnelliseksi, mutta sen puute tekee onnettomaksi. Rahaa on minulla ja uudella vaimolla sen verran että just suht-koht hyvin pärjätään ja kivaa on. Ainahan sitä vois olla vaikka lottovoitto jolla maksaa velat pois.
Minä olen käynyt kauppiksen, pääaineena laskentatoimi; aviomieheni on insinööri. Teemme yhdessä isot päätökset, mutta molemmilla on periaatteessa omat rahat ja sijoitukset. Yhteiset menot maksetaan yhdessä. Rahasta ei ole ikinä ollut riitaa, vaikka puoliso on ollut yrittäjänäkin ja tienannut minua vähemmän jonkin aikaa. Avioehtokin meillä on, jotta sukulaiset eivät tule rääpimään omaisuuttamme, toisen kuoltua aiemmin. Tosin ainokainen lapsemme tietysti on perimysjärjestyksessä ensimmäinen kummallakin. Ei eletä leveästi, arvostamme matkustamista ja kulttuuria, hyväntekeväisyyttäkin. Meillä on ollut varaa kouluttaa lapsemme ts. maksaa pääosin ulkomailla suoritetun yliopistotutkinnon lukukausimaksut ja vuokrat.
Mieheni olisi tuskin huolinut typerää naista, joka ei ymmärrä raha-asioista mitään. Enkä minäkään totisesti olisi avutonta tolloa hyväksynyt. Miten mies voi ottaa kontolleen koko perheen elättämisen, ellei nyt satu olemaan multimiljonääri. Riskienhallinta kuuluu perhe-elämäänkin. Olen katsonut kamalia kohtaloita, joissa kotirouvana ollut nainen on menettänyt "armoasemansa" nuoremmaalle, ilman että on otettu yksityisiä eläkkeitä tms. turvaa heikommalle osapuolelle.
Siis apua, pitäiskö mun siin tapaukses antaa vastuu mun perheestä mun... veljelle, iskälle, isoisälle? Mulla ei oo miestä, vaan vaimo, ja tähän mennessä me ollaan kyl oltu ihan menestyksekkäästi ite vastuussa elämästämme.
Kiva.