Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten pilata häät?
21.02.2017 |
Moikka! Nainen, joka piinasi ja kiusasi mua koko yläasteen ajan ja teki elämästäni helvettiä, on menossa naimisiin. Kohtuullinen kosto on pilata sen ämmän onni ja "elämän paras päivä". Luonnollisestikkaan mua ei ole kutsuttu, mutta miten voisin pilata hääpäivän?
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli haluat alentua hänen tasolleen? Naurettavaa. Jatka elämääsi. Voit myös olla naiseen yhteydessä ja kertoa kuinka hän sinua satutti käytöksellään. Moni on lapsena/nuorena kypsymätön eikä ymmärrä kiusaamisen vaikutuksia toiseen ihmiseen. Hänellä on voinut myös olla surkeat kotiolot tms. jotka vaikuttavat käytökseen. Ole sinä aikuinen äläkä kakara joka kostaa. Ymmärrän että kiukuttaa ja olet katkera, minuakin on kiusattu. Kosto ei paranna elämääsi eikä tee sinua vahvaksi.
Mikään. Toistan EI MIKÄÄN oikeuta toisen ihmisen kiusaamista!
Olen saanut katsoa tarpeeksi monia kiusaamistapauksia ja naurattaa nämä "mitä jos sillä itsellään on kurjaa" jutut. Mulkkuja ne kiusaajat on piste. Ja sitten heitä koitetaan ymmärtää ja paijataan päätä ja jätetään uhri sivuun.
Ap. nyt ainakin ajattelee, että hänen kokemuksensa oikeuttavat hänet kiusaamaan morsianta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmyydestä kärsii kirjoitti:
Muakin ala ja ylä asteella oli mun ikäinen tyttö joka kiusasi muita oppilaita ja opettajia olimme samassa luokassa nimittäin... Kun henggailimme kolmisteen ja tämä tyttö päätti mitä tehtiin esim. Tyttöjen vessassa hajotimme wc-papereita ja nimiteltiin muita tyttöjä 'lissuiksi' meitä ensin nauratti kunnes päädyimme opettajan puheille ja sen jälkeen ei enään naurattanut. Olin tyhmä ja tein mitä käskettiin sanoo toiselle tai tein toiselle olin ihan hölmö että tein kun käskettiin. Yhtenä päivänä tämä tyttö sanoi ei halua olla mun kaa kaveri sitten alkoi syrjimään mua. Syrjiminen oli henkistä kiusaamista muistan kun miten paha olla mulla oli silloin kun en tiennyt mistä oli kysymys sain uusia kavereita ne olivat kivoja ja kilttejä kaikille meillä oli tosi hauskaa, sitten tää (kiusaaja) tyttö oli mustasukkainen halusi sopia ja taas olimme tekemässä kiusaa ja hallaa muille, sitten jäimme kiinni taas mua hävetti että omat vanhemmatkin tulivat kouluun ja mulle sanottiin en saa olla (kiusaaja) tytön kaa, mutta kuitenkin olin... Ylä asteella mulla tuli mitta täyteen kiusaamisesta ja sanoin kaverille että: "mä oon sitä mieltä en halua jatkaa muitten kiusaamista" kerroin ketä olimme kiusattu ja perustelin miksi en aio sitä henkilöä enään kiusata, sitten (kiusaaja) tyttö haukkui mua monella eri nimityksillä, mutta pidin lupaukseni sitä tyttöä jota me kiusasimme pyysin tytöltä anteeksi ja lupasin olla sille hyvä kaveri, niin me vietimme usein kahestaan sitten meiän porukkaa tuli uusia tyttöjä (joita tämä kiusaaja oli myös kiusanut) sitten se (kiusaaja) vietti yksin kaikki välitunnit ja välillä oli koulussa poissa meidän opettaja oli kuullut tältä (kiusaajalta) että MÄ syrjin sitä ja puhun pahaa (kiusaajasta) sitten kerroin että sanoin viikko sitten että en aio kiusata annetaan nimeksi (Victoriaa) jota minäkin kiusasin ja saimme Victorian kaa sovittuu välimme, mutta opettaja oli sitä mieltä että munkin pitää sopia KIUSAAJAN kanssa... Mä sanoin suoraa että en aio sopia. Olimme koko ylä asteen (kiusaajan) kanssa erillään. Yhtenä päivänä tuli mun luo sanoi "Voitko "Liisa" antaa mulle anteeksi ja sovitaan koko juttu?" Vastasin töykeästi "Et saa mitä mulle ja Victorialle teit se on anteeksiantamatonta" tälläkin hetkellä tämä (kiusaaja) on kaks kertaa pyytänyt anteeksi ja halunut sopia olen kieltäytynyt, koska musta tuli kiusaaja ja kiusattu mitä en ikinä olisi halunnut tehdä sen takia olen pettynyt itseeni kun menin juttuun mukaan vasta myöhemmin tajunut TÄMÄ ON VÄÄRIN. Kyllä olen osa syyllinen ja vastaan osan teoistani ja sanoistani kaunaa itselleni. En ole ylpeä itsestänikään, mutta en kiusaamisestakaan tai kiusaajasta...
Sääli ettet lainkaan oppinut koulussa kirjoittamaan. Ei tuollaista jaksa kukaan lukea muutamaa riviä pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin kaksi tyttöä yläastella kiusasi siihen malliin, että kauan meni päästä yli. Mutta pääsin.
Aikani mietiskelin meheviä kostoja, mutta sitten annoin olla. Kävin koulut, sain hyvän työn, kivan miehen, kaksi tervettä lasta ja muutenkin elämä mallillaan.
Nyt tämä toinen kiusaaja on vammaisen lapsen äiti - karma is a bitch. Kiusasi minua pitkälti siksi, että veljeni on vammainen. Paras opetus hänelle, mutta silti vähän kyllä olen hänen takiaan pahoillaankin, kun seuraan omaa saman ikäistä tällä hetkellä tervettä lastani.
Ja tämä toinen; matkustelee ja elää itseellistä elämää ympäri maailmaa. Perheetön. Kivat hänelle, mutta lievää tyydytystä sain nähdessäni vuosien tauon jälkeen; oli lihonut ja saanut paljon ryppyjä. Ja olipa hänellä mitä vain, niin hän ei voi kuvitellakaan sitä fiilistä, mikä on kun katsoo omaa lasta, joka nukkuu rauhallisesti turvallisessa kodissaan.
Mutta jos oikein haluat olla kenkku, niin erota muija kirkosta ennen häitä (jos siis kirkossa on naimisiin menossa). Enempää en ala vinkkaamaan miten tuo käytännössä onnistuu.
mutta silti se onni voi toisille tulla ihan muistakin asioista kuin siitä omasta lapsesta.
...kuten esimerkiksi lihomisesta ja ryppyyntymisestä :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin kaksi tyttöä yläastella kiusasi siihen malliin, että kauan meni päästä yli. Mutta pääsin.
Aikani mietiskelin meheviä kostoja, mutta sitten annoin olla. Kävin koulut, sain hyvän työn, kivan miehen, kaksi tervettä lasta ja muutenkin elämä mallillaan.
Nyt tämä toinen kiusaaja on vammaisen lapsen äiti - karma is a bitch. Kiusasi minua pitkälti siksi, että veljeni on vammainen. Paras opetus hänelle, mutta silti vähän kyllä olen hänen takiaan pahoillaankin, kun seuraan omaa saman ikäistä tällä hetkellä tervettä lastani.
Ja tämä toinen; matkustelee ja elää itseellistä elämää ympäri maailmaa. Perheetön. Kivat hänelle, mutta lievää tyydytystä sain nähdessäni vuosien tauon jälkeen; oli lihonut ja saanut paljon ryppyjä. Ja olipa hänellä mitä vain, niin hän ei voi kuvitellakaan sitä fiilistä, mikä on kun katsoo omaa lasta, joka nukkuu rauhallisesti turvallisessa kodissaan.
Mutta jos oikein haluat olla kenkku, niin erota muija kirkosta ennen häitä (jos siis kirkossa on naimisiin menossa). Enempää en ala vinkkaamaan miten tuo käytännössä onnistuu.
Ja luulet ettei tämä vammaisen lapsen äiti ole onnellinen lapsestaan ja rakasta häntä? :D tiedoksi vaan että se on silti oma lapsi josta on niin onnellinen, vaikka hän olisikaan "täydellinen" muiden asteikolla. Äidille hän on aina täydellinen ja rakas. Kuulostat vieläkin katkeralta.. Yritä päästä elämässäsi eteenpäin.
Eikö sinusta ole suloisen oikeudenmukaista, että nainen joka kiusasi toista vammaisen veljen takia itse saa vammaisen lapsen. Hyvä vaan, jos lastaan osaa kunnioittaa enemmän kuin toisen veljeä, mutta kyllä tuossa upeasti oikeudenmukaisuus toteutuu.
Vierailija kirjoitti:
Moi!
Nainen vastasi mun jättämään viestiin eilen illalla näin:
"Moi (nimeni)! Kyllä muistan sut, mutta en kuvailemiasi tapahtumia. Oletko varma että kyseessä olen ollut mä, koska en muista sua kiusanneeni? Hyvää jatkoa jokatapauksessa!"Jotenkin tuntuu pahalta tuo vastaus, ihan kun koko ämmä ei olis yhtään muuttunut. Odotin että olisi edes sen verran kasvanut että olisi anteeksi pyytänyt, koska mun mielestä mun viesti oli aika vakuuttava sille.
AP
Joo, ja seuraavaksi vähättelee ja alkaa jo raivostua sulle, jos edelleet pidät kiinni oikeuksistasi sanoa hänelle päin naamaa, mille tuntui. Sitten hän syyttää sinua ympäri kylää häiriköksi ja kiusaajaksi ja vaikka miksi.
Mä alkaisin valmistella sitä hääauton paskaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi!
Nainen vastasi mun jättämään viestiin eilen illalla näin:
"Moi (nimeni)! Kyllä muistan sut, mutta en kuvailemiasi tapahtumia. Oletko varma että kyseessä olen ollut mä, koska en muista sua kiusanneeni? Hyvää jatkoa jokatapauksessa!"Jotenkin tuntuu pahalta tuo vastaus, ihan kun koko ämmä ei olis yhtään muuttunut. Odotin että olisi edes sen verran kasvanut että olisi anteeksi pyytänyt, koska mun mielestä mun viesti oli aika vakuuttava sille.
AP
Vaikutat yhä enemmän mt-ongelmaiselta rassukalta.
Unelmahäät morsiamelle vanha kirkko hääjuhla hiekkarannalla perheen omistamalla maatilalla.Sulhanen katoaa juhlasta morsiamen veljen exän kanssa "pukille" vaimo jatkaa yksin juhlintaa Totta kuin kirkon rotta.Suhde jatkuu vielä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi!
Nainen vastasi mun jättämään viestiin eilen illalla näin:
"Moi (nimeni)! Kyllä muistan sut, mutta en kuvailemiasi tapahtumia. Oletko varma että kyseessä olen ollut mä, koska en muista sua kiusanneeni? Hyvää jatkoa jokatapauksessa!"Jotenkin tuntuu pahalta tuo vastaus, ihan kun koko ämmä ei olis yhtään muuttunut. Odotin että olisi edes sen verran kasvanut että olisi anteeksi pyytänyt, koska mun mielestä mun viesti oli aika vakuuttava sille.
AP
Vaikutat yhä enemmän mt-ongelmaiselta rassukalta.
Eli sinusta on ihan ok pahoittaa toisen mieli kiusaamalla pahoittelematta sitä? Kukahan tässä se sairas on.
Eiköhän olisi aika jättää taakseen nämä jutut, siirtyä eteenpäin ja keskittyä omaan elämääsi ja tulevaisuuteesi? Kostonhenkeä ylläpitämällä pilaat vain oman elämäsi.
Toteuttamalla aikeen pilata toisen häät saatat vain itsesi yhä suurempiin vaikeuksiin ja saat parhaassa tapauksessa vielä tuomionkin kaupan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyydestä kärsii kirjoitti:
Muakin ala ja ylä asteella oli mun ikäinen tyttö joka kiusasi muita oppilaita ja opettajia olimme samassa luokassa nimittäin... Kun henggailimme kolmisteen ja tämä tyttö päätti mitä tehtiin esim. Tyttöjen vessassa hajotimme wc-papereita ja nimiteltiin muita tyttöjä 'lissuiksi' meitä ensin nauratti kunnes päädyimme opettajan puheille ja sen jälkeen ei enään naurattanut. Olin tyhmä ja tein mitä käskettiin sanoo toiselle tai tein toiselle olin ihan hölmö että tein kun käskettiin. Yhtenä päivänä tämä tyttö sanoi ei halua olla mun kaa kaveri sitten alkoi syrjimään mua. Syrjiminen oli henkistä kiusaamista muistan kun miten paha olla mulla oli silloin kun en tiennyt mistä oli kysymys sain uusia kavereita ne olivat kivoja ja kilttejä kaikille meillä oli tosi hauskaa, sitten tää (kiusaaja) tyttö oli mustasukkainen halusi sopia ja taas olimme tekemässä kiusaa ja hallaa muille, sitten jäimme kiinni taas mua hävetti että omat vanhemmatkin tulivat kouluun ja mulle sanottiin en saa olla (kiusaaja) tytön kaa, mutta kuitenkin olin... Ylä asteella mulla tuli mitta täyteen kiusaamisesta ja sanoin kaverille että: "mä oon sitä mieltä en halua jatkaa muitten kiusaamista" kerroin ketä olimme kiusattu ja perustelin miksi en aio sitä henkilöä enään kiusata, sitten (kiusaaja) tyttö haukkui mua monella eri nimityksillä, mutta pidin lupaukseni sitä tyttöä jota me kiusasimme pyysin tytöltä anteeksi ja lupasin olla sille hyvä kaveri, niin me vietimme usein kahestaan sitten meiän porukkaa tuli uusia tyttöjä (joita tämä kiusaaja oli myös kiusanut) sitten se (kiusaaja) vietti yksin kaikki välitunnit ja välillä oli koulussa poissa meidän opettaja oli kuullut tältä (kiusaajalta) että MÄ syrjin sitä ja puhun pahaa (kiusaajasta) sitten kerroin että sanoin viikko sitten että en aio kiusata annetaan nimeksi (Victoriaa) jota minäkin kiusasin ja saimme Victorian kaa sovittuu välimme, mutta opettaja oli sitä mieltä että munkin pitää sopia KIUSAAJAN kanssa... Mä sanoin suoraa että en aio sopia. Olimme koko ylä asteen (kiusaajan) kanssa erillään. Yhtenä päivänä tuli mun luo sanoi "Voitko "Liisa" antaa mulle anteeksi ja sovitaan koko juttu?" Vastasin töykeästi "Et saa mitä mulle ja Victorialle teit se on anteeksiantamatonta" tälläkin hetkellä tämä (kiusaaja) on kaks kertaa pyytänyt anteeksi ja halunut sopia olen kieltäytynyt, koska musta tuli kiusaaja ja kiusattu mitä en ikinä olisi halunnut tehdä sen takia olen pettynyt itseeni kun menin juttuun mukaan vasta myöhemmin tajunut TÄMÄ ON VÄÄRIN. Kyllä olen osa syyllinen ja vastaan osan teoistani ja sanoistani kaunaa itselleni. En ole ylpeä itsestänikään, mutta en kiusaamisestakaan tai kiusaajasta...
Sääli ettet lainkaan oppinut koulussa kirjoittamaan. Ei tuollaista jaksa kukaan lukea muutamaa riviä pidemmälle.
Mitä väliä? Ei kirjoitus ole tarkoitettu hattutädille luettavaksi ja olin erityisluokalla mikä on syy miksi en ole oppinut kirjoittaa sanoja oikein ja en ottanut tuota sun kommenttia loukkauksena, mutta kiva että ei sua kiinnostanut lukea loppuun. Kyllä päätäni olisi särkenyt vielä enemmän jos olisit korjanut mun kirjoitusvirheitäni 😉
Kiitos kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyydestä kärsii kirjoitti:
Muakin ala ja ylä asteella oli mun ikäinen tyttö joka kiusasi muita oppilaita ja opettajia olimme samassa luokassa nimittäin... Kun henggailimme kolmisteen ja tämä tyttö päätti mitä tehtiin esim. Tyttöjen vessassa hajotimme wc-papereita ja nimiteltiin muita tyttöjä 'lissuiksi' meitä ensin nauratti kunnes päädyimme opettajan puheille ja sen jälkeen ei enään naurattanut. Olin tyhmä ja tein mitä käskettiin sanoo toiselle tai tein toiselle olin ihan hölmö että tein kun käskettiin. Yhtenä päivänä tämä tyttö sanoi ei halua olla mun kaa kaveri sitten alkoi syrjimään mua. Syrjiminen oli henkistä kiusaamista muistan kun miten paha olla mulla oli silloin kun en tiennyt mistä oli kysymys sain uusia kavereita ne olivat kivoja ja kilttejä kaikille meillä oli tosi hauskaa, sitten tää (kiusaaja) tyttö oli mustasukkainen halusi sopia ja taas olimme tekemässä kiusaa ja hallaa muille, sitten jäimme kiinni taas mua hävetti että omat vanhemmatkin tulivat kouluun ja mulle sanottiin en saa olla (kiusaaja) tytön kaa, mutta kuitenkin olin... Ylä asteella mulla tuli mitta täyteen kiusaamisesta ja sanoin kaverille että: "mä oon sitä mieltä en halua jatkaa muitten kiusaamista" kerroin ketä olimme kiusattu ja perustelin miksi en aio sitä henkilöä enään kiusata, sitten (kiusaaja) tyttö haukkui mua monella eri nimityksillä, mutta pidin lupaukseni sitä tyttöä jota me kiusasimme pyysin tytöltä anteeksi ja lupasin olla sille hyvä kaveri, niin me vietimme usein kahestaan sitten meiän porukkaa tuli uusia tyttöjä (joita tämä kiusaaja oli myös kiusanut) sitten se (kiusaaja) vietti yksin kaikki välitunnit ja välillä oli koulussa poissa meidän opettaja oli kuullut tältä (kiusaajalta) että MÄ syrjin sitä ja puhun pahaa (kiusaajasta) sitten kerroin että sanoin viikko sitten että en aio kiusata annetaan nimeksi (Victoriaa) jota minäkin kiusasin ja saimme Victorian kaa sovittuu välimme, mutta opettaja oli sitä mieltä että munkin pitää sopia KIUSAAJAN kanssa... Mä sanoin suoraa että en aio sopia. Olimme koko ylä asteen (kiusaajan) kanssa erillään. Yhtenä päivänä tuli mun luo sanoi "Voitko "Liisa" antaa mulle anteeksi ja sovitaan koko juttu?" Vastasin töykeästi "Et saa mitä mulle ja Victorialle teit se on anteeksiantamatonta" tälläkin hetkellä tämä (kiusaaja) on kaks kertaa pyytänyt anteeksi ja halunut sopia olen kieltäytynyt, koska musta tuli kiusaaja ja kiusattu mitä en ikinä olisi halunnut tehdä sen takia olen pettynyt itseeni kun menin juttuun mukaan vasta myöhemmin tajunut TÄMÄ ON VÄÄRIN. Kyllä olen osa syyllinen ja vastaan osan teoistani ja sanoistani kaunaa itselleni. En ole ylpeä itsestänikään, mutta en kiusaamisestakaan tai kiusaajasta...
Sääli ettet lainkaan oppinut koulussa kirjoittamaan. Ei tuollaista jaksa kukaan lukea muutamaa riviä pidemmälle.
Mitä väliä? Ei kirjoitus ole tarkoitettu hattutädille luettavaksi ja olin erityisluokalla mikä on syy miksi en ole oppinut kirjoittaa sanoja oikein ja en ottanut tuota sun kommenttia loukkauksena, mutta kiva että ei sua kiinnostanut lukea loppuun. Kyllä päätäni olisi särkenyt vielä enemmän jos olisit korjanut mun kirjoitusvirheitäni 😉
Tai olisit voinut korjata. Ette te muuten täällä olisi muita varten, ja neuvomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi!
Tilanne ei ole vielä kehittynyt, koska mä en ole vastannut kiusaajalle mitään. Tuo vähättelevä "en muista kiusanneeni" viesti tuli kuin litsarina kasvoille, joten pitää miettiä tarkasti mitä vastaan.
En haluaisi todellakaan kostollani satuttaa muita kuin tätä kiusaajaa ja myöskään mitään laitonta en halua tehdä, koska muutenhan se vain kostautuisi mulle. Jos kiusaaja olisi viestissään pyytänyt reilusti anteeksi, en enää edes hautoisi kostoa, mutta ei.
AP
Tiedätkö missä häät pidetään?
Käy piilottamassa tosi pahanhajuisia sillinpalasia ja juustoja esim. verhotankojen sisälle, kukkaruukkuihin yms.
Vierailija kirjoitti:
Moi!
Tilanne ei ole vielä kehittynyt, koska mä en ole vastannut kiusaajalle mitään. Tuo vähättelevä "en muista kiusanneeni" viesti tuli kuin litsarina kasvoille, joten pitää miettiä tarkasti mitä vastaan.
En haluaisi todellakaan kostollani satuttaa muita kuin tätä kiusaajaa ja myöskään mitään laitonta en halua tehdä, koska muutenhan se vain kostautuisi mulle. Jos kiusaaja olisi viestissään pyytänyt reilusti anteeksi, en enää edes hautoisi kostoa, mutta ei.AP
Mä en sun kengissä kykenisi hillitsemään itseäni, vaan laittaisin ihan suoraa tekstiä tyyliin: "ketä yrität huijata, tiedät tasan tarkkaan, että sinä, *nimi*, *nimi* ja *nimi* teitte sitä ja tätä paikassa X minulle. Tai että sinä, *nimi* ja *nimi* teitte niin ja näin ja noin." Saattaisin myös kysyä vihjaavasti, että tietääkö naisen tuleva mies hänen menneisyydestään. Sehän - tai siitä kertominen - ei ole rikos.
Mutta tietenkin siinä tapauksessa pitäisi yrittää hillitä, jos aikoisin toteuttaa jonkun vähän suuremman mittaluokan kostotoimenpiteen näissä häissä, jottei nainen osaisi varautua. Kostamatta en kuitenkaan jättäisi, olen arvatenkin siis täysin sinun puolellasi AP.
Sopisin vaikka heti tapaamisen naisen miehen kanssa ja juttelisin tästä kiusaamisasiasta, mutta vaikka pidänkin itseäni (nykyään) sosiaalisena ja vahvana ihmisenä, niin uusien ihmisten kanssa keskustelu varsinkin tälläisessä tilanteessa on hankalaa. Eli pelkään, että en osaa ilmaista itseäni turhan selkeästi hänelle. Tämä sulkee pois myös kaikenlaisen raivoamisen kirkossa, vaikka olisikin haavetasolla upeaa ilmoittaa että minulla on jotain liittoa vastaan. Sellainen sopii kuitenkin paremmin draamasarjoihin.
AP
Te ootte aivan sekaisin päästänne. Puhe on jostain koulukiusaajasta joka on nyt aikuinen. Annat sen ihmisen olla rauhassa.
Alue: Aihe vapaa
Omasta mielestäni kostaminen vai pahentaa tilannetta ja saisi apn näyttämään hyvin lapselliselta. Parempi on osoittaa päässeensä elämässä eteenpäin kiusaamiskokemuksistq huolimatta.
Itseäni kiusattiin rankasti 13-14-vuotiaana. Kiusaamiseen puututtiin useaan otteeseen, mutta mikään ei auttanut ja tilanteeseen auttoi lopulta vain siirto uuteen kouluun. En ikinä kostanut kiusaajilleni.
Nykyään olen aivan eri ihminen kuin silloin. Olen saanut itsevarmuuteni takaisin ja päässyt yli jatkamaan elämääni. Jos kohtaan kiusaajiani kaupungilla, saatan katsoa heitä kotostetun ylimielisesti tai halveksivasti, mutta saatan myös tervehtiä korostetun ystävällisesti, jolloin ex-kiusaajani ei häpeältään kehtaa edes katsoa minua kohti. Paras kosto on osoittaa päässeensä yli.
Ap, sinuna en lähtisi kostamaan, sillä juhlaväen silmissä olisit vain sairas, katkera hullu.