Miksi suomalaisessa peruskoulussa on niin helppoa ekat vuodet?
Jos vertaa esim. Aasian kouluihin, niin täällä meno on aivan käsittämättömän hidasta. Pieni lapsi imee tietoa kuin sieni ja oppii nopeasti uusia asioita.
Kommentit (19)
Nykyään ei ajatella, että tietoa imetään, vaan että ihminen aktiivisesti rakentaa tietoa yhteisöllisesti. Ei ole siis mielekästä "laittaa lapsia imemään tietoa" ja toistamaan ulkoa kuulemaansa, vaan harjoitellaan ajattelemisen ja tiedon rakentamisen taitoa.
Suomessa lapset opettelevat kirjaimia ja USAssa samanikaiset kirjoittavat runoja. Viisivuotias siskonpoika kirjoittaa kaunokirjoitusta koska se on hanesta "hienompaa" kuin tikkukirjaimet.
ihmettelen kirjoitti:
Jos vertaa esim. Aasian kouluihin, niin täällä meno on aivan käsittämättömän hidasta. Pieni lapsi imee tietoa kuin sieni ja oppii nopeasti uusia asioita.
Olen töissä yliopistolla ja työkavereina on myös muutama eri Aasian maista. He puolestaan juuri sen takia kehuvat Suomen koululaitosta, että täällä alkuun mennään hitaammin. Ja näin varmistetaan että kaikki oppisivat perustaidot, kuten lukeminen ja kirjoittaminen. He itse pitävät Aasian mallia huonona, ja ovat itse siis siellä käyneet suurimman osan kouluistaan. Ovat vasta aikuisina tänne muuttaneet
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lapset opettelevat kirjaimia ja USAssa samanikaiset kirjoittavat runoja. Viisivuotias siskonpoika kirjoittaa kaunokirjoitusta koska se on hanesta "hienompaa" kuin tikkukirjaimet.
Tämä on totta, mutta missä vaiheessa se homma sitten alkaa hidastua, koska taitotaso aikuisiän kynnyksellä ei ole parempi. Nykytutkimuksen mukaan leikkiminen on supertärkeää. Se opettaa enemmän kuin ohjattu toiminta lapselle.
Toisaalta hitaus on hyvä juttu, ei aina tarvi kiirehtiä. Toisaalta jotkut pitkästyvät ja menettävät oppimisintonsa täysin jo ekaluokalla. Meillä kaikki lapset osasivat lukea jo 4-5-vuotiaana, mutta koulussa sitä ei otettu mitenkään huomioon. Ihan samalla tavalla piti edetä kuin kaikki muutkin. Matikassa tekivät samoja laskuja kuin muutkin, vaikka olivat laskeneet niitä helppoja yhteen- ja vähennyslaskuja jo pari vuotta aiemmin. Kaikki alkoivat vihata koulua tosiaan jo sen ekaluokan aikana, olisivat halunneet oppia uutta. No, oppivat sitten kotona ja olivat koko peruskouluajan sitä mieltä, että koulussa tuhlaavat vain aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta hitaus on hyvä juttu, ei aina tarvi kiirehtiä. Toisaalta jotkut pitkästyvät ja menettävät oppimisintonsa täysin jo ekaluokalla. Meillä kaikki lapset osasivat lukea jo 4-5-vuotiaana, mutta koulussa sitä ei otettu mitenkään huomioon. Ihan samalla tavalla piti edetä kuin kaikki muutkin. Matikassa tekivät samoja laskuja kuin muutkin, vaikka olivat laskeneet niitä helppoja yhteen- ja vähennyslaskuja jo pari vuotta aiemmin. Kaikki alkoivat vihata koulua tosiaan jo sen ekaluokan aikana, olisivat halunneet oppia uutta. No, oppivat sitten kotona ja olivat koko peruskouluajan sitä mieltä, että koulussa tuhlaavat vain aikaansa.
Surkea ope. Kävin itse ekaluokan jo 80-luvulla ja sain jo silloin eriytettyä opetusta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lapset opettelevat kirjaimia ja USAssa samanikaiset kirjoittavat runoja. Viisivuotias siskonpoika kirjoittaa kaunokirjoitusta koska se on hanesta "hienompaa" kuin tikkukirjaimet.
Miksi viisivuotiaan edes pitäisi osata kirjoittaa? Yhdysvalloissa mennään selkeästi perse edellä puuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta hitaus on hyvä juttu, ei aina tarvi kiirehtiä. Toisaalta jotkut pitkästyvät ja menettävät oppimisintonsa täysin jo ekaluokalla. Meillä kaikki lapset osasivat lukea jo 4-5-vuotiaana, mutta koulussa sitä ei otettu mitenkään huomioon. Ihan samalla tavalla piti edetä kuin kaikki muutkin. Matikassa tekivät samoja laskuja kuin muutkin, vaikka olivat laskeneet niitä helppoja yhteen- ja vähennyslaskuja jo pari vuotta aiemmin. Kaikki alkoivat vihata koulua tosiaan jo sen ekaluokan aikana, olisivat halunneet oppia uutta. No, oppivat sitten kotona ja olivat koko peruskouluajan sitä mieltä, että koulussa tuhlaavat vain aikaansa.
Surkea ope. Kävin itse ekaluokan jo 80-luvulla ja sain jo silloin eriytettyä opetusta.
Niin, en tiedä. Muuten hän oli kiva ope ja innostunut työstään ja esim. askartelut olivat vaihtelevia ja hän näki monen asian eteen vaivaa. Oli siis sama ope kaikilla lapsillamme ekat 3 v. Mutta esim. esikoisen luokalla oli yli 20 oppilasta ja monta erityisoppilasta. Ei meno sen kummemmaksi muuttunut koko kouluaikana, vaikka opet vaihtuivat. Vasta lukiossa meno muuttui.
Ittelläs on helppoa. Ei tarvi paljon ajatella.
Odottakaa lukioon astui niin tulee haastetta. Ensiksi tähtäin yli 9 keskiarvon lukioon ja sitten pitkää matematiikkaa.fykebi .5 kieltä.filosofia kaikki kurssit unohtamatta psykan kaikkia kursseja.
Itse asiassa työskentelytaitojen oppiminen on paljon tärkeämpää kuin se, että osaa lukea ja laskea ennen kuin muut. Monilla (useimmilla) tällaisilla nopeilla oppijoilla/kotona opetetuilla on se ongelma, että eivät osaa työskennellä pitkäjänteisesti ja se vaikuttaa sitten siihen mielikuvaan koulusta. Olen opettanut monia huippulahjakkaita eivätkä nämä ole vihanneet koulua vaan ovat aina osanneet tavoitella parastaan ja asettaa itselleen sopivat tavoitteet, kun ovat oppineet riittävän ajoissa hyvän työskentelyn periaatteet. Kun on tehty esitelmää, heidän on astetta parempi kuin muiden ja siihen on haettu tietoa useista eri lähteistä. Aina on varaa parantaa, kukaan ei ole täydellinen. Aina kaikki ei ole kympin tasoa, ja yhdessä ollaan käyty läpi, mitä puuttuu ja missä asioissa voisi parantaa. Erittäin yleistä on, että lapsi osaa kyllä lukea ja laskea mutta ei osaa toimia ryhmässä, on erittäin meluherkkä ja tahtoo kontrolloida oppimistilanteita. Eihän peruskoulusta kauheasti saa mitään irti, jos koko ajan on oltava erityisjärjestelyjä oppimiseen tai vaihtoehtoisesti kaikki opitaan sitten kotona omalla metodilla. Yksi tärkeimmistä taidoista on osata oppia muilta, osata toimia erilaisissa tilanteissa ja osata mukauttaa omaa käytöstään ryhmän vaatimalla tavalla. Näitä taitoja tarvitaan työelämässä.
Jostain syystä nykyään tulee yläkouluun oppilaita jotka vaivoin osaavat lukea ja kirjoittaa. Jopa viikonpäivien järjestys voi olla hukassa sekä kuukausien nimet ja järjestys. Aakkosien kirjaimet löytyvät vain luettelemalla koko litania siihen asti että haluttu kirjaun löytyy. Ja nämä kantasuomalaisia. Eli ei mennä liian nopeaa alakoulun alkaessa vaan päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lapset opettelevat kirjaimia ja USAssa samanikaiset kirjoittavat runoja. Viisivuotias siskonpoika kirjoittaa kaunokirjoitusta koska se on hanesta "hienompaa" kuin tikkukirjaimet.
Suomessa ei opetet enää kaunokirjoitusta ja hyvä niin. Parempi keskittyä asioihin, joista hyötyy.
Voihan sitä itse vaikeuttaa kielivalinnoilla.
Täällä mammat taas pätee kun on ihan tiedossa siomen huippuosaaminen ja pärjääminen maailmalla :D Suomalainen yliopisto ja peruskoulu on tutkitusti maapallon parhaita, mutta mammat senkus kuvittelee tietävänsä mikä olisi kuitenkin parempaa ja paremmin :D
Varhain alotettu koulutie ei ole polku pisan kärkeen ja senhän tietääkin kaikki.
Oma mussukka oppii aikaisin lukemaan ja kuvitellaan, että siitä nyt tulee huippulahjakas, vailla todellisuudessa näin ei ole.
Miksi ette laita näitä huippulahjakkaitanne vuotta aikaisemmin kouluun tai tenttimään yhtä luokkaa niinkuin oikeasti lahjakkaiden lasten KIINNOSTUNEET vanhemmat tekee...eiku aniin sitten se mussukka oiskom taas vaan tavisoppija, eikä lainkaan luokkansa paras :D
Miehen pikkusisko tentti luokan ala-asteella ja pääsi oman tasoisten joukkoon. Ei tarvinut turhautua, kun vanhemmat aktiivisesti olivat mukana koulumenestyksessä.
Eikä tyttö osannut lukea kouluun mennessään ;)
Vertaapa nyt vaikka esimerkiksi Japanin koulutussysteemiin äläkä vain heittele päästäsi noita juttuja. Japanissa on varsinaista opetusta vielä vähemmän kuin Suomessa, päinvastoin idea on että ensimmäiset kouluvuodet keskitytään opettelemaan käytöstapoja ja yhdessä toimimista. Sellaisia sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä. Eka- ja tokaluokkalaisten kognitiivinen kapasiteetti ei riitä siihen että lapset istuisivat tunti tolkulla pulpetissa ja heihin pumpattaisiin tietoa minkä keretään. Lapsilla motivaation merkitys oppimisessa on erityisen suuri, eli lapsi oppii yleensä tuossa vaiheessa hirvittävän paljon asioita mutta vain niistä aiheista jotka lasta itseään aidosti kiinnostaa.
Ja sulle jonka sukulaislapsi kirjottaa vaan kaunokirjotusta niin paskan marjat. Motorinen kehitys ei vielä ole 5-vuotiaalla siinä tasolla että lapsi sen ikäisenä kirjoittaisi kovin selkeästi tikkukirjaimilla, saati sitten kaunokirjoituksella. Ja jenkeissäkään harva 5-vuotias osaa vielä kirjoittaa vaikka koulu siellä alkaakin nuorempana.
Koulun vaikeus on se, että se ei voi sopeutua oppijoiden tarpeisiin, vaan oppijoiden täytyy sopeutua koulun tarpeisiin. Tässä on juuri se ongelma, että kaikki emme ole samanlaisia ja jokaisesta pitäisi pystyä löytämään ne omat vahvuudet ja tukea niitä. On täysin turhaa yrittää opettaa kaikille kaikki samat asiat ja samaan tahtiin. Siinä käy juuri niin kuin käy koko ajan: lahjakkuudet eri aloilla jäävät piiloon, tästä syystä Suomesta tulee niin äärimmäisen vähän todellisia menestyjiä. Kaikki osaavat vähän kaikenlaista, mutta harva mitään erittäin hyvin. Ja toisaalta tulee sitten niitä syrjäytyneitä, koska heidän lahjakkuuttaan ei ole kaivettu esiin.
Uskon vahvasti siihen, että meillä jokaisella on jotain lahjakkuutta ja sitä kehittämmällä löydämme oman alamme ja ehkä tulemme jopa huipuiksi, jos haluamme. Mitä aiemmin lahjakkuus huomataan, sitä paremmin sitä pystyttäisiin tukemaan. Meidän lapsista esim. yksi on erittäin lahjakas matemaattisesti, lukion opettajansa sanoi, että ei ole koskaan opettanut ketään yhtä lahjakasta. Pitkän matikan tehtävät on nuoren mielestä "älyttömän helppoja, eihän siinä tarvitse vielä edes osata mitään. Katsoo kirjasta mallin ja toistaa sen". Ja koko peruskoulun ajan lapsi huokaili koulun tylsyyttä, kyllä monet keskustelut käytiin, että hän sinne meni kutakuinkin joka päivä.
Peruskoulu on erinomainen asia, mutta kyllä siinä olisi paljon kehitettävää. Harmi, etteivät meidän päättäjät ymmärrä, että koulutus on avain Suomen menestykseen.
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa lukioon astui niin tulee haastetta. Ensiksi tähtäin yli 9 keskiarvon lukioon ja sitten pitkää matematiikkaa.fykebi .5 kieltä.filosofia kaikki kurssit unohtamatta psykan kaikkia kursseja.
Näin mä teinkin, mutta ei siinäkään ollut kauheammin haastetta. Ensimmäisen kerran sai kunnon haasteita matikan viimeisillä aineopintojen kursseilla ja lisää syventävillä
Koska osa lapsista on vielä vahvasti leikin maailmassa. Muutenkin ensimmäisinä vuosina opetellaan työskentelytaitoja: opetellaan lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan pienillä luvuilla. On hyvä tehdä perustyö kunnolla. Ensimmäisinä vuosina rakennettaan identiteettiä koululaisina ja oppijoina, on tärkeää, että lapselle muodostuu silloin positiivinen kuva itsestä oppijana samoin kuin koulunkäynnistä. Opetellaan ryhmässä toimimisen taitoja ja yhteistyötä.