Lue keskustelun säännöt.
En saa varmaan ikinä miestä
20.02.2017 |
Koen itseni niin oudoksi ja sosiaalisesti vajavaiseksi. Monet on kyllä olleet kiinnostuneita minusta, mutta en pysty tutustumaan kehenkään lähemmin. Koko loppuelämä yksin?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Elä ole. Minkä ikäinen oot ja mistäpäin?
reilu parikymppinen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi nyyh. Koitapa olla sosiaalisesti vajavainen reilu kolmekymppinen jota kukaan ei koskaan lähesty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elä ole. Minkä ikäinen oot ja mistäpäin?
reilu parikymppinen. Ap
Turhapa sun sitten on murehtia, kun oot niin nuori ja kysyntääkin riittää. Kyllä se siitä aikanaan helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
No voi nyyh. Koitapa olla sosiaalisesti vajavainen reilu kolmekymppinen jota kukaan ei koskaan lähesty.
Tollaisen naisen tarviisin, mutta enpä uskalla lähestyä, kun mistäs sen tietää onko nainen sellainen vai ihan normaali.
Monen nuoren ja vanhemmankin naisen ongelma on, että he ikään kuin asettautuvat muiden tekemän arvioinnin kohteeksi (objektiksi). Tällöin he ovat jatkuvasti riippuvaisia siitä, mitä muut ajattelevat heistä. Terveempi ja itselle rakentavampi tapa on olla toimija, subjekti, joka arvioi itsenäisesti itseään ja muita. Miehillä tätä ongelmaa ei juuri ole, vaan he ovat valtaosin niitä toimijoita, arvioijia ja säätelijöitä.
En tiedä, miksi kaikesta koulutuksesta ja taloudellisestakin riippumattomuudesta huolimatta yhä enemmän naiset asettautuvat vapaaehtopisesti toisten arvioivaksi, eivätkä halua olla niitä, jotka säätelevät asioita.
Kun koko ajan miettii, miten muut minua arvioivat, ei ihme, että tyytymättömyys omaa itseä kohtaan kasvaa, syömisongelmat lisäntyvät ja plastiikkakirurgia kukoistaa - ja samalla masentuneiden määrä kasvaa.
Ota elämä omiin käsiisi, älä asettaudu objektiksi, vaan toimi itse ja tee itse päätelmät. Toim itse, tee aloitteita, rakenna omaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisenä älä murehdi miesasioita. Nauti elämästä, tapaa ystäviä, ole avoin uusille asioille, matkustele.
Itse olen 45v ja takanapäin kasa huonoja mies-suhteita. Nyt onnettomasti naimisissa. Unelmoin siitä, että olisin jälleen vapaa. Taatusti en ala enää yhdenkään miehen kanssa elelemään. Ovat tuoneet elämääni lähinnä murheita. Pieniä onnenhetkiä lukuunottamatta.
Miksi et pysty tutustumaan lähemmin? Onko sinulle jotain rajoitteita?
Missä tapaat ihmisiä? Ja miehiä?
Elä ole. Minkä ikäinen oot ja mistäpäin?