Entisaikoina vanhapiika oli sosiaalisesti epäonnistunut

Vierailija kirjoitti:

Naiset suljettiin kodin piiriin vasta 1800-luvulla, joka onkin poikkeus länsimaisessa historiassa monin eri tavoin. Silti 1800-luku on niin lähellä omaa aikaamme, että sen kaikuja välittyy yhä moneen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Eikä 1800-luvulta peräisin oleva käsitys sukupuolten välisistä suhteista ja esim. työnjaosta päättynyt suinkaan 31.12.1899, vaan välittyi sellaisenaan 1900-luvun alkuun. Ensimmäinen maailmansota mullisti viktoriaanisia soveliaisuuskäsityksiä, naiset menivät töihin, helmat lyhenivät, korsetit hylättiin, tukkakkin leikattiin 1920-luvulla lyhyeksi. Toinen maailmansota tiesi konservatiivisemman naiskuvan paluuta, esim. 1950-luvulla kotirouvuuteen kannustettiin, koska sodissa kuolleiden tilalle oli saatava uusia kansalaisia, eikä työssäkäyvä nainen kyennyt hoitamaan suurta pesuetta, vaan tyytyi vaatimattomaan lapsilukuun.

Ennen 1800-lukua naiset ja miehet työskentelivät yhtä lailla kodin ulkopuolella, vaikka naisilla ei ollutkaan samoja uramahdollisuuksia mitä miehillä, työskentelivät he runsain määrin käsityöläisinä, piikoina, majatalon emäntinä ym. aikakaudella, jolloin valmistavaraa oli verrattain vähän - vaatteet teetettiin ompelijalla tai räätälillä, jolloin niitä oli korjattava, parsittava tai kavennettava tms. usein - ja samalla nykyaikaiset mukavuudet puuttuivat, esim. piikoja oli monenlaisia, osa hoisi karjaa, osa talon keittiötä, osa vastasi lapsista, osa toimi rouvan avustajana, esim. pukeutumisessa ja kampaajana (hieno rokookoolady ei itse saanut korsettiaan kireälle, tukan laittokin oli isompi operaatio).

Nykynaiset työskentelevät kodin ulkopuolella, kouluttautuvat pidemmälle kuin monet miehet, eivätkä ole ruokkoina muiden sukulaisten armoilla, kuten halveksitut vanhapiiat siinä maailmassa, jossa naisen uraksi katsottiin avioliitto.

1800-luku synnytti myös feminismin. Suffragetit jopa kuolivat mieluummin kuin suostuivat tyytymään niin kurjiin olosuhteisiin. Henry Laasanen käytti gradussaan aineistoa, joka on painettu 1800-luvulla tai 1900-luvun alussa. Sama "kilttimies" puhuu luonnollisista rooleista ja evoluutiobiologiasta siihen malliin, että 1800-luku näyttäytyy assukoille jonkinlaisena karskien uraorientuneiden perheenpää-miesten onnelana, jossa naisetkin voivat toteuttaa todellista naiseuttaan (sitä miesten mielestä oikeaa, eihän naisilla ollut kovasti vaihtoehtoja ennen) kodinhoidon, äitiyden ja vaaleanpunaisten vaatteiden avulla. Todella pelottavaa, että vieläkin tieteellisenä työnä menee läpi moinen manipuloiva roska! Laasasen seuraajat sitten sulostuttavat "tieteellisillä" mutuillaan tätäkin palstaa päivästä päivään.

Totta puhut

Miksi ihmisiä kiinnostaa niin paljon seurusteleeko toiset vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset suljettiin kodin piiriin vasta 1800-luvulla, joka onkin poikkeus länsimaisessa historiassa monin eri tavoin. Silti 1800-luku on niin lähellä omaa aikaamme, että sen kaikuja välittyy yhä moneen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Eikä 1800-luvulta peräisin oleva käsitys sukupuolten välisistä suhteista ja esim. työnjaosta päättynyt suinkaan 31.12.1899, vaan välittyi sellaisenaan 1900-luvun alkuun. Ensimmäinen maailmansota mullisti viktoriaanisia soveliaisuuskäsityksiä, naiset menivät töihin, helmat lyhenivät, korsetit hylättiin, tukkakkin leikattiin 1920-luvulla lyhyeksi. Toinen maailmansota tiesi konservatiivisemman naiskuvan paluuta, esim. 1950-luvulla kotirouvuuteen kannustettiin, koska sodissa kuolleiden tilalle oli saatava uusia kansalaisia, eikä työssäkäyvä nainen kyennyt hoitamaan suurta pesuetta, vaan tyytyi vaatimattomaan lapsilukuun.

Ennen 1800-lukua naiset ja miehet työskentelivä

Suffrageteille olisi pitänyt antaa ruoskasta niin olisivat ymmärtäneet paikkansa.

Päinvastoin. Olivat erittäin aktiivisia yhteisössä. Usein kouluttaununeita. 

Se on poikamiestyttö tai aikamiestyttö eikä mikään vanha piika.

Olihan nuita renkejäkin taloissa. Montakohan salasuhdetta on rengeillä ja piioilla ollu. 

Huh, onneksi nykyään ei ole tota. Parisuhde ei oo kaikkia varten.

N32

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisiä kiinnostaa niin paljon seurusteleeko toiset vai ei?

Tämä. Ei me sinkutkaan huudella et minkäkainen vätys on se, joka ei pärjää yksin.

aina naurattaa valkoihoislapsettoman naisen epätoivoinen öyhötys

Sosiaalisesti epäonnistunut? Miten niin?

Isäni serkut, 3 naista, melkoisen hyvännäköisiäkin vieläpä, olivat kaikki ns. vanhojapiikoja. Jokainen heistä oli hyvässä ammatissa. He olivat oikein sosiaalisia ihmisiä, kävivät usein kyläilemässä eri paikoissa, matkustelivat ympäriinsä, harrastivat yhtä jos toistakin jne. Kaikki kolme olivat hyvin puheliaita. 

Kylällä asui muitakin samanlaisia, mutta en muista, että kukaan olisi ollut mitenkään eristäytynyt tms. 

Vierailija kirjoitti:

Arja Mäkisen mukaan vanhapiika-ajattelu juontaa juurensa talonpoikaisyhteiskunnasta, jolloin äitiys ja avioliitto määrittelivät naisena olemista. Normista poikkeavia vanhojapiikoja pilkattiin julkisesti. Heidän kohtaloaan myös surtiin avoimesti.

Tämä oli naisiin kohdistuvan vallankäytön muoto. Pakotettiin ruotuun kaikki naiset, ja lahjakkaat/itselliset/ lesbot jätettiin vanhoiksi piioiksi piikomaan ja pilkattavaksi. Taitelijanaisille sallittiin erilaisuus ja itsekseen elämäminen. 

Kaupungistuminen ja työväen nousu toi naisille mahdollisuuden murtautua pois talonpoikaisyhteiskunnan vaimon/äidinroolista! 

kiitos siitä! Maalla nainen ei voinut itse ansaita elantoaan, mutta kaupungissa töissä saattoi. Riippuvuus miehestä katkesi.