Lue keskustelun säännöt.
Entisaikoina vanhapiika oli sosiaalisesti epäonnistunut
20.02.2017 |
Tai sellaisena sitä pidettiin, ja naisille oli elämäntehtävä päästä naimisiin. Nykyään voi rauhassa julistaa että "olen onnellinen yksinkin".
Miehillä sen sijaan on edelleen heikkouden merkki, jos ei saa naista, ja heille naureskellaan.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Mummoni oli vanhapiika eikä hän ollut mikään epäonnistunut.
Ei ollut vanhapiika vaan nainen joka sai lapsen ilman että mies otti vastuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen köyhälle naiselle avioliitto oli kyllä elinehto ja mies elättäjä. Miten muuten kouluttamaton ja köyhä olisi elämässä pärjännyt. Hinku naimisiin oli kova, jo vanhempien taholta. Ja näin on edelleen monissa köyhissä maissa.
Oli samantekevää, millainen mies oli, kunhan elätti, se näkyy myös lainsäädännössä, sillä vielä 80-luvulle asti aviomiehen tekemä vaimon raiskaus ei ollut rikos ja pahaakin perheväkivaltaa katsottiin läpisormien, ellei nainen kuollut. Omaisuus oli yleensä miehen nimissä ja hän voi tehdä sillä kauppaa, vaimolta tietämättä. Aviovaimo oli täysin miehen omaisuutta ja hallinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arja Mäkisen mukaan vanhapiika-ajattelu juontaa juurensa talonpoikaisyhteiskunnasta, jolloin äitiys ja avioliitto määrittelivät naisena olemista. Normista poikkeavia vanhojapiikoja pilkattiin julkisesti. Heidän kohtaloaan myös surtiin avoimesti.
Se oli siihen aikaan elinehto. Naisen taloudellinen asema oli niin heikko, että mies piti saada ihan vaan pärjätäkseen.
Riippuu siitä, mistä aikakaudesta puhutaan. Entisaikoina oli tavallista että nainen teki töitä parikymmentä vuotta, esim. ikävuodet 10-30, ja keräsi itselleen rahaa ja omaisuutta. Omaisuuttaan kerryttäneet naiset olivat haluttuja avioliittomarkkinoilla. Melko tavallista oli, että nainen oli avioliittoa solmittaessa miestä rikkaampi.
Myöhemmin otettiin käyttöön laki, jonka mukaan nainen ei saa omistaa mitään vaan mies omistaa aina naisen rahat. Jos ei ole aviomiestä, naisen omaisuuden omistaa isä, veli, setä yms. Sillä kenellä on rahaa, sillä on valta. Miehet saivat siitä lähtien päättää naisten asioista entistä enemmän. Jos isä käski tyttären mennä naimisiin, tyttären oli mentävä. Lakimuutoksen jälkeen naisella ei ollut enää mahdollisuutta tienata omaa rahaa ja päättää elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro parista-kolmesta viimeisimmästä tapauksesta, joissa sinulle naureskeltiin naisettomuutesi takia. Voimme sen jälkeen pohtia, kannattaisiko sinun esimerkiksi vaihtaa seuraa, jossa yleensä liikut tai jotain muuta. En nimittäin kyllä muista tuollaista tilannetta itse koskaan todistaneeni, missä jollekin miehelle olisi naureskeltu siksi, että hän on sinkku.
Ei siihen tarvita kuin vilkaisu esim. tämän palstan keskusteluihin, miten yli 30-vuotiaaksi poikuutensa säilyttäneisiin miehiin suhtaudutaan. Naisten vakioreaktio tällaisiin miehiin on "jos johtuu uskonnollisista syistä niin ei kiitos, ja jos johtuu ei-uskonnollisista syistä niin vielä enemmän ei kiitos".
M.O.T.
Täydellinen seksuaalinen kokemattomuus keski-iän kynnyksellä on ihan pikkuisen eri asia kuin pelkkä sinkkuus.
Mutta kukaan ei tiedä seksikokemustesi lukumäärää, jos et itse sitä kerro. Ihan pikku vinkki: älä kerro. Kenellekään.
Miksi siitä kukaan olisikaan kiinnostunut? Korkeintaan se, jonka kanssa seksiä aikoo harrastaa.
No mikä sitten on ongelma? Ei kukaan tiedä, montako naista tai miestä olet sänkyysi kallistanut. Eikä sitä tarvitse kertoa kenellekään. Kukaan ei siis voi suhtautua sinuun eri tavalla sen perusteella, miten paljon tai vähän sulla on seksikokemuksia.
Itse asiassa voi. Luuletko, että ei näy päälle päin jos ei pärjää ihmisten kanssa?
Mitä tekemistä ihmisten kanssa pärjäämisellä on seksikokemusten kanssa?
Kysytkö nyt ihan tosissasi?
Kyllä kysyn. Väitätkö sinä, että sosiaalisesti taitavilla ja muiden kanssa hyvin pärjäävillä lapsilla on ollut paljon seksikokemuksia? Sosiaaliset taidot ja muiden kanssa pärjääminen opitaan jo lapsuudessa eikä suinkaan vasta sitten, kun on jo seksikokemuksia. Sitäpaitsi aikuisissakin on ihmisiä, joilla on parisuhde ja perhe, mutta ovat silti sosiaalisesti kömpelöitä (exäni oli juuri tällainen). Ja vastaavasti on sinkkuja, joilla ei seksikokemuksia ole ollut, mutta ovat silti sosiaalisesti erittäin taitavia. Rehellisesti sanottuna pidän kieroutuneena ajattelutapaa, että sosiaaliset taidot syntyisivät harrastamalla seksiä.
Nyt menee kyllä niin omituiseksi, että loppuu sanat. Eli koska lapset eivät harrasta seksiä, olet sitä mieltä että seksi ja ihmissuhdetaidot eivät liity mitenkään yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro parista-kolmesta viimeisimmästä tapauksesta, joissa sinulle naureskeltiin naisettomuutesi takia. Voimme sen jälkeen pohtia, kannattaisiko sinun esimerkiksi vaihtaa seuraa, jossa yleensä liikut tai jotain muuta. En nimittäin kyllä muista tuollaista tilannetta itse koskaan todistaneeni, missä jollekin miehelle olisi naureskeltu siksi, että hän on sinkku.
Ei siihen tarvita kuin vilkaisu esim. tämän palstan keskusteluihin, miten yli 30-vuotiaaksi poikuutensa säilyttäneisiin miehiin suhtaudutaan. Naisten vakioreaktio tällaisiin miehiin on "jos johtuu uskonnollisista syistä niin ei kiitos, ja jos johtuu ei-uskonnollisista syistä niin vielä enemmän ei kiitos".
M.O.T.
Täydellinen seksuaalinen kokemattomuus keski-iän kynnyksellä on ihan pikkuisen eri asia kuin pelkkä sinkkuus.
Mutta kukaan ei tiedä seksikokemustesi lukumäärää, jos et itse sitä kerro. Ihan pikku vinkki: älä kerro. Kenellekään.
Miksi siitä kukaan olisikaan kiinnostunut? Korkeintaan se, jonka kanssa seksiä aikoo harrastaa.
No mikä sitten on ongelma? Ei kukaan tiedä, montako naista tai miestä olet sänkyysi kallistanut. Eikä sitä tarvitse kertoa kenellekään. Kukaan ei siis voi suhtautua sinuun eri tavalla sen perusteella, miten paljon tai vähän sulla on seksikokemuksia.
Itse asiassa voi. Luuletko, että ei näy päälle päin jos ei pärjää ihmisten kanssa?
Mitä tekemistä ihmisten kanssa pärjäämisellä on seksikokemusten kanssa?
Kysytkö nyt ihan tosissasi?
Kyllä kysyn. Väitätkö sinä, että sosiaalisesti taitavilla ja muiden kanssa hyvin pärjäävillä lapsilla on ollut paljon seksikokemuksia? Sosiaaliset taidot ja muiden kanssa pärjääminen opitaan jo lapsuudessa eikä suinkaan vasta sitten, kun on jo seksikokemuksia. Sitäpaitsi aikuisissakin on ihmisiä, joilla on parisuhde ja perhe, mutta ovat silti sosiaalisesti kömpelöitä (exäni oli juuri tällainen). Ja vastaavasti on sinkkuja, joilla ei seksikokemuksia ole ollut, mutta ovat silti sosiaalisesti erittäin taitavia. Rehellisesti sanottuna pidän kieroutuneena ajattelutapaa, että sosiaaliset taidot syntyisivät harrastamalla seksiä.
Nyt menee kyllä niin omituiseksi, että loppuu sanat. Eli koska lapset eivät harrasta seksiä, olet sitä mieltä että seksi ja ihmissuhdetaidot eivät liity mitenkään yhteen?
Olen sitä mieltä, että seksikokemukset eivät muuta ihmistä yhtään sosiaalisesti taitavammaksi ja muiden kanssa paremmin pärjääväksi, jos ihminen ei ole ollut sitä jo ennen seksisuhteiden aloittamistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arja Mäkisen mukaan vanhapiika-ajattelu juontaa juurensa talonpoikaisyhteiskunnasta, jolloin äitiys ja avioliitto määrittelivät naisena olemista. Normista poikkeavia vanhojapiikoja pilkattiin julkisesti. Heidän kohtaloaan myös surtiin avoimesti.
Se oli siihen aikaan elinehto. Naisen taloudellinen asema oli niin heikko, että mies piti saada ihan vaan pärjätäkseen.
Riippuu siitä, mistä aikakaudesta puhutaan. Entisaikoina oli tavallista että nainen teki töitä parikymmentä vuotta, esim. ikävuodet 10-30, ja keräsi itselleen rahaa ja omaisuutta. Omaisuuttaan kerryttäneet naiset olivat haluttuja avioliittomarkkinoilla. Melko tavallista oli, että nainen oli avioliittoa solmittaessa miestä rikkaampi.
Myöhemmin otettiin käyttöön laki, jonka mukaan nainen ei saa omistaa mitään vaan mies omistaa aina naisen rahat. Jos ei ole aviomiestä, naisen omaisuuden omistaa isä, veli, setä yms. Sillä kenellä on rahaa, sillä on valta. Miehet saivat siitä lähtien päättää naisten asioista entistä enemmän. Jos isä käski tyttären mennä naimisiin, tyttären oli mentävä. Lakimuutoksen jälkeen naisella ei ollut enää mahdollisuutta tienata omaa rahaa ja päättää elämästään.
Yleensä puhutaan siitä aikakaudesta, kun nainen on ollut heikoimmillaan. Nykyään tulee sellainen käsitys, että feminismi on jotain ihan uutta ja ennenkuulumatonta, mitä ei ole ollut milloinkaan maailmanhistoriassa. Mutta eihän se ole totta. Sukupuolten taistelu on jatkuvaa aaltoliikettä, joka on jatkunut varmaan vuosituhansia. Valitettavasti nainen taitaa useammin olla häviöllä. Tai sitten miespuoliset historiantutkijat uskottelevat niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni oli vanhapiika eikä hän ollut mikään epäonnistunut.
Ei ollut vanhapiika vaan nainen joka sai lapsen ilman että mies otti vastuun.
siihen aikaan oli häpeällistä saada lapsi ilman avioliittoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro parista-kolmesta viimeisimmästä tapauksesta, joissa sinulle naureskeltiin naisettomuutesi takia. Voimme sen jälkeen pohtia, kannattaisiko sinun esimerkiksi vaihtaa seuraa, jossa yleensä liikut tai jotain muuta. En nimittäin kyllä muista tuollaista tilannetta itse koskaan todistaneeni, missä jollekin miehelle olisi naureskeltu siksi, että hän on sinkku.
Ei siihen tarvita kuin vilkaisu esim. tämän palstan keskusteluihin, miten yli 30-vuotiaaksi poikuutensa säilyttäneisiin miehiin suhtaudutaan. Naisten vakioreaktio tällaisiin miehiin on "jos johtuu uskonnollisista syistä niin ei kiitos, ja jos johtuu ei-uskonnollisista syistä niin vielä enemmän ei kiitos".
M.O.T.
Täydellinen seksuaalinen kokemattomuus keski-iän kynnyksellä on ihan pikkuisen eri asia kuin pelkkä sinkkuus.
Mutta kukaan ei tiedä seksikokemustesi lukumäärää, jos et itse sitä kerro. Ihan pikku vinkki: älä kerro. Kenellekään.
Miksi siitä kukaan olisikaan kiinnostunut? Korkeintaan se, jonka kanssa seksiä aikoo harrastaa.
No mikä sitten on ongelma? Ei kukaan tiedä, montako naista tai miestä olet sänkyysi kallistanut. Eikä sitä tarvitse kertoa kenellekään. Kukaan ei siis voi suhtautua sinuun eri tavalla sen perusteella, miten paljon tai vähän sulla on seksikokemuksia.
Itse asiassa voi. Luuletko, että ei näy päälle päin jos ei pärjää ihmisten kanssa?
Mitä tekemistä ihmisten kanssa pärjäämisellä on seksikokemusten kanssa?
Kysytkö nyt ihan tosissasi?
Kyllä kysyn. Väitätkö sinä, että sosiaalisesti taitavilla ja muiden kanssa hyvin pärjäävillä lapsilla on ollut paljon seksikokemuksia? Sosiaaliset taidot ja muiden kanssa pärjääminen opitaan jo lapsuudessa eikä suinkaan vasta sitten, kun on jo seksikokemuksia. Sitäpaitsi aikuisissakin on ihmisiä, joilla on parisuhde ja perhe, mutta ovat silti sosiaalisesti kömpelöitä (exäni oli juuri tällainen). Ja vastaavasti on sinkkuja, joilla ei seksikokemuksia ole ollut, mutta ovat silti sosiaalisesti erittäin taitavia. Rehellisesti sanottuna pidän kieroutuneena ajattelutapaa, että sosiaaliset taidot syntyisivät harrastamalla seksiä.
Nyt menee kyllä niin omituiseksi, että loppuu sanat. Eli koska lapset eivät harrasta seksiä, olet sitä mieltä että seksi ja ihmissuhdetaidot eivät liity mitenkään yhteen?
Olen sitä mieltä, että seksikokemukset eivät muuta ihmistä yhtään sosiaalisesti taitavammaksi ja muiden kanssa paremmin pärjääväksi, jos ihminen ei ole ollut sitä jo ennen seksisuhteiden aloittamistakin.
No nyt alat kirjoittaa jo hiukan järkevämmin. Ja noinhan se on. Mutta kun se seksikokemus ei ole irrallinen, jos nyt ei puhuta seksin ostamisesta. Ihmisten kanssa on pärjättävä, että siihen seksin harrastamiseen päädytään. Sitä tarkoitin. Ja jos ei pärjää, se näkyy vaikka kokemattomuus ei sinänsä näkyisi. Ja muistutan nyt vielä, että tässä puhuttiin lähes keski-ikäisistä joilla ei ole yhtään seksikokemusta.
Vierailija kirjoitti:
mielikuva vanhastapiiasta on nariseva, kyyläävä,mitäänsanomattoman näköinen naisihminen jolla ei ole minkäänlaista sosiaalista elämää jotain äidin/sisaren luona kahvitteluja lukuunottamatta. tuo vanhahtava ilmaisu ei mitenkään sovi iloisiin, tyylikäisiin ja nuorekaisiin sekä meneviin naisiin jotka ovat sinkkuja siksi että tahtovat, eivät siksi että naapurin kaunis Kerttu vei poikaystävän..
Juuri näin. Ja tämä on seurausta siitä, että naiset ovat omalla toiminnallaan osoittaneet, että sinkkuus ei ole mikään huono asia vaan voi jopa tarjota monipuolisemman elämän kuin sitoutua parisuhteeseen ja lapsiiin. Ei ole mitään estettä, miksi miehetkin eivät voisi alkaa tehdä samoin: nauttia sinkkuudestaan ja tehdä asioita, joita eivät voisi tehdä enää perheellisenä. Monet miehet näin jo tekevätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni oli vanhapiika eikä hän ollut mikään epäonnistunut.
Ei ollut vanhapiika vaan nainen joka sai lapsen ilman että mies otti vastuun.
siihen aikaan oli häpeällistä saada lapsi ilman avioliittoa
Jos puhutaan n. 100 vuotta sitten, niin ei se kai sen häpeällisempää ollut kuin nytkään. On nykyäänkin niitä kauhistelijoita. Luulisin että saman verran kuin 100 vuotta sitten. Mutta suurinta osaa ei tainnut kiinnostaa, kuten ei nytkään.
Kyllä ennen Suomessa sivistys ja kulttuuri oli pitkälti näiden vanhojen piikojen ja poikien käsissä, sillä suurimmalla osalla monet oli hyvin ehtineet kouluttautua ja sivistää itseään 24-ikävuoteen mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen köyhälle naiselle avioliitto oli kyllä elinehto ja mies elättäjä. Miten muuten kouluttamaton ja köyhä olisi elämässä pärjännyt. Hinku naimisiin oli kova, jo vanhempien taholta. Ja näin on edelleen monissa köyhissä maissa.
Oli samantekevää, millainen mies oli, kunhan elätti, se näkyy myös lainsäädännössä, sillä vielä 80-luvulle asti aviomiehen tekemä vaimon raiskaus ei ollut rikos ja pahaakin perheväkivaltaa katsottiin läpisormien, ellei nainen kuollut. Omaisuus oli yleensä miehen nimissä ja hän voi tehdä sillä kauppaa, vaimolta tietämättä. Aviovaimo oli täysin miehen omaisuutta ja hallinnassa.
Suomessa se meni kyllä niin, että köyhä nainen meni naimisiin köyhän miehen kanssa ja yhdessä raadettiin pellolla aamusta iltaan, joskus nälkäkuoleman rajalla. Rikas talonomistaja ei ottanut köyhää naista, vaan talon tyttären jonka mukana sai kunnon myötäjäiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni oli vanhapiika eikä hän ollut mikään epäonnistunut.
Ei ollut vanhapiika vaan nainen joka sai lapsen ilman että mies otti vastuun.
siihen aikaan oli häpeällistä saada lapsi ilman avioliittoa
Jos puhutaan n. 100 vuotta sitten, niin ei se kai sen häpeällisempää ollut kuin nytkään. On nykyäänkin niitä kauhistelijoita. Luulisin että saman verran kuin 100 vuotta sitten. Mutta suurinta osaa ei tainnut kiinnostaa, kuten ei nytkään.
Ei tarvitse mennä kuin 60-luvulle, jolloin avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi oli suuri häpeä koko suvulle. Ja monelle vanhukselle on vielä nykyään.
Myös yh- perheet ja vielä 70-luvulla jopa poliittiset päättäjät puhuivat "vajaa" perheistä.
Ja seuraukset kantoivat naiset ja lapset, koska äiti oli ollut kevytkenkäinen ja syyllinen ja mies pääsi kuin koira veräjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksin saamisen vähyys on yksi yleisimmistä ellei yleisin negatiivinen leima, jota ihmisistä käytetään. Sitä kuvaavia tai siihen läheisesti liittyviä käsitteitäkin on iso liuta (neitsythikky, assburger jne.). Miten kukaan voi väittää että "en ole koskaan huomannutkaan mitään sellaista"? Kuljetteko te silmät kiinni?
Aiemmassa kommentissani en huomioinut ilmiötä "seksin saamisen vähyyden" kannalta.
Minun jäsennyksenihän (ja tähän myös ketjun otsikko viittaa) koskee naimisissa olemisen ja naimattomuuden eroa, mitä tulee niihin suhtautumiseen kulttuurissamme. Tässä lienee tapahtunut pieni murros meidän aikanamme, tai ehkä voisi sanoa "tasapuolistuminen".
Aiempina vuosikymmeninä miehen naimattomuutta ei käytetty negatiivisena leimana, mutta naisen naimattomuutta käytettiin. Nykyään miehen naimattomuuden ajatellaan kielivän ongelmista sosiaalisissa suhteissa, jonkinlaisesta sosiaalisesta kyvyttömyydestä (?), kun taas nykymaailman naimattomiin naisiin liitetään (ilman syytä) ns. kranttuus-leima.
Nykyään siis sekä naimattomat miehet että naimattomat naiset ovat jalkapuussa (kärjistetysti ilmaistuna), mutta radikaalisti eri syistä. Naimattomiin miehiin suhtaudutaan enemmänkin vähätellen, naimattomiin naimattomiin naisiin nuhdellen.
No pakko on olla vanhapiika kun ei sitä oikeaa kumppania löydy, arvaa onko minun vaikeaa viehättää miehiä kun olen epäviehättävä, outo, epäsosiaalinen, sairaalloisen ujo, eikä minulla ole opiskelu -tai työpaikkaa? Olen tämän asian suhteen täysin tuhoon tuomittu, kuka tällaisen ihmisen haluaa, kun tarjolla on normaaleja, fiksuja, nättejä ja aikaansaavia naisia vaikka kuinka paljon? Miksi yksikään mies minua haluaisi? Olen vähän päälle parikymppinen enkä omaa laisinkaan oikeanlaista seurustelukokemusta, muutaman kuukauden teini-iässä tapahtunutta tapailua ei voi edes suhteeksi laskea. Onhan tämä säälittävää mutta ei sille mitään nyt voi tehdä, enkä halua suhteeseen, jossa minuun vain tyydytään paremman puutteessa. Tiedän ihmisiä, jotka ottavat tyyliin ensimmäisen vastaantulijan, ja se toinen ihminen on heidän kanssaan vastentahtoisesti. Tuollaiset parit ovat mielestäni surullista katsottavaa, se rakkaudettomuus -ja välinpitämättömyys oikein huokuu siitä toisesta, joissakin tapauksissa molemmista osapuolista. Eipä tuollainenkaan ratkaisu oikein houkuttele.
Olen vanhapiika ja tunnen itseni sekä sosiaalisesti onnistuneeksi että epäonnistuneeksi. Tulen kohtuullisen hyvin toimeen ihmisten kanssa, minulla on ystäviä ja kavereita, sekä naisia että miehiä.
Olen ikuisesti surullinen siitä ettei minulla ole miestä. Olisin halunnut kokea pitkän rakkaussuhteen ja elämänkumppanuuden. En osaa selkeästi nimetä yhtä syytä siihen miksi näin ei tapahtunut. Vai olisiko se, etten vaan koskaan tavannut ketään sellaista miestä. Tai että sosiaalisuuteni laji oli jotain muuta kuin mitä siihen olisi vaadittu.
Tiedän että ympärilläni on spekuloitu asiaa mutten juurikaan välitä siitä, koska en itsekään tiedä miksi jäin vanhaksipiiaksi.
Naiset suljettiin kodin piiriin vasta 1800-luvulla, joka onkin poikkeus länsimaisessa historiassa monin eri tavoin. Silti 1800-luku on niin lähellä omaa aikaamme, että sen kaikuja välittyy yhä moneen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Eikä 1800-luvulta peräisin oleva käsitys sukupuolten välisistä suhteista ja esim. työnjaosta päättynyt suinkaan 31.12.1899, vaan välittyi sellaisenaan 1900-luvun alkuun. Ensimmäinen maailmansota mullisti viktoriaanisia soveliaisuuskäsityksiä, naiset menivät töihin, helmat lyhenivät, korsetit hylättiin, tukkakkin leikattiin 1920-luvulla lyhyeksi. Toinen maailmansota tiesi konservatiivisemman naiskuvan paluuta, esim. 1950-luvulla kotirouvuuteen kannustettiin, koska sodissa kuolleiden tilalle oli saatava uusia kansalaisia, eikä työssäkäyvä nainen kyennyt hoitamaan suurta pesuetta, vaan tyytyi vaatimattomaan lapsilukuun.
Ennen 1800-lukua naiset ja miehet työskentelivät yhtä lailla kodin ulkopuolella, vaikka naisilla ei ollutkaan samoja uramahdollisuuksia mitä miehillä, työskentelivät he runsain määrin käsityöläisinä, piikoina, majatalon emäntinä ym. aikakaudella, jolloin valmistavaraa oli verrattain vähän - vaatteet teetettiin ompelijalla tai räätälillä, jolloin niitä oli korjattava, parsittava tai kavennettava tms. usein - ja samalla nykyaikaiset mukavuudet puuttuivat, esim. piikoja oli monenlaisia, osa hoisi karjaa, osa talon keittiötä, osa vastasi lapsista, osa toimi rouvan avustajana, esim. pukeutumisessa ja kampaajana (hieno rokookoolady ei itse saanut korsettiaan kireälle, tukan laittokin oli isompi operaatio).
Nykynaiset työskentelevät kodin ulkopuolella, kouluttautuvat pidemmälle kuin monet miehet, eivätkä ole ruokkoina muiden sukulaisten armoilla, kuten halveksitut vanhapiiat siinä maailmassa, jossa naisen uraksi katsottiin avioliitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni oli vanhapiika eikä hän ollut mikään epäonnistunut.
Ei ollut vanhapiika vaan nainen joka sai lapsen ilman että mies otti vastuun.
siihen aikaan oli häpeällistä saada lapsi ilman avioliittoa
Jos puhutaan n. 100 vuotta sitten, niin ei se kai sen häpeällisempää ollut kuin nytkään. On nykyäänkin niitä kauhistelijoita. Luulisin että saman verran kuin 100 vuotta sitten. Mutta suurinta osaa ei tainnut kiinnostaa, kuten ei nytkään.
Ei tarvitse mennä kuin 60-luvulle, jolloin avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi oli suuri häpeä koko suvulle. Ja monelle vanhukselle on vielä nykyään.
Myös yh- perheet ja vielä 70-luvulla jopa poliittiset päättäjät puhuivat "vajaa" perheistä.
Ja seuraukset kantoivat naiset ja lapset, koska äiti oli ollut kevytkenkäinen ja syyllinen ja mies pääsi kuin koira veräjästä.
Miten se eroaa siitä, miten yh-naisia kohdellaan nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.google.fi/search?q=%22ei+saa+naista%22
Googlella löytyy 8230 osumaa haulle "ei saa naista". Päätelkää itse, onko tuo positiivista vai negatiivista leimaa noin yleisesti.
Mutta vain 2330 osumaa haulle "ei saa miestä".
Nuo luvut todistavat vain sen, että miehen naisettomuus ihmetyttää enemmän kuin naisen miehettömyys. Ja miten jollakin voisi olla positiivinen kaiku, kun sanotaan "ei saa". No ehkä jos puhutaan syövästä. Mutta pointtisi ei aukea.
Tai sitten siitä, että miehen statuksessa parisuhde on tärkeämpi kuin naisen.
Eli se voi tarkoittaa mitä vain. Ihan mitä kukin itse omassa päässään päättää tulkita. Nuo lukusi ovat siis arvottomia.
Myöskään sinun mielipiteitäsi ei ole todistettu missään, eli ne voidaan sivuuttaa nollan arvoisina täysin.
Minä en ole laittanut summassa kymmentä tuhatta nettisivua todistamaan puheitani. Mielipiteeni ovat mielipiteitä eikä sinulla ole oikeutta niitä väheksyä. Sen sijaan sinä yrität nimittää "lähteiksesi" 10 000 nettisivua, joita et ole edes itse lukenut. Se tekee kommetistasi arvottoman.
Kuvittele kommentti ilman lähteitä sitten. Silloinhan se on samanlailla tyhjän päällä kuin sinullakin.
Miksi kuvittelisin? Ainut syy miksi tartuin kommenttiisi, oli se että isottelit "lähteillä" jotka olivat järjetön määrä summassa valittuja nettisivuja joita et ollut lukenut. Niistä yritit sitten saada tukea.
Lähde ei ollut ne nettisivut sinänsä, vaan lukumäärätieto, kuinka paljon googlella löytyy aiheesta linkkejä. Se kertoo teeman kiehtovuudesta väestössä keskimäärin.
Miksi kuvittelisin? Ainut syy miksi tartuin kommenttiisi, oli se että isottelit "lähteillä" jotka olivat järjetön määrä summassa valittuja nettisivuja joita et ollut lukenut. Niistä yritit sitten saada tukea.