Mitä voin tehdä, kun naapurin lapsi huutaa ja itkee?

Vierailija kirjoitti:

Vai voinko tehdä mitään? Naapurissa asuu siis ehkä kolme-neljävuotias lapsi äitinsä kanssa ja useamman kerran viikossa (tälläkin hetkellä) sieltä kuuluu lapsen kiljumista, huutoa (yleensä lapsi huutaa hädissään olevan kuuloisesti äitiä) ja itkua, joka jatkuu useita kymmeniä minuutteja. Tätä on kuulunut enenevässä määrin noin puoli vuotta jo, aiemmin kuului kerran pariin viikkoon. Välillä kuuluu myös kolinaa ja töminää, kun tavaroita (oletettavasti ja toivottavasti) paiskotaan sekä äidin huutoa takaisin. Kerran äiti lähti ovet paukkuen hetkeksi ulos jättäen lapsen yksin huutamaan. Huuto ja muu ei äänenä häiritse minua, mutta olen miettinyt, että onko kyseessä vain uhmaikä ja jotain kiukkukohtauksia vai onko lapsella isompi hätä. Ja äidin jaksaminenkin vähän huolettaa, kerran hän huusi ettei saatana enää jaksa. Naapurin kanssa en ole jutellut, emme tunne ja harvemmin törmäämme enkä siksi ole ovellakaan kehdannut käydä.

Voi tuttua on.  Kuulostaa melkein meiltä paitsi.. en itse huuda takaisin vaan puhun päättäväisesti ja rauhallisesti. Lapsi kyllä huutaa kun hyeena ja joskus onnistuu paiskomana tavaroitakin. Ja ikinä en ole kyllä ovesta lähtenyt keskenkaiken. Olen muuten mutissut itsekseni välillä "mä en kestä" mutta sitä tuksin naapurit on kuulleet. Mutta siis palatakseni kysymykseen. Kyllä, lapsi voi itkeä ja huutaa ja paiskoa tavaroitakin ilman että häntä kohdellaan kaltoin. Lastensuojelun ohje olisi: ota lapsi syliin ja sanoita tunteet jne. mutta ehkä näin jo tapahtuukin myös tuossa tapauksessakin. Jos lapsi on pieni on ihan normaalia. Ei kaikilla lopu se uhma tasan tarkkaan siihen kolmeen vuoteen ja lapset on niin erilaisia.

Meillä asui pohjois-pohjanmaalla lestadiolasiperhe, oikeastaan kaksi naapurissa. (Vähän erikoinen se heidän asuinjärjestelynsä)

Lapset, iästä muutama kuukausi - 7v. parveilivat, pihoilla ja tiellä vailla mitään valvontaa kaiket päivät, kesät talvet. Huutoa ja itkua riitti, myös nälkää (tulivat aikaajoin ronkkumaan syömistä). Eniten sitä huutoa kuului viikonloppuisin, kun vihdoin äiti ja isäkin olivat kotona. 

Kunta ei korvaansa lotkauttanut vaikka samalla tiellä asuvat huolissaan asiasta raportoivat.

Kuulostaa ihan normaalilta. Lapsen äiti toimii juuri oikein kun lähtee välillä tilanteesta pois rauhoittumaan. Lapset kiukuttelee välillä ja heittäytyy hankalaksi vaikka ilman syytä.

Vierailija kirjoitti:

Lisättäköön vielä, että itselläni ei ole mitään kokemusta lapsista, ei ole omia eikä lähipiirissäkään ole, joten siksi olen vähän epävarma siitä, mitä tässä pitäisi tehdä vai pitääkö tehdä mitään.

Ap

Nimenomaan. Hanki elämä?

Asutkohan naapurissa? Meidänkin naapurin lapsi huutaa ja kiljuu päivittäin. Ei kuulosta siltä, että vanhemmat kieltäisivät kiljumasta ja kirkumasta.

Vierailija kirjoitti:

No meillä on uhmaikäinen (ja juuri syntynyt pikkusisarus joka aiheuttaa mustasukkaisuutta). Uhmaikäinen heittelee joskus tavaroita ja huutaa paljon. Pikkusisarusta syöttäessäni saattaa tuo uhmis huutaa koko syötön ajan muka hädissään, mutta hiljenee heti kun lopetan. Pukemiset joutuu hoitamaan niin että pidän rääkyvää lasta väkisin sylissä ja puen. Ja joo, kyllä tulee joskus itsekin huudettua takaisin.

Meillä taas reilu vuoden ikäinen aloittanut sellaisen, että haluaisi olla jatkuvasti sylissä. Tästä syystä alkaa itkeä kun laittaa sylistä pois, mutta saa kiinnitettyä huomion muualle kun näytän jotain lelua tms.

Mutta sitten huuto saattaa alkaa kun aloitan jonkin kotityön. Tiskaaminen ruoanlaitto on nykyään sellaisia, että lapsi alkaa täysillä huutaa. Liekö sitten syynä se, etten voi pitää silloin sylissä, eikä noihin voi lapsi mitenkään osallistuakaan (haluaa siis auttaa nykyään kaikessa, lelut kerätään yhdessä yms).

Ja sitä huutoa on vaan kestettävä, koska pakkohan se on lapsen oppia, että äidin on tehtävä välillä ruokaa yms.

Ja lapsella valitettavasti todella kantava ääni. Välillä onkin käynyt mielessä, että missä vaiheessa lastensuojelun kriisipäivystys on oven takana jos joku naapuri huolestuu tästä huudosta 😔

Vierailija kirjoitti:

Mun pikkusisko aikoinaan raivotessaan sata kertaa päivässä saattoi huutaa kaikkea että "täällä rääkätään lapsia, apua" "mä en saa henkee" "mua sattuuuuu" ja tietysti hirveää itkua ja huutoa päälle. Eikä oikeasti mitään hätää ollut, sai näitä raivareita tosi paljon parin vuoden ajan. Monesti äiti oli punaisina häpeästä, mutta sisko vaan karjui ja karjui. Ja raivari saattoi alkaa jos sain ensin maitolasin ja sitten vasta sisko. Hän myös heitteli tavaroita ja kaatoi tuoleja yms ja kävi päälle jolloin äiti otti syliin rauhoittumaan ja sisko huusi aina kaikkea "sattuu, sä puristat mut kuoliaaksi" juttuja. Nyt ihan fiksu ja rauhallinen 19-vuotias.

Kaveri niin ikään kertoi olleensa reilu tapaus lapsena. Oli hyvät kotiolot js lempeät vanhemmat tms. Mutta kaupassa jos ei saanu karkkia tai mitä ikinä halusikaan, niin oli heittäytynyt lattialle ja alkanut huutaa kovan ääneen "Äiti älä lyö!!" 😁

Ei ole varmaan kaverin äitiä pikkuisen hävettänyt 👍

Mulla on 2v ja 4v. Ne huutaa joka päivä vuorotellen, milloin mistäkin asiasta (veli kiusaa, sisko kiusaa, toi otti mun lelun, en halua mennä kylpyyn, haluan mennä kylpyyn just nyt, en halua syödä tätä, haluan karkkia, kuolen nälkään, miksi pikku kakkonen ei tule just nyt, miksi pikku kakkosessa ei ollut tänään dinosaurusohjelmaa, halusin pikku myy lautasen enkä haisulia jnejnejnejnejnejne). Joskus päästään väninäkiukulla, joskus huudetaan suoraa huutoa. Pienemmällä oli tuossa juuri vaihe kun ei halunnut mennä nukkumaan. Istuin sängyn vieressä ja lapsi huusi suoraa kurkkua 15-30 min. äitiii päästää pois, äitiii en halua, äitiiiii, äitiiiii, äitiii sattuuuuuuuuu (kun estin huoneesta lähdön laittamalla käden eteen) ym dramaattista. 

Yläkerrassa asuu 3v ja 5v. Niiltä kuuluu lähes joka päivä samoja ulinoita. Joskus isompi saa etenkin uniaikaan oikein kunnon raivarit, sit siellä lentää kamat ja isä korottaa jo ääntäkin (en tuomitse). 

Seinänaapurissa asuu 3v prinsessa, lienee hieman rauhallisempi tapaus koska huutoa on harvemmin, mutta usein aamuisin se jodlaa rapussa kun ei ilmeisesti halua mennä päiväkotiin. 

Pointti? Pikkulapset huutaa ja kiukuttelee. Ainakin lähes kaikki. Se on ihan normaalia ja kuuluu kehitykseen. Se riipii myös vanhempien hermoja, usein tai ainakin joskus. Joskus saattaa omakin ääni korottua, joskus harvoin saattaa jopa sanoa tai karjaista jotain mitä ei tarkoita. Pääsääntöisesti ne lapset voi silti ihan hyvin. Lapsilla vaan ei ole vielä tunnesäätelyä niinkuin aikuisella. 

Sitten on se pieni prosentti Eerikoita. Tosin minusta tuntuu että mitä enempi lapsi huutaa, sitä turvallisemmin se uskaltaa ilmaista tunteitaan. Ne kotona hakatut lapset ei taida yleensä hirmuisesti huudella - pelkäävät selkäsaunaa tai muita rangaistuksia. 

Voi kuule. Tervetuloa meille :D

Just väkipakolla raahasin lapset (tai kuopus oli iisi, mutta esikoinen.. voi kolmeveeuhma, sanon minä.) ulos kun palo jo itselläkin käpy siihen jatkuvaan kiukutteluun. Ulkona ei kauheasti kiukkua, mutta se lähteminen.. tunnin huutokonsertti noin yleensä. Kun mikään ei ikinä ole hyvä 😂

Olen yksinhuoltaja, vapaata ehkä kerran-kaks kuussa muutama tunti. Kyllä kiristyy itselläkin hermo väkisellä.

Anteeksi vaan naapurit. Pyydän kyllä anteeksi pojilta jos hermostun, mutta ihminen se minäkin vain olen.

"Ne huutaa joka päivä vuorotellen, milloin mistäkin asiasta (veli kiusaa, sisko kiusaa, toi otti mun lelun, en halua mennä kylpyyn, haluan mennä kylpyyn just nyt, en halua syödä tätä, haluan karkkia, kuolen nälkään, miksi pikku kakkonen ei tule just nyt, miksi pikku kakkosessa ei ollut tänään dinosaurusohjelmaa, halusin pikku myy lautasen enkä haisulia"

Meillä taas vuoden ikäinen alkanut huutaa mm. kun on tulit joku kiva mainos ja se mainos loppuu 😁

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 2v ja 4v. Ne huutaa joka päivä vuorotellen, milloin mistäkin asiasta (veli kiusaa, sisko kiusaa, toi otti mun lelun, en halua mennä kylpyyn, haluan mennä kylpyyn just nyt, en halua syödä tätä, haluan karkkia, kuolen nälkään, miksi pikku kakkonen ei tule just nyt, miksi pikku kakkosessa ei ollut tänään dinosaurusohjelmaa, halusin pikku myy lautasen enkä haisulia jnejnejnejnejnejne). Joskus päästään väninäkiukulla, joskus huudetaan suoraa huutoa. Pienemmällä oli tuossa juuri vaihe kun ei halunnut mennä nukkumaan. Istuin sängyn vieressä ja lapsi huusi suoraa kurkkua 15-30 min. äitiii päästää pois, äitiii en halua, äitiiiii, äitiiiii, äitiii sattuuuuuuuuu (kun estin huoneesta lähdön laittamalla käden eteen) ym dramaattista. 

Yläkerrassa asuu 3v ja 5v. Niiltä kuuluu lähes joka päivä samoja ulinoita. Joskus isompi saa etenkin uniaikaan oikein kunnon raivarit, sit siellä lentää kamat ja isä korottaa jo ääntäkin (en tuomitse). 

Seinänaapurissa asuu 3v prinsessa, lienee hieman rauhallisempi tapaus koska huutoa on harvemmin, mutta usein aamuisin se jodlaa rapussa kun ei ilmeisesti halua mennä päiväkotiin. 

Pointti? Pikkulapset huutaa ja kiukuttelee. Ainakin lähes kaikki. Se on ihan normaalia ja kuuluu kehitykseen. Se riipii myös vanhempien hermoja, usein tai ainakin joskus. Joskus saattaa omakin ääni korottua, joskus harvoin saattaa jopa sanoa tai karjaista jotain mitä ei tarkoita. Pääsääntöisesti ne lapset voi silti ihan hyvin. Lapsilla vaan ei ole vielä tunnesäätelyä niinkuin aikuisella. 

Sitten on se pieni prosentti Eerikoita. Tosin minusta tuntuu että mitä enempi lapsi huutaa, sitä turvallisemmin se uskaltaa ilmaista tunteitaan. Ne kotona hakatut lapset ei taida yleensä hirmuisesti huudella - pelkäävät selkäsaunaa tai muita rangaistuksia. 

Tuo jälkimmäinen pitää muuten ihan paikkansa. Lapsi kiukkuaa ja huutaa turvalliselle ihmiselle.

Käy ovella ja äiti varmaan sitten kertoo enemmän, tai jos olet meidän naapuri niin minä selvennän sinulle tilannetta. Täällä on kyllä mieskin eli lapsen isä olemassa. Meidän lapsi huutaa ja kiljuu ja paiskoo tavaroita koska on juuri pahimmassa uhmavaiheessa(näin sanottiin neuvolasta). Pitäisi meidän kohdalla helpottaa kuulemma puolen vuoden päästä. Hyvä, koska silloin syntyy toinen lapsi.

Välillä laitan makuuhuoneen oven kiinni kun oloni on oikein huono raskauspahoinvoinnista ja haluan levätä, tällöin lapsi saattaa tulla oven taakse huutamaan äitiä ja koputtelemaan ja lopulta ääni muuttuu hätääntyneeksi tai hermostuneeksi kun en avaa. Mies on koko ajan läsnä, muttei tajua sitä että joku hysteerinen naapuri saattaa tästä tehdä väärät johtopäätökset ja tehdä esim. Lasun.

Siksi olen joutunut miestä ohjeistamaan että hakee lapsen oven takaa pois ja keksii hälle muuta virikettä.

Meillä pitkään kestävän kilju/huutokohtauksen saattaa aiheuttaa esim. lattialle pudonnut lusikka, sitten kun haen uuden puhtaan, mutta erivärisen lusikan niin kiljuminen yltyy kahta kauheammaksi. Ei muuta kun se alkuperäinen lusikka puhtaaksi ja kiljuminen saattaa alkaa vähitellen laantumaan.

Ihan naapureiden korvien ja hermojen säästämiseksi, sekä lastensuojelun ylikuormituksen vähentämiseksi, olen oikein pahoina päivinä jäänyt suosiolla sisälle koko päiväksi, koska nyt talvella pelkkä toppahaalarin naulakosta esille ottaminen ja sanan "ulos" käyttäminen on aiheuttanut sellaiset raivarit ja levyksi heittäytymiset että oksat pois! En haluaisi näin antaa itse periksi, eikä kasvatuksen ammattilaisetkaan sitä suosittele, muttei myöskään huvita lähteä vänkäämään sossujen kanssa asiasta, josta huolestunut naapuri on tehnyt ilmoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Varsinainen satutäti taas vauhdissa. Muuten olisi ollut uskottava mutta ehkä tuo että olisit kuullut ihan selvästi "saatana en enää jaksa" oli ehkä hieman yksityiskohtaisesta kuvailtu. Provot tunnistaa yleensä siitä että on yritetty ympätä liian paljon asioita ja yksityiskohtaisesti jotta saataisiin asia kuulostamaan halutunlaiselta.

A jaa? Mä kuulen naapurista ihan selvästi esim. astioiden kilinää ja kun lasta kehotetaan menemään kakalle. Jossain taloissa nyt vaan äänet kuuluu tosi hyvin. Eikä sekään ole harvinaista, että äidin jaksaminen on koetuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Käy ovella ja äiti varmaan sitten kertoo enemmän, tai jos olet meidän naapuri niin minä selvennän sinulle tilannetta. Täällä on kyllä mieskin eli lapsen isä olemassa. Meidän lapsi huutaa ja kiljuu ja paiskoo tavaroita koska on juuri pahimmassa uhmavaiheessa(näin sanottiin neuvolasta). Pitäisi meidän kohdalla helpottaa kuulemma puolen vuoden päästä. Hyvä, koska silloin syntyy toinen lapsi.

Välillä laitan makuuhuoneen oven kiinni kun oloni on oikein huono raskauspahoinvoinnista ja haluan levätä, tällöin lapsi saattaa tulla oven taakse huutamaan äitiä ja koputtelemaan ja lopulta ääni muuttuu hätääntyneeksi tai hermostuneeksi kun en avaa. Mies on koko ajan läsnä, muttei tajua sitä että joku hysteerinen naapuri saattaa tästä tehdä väärät johtopäätökset ja tehdä esim. Lasun.

Siksi olen joutunut miestä ohjeistamaan että hakee lapsen oven takaa pois ja keksii hälle muuta virikettä.

Meillä pitkään kestävän kilju/huutokohtauksen saattaa aiheuttaa esim. lattialle pudonnut lusikka, sitten kun haen uuden puhtaan, mutta erivärisen lusikan niin kiljuminen yltyy kahta kauheammaksi. Ei muuta kun se alkuperäinen lusikka puhtaaksi ja kiljuminen saattaa alkaa vähitellen laantumaan.

Ihan naapureiden korvien ja hermojen säästämiseksi, sekä lastensuojelun ylikuormituksen vähentämiseksi, olen oikein pahoina päivinä jäänyt suosiolla sisälle koko päiväksi, koska nyt talvella pelkkä toppahaalarin naulakosta esille ottaminen ja sanan "ulos" käyttäminen on aiheuttanut sellaiset raivarit ja levyksi heittäytymiset että oksat pois! En haluaisi näin antaa itse periksi, eikä kasvatuksen ammattilaisetkaan sitä suosittele, muttei myöskään huvita lähteä vänkäämään sossujen kanssa asiasta, josta huolestunut naapuri on tehnyt ilmoituksen.

Kiva sitten kun jäätte sisälle huutamaan ja juoksemaan.

Ei liity tähän niinkään mutta täälläkin on kerrottu kuinka lapset osaa kyllä vetää sopivista naruista tai ainakin yrittää. Nimittäin tuo että yleisillä paikoilla oikein pistetään överiksi on monen lasten osalta ihan suunniteltua jotta vanhempi häpeän edessä antaisi periksi. Muistan kun raahasin oman lapsen hyttiin laivalla ja lapsi n. 3v siihen että: älä mua pelottaa...  Vähän noloa siinä sitten kanniskella rimpuilevaa lasta joka hokee että pelottaa ties mille kidnappaukselle sellainen vaikuttaa...  Ei suostunut kävelemään vaikka yritettiin.

Vierailija kirjoitti:

Varsinainen satutäti taas vauhdissa. Muuten olisi ollut uskottava mutta ehkä tuo että olisit kuullut ihan selvästi "saatana en enää jaksa" oli ehkä hieman yksityiskohtaisesta kuvailtu. Provot tunnistaa yleensä siitä että on yritetty ympätä liian paljon asioita ja yksityiskohtaisesti jotta saataisiin asia kuulostamaan halutunlaiselta.

Oletko kuullut puutteellisesta äänieristyksestä? Tervetuloa asumaan meidän kerrostaloon. Olen ollut pikkuisen järkyttynyt, kun alakerrassa asuu 3 alle 6 vuotiasta, sitä mekkalan määrää muutettuani vanhusten kerrostalosta isompaan asuntoon teini-ikäisteni kanssa. Äänieristys on tässä talossa huonompi, ja välillä hätkähdän, kun kuuluu huuto"nyt ne vaatteet päälle" "saatana älä tee noin, etkö usko?!?" Ja se alkaa joka arkiaamu klo 7. Ensin parkuu lapsi (en tajua miten joka aamu herätään parkumalla) ja sitten alkaa huuto. Siellä on selkeä uhmis, taapero ja 5 v.

Varsinkin se kiroilu järkyttää, kun meille ei lapsena kiroiltu ja pidän kiroilemista lapselle henkisenä väkivaltana. En tiedä tekisikö lasun vai ei.

Ap:lle kaikki myötätuntoni...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy ovella ja äiti varmaan sitten kertoo enemmän, tai jos olet meidän naapuri niin minä selvennän sinulle tilannetta. Täällä on kyllä mieskin eli lapsen isä olemassa. Meidän lapsi huutaa ja kiljuu ja paiskoo tavaroita koska on juuri pahimmassa uhmavaiheessa(näin sanottiin neuvolasta). Pitäisi meidän kohdalla helpottaa kuulemma puolen vuoden päästä. Hyvä, koska silloin syntyy toinen lapsi.

Välillä laitan makuuhuoneen oven kiinni kun oloni on oikein huono raskauspahoinvoinnista ja haluan levätä, tällöin lapsi saattaa tulla oven taakse huutamaan äitiä ja koputtelemaan ja lopulta ääni muuttuu hätääntyneeksi tai hermostuneeksi kun en avaa. Mies on koko ajan läsnä, muttei tajua sitä että joku hysteerinen naapuri saattaa tästä tehdä väärät johtopäätökset ja tehdä esim. Lasun.

Siksi olen joutunut miestä ohjeistamaan että hakee lapsen oven takaa pois ja keksii hälle muuta virikettä.

Meillä pitkään kestävän kilju/huutokohtauksen saattaa aiheuttaa esim. lattialle pudonnut lusikka, sitten kun haen uuden puhtaan, mutta erivärisen lusikan niin kiljuminen yltyy kahta kauheammaksi. Ei muuta kun se alkuperäinen lusikka puhtaaksi ja kiljuminen saattaa alkaa vähitellen laantumaan.

Ihan naapureiden korvien ja hermojen säästämiseksi, sekä lastensuojelun ylikuormituksen vähentämiseksi, olen oikein pahoina päivinä jäänyt suosiolla sisälle koko päiväksi, koska nyt talvella pelkkä toppahaalarin naulakosta esille ottaminen ja sanan "ulos" käyttäminen on aiheuttanut sellaiset raivarit ja levyksi heittäytymiset että oksat pois! En haluaisi näin antaa itse periksi, eikä kasvatuksen ammattilaisetkaan sitä suosittele, muttei myöskään huvita lähteä vänkäämään sossujen kanssa asiasta, josta huolestunut naapuri on tehnyt ilmoituksen.

Kiva sitten kun jäätte sisälle huutamaan ja juoksemaan.

Silloin keksitään muuta tekemistä, piirtämistä, maalaamista, askartelua, leivotaan ym. jotta saavat työttömät naapurit mahdollisimman rauhassa lepuutella hermojaan ja raajojaan kotona, ilman että tämä hirveä pikkuterroristi häiritsee olemassaolollaan. Omakotitaloon mentäisiin, mutta ovat ikävä kyllä tosi kysyttyjä, ja vielä ei ole tärpännyt. Ja ihan mihin tahansa emme voi muuttaa miehen työn takia.

Inhoan minäkin kerrostaloelämää nyk. Osoitteessa kun narkkien piikkejä lojuu aivan sisäpihalla, lasten ulottuvilla, ja täyspäiväiset juopot mölisevät asunnoissaan sekä pihalla, ja jos jonkinmoista juhlijaa eksyy ovellemme koputtelemaan ja kysymään "onks Antti täällä" - Ei asu...

Juu ja sitten kun on joku jatkuvasti ollut selittämässä ja silittämässä, ei onnistu isommassa ryhmässä oleminen ollenkaan, kun aina pitää pienimmänkin vastoinkäymisen edessä saada aikuisen huomio. Lapselle pitää myös opettaa keinoja, joilla hän voi itse itsensä auttaa pettymyksen yli eikä niin että heti rientää aikuinen paikalle. Mitäs veikkaat onko päivähoidossa ja koulussa aikaa olla pienimmästäkin "sanoittamassa tunteita"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy ovella ja äiti varmaan sitten kertoo enemmän, tai jos olet meidän naapuri niin minä selvennän sinulle tilannetta. Täällä on kyllä mieskin eli lapsen isä olemassa. Meidän lapsi huutaa ja kiljuu ja paiskoo tavaroita koska on juuri pahimmassa uhmavaiheessa(näin sanottiin neuvolasta). Pitäisi meidän kohdalla helpottaa kuulemma puolen vuoden päästä. Hyvä, koska silloin syntyy toinen lapsi.

Välillä laitan makuuhuoneen oven kiinni kun oloni on oikein huono raskauspahoinvoinnista ja haluan levätä, tällöin lapsi saattaa tulla oven taakse huutamaan äitiä ja koputtelemaan ja lopulta ääni muuttuu hätääntyneeksi tai hermostuneeksi kun en avaa. Mies on koko ajan läsnä, muttei tajua sitä että joku hysteerinen naapuri saattaa tästä tehdä väärät johtopäätökset ja tehdä esim. Lasun.

Siksi olen joutunut miestä ohjeistamaan että hakee lapsen oven takaa pois ja keksii hälle muuta virikettä.

Meillä pitkään kestävän kilju/huutokohtauksen saattaa aiheuttaa esim. lattialle pudonnut lusikka, sitten kun haen uuden puhtaan, mutta erivärisen lusikan niin kiljuminen yltyy kahta kauheammaksi. Ei muuta kun se alkuperäinen lusikka puhtaaksi ja kiljuminen saattaa alkaa vähitellen laantumaan.

Ihan naapureiden korvien ja hermojen säästämiseksi, sekä lastensuojelun ylikuormituksen vähentämiseksi, olen oikein pahoina päivinä jäänyt suosiolla sisälle koko päiväksi, koska nyt talvella pelkkä toppahaalarin naulakosta esille ottaminen ja sanan "ulos" käyttäminen on aiheuttanut sellaiset raivarit ja levyksi heittäytymiset että oksat pois! En haluaisi näin antaa itse periksi, eikä kasvatuksen ammattilaisetkaan sitä suosittele, muttei myöskään huvita lähteä vänkäämään sossujen kanssa asiasta, josta huolestunut naapuri on tehnyt ilmoituksen.

Kiva sitten kun jäätte sisälle huutamaan ja juoksemaan.

Sulle ei varmaan tuota sen kummempaa ongelmaa pukea sitä haalaria päälle ja mennä ulos kuuntelemaan linnunlaulua, vai oletko liikuntarajoitteinen kun olet koko päivän sisällä?