Miksi loukkaannun, kun äitiäni ei kiinnosta minun tai lasteni asiat?

Vaikka olisimme jo aikuisia, niin silti haluaisimme äidin välittävän. Äiti on usein lapsen ensisijainen hoitaja, johon lapsi kiintyy eniten. Tottakai lapsesta tuntuu pahalta, jos oma äiti on välinpitämätön.

Sama juttu minulla. Vaikka luulisi jo näin nelikymppisenä tottuneen, niin aina välillä kaihertaa pahasti. Jouduin jossain vaiheessa pitkälle sairauslomalle ja avioeroprosessikin oli samaa aikaa päällä. Kerroin vanhemmilleni tilanteesta. Eivät kysyneet missään vaiheessa olenko jo töissä tms. Kyllä se sattuu.

Kai sä itse paremmin tiedät loukkaantumisesi syyn kuin me ventovieraat.

Jep, toivon todella, että osaan ja tajuan olla kiinnostunut tyttäreni asioista ja tunteista sitten kun hän on aikuinen enkä  vain puhuisi omista polvenkolotuksista ja vanhuuden vaivoista, vaan muistaisin, että nuorempana on moni asia niin haasteellista ja rankkaa.

Kerro äidillesi tunteitasi ja toiveista äitisi suhteen.

Äitisi voi olla myös väsynyt tai kenties sairas, eikä tahtoisi taakoittaa sinua millään tavoin.

Uskalla avautua: siitä voi tulla kahden aikuisen ihmisen todellinen keskustelu ja yhteys, mitä ei tarvitse katua jälkeenpäin.

Toivon teille ❤😇🏳

Mutta miksi sillä ei ole mitään väliä, ettei isää kiinnosta? Miksi en suhtaudu äitiin samalla tavalla. Kyse on siis minusta.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi sillä ei ole mitään väliä, ettei isää kiinnosta? Miksi en suhtaudu äitiin samalla tavalla. Kyse on siis minusta.

Ap.

Kyse on varmaan perinteisistä isän ja äidin rooleista omassa lapsuudessasi. Ennen vanhaan sanottiin äidin 'sitovan' lapset kotiin ja pitävän perheen perheenä, isän taas kannustavan (teoillaan ja eleillään tms) lapsia pois kotoa ja itsenäistymään elämään omaa elämäänsä. Ja lopputulos piti oleman tasapainoinen aikuinen. Ehkä sinun äidinkaipuusi takana suhteessa isänkaipuuseen on juurikin kokemus tästä äidin muinaisesta perustehtävästä pitää perhe perheenä?

Minuakin loukkasi ensin äitini samanlainen käytös. Sitten aattelin, että olkoot koko paska, en miekään välitä enää siitä. Tehkööt mitä lystää. Tämä päätös on helpottanu elämääni kummasti !

Nykysin jos mutsi tulee kaupoissa vastaan, Vaihdan kylmänviileästi hyllyväliä ja oon ku en huomaiskaan.

Muakin loukkaa kun äitiä ei tunnu kiinnostavan. Se ei ole edes ikinä käyny mun asunnossa kylässä ja olen asunut täällä 6 vuotta. Eipä se ole käynyt sisarustenikaan luona kylässä. Silloin kun oltiin pieniä niin se oli kyllä tosi rakastava.. outoa.

Koska vaadit äidiltäsi jotain: huomioimista, välittämistä tms. Isältäsi et odota näitä asioita.

Yleensäkään emme loukkaannu niihin ihmisiin, joilta emme odota mitään. Samasta asiasta jo Buddha aikanaan puhui, miten se menikään... että odotukset ovat kärsimyksen alku tms.