Mun elämästä ei tule mitään, kun en saa yhtä ihmistä pois mielestä

Mulla rupesi helpottamaan kun en nähnyt tätä miestä enää. Siitä on nyt noin vuosi kun olemme viimeksi nähneet ja alkaa helpottamaan. Edelleen kyllä ajattelen häntä, en vain ihan päivittäin.

Älä ap ainkaan mihinkään hypnoosiin mene - siitä on moni saanut niin pahan psykoosin, että on viety pillit vinkuen hourulaan ja sinne on jääty.

Ihmisen ei pitäisi ikinä lähteä leikkimään näillä henkimaailman asioilla, sillä niissä on aina riivaajat liikkeellä ja ihmisen jo valmiiksi heikko psyyke pirstaloituu ja romahtaa tällaisten touhujen kanssa.

Parempaa onnea ensi kerralla. Pääset yli kun hyväksyt että mokasit ja mennyt on mennyttä.

Eiköhän se suhde olisi kuitenkin karahtanut kiville. Ajattele että selvisit nyt helpolla ja se olisi kuitenkin ajan mittaan johtanut johonkin pettämiseen tms. Tai sitten menet ja yrität uudelleen. Toki jos et siinä samalla loukkaa muita. Ainakaan älä lähde rakkauttasi myöntämään tälle toiselle jos olet suhteessa nyt.

Jos olet ihastunut, niin saa häneltä pakit. Sillä unohtuu. Ja jos et saa pakkeja niin saatkin ehkä seksiä tai suhteen. Hui kauhea! :))

Mies meni naimisiin , hänestä tuli isä. Tajusin mun aika meni jo. En missään nimessä halunnut tehdä mitään enää siinä vaiheessa, tuskin mies olisi edes lähtenyt mun matkaankaan.

Sitten itse rakastuin, menin naimisiin, meistä tuli vanhempia, olen onnellinen.

Nyt mies on eronnut mutta ehkä sitten seuraavassa elämässä. Minulla on hyvä olla nyt.

Ap:n tilanteen ymmärrän, mutta entäs te muut? Miksi pitää päästä jostain henkilöstä yli? Itsellä yks työkaveri jota en uskalla lähestyä ja meidän kohtaamiset aina todella sekavia, kumpikaan ei puhu mitään. Tätä en jaksais enään, en ymmärrä miksi käyttäydyn näin. Meen vaan aivan puihin kun nähdään, oikeen hävettää. Pois se mielestä nyt

Käsittelemättömät asiat pyörivät mielessä uskomattoman pitkään. Ne voivat unohtua jopa vuosiksi, kunnes yhtäkkiä pulpahtavat taas pintaan jonkin laukaisevan tekijän kautta. Mulle kävi näin. Raastava ero, jonka syitä ei koskaan selvitetty, jätti pelkkiä kysymyksiä. Ja kun puhevälit olivat menneet, niin vastauksia ei tietenkään tullut. Päätin unohtaa koko tyypin ja minulla olikin vielä kaksi toimivaa, rakkauden täyteistä suhdetta, ja lopulta tämä nykyinen, jonka kanssa on jo kauan sitten perhekin perustettu. Ja sitten yhtäkkiä, pum! Rupesin siivoamaan varastoista vanhoja kamojani ja sieltä löytyi vanhoja kirjeitä, muistiinpanoja ja muuta... kaikki tuo vyöryi vielä kerran musertavana päälle. Koin jonkin aikaa niitä samoja rakkauden, epätoivon, ja ties mitä kaikkia tunteita aivan yhtä elävinä kuin kaikki olisi tapahtunut eilen.

Asian käsittelyyn meni viikkoja, mutta nyt minulla oli elämänkokemusta takana, oli paljon kertynyttä tietoa ihmisten käyttäytymisestä ja paljosta muusta. Tajusin täysin selkeästi, ettei tuo menneisyyden suhde olisi koskaan voinut toimia. Hulluinta on, että olin sen tajunnut jo kauan sitten, jo ennen kuin suhde edes päättyi, ja juuri tuo epävamuuteni oli ollut suuri kiistanaihe tuossa suhteessa. Mutta rakastuneena sitä ummistaa silmänsä niin paljolta. Nyt näin sen kaiken selkeämmin ja ikään kuin tajusin tuon asian jollain uudella tasolla. En voinut enää muuta kuin onnitella itseäni siitä, että se suhde jäi lopultakin niin lyhyesti ja säästyin paljolta, paljolta enemmältä murheelta. Nyt asia on vihdoinkin loppuun käsitelty ja olen saanut lopullisen mielenrauhan.

Vierailija kirjoitti:

Käsittelemättömät asiat pyörivät mielessä uskomattoman pitkään. Ne voivat unohtua jopa vuosiksi, kunnes yhtäkkiä pulpahtavat taas pintaan jonkin laukaisevan tekijän kautta. Mulle kävi näin. Raastava ero, jonka syitä ei koskaan selvitetty, jätti pelkkiä kysymyksiä. Ja kun puhevälit olivat menneet, niin vastauksia ei tietenkään tullut. Päätin unohtaa koko tyypin ja minulla olikin vielä kaksi toimivaa, rakkauden täyteistä suhdetta, ja lopulta tämä nykyinen, jonka kanssa on jo kauan sitten perhekin perustettu. Ja sitten yhtäkkiä, pum! Rupesin siivoamaan varastoista vanhoja kamojani ja sieltä löytyi vanhoja kirjeitä, muistiinpanoja ja muuta... kaikki tuo vyöryi vielä kerran musertavana päälle. Koin jonkin aikaa niitä samoja rakkauden, epätoivon, ja ties mitä kaikkia tunteita aivan yhtä elävinä kuin kaikki olisi tapahtunut eilen.

Asian käsittelyyn meni viikkoja, mutta nyt minulla oli elämänkokemusta takana, oli paljon kertynyttä tietoa ihmisten käyttäytymisestä ja paljosta muusta. Tajusin täysin selkeästi, ettei tuo menneisyyden suhde olisi koskaan voinut toimia. Hulluinta on, että olin sen tajunnut jo kauan sitten, jo ennen kuin suhde edes päättyi, ja juuri tuo epävamuuteni oli ollut suuri kiistanaihe tuossa suhteessa. Mutta rakastuneena sitä ummistaa silmänsä niin paljolta. Nyt näin sen kaiken selkeämmin ja ikään kuin tajusin tuon asian jollain uudella tasolla. En voinut enää muuta kuin onnitella itseäni siitä, että se suhde jäi lopultakin niin lyhyesti ja säästyin paljolta, paljolta enemmältä murheelta. Nyt asia on vihdoinkin loppuun käsitelty ja olen saanut lopullisen mielenrauhan.

Minulla on myös paljon kirjeitä, päiväkirjoja, valokuvia ym. mitkä tuo aina ne muistot ja tunteet pintaan. Olen ajatellut, että pitäisiköhän ne hävittää, jos sitten unohtaisi kaiken, mutta tuntuu liian raskaalta luopua niistä.

Jotain kyllä kuitenkin tarvisi tehdä. Hirveän raastavaa ikävöidä ja miettiä ihmistä, jota ei enää voi saada.

ap.

Naisten vaivoja tuommoisen.

Keksii itselleen toisen "pakkomielteen." Aloitat aikka urheilemaan tms. mikä sinua ikinä kiinnostaakin. Niin ettet ehdi miettimään tätä henkilöä.

Tärkeintä että on jotakin muuta tekemistä tai ajateltavaa. Jos möllöttää suurimman osan ajasta kotona niin valitettavasti ajatuksetkin ovat sitä luokkaa, jollei kotona sitten pysty irtoutumaan muihin hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittelemättömät asiat pyörivät mielessä uskomattoman pitkään. Ne voivat unohtua jopa vuosiksi, kunnes yhtäkkiä pulpahtavat taas pintaan jonkin laukaisevan tekijän kautta. Mulle kävi näin. Raastava ero, jonka syitä ei koskaan selvitetty, jätti pelkkiä kysymyksiä. Ja kun puhevälit olivat menneet, niin vastauksia ei tietenkään tullut. Päätin unohtaa koko tyypin ja minulla olikin vielä kaksi toimivaa, rakkauden täyteistä suhdetta, ja lopulta tämä nykyinen, jonka kanssa on jo kauan sitten perhekin perustettu. Ja sitten yhtäkkiä, pum! Rupesin siivoamaan varastoista vanhoja kamojani ja sieltä löytyi vanhoja kirjeitä, muistiinpanoja ja muuta... kaikki tuo vyöryi vielä kerran musertavana päälle. Koin jonkin aikaa niitä samoja rakkauden, epätoivon, ja ties mitä kaikkia tunteita aivan yhtä elävinä kuin kaikki olisi tapahtunut eilen.

Asian käsittelyyn meni viikkoja, mutta nyt minulla oli elämänkokemusta takana, oli paljon kertynyttä tietoa ihmisten käyttäytymisestä ja paljosta muusta. Tajusin täysin selkeästi, ettei tuo menneisyyden suhde olisi koskaan voinut toimia. Hulluinta on, että olin sen tajunnut jo kauan sitten, jo ennen kuin suhde edes päättyi, ja juuri tuo epävamuuteni oli ollut suuri kiistanaihe tuossa suhteessa. Mutta rakastuneena sitä ummistaa silmänsä niin paljolta. Nyt näin sen kaiken selkeämmin ja ikään kuin tajusin tuon asian jollain uudella tasolla. En voinut enää muuta kuin onnitella itseäni siitä, että se suhde jäi lopultakin niin lyhyesti ja säästyin paljolta, paljolta enemmältä murheelta. Nyt asia on vihdoinkin loppuun käsitelty ja olen saanut lopullisen mielenrauhan.

Minulla on myös paljon kirjeitä, päiväkirjoja, valokuvia ym. mitkä tuo aina ne muistot ja tunteet pintaan. Olen ajatellut, että pitäisiköhän ne hävittää, jos sitten unohtaisi kaiken, mutta tuntuu liian raskaalta luopua niistä.

Jotain kyllä kuitenkin tarvisi tehdä. Hirveän raastavaa ikävöidä ja miettiä ihmistä, jota ei enää voi saada.

ap.

Teet aikuisen ihmisen päätöksen että se ihminen on kaunis muisto. Turhaan mietit että mitä se olisi ollut jos olisit valinnut toisin jos et häntä enää saa. Ajatukset eteenpäin! Kuinka vanhoja olitte kun olitte yhdessä ja kuinka pitkään? Asuitteko yhdessä? Listaa sen huonoja puolia tai jos niitä ei ole niin olet ollut vasta alkuhuumassa.

Sulla on ap liikaa aikaa kun moista vatvot. On sitä elämässä muutakin kuin heppi jota haaveilla.

Siis sun ajatus / keskittyminen on jossain toisessa ihmisessä? Siirrä ajatus itseesi. Itsesuggeroinnilla, mielikuvaharjoituksilla voi tehdä paljon.

Esim läheisriippuva voi kuvitella että siirtää riippuvuuskoukkunsa toisesta ihmisestä itseensä. Tai ammattiauttajaan jos ei yksin pärjää.