Mun elämästä ei tule mitään, kun en saa yhtä ihmistä pois mielestä
Missään muussa ei ajatukset pyöri kuin siinä ihmisessä. Alkaa käydä jo todella raskaaksi.
Auttaisikohan joku hypnoositerapia tms., että saisin unohdettua hänet?
Kommentit (34)
Aika auttaa, usko pois. Ei se ikuisesti sun päässä pyöri,vaikka nyt tuntuu toivottomalta.
Sama ongelma. Ollut jo pari vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa, usko pois. Ei se ikuisesti sun päässä pyöri,vaikka nyt tuntuu toivottomalta.
Ei tunnu auttavan. :( En edes kehtaa kertoa miten monta vuotta on mielessä jo ollut. Nyt taas enemmän kuin pitkään aikaan.
ap,
Sama ongelma minullakin, ollut jo kohta 1,5v. Tää on todella rasittavaa, mutta mikään ei vaan tunnu auttavan..
Minulla huom HELPOTTAA aina kun keksii itselleen muuta tekemistä, näkee ihmisiä ja vaikka pikkusen avautuu tästä ihmispirusta joka mieltä kalvaa. Pitäisi kokeilla varmaan ammattiauttajaa seuraavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Sama vaiva. Työkaveri.
Sama vaiva. Työkaveri.
Jännämieskö kyseessä? Ei ne naiset koskaan kilttien miesten perään huokaile. Jännässä on aina sitä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Minulla huom HELPOTTAA aina kun keksii itselleen muuta tekemistä, näkee ihmisiä ja vaikka pikkusen avautuu tästä ihmispirusta joka mieltä kalvaa. Pitäisi kokeilla varmaan ammattiauttajaa seuraavaksi.
Mäkin olen yrittänyt pitää itseni koko ajan todella kiireisenä, mutta nyt on jotenkin niin pahasti mielessä, ettei sekään auta ja tuntuu, että sitten pahemmin vain vyöryy päälle, kun pysähtyy miettiin.
Olen ajattellut, että ehkä siksi aina tuleekin niin vahvasti mieleen, kun en ole koskaan kunnolla käsitellyt asiaa vaan olen vähän kuin sysännyt sen väkisin pois mielestä. Huonolla menestyksellä...
ap.
Mistä tommonen aiheutuu, ihastusta vai joku jollemon tehnyt pahaa, joku joka kiusannut ?
Ei auta sinua terapia, ellet sitten halua kohdetta vaan vaihtaa. Olet kuitenkin se terapeuttinsa perään haikailija.
Voi ei, ikävä juttu.
Minullakin on ollut vuosia, kohta kymmenen vuotta, mielessä toinen. Joskus enemmän joskus vähemmän. Kun hän tulee mieleen työnnän hänet heti pois ajatuksista. Olen naimisissa ja rakastan miestäni enemmän kuin mitään, silti joskus tämä toinen tulee mieleen. Ehkä emme selvittäneet välejämme koskaan, tilanteemme ei ikinä saanut päätöstä.
Hei, kokemusta tästä.
Sanoisin että ongelma on nimenomaan siinä että yrittää työntää pois mielestä tai kontrolloida ajatuksia / tunteita.
Sellainen tunnemyönteinen meditaatio / rauhottuminen auttaa, jossa antaa kaikkien tunteiden tulla (suru, viha, häpeä, kaipaus jne).
Kysehän on pakkomielteestä. Jotain tärkeää on saattanut jäädä hoksaamatta kun et pääse eteenpäin, mutta tärkeintä on tajuta, ettei pakkomielteessä ole kyse hänestä vaan sinusta itsestäsi. Uskallatko viettää aikaa yksin ja tutustua itseesi ja omiin tunteisiisi?
Jos oikein piinaa niin pakkomielteitään voi ymmärtää vaikkapa lukemalla kirjan "Kerrasta poikki". Se on self help opas pakkomielteiseen ajatteluun / toimintaan.
Jos kyse oli rakkaudesta, niin näkökulmaa voisi myös tuoda kirja "Rakastuneen kielellä". Sitä lukiessa tajuaa, että ei se toinen ole erityinen vaikka tunteet mitä väittäisivät.
Voimia tähän! Tiedän hyvin miten piinaavaa on. Itse pääsin eteenpäin kohtaamalla tunteet ja kirjoittamalla laulun kipeästä muistosta. Olen varma että löydät oman keinosi päästä eteenpäin.
Yksi hauska keino voisi olla vetää pakkomielle överiksi: rakenna muistolle alttari jonka ääreen polvistut joka päivä. Jossain välissä sitä sitten alkaa tajuamaan kuinka älytöntö koko homma on :)
Vierailija kirjoitti:
Missään muussa ei ajatukset pyöri kuin siinä ihmisessä. Alkaa käydä jo todella raskaaksi.
Auttaisikohan joku hypnoositerapia tms., että saisin unohdettua hänet?
Sinun pitäisi innostua jostain muusta niin että henkilö unohtuisi,näin se unohtuu eikä aktiivisesti yrittämällä.
Mulla autto vähän, kun se iki-ihana työkaveri tuli yllättäen lastauslaiturille, ja luuli olevansa yksin ja päästi hirveän märkähapanruplatuskaljakrapularöyhtäyksen oikein yrittäen mahdollisimman pitkään ja äänekkäästi. Mikä juntti!!
Missä yhteydessä olette tavanneet, millainen tämä teidän yhteytenne on?
Tuttua kirjoitti:
Hei, kokemusta tästä.
Sanoisin että ongelma on nimenomaan siinä että yrittää työntää pois mielestä tai kontrolloida ajatuksia / tunteita.
Sellainen tunnemyönteinen meditaatio / rauhottuminen auttaa, jossa antaa kaikkien tunteiden tulla (suru, viha, häpeä, kaipaus jne).
Kysehän on pakkomielteestä. Jotain tärkeää on saattanut jäädä hoksaamatta kun et pääse eteenpäin, mutta tärkeintä on tajuta, ettei pakkomielteessä ole kyse hänestä vaan sinusta itsestäsi. Uskallatko viettää aikaa yksin ja tutustua itseesi ja omiin tunteisiisi?
Jos oikein piinaa niin pakkomielteitään voi ymmärtää vaikkapa lukemalla kirjan "Kerrasta poikki". Se on self help opas pakkomielteiseen ajatteluun / toimintaan.
Jos kyse oli rakkaudesta, niin näkökulmaa voisi myös tuoda kirja "Rakastuneen kielellä". Sitä lukiessa tajuaa, että ei se toinen ole erityinen vaikka tunteet mitä väittäisivät.
Voimia tähän! Tiedän hyvin miten piinaavaa on. Itse pääsin eteenpäin kohtaamalla tunteet ja kirjoittamalla laulun kipeästä muistosta. Olen varma että löydät oman keinosi päästä eteenpäin.
Yksi hauska keino voisi olla vetää pakkomielle överiksi: rakenna muistolle alttari jonka ääreen polvistut joka päivä. Jossain välissä sitä sitten alkaa tajuamaan kuinka älytöntö koko homma on :)
Muuten ihan voin yhtyä, mutta en koe tätä ollenkaan pakkomielteenä. Sellaiselta ei tunnu vaan enemmänkin hirvittävä ikävä mikä ei helpota.
Meillä siis oli suhde jonka itse mokasin.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Miten mokasit? Mitä teit?
En oikeastaan tehnyt mitään... Sitä on vaikea selittää, kun en itsekään oikein tiedä miksi erottiin ja vielä minun aloitteesta. Nyt on kuitenkin pieni käsitystä alkanut tulla, kun on asiaa pitkään miettinyt ja yrittänyt löytää sitä syytä. Alkaa pikkuhiljaa palaset loksahdella paikoilleen. Mutta se syy ei koskaan ollut siinä miehessä tai jomman kumman teoissa vaan täysin minun korvien välissä.
Nyt kun sen asian on saanut kuntoon, niin kaikki on jo myöhäistä... :(
ap.
sanoppa