Jätin alkoholistimiehen, ja sain siitä kuraa muilta

Sairasta muilta ajatella noin. Hyvä päätös! Alkoholisteista ei ole mitään iloa, lähinnä vain haittaa. 

Minä olin alkoholistimies, mutta join koska nainen vitutti liikaa. Nyt eronnut ja raitis.

Luiskaan vaan heti, kun tulee ongelmia.. Pitäisikö yrittää joskus miettiä myös niitä syitä, ei kukaan yhtäkkiä vain ala alkoholistiksi. Jos puolisosi oli heti seurustelun alussa sellainen, miksi edes aloit suhteeseen alun alkaenkaan? 

Hyvä sinulle. Alkoholismi vaatii jo oikeaa apua että joku saa sen loppumaan, onko se hypnoosihoito vai mikä lääkärin apu.

Sepä, kun eihän ne muut sitä arkea elä. Eivät tiedä minkälaista elämää te todellisuudessa elätte. "eihän se nyt niin paljon juonut?!" "mukava seuramieshän se Janne oli humalassa!" 

Mä en ole alkoholisti miestäni jättänyt. Hän on vähentänyt juomista nyt tämän vuoden aikana. Ei juo joka päivä, ehkä neljänä. Eihän tuo määrällisesti kerralla juo paljon, mutta kun 40v tuli mittariin, niin alkoholi alkoi mennä jalkoihin. Siis se muutama kaljatölkin riipasukin saa aikamiehen hoipertelemaan kadun laidasta laitaan. Pelottaa, että milloin kompuroi kunnolla... Siitä sanoin ja väitti vastaan, mutta on vähentänyt.

Just eilen taas juteltiin lisää aiheesta, että joka viikonloppu ei tarvis olla kännissä... Lomat alkaa elokuussa, meinaako viettää bestiksensä kanssa vai tehtäiskö jotain yhdessäkin?

Mä olen näistä mun puhunut mun läheisille ja ovat olleet aivan äimänä. "käyttääkö se muka alkoholia?!" "kai sitä nyt muutaman saunaoluen voi juoda ilman mäkätystä?" Joo, kyllä, mä en mäkätä. Katselen huolestuneena joskus ja lähden tilanteesta pois. Palaan keskustelemaan, kun hän on selvinpäin.

En myöskään tykkää siitä krapulan tuomasta kiukkusesta äijästä joka täällä nurkissa lymyää. Hän ei vaan makaa, tekee kotitöitä ja hääräilee ja asennusolutta tietty sitten kuluu. Jos on alkoton päivä, niin kuluu kahvia ja limua. Niitä on kaapeissa aina. Äsken vaan ei ollut kahvi keitettynä, niin saipa taas syyn vähän nakella mukiaan esimerkillisesti. Tuhahti ja lähti sänkyyn ja takapihan hommat kesken, kun kahvi ei ollut valmista. Aivan asiatonta käytöstä. Enkä viitti sanoa nyt, koska siitähän se innostuu, rupee räyhäämään ja mitä luultavammin lähtee kauppaan. Ei tätä vitutusta selvinpäin kestä.

Miksi mä olen tässä vielä? Mä en jaksa. Mulla ei ole rahkeita tehdä muuttoa yksin just nyt. Tässä tein pientä aikajanaa itelle, että vuosilomalla alan raivaamaan kamaa pois. Ollaan asuttu tässä 30 vuotta joten tavaraa piisaa. En saa ketään avuksi, ainakaan tuolla verukkeella, että mies dogaa haluan pois! Jos vuoden vaihteessa viimeistään toukokuun lopulla olis homma tehty, että pääsen pois. Ehdin myös säästää rahaa reilummin, kun on määränpää.

Vierailija kirjoitti:

Sepä, kun eihän ne muut sitä arkea elä. Eivät tiedä minkälaista elämää te todellisuudessa elätte. "eihän se nyt niin paljon juonut?!" "mukava seuramieshän se Janne oli humalassa!" 

Mä en ole alkoholisti miestäni jättänyt. Hän on vähentänyt juomista nyt tämän vuoden aikana. Ei juo joka päivä, ehkä neljänä. Eihän tuo määrällisesti kerralla juo paljon, mutta kun 40v tuli mittariin, niin alkoholi alkoi mennä jalkoihin. Siis se muutama kaljatölkin riipasukin saa aikamiehen hoipertelemaan kadun laidasta laitaan. Pelottaa, että milloin kompuroi kunnolla... Siitä sanoin ja väitti vastaan, mutta on vähentänyt.

Just eilen taas juteltiin lisää aiheesta, että joka viikonloppu ei tarvis olla kännissä... Lomat alkaa elokuussa, meinaako viettää bestiksensä kanssa vai tehtäiskö jotain yhdessäkin?

Mä olen näistä mun puhunut mun läheisille ja ovat olleet aivan äimänä. "käyttääkö se muka alkoholia?!" "kai si

Toivottavasti asiat järjestyy, ja pääset juoposta eroon. 

Sun elämä. Sun päätökset

Naura muiden märinälle

Vierailija kirjoitti:

Luiskaan vaan heti, kun tulee ongelmia.. Pitäisikö yrittää joskus miettiä myös niitä syitä, ei kukaan yhtäkkiä vain ala alkoholistiksi. Jos puolisosi oli heti seurustelun alussa sellainen, miksi edes aloit suhteeseen alun alkaenkaan? 

On olemassa myös alkoholistigeeni, joka on totta. Ei tarvita kummosta syytä, kun muutaman ryyppykerran alkaa geeni vaatimaan lisää juotavaa. Kyllä nää suvut tiedetään. Kaikilla ei muut ongelmaksi, kun ovat paksumpi nahkaisempia, mutta ne heikommat yleensä lähtee viinanpirun mukaan.

Alkoholisteja kyllä ymmärretään ihan liiaksi ja alkoholin liikakäyttöä vähätellään. Aihe on tabu edelleen Suomessa. Ei osata viettää vapaa-aikaa muuten kuin juoden. Joka viikonloppuiset kännitkin on muka ok, ja kännitoilailuille vaan naureskellaan.

Ja kuinka valtavasti surua ja taakkaa nämä itsekkäät juopot saava läheisilleen aikaan..

T. Alkoholille isänsä menettänyt 

Vierailija kirjoitti:

Minä olin alkoholistimies, mutta join koska nainen vitutti liikaa. Nyt eronnut ja raitis.

Juu, noita tuhannen ja yhden yön satuja on kuultu ennenkin. Aina jonkun muun syy juoda, vastuuta ei oteta omasta itsestä. "Raitis", niinpä niin.

Vierailija kirjoitti:

Luiskaan vaan heti, kun tulee ongelmia.. Pitäisikö yrittää joskus miettiä myös niitä syitä, ei kukaan yhtäkkiä vain ala alkoholistiksi. Jos puolisosi oli heti seurustelun alussa sellainen, miksi edes aloit suhteeseen alun alkaenkaan? 

Alkoholistilla niitä syitä muuten sitte piisaa. Yleensä jos on iloinen niin täytyy juoda ja jos on surullinen niin täytyy juoda ja jos mikään ei tunnu miltään, niin juominen saattaa auttaa. 

 

Edes terapeutit ei ota alkoholisteja asiakkaaksi, koska päihdeongelman kanssa ei pysty hoitamaan niitä alkuperäisiä pääongelmia, joten turha kuvitella että puoliso pystyy ne pääongelmat ratkomaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin alkoholistimies, mutta join koska nainen vitutti liikaa. Nyt eronnut ja raitis.

No tuo on ihan sun omaa henkistä heikkoutta. Jotkut ihmiset eivät osaa ottaa vastuuta omista teoistaan, vaan syyttävät muita. Eli eiköhän sun pulloon tarttuminen ollut ihan oma valinta. Turha syyttää katkerana ex puolisoa. 

Suomessa on paljon 40-50 vuotiaita, jotka ovat jämähtäneet juomistavoissaan sinne teini-/nuoruusikään. Ysärillä ja 2000-luvun alussa raittiit nuoret oli erittäin harvassa. Ja monelle tuo kännäystyyli on valitettavasti jäänyt päälle. Se nähdään jotenkin normaalina olla pää jäässä viikonloppuisin.

Up

Oma ystävänikin puolusteli entistö miestäni, että ei tämä muka ole pystynyt valitsemaan, alkoholismi on sellaista. Ja paskat, sanon minä. Matkan varrella mies olisi voinut tehdä tuhansia parempia valintoja. Alkoholismi ei myöskään oikeuta ilkeyttä ja jatkuvaa huonotuulisuutta ym. Toki sitten kun tarpeeksi kauan juo, on jo niin tyhmä reppana, ettei mikään onnistu. 

Ap