Lue keskustelun säännöt.
Nuorten miesten syrjäytyminen yhteiskunnasta
19.02.2017 |
Nuorten miesten syrjäytyminen on vakava ongelma yhteiskunnassa. Miksi se jää niin vähälle huomiolle vaikka sille pitäisi tehdä jotain?
Kommentit (81)
9€/päivä "töillä" ei paljoa perheitä perusteta. Porvarit pitäis hirttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän osa näistä vastauksista tässäkin langassa ilmennä vain täydellistä ymmärtämättömyyttä siitä minkälaisessa maailmassa nuoret miehet joutuvat kasvamaan, eikä mitään muuta.
On mielestäni aivan käsittämätöntä, että samassa yhteiskunnassa on puolet väestöstä jotenkin sisäisesti hyväksynyt sen, että omista tunteista ei saa puhua. Samalla kun toinen puoli väestöstä uhriutuu siitä kun on olemassa sanoja kuin "palomies". Tai sitten kun omista ongelmista tai vaikkapa jopa hellyydenkaipuusta (!) uskaltautuu puhumaan, niin seurauksena on fraaseja kuten "kasva aikuiseksi", "ole mies" ja "oma on vikasi". Tämän lisäksi myös homottelu, alkoholisoituminen ja omista tunteista avautumisesta häpäiseminen kuuluu edelleen tärkeänä osana suomalaiseen miehisyyteen, jopa yliopistoissa.
On myös aivan käsittämätöntä että nämä ihmisenpuolikkaat, koska niiksihän näitä syrjäytyneitä, ahdistuneita ja täynnä vihaa olevia raukkoja voi kutsua, saavat päälleen usein kollektiivisen femakkolauman vihan siitä, etteivät vain "ota itseään niskasta kiinni". Voisimmeko mitenkään pikkuhiljaa molemmin puolin lakata syyttelemästä ihmisiä, ja alkaa näkemään asiat miten ne oikeasti ovat? Ja ehkä jopa alkaa auttamaan toisiamme, sukupuolesta riippumatta?
Mikä tässä on se sinun varsinainen huolesi? Voitko tiivistää?
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta ymmärsin hänen kommentistaan ongelman olevan se, että miehille ei sallita tunteita tai jos sallitaankin, niistä ei saa puhua. Meillä Suomessa valitettavasti elää edelleenkin käsitys, että "isot pojat eivät itke". Mä toivon, että tilanne muuttuu sukupuolineutraalin kasvatuksen myötä, mutta se voi kestää useamman sukupolven.
Ahdas mieskuva ja käsitys maskuliinisuudestahan on nimenomaisesti alempien sosioekonomisten ryhmien ongelma. Koulutetuilla miehillä ei ole tässä niinkään ongelmia. Tälläkin palstalla olen lukenut kouluttamattomista miehistä, jotka kokevat noloksi esimerkiksi lapsen vaatteiden ostamisen tai lastenvaunujen työntelemisen. Asia, jota akateeminen mies ei oikein kykene hahmottamaan ongelmalliseksi.
Juuri näin. Poika, jolla ei ole resursseja akateemiseksi eikä täytä kouluttamattomien miestenkään ahdasta mieskuvaa, on suurimmassa syrjäytymisvaarassa. Hän on outo lintu omassa sosioekonomisessa ryhmässään ja kaukana muista sosioekonomisista ryhmistä. Hän ei siis kuulu mihinkään ryhmään -> syrjäytyy.
Niin, ahtaan mieskäsityksen vuoksi hän ei kuitenkaan hae esimerkiksi sote -alalle, jossa hän työllistyisi vaan makoilee kotona odottamassa kadonneita teollisuustyöpaikkoja. Tästä seuraa se, että kukaan nainen ei huoli työtöntä miestä, joka ei ahtaan mieskäsityksensä vuoksi voi lastakaan hoitaa tai tehdä kotitöitä, koska ne ovat naisten töitä hänen mielestään. Eli hän ei ole hyödyllinen kotona, mutta hän ei myöskään pysty perhettään elättämään, jolloin hän jää naisetta ja lapsitta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä nuorilla miehillä on täysi valta tehdä asialle jotakin. Läksyistä on hyvä aloittaa.
Kouluja pitäisi muuttaa miehiä suosivampaan suuntaan. Nykyinen malli kannustaa tyttöjä.
Ok, kenen pitäisi kouluja muuttaa ja miten . Anna nyt jotain vinkkejä.
Koska miehen pitää olla MIES ja itse pärjätä. Jos ei pärjää niin on oma vika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän osa näistä vastauksista tässäkin langassa ilmennä vain täydellistä ymmärtämättömyyttä siitä minkälaisessa maailmassa nuoret miehet joutuvat kasvamaan, eikä mitään muuta.
On mielestäni aivan käsittämätöntä, että samassa yhteiskunnassa on puolet väestöstä jotenkin sisäisesti hyväksynyt sen, että omista tunteista ei saa puhua. Samalla kun toinen puoli väestöstä uhriutuu siitä kun on olemassa sanoja kuin "palomies". Tai sitten kun omista ongelmista tai vaikkapa jopa hellyydenkaipuusta (!) uskaltautuu puhumaan, niin seurauksena on fraaseja kuten "kasva aikuiseksi", "ole mies" ja "oma on vikasi". Tämän lisäksi myös homottelu, alkoholisoituminen ja omista tunteista avautumisesta häpäiseminen kuuluu edelleen tärkeänä osana suomalaiseen miehisyyteen, jopa yliopistoissa.
On myös aivan käsittämätöntä että nämä ihmisenpuolikkaat, koska niiksihän näitä syrjäytyneitä, ahdistuneita ja täynnä vihaa olevia raukkoja voi kutsua, saavat päälleen usein kollektiivisen femakkolauman vihan siitä, etteivät vain "ota itseään niskasta kiinni". Voisimmeko mitenkään pikkuhiljaa molemmin puolin lakata syyttelemästä ihmisiä, ja alkaa näkemään asiat miten ne oikeasti ovat? Ja ehkä jopa alkaa auttamaan toisiamme, sukupuolesta riippumatta?
Mikä tässä on se sinun varsinainen huolesi? Voitko tiivistää?
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta ymmärsin hänen kommentistaan ongelman olevan se, että miehille ei sallita tunteita tai jos sallitaankin, niistä ei saa puhua. Meillä Suomessa valitettavasti elää edelleenkin käsitys, että "isot pojat eivät itke". Mä toivon, että tilanne muuttuu sukupuolineutraalin kasvatuksen myötä, mutta se voi kestää useamman sukupolven.
Ahdas mieskuva ja käsitys maskuliinisuudestahan on nimenomaisesti alempien sosioekonomisten ryhmien ongelma. Koulutetuilla miehillä ei ole tässä niinkään ongelmia. Tälläkin palstalla olen lukenut kouluttamattomista miehistä, jotka kokevat noloksi esimerkiksi lapsen vaatteiden ostamisen tai lastenvaunujen työntelemisen. Asia, jota akateeminen mies ei oikein kykene hahmottamaan ongelmalliseksi.
Juuri näin. Poika, jolla ei ole resursseja akateemiseksi eikä täytä kouluttamattomien miestenkään ahdasta mieskuvaa, on suurimmassa syrjäytymisvaarassa. Hän on outo lintu omassa sosioekonomisessa ryhmässään ja kaukana muista sosioekonomisista ryhmistä. Hän ei siis kuulu mihinkään ryhmään -> syrjäytyy.
Niin, ahtaan mieskäsityksen vuoksi hän ei kuitenkaan hae esimerkiksi sote -alalle, jossa hän työllistyisi vaan makoilee kotona odottamassa kadonneita teollisuustyöpaikkoja. Tästä seuraa se, että kukaan nainen ei huoli työtöntä miestä, joka ei ahtaan mieskäsityksensä vuoksi voi lastakaan hoitaa tai tehdä kotitöitä, koska ne ovat naisten töitä hänen mielestään. Eli hän ei ole hyödyllinen kotona, mutta hän ei myöskään pysty perhettään elättämään, jolloin hän jää naisetta ja lapsitta.
Nimenomaan. Sieltä ahtaan mieskäsityksen sosioekonomisesta ryhmässä nuorelta mieheltä vaaditaan todella hyvää itseluottamusta ja itsetuntoa lähteä ryhmänsä homottelujen ja neidittelyjen siivittämänä sote-alalle. Ja vähintään yksi vahvatahtoinen ihminen, joka kannustaa siihen. Oma poikani opiskeli sairaanhoitajaksi vasta sitten, kun parikymppisenä laittoi totaalisesti välit poikki ahtaan mieskäsityksen omaavaan isäänsä. Ei ole pitänyt vuosiin mitään yhteyttä isänsä kanssa. Tiedän, että hän on surullinen asiasta ja asia surettaa minuakin. Olen kuitenkin iloinen, ettei hän syrjäytynyt, vaikka isänsä menettikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän osa näistä vastauksista tässäkin langassa ilmennä vain täydellistä ymmärtämättömyyttä siitä minkälaisessa maailmassa nuoret miehet joutuvat kasvamaan, eikä mitään muuta.
On mielestäni aivan käsittämätöntä, että samassa yhteiskunnassa on puolet väestöstä jotenkin sisäisesti hyväksynyt sen, että omista tunteista ei saa puhua. Samalla kun toinen puoli väestöstä uhriutuu siitä kun on olemassa sanoja kuin "palomies". Tai sitten kun omista ongelmista tai vaikkapa jopa hellyydenkaipuusta (!) uskaltautuu puhumaan, niin seurauksena on fraaseja kuten "kasva aikuiseksi", "ole mies" ja "oma on vikasi". Tämän lisäksi myös homottelu, alkoholisoituminen ja omista tunteista avautumisesta häpäiseminen kuuluu edelleen tärkeänä osana suomalaiseen miehisyyteen, jopa yliopistoissa.
On myös aivan käsittämätöntä että nämä ihmisenpuolikkaat, koska niiksihän näitä syrjäytyneitä, ahdistuneita ja täynnä vihaa olevia raukkoja voi kutsua, saavat päälleen usein kollektiivisen femakkolauman vihan siitä, etteivät vain "ota itseään niskasta kiinni". Voisimmeko mitenkään pikkuhiljaa molemmin puolin lakata syyttelemästä ihmisiä, ja alkaa näkemään asiat miten ne oikeasti ovat? Ja ehkä jopa alkaa auttamaan toisiamme, sukupuolesta riippumatta?
Mikä tässä on se sinun varsinainen huolesi? Voitko tiivistää?
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta ymmärsin hänen kommentistaan ongelman olevan se, että miehille ei sallita tunteita tai jos sallitaankin, niistä ei saa puhua. Meillä Suomessa valitettavasti elää edelleenkin käsitys, että "isot pojat eivät itke". Mä toivon, että tilanne muuttuu sukupuolineutraalin kasvatuksen myötä, mutta se voi kestää useamman sukupolven.
Ahdas mieskuva ja käsitys maskuliinisuudestahan on nimenomaisesti alempien sosioekonomisten ryhmien ongelma. Koulutetuilla miehillä ei ole tässä niinkään ongelmia. Tälläkin palstalla olen lukenut kouluttamattomista miehistä, jotka kokevat noloksi esimerkiksi lapsen vaatteiden ostamisen tai lastenvaunujen työntelemisen. Asia, jota akateeminen mies ei oikein kykene hahmottamaan ongelmalliseksi.
Juuri näin. Poika, jolla ei ole resursseja akateemiseksi eikä täytä kouluttamattomien miestenkään ahdasta mieskuvaa, on suurimmassa syrjäytymisvaarassa. Hän on outo lintu omassa sosioekonomisessa ryhmässään ja kaukana muista sosioekonomisista ryhmistä. Hän ei siis kuulu mihinkään ryhmään -> syrjäytyy.
Niin, ahtaan mieskäsityksen vuoksi hän ei kuitenkaan hae esimerkiksi sote -alalle, jossa hän työllistyisi vaan makoilee kotona odottamassa kadonneita teollisuustyöpaikkoja. Tästä seuraa se, että kukaan nainen ei huoli työtöntä miestä, joka ei ahtaan mieskäsityksensä vuoksi voi lastakaan hoitaa tai tehdä kotitöitä, koska ne ovat naisten töitä hänen mielestään. Eli hän ei ole hyödyllinen kotona, mutta hän ei myöskään pysty perhettään elättämään, jolloin hän jää naisetta ja lapsitta.
Nimenomaan. Sieltä ahtaan mieskäsityksen sosioekonomisesta ryhmässä nuorelta mieheltä vaaditaan todella hyvää itseluottamusta ja itsetuntoa lähteä ryhmänsä homottelujen ja neidittelyjen siivittämänä sote-alalle. Ja vähintään yksi vahvatahtoinen ihminen, joka kannustaa siihen. Oma poikani opiskeli sairaanhoitajaksi vasta sitten, kun parikymppisenä laittoi totaalisesti välit poikki ahtaan mieskäsityksen omaavaan isäänsä. Ei ole pitänyt vuosiin mitään yhteyttä isänsä kanssa. Tiedän, että hän on surullinen asiasta ja asia surettaa minuakin. Olen kuitenkin iloinen, ettei hän syrjäytynyt, vaikka isänsä menettikin.
Ohis, mutta sinähän melkoisen turjakkeen kanssa teit lapsen :O
No mitä annatte niiden esiteini-ikäisten poikienne mennä homehtumaan kammioihinsa tietokoneen ääreen ja sitten ihmettelette, kun eivät meinaa nousta sieltä esille. Sieltä se syrjäytyminen alkaa, ihan omasta huoneesta. Tuskin tullaan perheenjäsentenkään pariin juttelemaan, kun vaan lojutaan netissä. Ennen sentään mentiin ulos ja pelattiin jalkapalloa kavereiden kanssa ja kuljailtiin jotain porukalla, nähtiin ihmisiä ja saatiin kaikenlaista elämänkokemusta. Nyt on kokemusta tason 22 linnan raidaamisesta, steamissa mesoamisesta ja mieluisimman nettipornon etsimisestä. Saadaan kaikki tyydytys suoraan koneelta ja jäädään sinne koukkuun, mukavuusalue kutistuu olemattomiin ja sinne jäädään ja unohdutaan. Itseään ruokkiva ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän osa näistä vastauksista tässäkin langassa ilmennä vain täydellistä ymmärtämättömyyttä siitä minkälaisessa maailmassa nuoret miehet joutuvat kasvamaan, eikä mitään muuta.
On mielestäni aivan käsittämätöntä, että samassa yhteiskunnassa on puolet väestöstä jotenkin sisäisesti hyväksynyt sen, että omista tunteista ei saa puhua. Samalla kun toinen puoli väestöstä uhriutuu siitä kun on olemassa sanoja kuin "palomies". Tai sitten kun omista ongelmista tai vaikkapa jopa hellyydenkaipuusta (!) uskaltautuu puhumaan, niin seurauksena on fraaseja kuten "kasva aikuiseksi", "ole mies" ja "oma on vikasi". Tämän lisäksi myös homottelu, alkoholisoituminen ja omista tunteista avautumisesta häpäiseminen kuuluu edelleen tärkeänä osana suomalaiseen miehisyyteen, jopa yliopistoissa.
On myös aivan käsittämätöntä että nämä ihmisenpuolikkaat, koska niiksihän näitä syrjäytyneitä, ahdistuneita ja täynnä vihaa olevia raukkoja voi kutsua, saavat päälleen usein kollektiivisen femakkolauman vihan siitä, etteivät vain "ota itseään niskasta kiinni". Voisimmeko mitenkään pikkuhiljaa molemmin puolin lakata syyttelemästä ihmisiä, ja alkaa näkemään asiat miten ne oikeasti ovat? Ja ehkä jopa alkaa auttamaan toisiamme, sukupuolesta riippumatta?
Mikä tässä on se sinun varsinainen huolesi? Voitko tiivistää?
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta ymmärsin hänen kommentistaan ongelman olevan se, että miehille ei sallita tunteita tai jos sallitaankin, niistä ei saa puhua. Meillä Suomessa valitettavasti elää edelleenkin käsitys, että "isot pojat eivät itke". Mä toivon, että tilanne muuttuu sukupuolineutraalin kasvatuksen myötä, mutta se voi kestää useamman sukupolven.
Ahdas mieskuva ja käsitys maskuliinisuudestahan on nimenomaisesti alempien sosioekonomisten ryhmien ongelma. Koulutetuilla miehillä ei ole tässä niinkään ongelmia. Tälläkin palstalla olen lukenut kouluttamattomista miehistä, jotka kokevat noloksi esimerkiksi lapsen vaatteiden ostamisen tai lastenvaunujen työntelemisen. Asia, jota akateeminen mies ei oikein kykene hahmottamaan ongelmalliseksi.
Juuri näin. Poika, jolla ei ole resursseja akateemiseksi eikä täytä kouluttamattomien miestenkään ahdasta mieskuvaa, on suurimmassa syrjäytymisvaarassa. Hän on outo lintu omassa sosioekonomisessa ryhmässään ja kaukana muista sosioekonomisista ryhmistä. Hän ei siis kuulu mihinkään ryhmään -> syrjäytyy.
Niin, ahtaan mieskäsityksen vuoksi hän ei kuitenkaan hae esimerkiksi sote -alalle, jossa hän työllistyisi vaan makoilee kotona odottamassa kadonneita teollisuustyöpaikkoja. Tästä seuraa se, että kukaan nainen ei huoli työtöntä miestä, joka ei ahtaan mieskäsityksensä vuoksi voi lastakaan hoitaa tai tehdä kotitöitä, koska ne ovat naisten töitä hänen mielestään. Eli hän ei ole hyödyllinen kotona, mutta hän ei myöskään pysty perhettään elättämään, jolloin hän jää naisetta ja lapsitta.
Nimenomaan. Sieltä ahtaan mieskäsityksen sosioekonomisesta ryhmässä nuorelta mieheltä vaaditaan todella hyvää itseluottamusta ja itsetuntoa lähteä ryhmänsä homottelujen ja neidittelyjen siivittämänä sote-alalle. Ja vähintään yksi vahvatahtoinen ihminen, joka kannustaa siihen. Oma poikani opiskeli sairaanhoitajaksi vasta sitten, kun parikymppisenä laittoi totaalisesti välit poikki ahtaan mieskäsityksen omaavaan isäänsä. Ei ole pitänyt vuosiin mitään yhteyttä isänsä kanssa. Tiedän, että hän on surullinen asiasta ja asia surettaa minuakin. Olen kuitenkin iloinen, ettei hän syrjäytynyt, vaikka isänsä menettikin.
Ohis, mutta sinähän melkoisen turjakkeen kanssa teit lapsen :O
Äläpä muuta sano :D Ei sitä nuorena ja rakastuneena osannut kuvitellakaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toisesta näki vain hyvät puolet eikä huonoja. Ja jos näkikin huonoja, uskoi ja luotti, että toinenkin vielä muuttuu. Ei muuttunut ja erohan siitä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä nuorilla miehillä on täysi valta tehdä asialle jotakin. Läksyistä on hyvä aloittaa.
Kouluja pitäisi muuttaa miehiä suosivampaan suuntaan. Nykyinen malli kannustaa tyttöjä.
Kummasti kuitenkin siitä samasta koulusta on vuosikymmenien aikana valmistunut elämässä menestyneitä miehiä. Kyseessä taitaa enemmänkin olla sen myyttisen "tyttöjen suosimisen" sijasta nykyinen kurittomuus ja lepsuilu - pojat saavat rellestää miten mielivät tai olla poissaolevan passiivisia: jättää läksyt tekemättä ja lukematta kokeisiin. Koska onhan se tosi paljon kivempaa pelata jotain GTA:ta kuin päntätä historiaa, maantietoa ja matematiikkaa.
"Koulu palkitsee kympin tyttöjä kouluun sopivasta käytöksestä enemmän kuin poikia. Tulos selviää psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen ja filosofian tohtori Sari Mullolan tuoreesta temperamenttitutkimuksesta, johon osallistui reilu 4000 yhdeksäsluokkalaista ja 274 opettajaa."
https://www.opetin.fi/tutkimus-temperamentti-vaaristaa-kouluarvosanoja/…;
Mikäköhän on ko. alkuperäistutkimuksen viite? Luin nyt huvikseni yhden Mullolan et al. tutkimuksen, mutta sen tulosten mukaan sekä mies- että naisopettajat arvioivat poikien temperamentin negatiivisemmin kuin tyttöjen, ja lisäksi miesopettajat arvioivat tyttöjen temperamentin ja oppimiskyvyt negatiivisemmin kuin naisopettajat.
Se oli tämä: https://doi-org/10.1111/j.2044-8279.2010.02017.x
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa myös syrjäytyneitä naisia, itse olen sellainen. Ei tulisi mieleenkään syyttää tästä tilasta kollektiivisesti miehiä. Yhteiskunnallinen ilmapiiri kyllä vaikuttaa. Kova kilpailu. Syrjäytynyt ihminen kokee arvottomuuden tunnetta, että hän vaan ei kelpaa mihinkään tai kenellekkään. Nämä tunteet voi lakaista syrjään ja keskittyä toisarvoisiin asioihin niin kuin tietokonepeleihin tms. Mutta siellä ne silti ovat, koska ihminen on sosiaalinen olento. Syrjäytyminen aihettaa mittaamatonta surua ja tuskaa. Monet sitten sortuvat hoitamaan sitä esim. viinalla. Armollisempi, hyväksyvämpi asenne auttaisi meitä syrjäytyneitä. Yksin tästä on vaikea nousta. Itse yritän tällä hetkellä, mutta mustalta tulevaisuus näyttää. Vaikka töihin pääsisikin vaikeaa on oman pään kanssa. Itselleen anteeksi antaminen on vaikeinta. Ja tietenkin kaikki itsekunnioitus ja arvostus on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä nuorilla miehillä on täysi valta tehdä asialle jotakin. Läksyistä on hyvä aloittaa.
Kouluja pitäisi muuttaa miehiä suosivampaan suuntaan. Nykyinen malli kannustaa tyttöjä.
Kummasti kuitenkin siitä samasta koulusta on vuosikymmenien aikana valmistunut elämässä menestyneitä miehiä. Kyseessä taitaa enemmänkin olla sen myyttisen "tyttöjen suosimisen" sijasta nykyinen kurittomuus ja lepsuilu - pojat saavat rellestää miten mielivät tai olla poissaolevan passiivisia: jättää läksyt tekemättä ja lukematta kokeisiin. Koska onhan se tosi paljon kivempaa pelata jotain GTA:ta kuin päntätä historiaa, maantietoa ja matematiikkaa.
"Koulu palkitsee kympin tyttöjä kouluun sopivasta käytöksestä enemmän kuin poikia. Tulos selviää psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen ja filosofian tohtori Sari Mullolan tuoreesta temperamenttitutkimuksesta, johon osallistui reilu 4000 yhdeksäsluokkalaista ja 274 opettajaa."
https://www.opetin.fi/tutkimus-temperamentti-vaaristaa-kouluarvosanoja/…;
Psykologian professorina tämän Leenan pitäisi tietää että MIEHEN sukunimen dominointi on aika alistavaa. Raukkaparka. Nainen ei ole mikään ammattilainen jos ei osaa olla alistumatta miehelle.
Milloinkas tämä lehmänen aikoo poistaa toisen miehen nimestään. Kertoisiko tämä Keltikangas-Akkanen miksi MIES saa naisen oikeudet perheessä. Siinä vähän yhdystelmäkaakalle pohdittavaa. Professori joka ei osaa edes omaa nimeään kantaa ilman avioliiton leimaa. Onkohan mies vaikuttanut tutkimustulokseen? Raukka, omaisuutta on vaikka kouluttautunut.
Luuleeko joku että yhdistelnänimisiä voi ottaa tosissaan?;) yksi iso vitsi tämä eukko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä annatte niiden esiteini-ikäisten poikienne mennä homehtumaan kammioihinsa tietokoneen ääreen ja sitten ihmettelette, kun eivät meinaa nousta sieltä esille. Sieltä se syrjäytyminen alkaa, ihan omasta huoneesta. Tuskin tullaan perheenjäsentenkään pariin juttelemaan, kun vaan lojutaan netissä. Ennen sentään mentiin ulos ja pelattiin jalkapalloa kavereiden kanssa ja kuljailtiin jotain porukalla, nähtiin ihmisiä ja saatiin kaikenlaista elämänkokemusta. Nyt on kokemusta tason 22 linnan raidaamisesta, steamissa mesoamisesta ja mieluisimman nettipornon etsimisestä. Saadaan kaikki tyydytys suoraan koneelta ja jäädään sinne koukkuun, mukavuusalue kutistuu olemattomiin ja sinne jäädään ja unohdutaan. Itseään ruokkiva ilmiö.
No jos haluavat tuohon niin entä sitten? Ovat varmaan tyytyväisiä elämäänsä, sen sijaan että laittavat sen "muiden käytettäväksi".
Meinaan en todellakaan pidä millään muotoa järkevämpänä vaihtoehtona tätä omaa polkuani niin keskinkertaiseen keskiluokkaiseen elämään kuin olla ja voi, jossa mikään ei kuitenkaan ole itseni päätettävissä. Aina on joku käsi ojossa rahojeni tai aikani perään. Ärsyttääkin ajatella on hukannut elämästään 20 vuotta tähän perheperseilyyn yms.
Te ette nyt ymmärrä. Syrjäytyminen ei ole älystä kiinni vaan motivaatiosta. Mutta ei missään työpaikassa pärjää jos ei arvosta ollenkaan alaa tai yhteiskuntaa ylipäätänsä. Tilanne nyt vain on sellainen että maailma muuttuu eikä kaikki muutu sen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni äiti oli tosi älykäs. Hän vain antoi minulle jonkin tavaran kouraan, ei puhunut juuri mitään. Hän vain tarkkaili ja ihmetteli tekemisiäni.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni äiti oli tosi älykäs. Hän vain antoi minulle jonkin tavaran kouraan, ei puhunut juuri mitään. Hän vain tarkkaili ja ihmetteli tekemisiäni.
Mutta vaikka hän ei puhunut juuri mitään, niin hän oli aidosti kiinnostunut ja utelias käyttäytymisestäni. Kulki takanani ihmetellen.
Vierailija kirjoitti:
Te ette nyt ymmärrä. Syrjäytyminen ei ole älystä kiinni vaan motivaatiosta. Mutta ei missään työpaikassa pärjää jos ei arvosta ollenkaan alaa tai yhteiskuntaa ylipäätänsä. Tilanne nyt vain on sellainen että maailma muuttuu eikä kaikki muutu sen mukana.
Tämä on mielestäni erittäin hyvä pointti. Yhteiskuntaan sopeutuminen vaatisi sitä, että arvostaa kyseistä yhteiskuntaa edes jollain tasolla. Voiko kukaan oikeasti katsoa nykyistä moraalitonta kapitalistista hulluttelua ajatuksella että juku kunpa saisin olla paremmin osa tätä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä nuorilla miehillä on täysi valta tehdä asialle jotakin. Läksyistä on hyvä aloittaa.
Kouluja pitäisi muuttaa miehiä suosivampaan suuntaan. Nykyinen malli kannustaa tyttöjä.
Kummasti kuitenkin siitä samasta koulusta on vuosikymmenien aikana valmistunut elämässä menestyneitä miehiä. Kyseessä taitaa enemmänkin olla sen myyttisen "tyttöjen suosimisen" sijasta nykyinen kurittomuus ja lepsuilu - pojat saavat rellestää miten mielivät tai olla poissaolevan passiivisia: jättää läksyt tekemättä ja lukematta kokeisiin. Koska onhan se tosi paljon kivempaa pelata jotain GTA:ta kuin päntätä historiaa, maantietoa ja matematiikkaa.
"Koulu palkitsee kympin tyttöjä kouluun sopivasta käytöksestä enemmän kuin poikia. Tulos selviää psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen ja filosofian tohtori Sari Mullolan tuoreesta temperamenttitutkimuksesta, johon osallistui reilu 4000 yhdeksäsluokkalaista ja 274 opettajaa."
https://www.opetin.fi/tutkimus-temperamentti-vaaristaa-kouluarvosanoja/…;
Psykologian professorina tämän Leenan pitäisi tietää että MIEHEN sukunimen dominointi on aika alistavaa. Raukkaparka. Nainen ei ole mikään ammattilainen jos ei osaa olla alistumatta miehelle.
Milloinkas tämä lehmänen aikoo poistaa toisen miehen nimestään. Kertoisiko tämä Keltikangas-Akkanen miksi MIES saa naisen oikeudet perheessä. Siinä vähän yhdystelmäkaakalle pohdittavaa. Professori joka ei osaa edes omaa nimeään kantaa ilman avioliiton leimaa. Onkohan mies vaikuttanut tutkimustulokseen? Raukka, omaisuutta on vaikka kouluttautunut.
Luuleeko joku että yhdistelnänimisiä voi ottaa tosissaan?;) yksi iso vitsi tämä eukko!
Luuletko sinä että joku ottaa sinut tosissaan tällä palstalla? Yksi iso vitsi olet naisvihamielisine spämmeinesi.
Vierailija kirjoitti:
Te ette nyt ymmärrä. Syrjäytyminen ei ole älystä kiinni vaan motivaatiosta. Mutta ei missään työpaikassa pärjää jos ei arvosta ollenkaan alaa tai yhteiskuntaa ylipäätänsä. Tilanne nyt vain on sellainen että maailma muuttuu eikä kaikki muutu sen mukana.
Luuletko ihan aikuisten oikeasti, että 9€ "työt" motivoi?
Ja nyt lähdet ajattelemaan tätä asiaa itsesi kautta, eli asetut sen toisen ihmisen asemaan, etkä ole piittaamaton sen takia, koska sullahan menee hyvin.
Motivoisiko sinua olla täysin merkityksettömissä "töissä" 9€/ korvauksella, pakotettuna- ja uhattuna, että jos et niihin suostu, sinulta viedään tuhkatkin pesästä.
Miltä sinusta tuntuisi olla orja? Motivoisiko se?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette nyt ymmärrä. Syrjäytyminen ei ole älystä kiinni vaan motivaatiosta. Mutta ei missään työpaikassa pärjää jos ei arvosta ollenkaan alaa tai yhteiskuntaa ylipäätänsä. Tilanne nyt vain on sellainen että maailma muuttuu eikä kaikki muutu sen mukana.
Luuletko ihan aikuisten oikeasti, että 9€ "työt" motivoi?
Ja nyt lähdet ajattelemaan tätä asiaa itsesi kautta, eli asetut sen toisen ihmisen asemaan, etkä ole piittaamaton sen takia, koska sullahan menee hyvin.
Motivoisiko sinua olla täysin merkityksettömissä "töissä" 9€/ korvauksella, pakotettuna- ja uhattuna, että jos et niihin suostu, sinulta viedään tuhkatkin pesästä.
Miltä sinusta tuntuisi olla orja? Motivoisiko se?
Sinä et ole orja vaan sinua yritetään kuntouttaa edes sen verran, että sinut saataisiin hakeutumaan esim. koulutukseen, jotta sinä oppisit jotain, josta joku muu on valmis maksamaan oikeaa palkkaakin.
Juuri näin. Poika, jolla ei ole resursseja akateemiseksi eikä täytä kouluttamattomien miestenkään ahdasta mieskuvaa, on suurimmassa syrjäytymisvaarassa. Hän on outo lintu omassa sosioekonomisessa ryhmässään ja kaukana muista sosioekonomisista ryhmistä. Hän ei siis kuulu mihinkään ryhmään -> syrjäytyy.