Lue keskustelun säännöt.
Nuorten miesten syrjäytyminen yhteiskunnasta
19.02.2017 |
Nuorten miesten syrjäytyminen on vakava ongelma yhteiskunnassa. Miksi se jää niin vähälle huomiolle vaikka sille pitäisi tehdä jotain?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Pikku vinkki: kyseiset nuoret miehet voivat ihan itse tehdä jotain, jotta heidän tilanteensa paranee.
Vauva-palstalla uliseminen, naisten ja maahanmuuttajien loputon ja naurettava syyttely ei auta yhtään.
Vähän sama kun sanoisi masentuneelle et senkus nouset sieltä sängystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaan ei puututa, koska he eivät ole nuoria naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä nuorilla miehillä on täysi valta tehdä asialle jotakin. Läksyistä on hyvä aloittaa.
Kouluja pitäisi muuttaa miehiä suosivampaan suuntaan. Nykyinen malli kannustaa tyttöjä.
Kummasti kuitenkin siitä samasta koulusta on vuosikymmenien aikana valmistunut elämässä menestyneitä miehiä. Kyseessä taitaa enemmänkin olla sen myyttisen "tyttöjen suosimisen" sijasta nykyinen kurittomuus ja lepsuilu - pojat saavat rellestää miten mielivät tai olla poissaolevan passiivisia: jättää läksyt tekemättä ja lukematta kokeisiin. Koska onhan se tosi paljon kivempaa pelata jotain GTA:ta kuin päntätä historiaa, maantietoa ja matematiikkaa.
Ennenhän oli pojat ja tytöt eri kouluissa. Lisäksi läheskään kaikilla ei ollut mahdollisuuksia käydä koulua. Moni kyvykäs lienee jäänyt rannalle. Ja toisaalta moni "myöhemmin kypsynyt" on päässyt opiskelemaan pitkälle hyvällä menestyksellä, vaikka tänä päivänä ei ehkä pääsisi.
Tuota, ainakin mun lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa olivat pojat ja tytöt ihan samassa peruskoulussa ja samoilla luokilla... (1970-80 -luvut, joista on jo sen 30-40 vuotta aikaa. Mutta ei siis ihan keskiajalla olla kuitenkaan. :D )
Ja oppivelvollisuuttakin noudatettiin aika tehokkaasti. Kummasti niitä kympin poikia minunkin luokallani oli, osasivat kuunnella ja viitata ja tehdä läksyt siinä missä tytötkin. Opettajia kunnioitettiin, ja näillä oli oikeus poistaa luokasta, pistää jälki-istuntoon ja erottaa koulusta. (Kerran yksi opettaja nosti yhden pahemmin perseilevän jätkän käytävän naulakkoon roikkumaan lopputunniksi. Poika osasi olla sen jälkeen huomattavasti paremmin tunnilla ja antaa toisille työrauhan.)
Vierailija kirjoitti:
Asiaan ei puututa, koska he eivät ole nuoria naisia.
Niin, synnyttäjä kun vaan on paljon tärkeämpi. Miehistä on kai oikeastaan parempikin että vain voittajat pääsevät pukille. Mitä siitä seuraisikaan jos miesten ei tarvitsisi kilpailla vaan kaikki pääsisivät panemaan? Kuka perustaisi yritykset, kuka veisi tiedettä eteenpäin, kuka pyrkisi vaikuttajaksi yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikku vinkki: kyseiset nuoret miehet voivat ihan itse tehdä jotain, jotta heidän tilanteensa paranee.
Vauva-palstalla uliseminen, naisten ja maahanmuuttajien loputon ja naurettava syyttely ei auta yhtään.
Vähän sama kun sanoisi masentuneelle et senkus nouset sieltä sängystä...
Olen ollut keskivaikeasti masentunut, joten olen useita kertoja neuvonut muille diagnoosin saaneille, miten parannuin keskustelun, paremman ruokavalion, liikunnan ja kalaöljyn avulla.
En käynyt ulisemassa masennustani palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaan ei puututa, koska he eivät ole nuoria naisia.
Niin, synnyttäjä kun vaan on paljon tärkeämpi. Miehistä on kai oikeastaan parempikin että vain voittajat pääsevät pukille. Mitä siitä seuraisikaan jos miesten ei tarvitsisi kilpailla vaan kaikki pääsisivät panemaan? Kuka perustaisi yritykset, kuka veisi tiedettä eteenpäin, kuka pyrkisi vaikuttajaksi yms.
Naiset perustaisivat yrityksiä ja MENESTYISIVÄT.
Naiset veisivät tiedettä eteenpäin.
Miehet pyrkisivät jatkossakin vaikuttajiksi, jotta heidän kotitiensä kunnostettaisiin, verojaan alennettaisiin ja väkivallasta naisia kohtaan saisi edelleen naurettavat tuomiot.
Fakta.
Olen aina ihmetellyt tuota tyttöjen suosimista numeroissa. Miten opettajat sen tekevät?
Tarkistan kokeet kaikilta samalla tavalla tehtävä kerrallaan, tietämättä kenen paperia korjaan. Arvioin myös kaikki muut työt samoin kriteerein. Pojat ovat keskimäärin aktiivisempia tunneilla, joten heilllä tuntiaktiivisuus nostaa heillä numeroa.
Uuden opsin aikana tuntiaktiivisuus ei vaikuta enää niin paljon ja arviointi tehdään pelkästään näyttöjen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmatapaukset ovat yleensä yh-äitien tai wt-parien poikia. Kaikki lapset kasvatuslaitoksiin tasa-arvon nimissä? Verohelpotuksia yh-äideille, jotka muuttavat yhteen? Miehille, jotka pariutuvat yh-äitien kanssa? Yksi vanhempi ei vaikuta riittävän. T. entinen ongelmanuori, jonka kavereista lähes kaikki olleet yh-äitien lapsia, nykyään syrjäytyneitä
Olemme siis yhdessä mammojen kanssa tulleet yhteisymmärrykseen, että syy on vain ja ainoastaan pojissa.
Miesten on turha tulla tänne ulisemaan.
Keskustelun rakentavuus on ilmeistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on perinteisten työväenluokan miesmallien yhteensopimattomuus nykymaailmaan. Koulu on keskimuokkainen ja duunarihommat on kadonneet. Alemman sosioekonomisen luokan miehisyys on kriisissä.
Syrjäytyminen on ollut muutaman vuoden puheenaihe. Aina on ollut ihmisiä, jotka syrjäytyvät.
Suurin syy tähän on vanhemmuus, lapsen minäkuvan ja itsetunnon tukemisen puute.
Suurin osa niin pojista kuin tytöistä nousee jopa kuohuvasta teini-iästä. Nykyään teinit on pääosin tasaisempia kuin ennen. Päihteitä käytetään vähemmän.
Pieni osa oireilee. Ja heitä tuetaan paljon enemmän kuin ennen. Koulutustakuu ja nuorten tukeminen elämänhallinnassa.
Joten ne yhteiskunnan rakenteet ovat oikeassa suunnassa. Vanhemmuuden tukeminen ja varhainen puuttuminen on tärkeintä ja se on ihan eri mitoissa kuin ennen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valkoisten heteromiesten ongelmat nyt ei vain ole kovin mediaseksikästä. Ainakaan punavihreän valtamedian näkökulmasta. Hesarikin on herännyt asiaan vasta kun on tajuttu että asia vaikuttaa syntyneisyyteen ja koko kansakunnan tulevaisuuteen. Kyse ei ole enää pelkästään nuorten miesten ongelmasta.
Kyseessä on isompi kuva.
Köyhyys periytyy, mielenterveysongelmat ja päihdeongelmat periytyy, työttömyys periytyy.. Jos on syrjäytynyt jo kolmannessa polvessa, syy ei ole kanssakoululaisten numeroissa.
90-luvulla leikattiin lasten ja nuorten psykiatriasta. Viimeisen taantuman aikaan leikattiin lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista. Kuka oikeasti luulee, ettei ne tule vaikuttamaan myöhemmin ja vielä eskaloituneina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän osa näistä vastauksista tässäkin langassa ilmennä vain täydellistä ymmärtämättömyyttä siitä minkälaisessa maailmassa nuoret miehet joutuvat kasvamaan, eikä mitään muuta.
On mielestäni aivan käsittämätöntä, että samassa yhteiskunnassa on puolet väestöstä jotenkin sisäisesti hyväksynyt sen, että omista tunteista ei saa puhua. Samalla kun toinen puoli väestöstä uhriutuu siitä kun on olemassa sanoja kuin "palomies". Tai sitten kun omista ongelmista tai vaikkapa jopa hellyydenkaipuusta (!) uskaltautuu puhumaan, niin seurauksena on fraaseja kuten "kasva aikuiseksi", "ole mies" ja "oma on vikasi". Tämän lisäksi myös homottelu, alkoholisoituminen ja omista tunteista avautumisesta häpäiseminen kuuluu edelleen tärkeänä osana suomalaiseen miehisyyteen, jopa yliopistoissa.
On myös aivan käsittämätöntä että nämä ihmisenpuolikkaat, koska niiksihän näitä syrjäytyneitä, ahdistuneita ja täynnä vihaa olevia raukkoja voi kutsua, saavat päälleen usein kollektiivisen femakkolauman vihan siitä, etteivät vain "ota itseään niskasta kiinni". Voisimmeko mitenkään pikkuhiljaa molemmin puolin lakata syyttelemästä ihmisiä, ja alkaa näkemään asiat miten ne oikeasti ovat? Ja ehkä jopa alkaa auttamaan toisiamme, sukupuolesta riippumatta?
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän osa näistä vastauksista tässäkin langassa ilmennä vain täydellistä ymmärtämättömyyttä siitä minkälaisessa maailmassa nuoret miehet joutuvat kasvamaan, eikä mitään muuta.
On mielestäni aivan käsittämätöntä, että samassa yhteiskunnassa on puolet väestöstä jotenkin sisäisesti hyväksynyt sen, että omista tunteista ei saa puhua. Samalla kun toinen puoli väestöstä uhriutuu siitä kun on olemassa sanoja kuin "palomies". Tai sitten kun omista ongelmista tai vaikkapa jopa hellyydenkaipuusta (!) uskaltautuu puhumaan, niin seurauksena on fraaseja kuten "kasva aikuiseksi", "ole mies" ja "oma on vikasi". Tämän lisäksi myös homottelu, alkoholisoituminen ja omista tunteista avautumisesta häpäiseminen kuuluu edelleen tärkeänä osana suomalaiseen miehisyyteen, jopa yliopistoissa.
On myös aivan käsittämätöntä että nämä ihmisenpuolikkaat, koska niiksihän näitä syrjäytyneitä, ahdistuneita ja täynnä vihaa olevia raukkoja voi kutsua, saavat päälleen usein kollektiivisen femakkolauman vihan siitä, etteivät vain "ota itseään niskasta kiinni". Voisimmeko mitenkään pikkuhiljaa molemmin puolin lakata syyttelemästä ihmisiä, ja alkaa näkemään asiat miten ne oikeasti ovat? Ja ehkä jopa alkaa auttamaan toisiamme, sukupuolesta riippumatta?
Mikä tässä on se sinun varsinainen huolesi? Voitko tiivistää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän osa näistä vastauksista tässäkin langassa ilmennä vain täydellistä ymmärtämättömyyttä siitä minkälaisessa maailmassa nuoret miehet joutuvat kasvamaan, eikä mitään muuta.
On mielestäni aivan käsittämätöntä, että samassa yhteiskunnassa on puolet väestöstä jotenkin sisäisesti hyväksynyt sen, että omista tunteista ei saa puhua. Samalla kun toinen puoli väestöstä uhriutuu siitä kun on olemassa sanoja kuin "palomies". Tai sitten kun omista ongelmista tai vaikkapa jopa hellyydenkaipuusta (!) uskaltautuu puhumaan, niin seurauksena on fraaseja kuten "kasva aikuiseksi", "ole mies" ja "oma on vikasi". Tämän lisäksi myös homottelu, alkoholisoituminen ja omista tunteista avautumisesta häpäiseminen kuuluu edelleen tärkeänä osana suomalaiseen miehisyyteen, jopa yliopistoissa.
On myös aivan käsittämätöntä että nämä ihmisenpuolikkaat, koska niiksihän näitä syrjäytyneitä, ahdistuneita ja täynnä vihaa olevia raukkoja voi kutsua, saavat päälleen usein kollektiivisen femakkolauman vihan siitä, etteivät vain "ota itseään niskasta kiinni". Voisimmeko mitenkään pikkuhiljaa molemmin puolin lakata syyttelemästä ihmisiä, ja alkaa näkemään asiat miten ne oikeasti ovat? Ja ehkä jopa alkaa auttamaan toisiamme, sukupuolesta riippumatta?
Mikä tässä on se sinun varsinainen huolesi? Voitko tiivistää?
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta ymmärsin hänen kommentistaan ongelman olevan se, että miehille ei sallita tunteita tai jos sallitaankin, niistä ei saa puhua. Meillä Suomessa valitettavasti elää edelleenkin käsitys, että "isot pojat eivät itke". Mä toivon, että tilanne muuttuu sukupuolineutraalin kasvatuksen myötä, mutta se voi kestää useamman sukupolven.
Huoleni on, ettei nuorten miesten syrjäytymiseen osata suhtautua asian vaatimalla vakavuudella. En oikein tiedä, miten asiaa voisin paremmin tarkentaa, jo lähetetyn viestin lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän osa näistä vastauksista tässäkin langassa ilmennä vain täydellistä ymmärtämättömyyttä siitä minkälaisessa maailmassa nuoret miehet joutuvat kasvamaan, eikä mitään muuta.
On mielestäni aivan käsittämätöntä, että samassa yhteiskunnassa on puolet väestöstä jotenkin sisäisesti hyväksynyt sen, että omista tunteista ei saa puhua. Samalla kun toinen puoli väestöstä uhriutuu siitä kun on olemassa sanoja kuin "palomies". Tai sitten kun omista ongelmista tai vaikkapa jopa hellyydenkaipuusta (!) uskaltautuu puhumaan, niin seurauksena on fraaseja kuten "kasva aikuiseksi", "ole mies" ja "oma on vikasi". Tämän lisäksi myös homottelu, alkoholisoituminen ja omista tunteista avautumisesta häpäiseminen kuuluu edelleen tärkeänä osana suomalaiseen miehisyyteen, jopa yliopistoissa.
On myös aivan käsittämätöntä että nämä ihmisenpuolikkaat, koska niiksihän näitä syrjäytyneitä, ahdistuneita ja täynnä vihaa olevia raukkoja voi kutsua, saavat päälleen usein kollektiivisen femakkolauman vihan siitä, etteivät vain "ota itseään niskasta kiinni". Voisimmeko mitenkään pikkuhiljaa molemmin puolin lakata syyttelemästä ihmisiä, ja alkaa näkemään asiat miten ne oikeasti ovat? Ja ehkä jopa alkaa auttamaan toisiamme, sukupuolesta riippumatta?
Mikä tässä on se sinun varsinainen huolesi? Voitko tiivistää?
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta ymmärsin hänen kommentistaan ongelman olevan se, että miehille ei sallita tunteita tai jos sallitaankin, niistä ei saa puhua. Meillä Suomessa valitettavasti elää edelleenkin käsitys, että "isot pojat eivät itke". Mä toivon, että tilanne muuttuu sukupuolineutraalin kasvatuksen myötä, mutta se voi kestää useamman sukupolven.
Ahdas mieskuva ja käsitys maskuliinisuudestahan on nimenomaisesti alempien sosioekonomisten ryhmien ongelma. Koulutetuilla miehillä ei ole tässä niinkään ongelmia. Tälläkin palstalla olen lukenut kouluttamattomista miehistä, jotka kokevat noloksi esimerkiksi lapsen vaatteiden ostamisen tai lastenvaunujen työntelemisen. Asia, jota akateeminen mies ei oikein kykene hahmottamaan ongelmalliseksi.
Eikö vähintään puolet näistä ole niitä [sensuroitu]ja, joista suurin osa on miehiä? Siitä huolimatta ero syrjäytyneiden naisten ja miesten välillä on vain 5%. Miesten työllisyysaste taisi olla jopa 20% enemmän kuin naisilla, mitä selitettiin äitiysvapailla. Lasketaanko äitiysvapaalla oleva työttömäksi? Että kumman sukupuolen ongelmat tässä taas kiinnostavat ja kumman ei.
Ja poikien syyllistäminen sen kuin jatkuu. Huoh.
Keltikangas-Järvisen tutkimuksessa kävi ilmi, että kun poika ja tyttö ovat molemmat ulospäinsuuntautuneita, koulu palkitsee tyttöä ENEMMÄN tuosta samasta temperamentista. Ja vielä pahempaa, kun tyttö ja poika ovat esim. ujoja, koulu rankaisee poikaa ENEMMÄN. Kympin poikia on aina ollut ja tulee aina olemaankin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän tutkimustuloksen kanssa. Do you even science?