Aika monen AV-mamman "unelmien päivä" on hääpäivä. Kyllä täytyy elämän olla tyhjää.

Juu, hääpäivä oli aivan ihana, juuri sellainen mistä olen aina haaveillut! Hipsimme maistraattiin  hieman paremmat vaatteet päällä, solmimme avioliiton ja kävimme intialaisessa ravintolassa syömässä. Sitten ilmoittelimme tapahtuneesta pienelle joukolle ystäviä ja sukulaisia.Illalla nautimme saunan jälkeen samppanjaa. Häämatkaa ei  tehty.

Lisään  vielä  että tuon ehkä ylittää vain sen päivä jolloin muutamme yhdessä uuteen kotiin uuteen maahan.

En ikinä ole ymmärtänyt aikuisten naisten touhotusta jostain " päiväni prinsessana" meiningistä.

Ei kiinnosta kenenkään häät eikä kutsut eikä hääkuvat.

Lapsellista.

Kyllähän se naisille onkin unelma päivä ja unelmien toteutuminen.

Ajattalepa tuo naisen kannalta; unelman toteuduttua pääsee putsaamaan miehen lompakon, saa itselleen palvelijan, saa leikkiä päällikköä ja tuntea olevansa äijien äijä.

Kyllä kelpaa.

Naimisissa olevan suhde pitäisi siis jotenkin ottaa vakavammin kuin joku muu suhde? No, lakiteknisesti kyllä, muuten ei.

Mikä niissä toisten häissä noin ärsyttää? Meillä oli aika pienet häät kymmenisen vuotta sitten. Käytiin maistraatissa ja sen jälkeen simppelit puutarhajuhlat lähimmille ihmisille. En ole kauhean kiinnostunut itse tuosta perinteisestä häämeiningistä, en seuraa mitään tos-tv:tä aiheesta, mutta en myöskään ymmärrä miten se joillain nostaa niin kovasti verenpainetta. Onko se jotenkin itseltä pois jos toiset tuollaisesta tykkää?

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olevan suhde pitäisi siis jotenkin ottaa vakavammin kuin joku muu suhde? No, lakiteknisesti kyllä, muuten ei.

Ei kai sitä ulkopuolisten tarvi ottaa yhtään mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se naisille onkin unelma päivä ja unelmien toteutuminen.

Ajattalepa tuo naisen kannalta; unelman toteuduttua pääsee putsaamaan miehen lompakon, saa itselleen palvelijan, saa leikkiä päällikköä ja tuntea olevansa äijien äijä.

Kyllä kelpaa.

Täysin vapaaehtoista kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olevan suhde pitäisi siis jotenkin ottaa vakavammin kuin joku muu suhde? No, lakiteknisesti kyllä, muuten ei.

Ei kai sitä ulkopuolisten tarvi ottaa yhtään mitenkään.

Tämähän on rouvasihmisten laajalti levittämä väite. Heidän liittonsa on enemmän ja parempaa kuin naimattomien, ihan sama onko naimaton ollut suhteessa ehkä kymmeniä vuosia pidempään ja onko esimerkiksi lapsia. Prinsessahäät erottavat nämä rouvat muista kuolevaisista.

Mun unelmien päivä : Istun jonkun hyvän hotellihuoneen parvekkeella ja katselen kun meri tyrskyää ja mietin kuinka mahtavaa on kun ei tarvi mennä töihin enää koskaan. Mies vierellä, naimisiin ei olla vieläkään menty.

18v vuotta yhdessä, häitä ei ole kaivattu.

Jaa, ei minulle vaan ole. Toistenkin häähömpötyksiin osallistun aika vastentahtoisesti.

Todellisen unelmien päivän merkitystä kunnon naisille latistavat homoliitot ja abien juhlissaan häämekkoja muistuttavat puvut. :(

Meillä on mietinnässä, että menemme toisenkin kerran naimisiin, vain me kaksi. Pitkä avioliitto on jo takana. Järjestämme itsellemme elämämme unelmien päivän ja nautimme siitä muistoissammekin pitkään. Toki kerromme päivästä jälkeenpäin sukulaisille.

Vierailija kirjoitti:

Todellisen unelmien päivän merkitystä kunnon naisille latistavat homoliitot ja abien juhlissaan häämekkoja muistuttavat puvut. :(

Ei ne oo abeja, vaan wanhoja! Abit kirjoittaa ylioppilaiksi tänä keväänä, wanhat ovat lukion tokaluokkalaisia. #käsitteethaltuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olevan suhde pitäisi siis jotenkin ottaa vakavammin kuin joku muu suhde? No, lakiteknisesti kyllä, muuten ei.

Ei kai sitä ulkopuolisten tarvi ottaa yhtään mitenkään.

Tämähän on rouvasihmisten laajalti levittämä väite. Heidän liittonsa on enemmän ja parempaa kuin naimattomien, ihan sama onko naimaton ollut suhteessa ehkä kymmeniä vuosia pidempään ja onko esimerkiksi lapsia. Prinsessahäät erottavat nämä rouvat muista kuolevaisista.

Niinkö? Enpä ole koskaan törmännyt. En kyllä ymmärrä miksi ei menisi naimisiin ja laittaisi esim. perintöasioita kuntoon, jos on kymmeniä vuosia yhdessä. Mutta mitäpä tuo minulle kuuluu jos joku ei halua lisäturvaa. Suhteen laatuun sillä tuskin on merkitystä.

Menin naimisiin kymmenisen vuotta sitten. Kaikki meni kuten haaveilin eikä vieläkään ole tullut mieleen mitään, minkä olisin tehnyt mitään toisin. On minulla muitakin unelmien päivä, ei se hääpäivä ole ollut ainoa.

Ihanasti tuo unelmien päivä sokeria elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olevan suhde pitäisi siis jotenkin ottaa vakavammin kuin joku muu suhde? No, lakiteknisesti kyllä, muuten ei.

Ei kai sitä ulkopuolisten tarvi ottaa yhtään mitenkään.

Tämähän on rouvasihmisten laajalti levittämä väite. Heidän liittonsa on enemmän ja parempaa kuin naimattomien, ihan sama onko naimaton ollut suhteessa ehkä kymmeniä vuosia pidempään ja onko esimerkiksi lapsia. Prinsessahäät erottavat nämä rouvat muista kuolevaisista.

Se nyt vaan on kansainvälisesti syvemmän sitoutumisen merkki, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Itse en halua häitä ja varsinkaan sormusta, mutta mies on katollisesta perheestä ja hän ehdottomasti haluaa mennä naimisiin myöhemmin, joten miksi ei.

Ai ei juhlita enää jouluakaa kun Jeesus on tyhmä ja jouluhan on joka vuosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisen unelmien päivän merkitystä kunnon naisille latistavat homoliitot ja abien juhlissaan häämekkoja muistuttavat puvut. :(

Ei ne oo abeja, vaan wanhoja! Abit kirjoittaa ylioppilaiksi tänä keväänä, wanhat ovat lukion tokaluokkalaisia. #käsitteethaltuun

Onko teinen keskuudessa muotia kirjoittaa suomen sijasta hashtageja?