Hyväosaisten köyhäilyruokaketju
Ankeita ohjeita köyhille sataa tällä palstalla. Aina jos joku rahaton kysyy ruokaohjeita niin eiköhän ensimmäisenä ehdotuksena ole hernekeitto. Yleensä ilman lihaa tai soijarouheesta. Mainitaan, että siitä syö viikon. Moniko teistä, joilla oikeasti on rahaa söisi sitä monena päivänä peräkkäin? Ei, te syötte sitä vain työpaikkaruokalassa torstaisin jälkiruokanaan pannari hillolla. Tottakai se täyttää vatsan, ilmavaivojakin tulee. Muitakin ankeita ohjeita on. Aina ehdotetaan itse tehdyt sämpylät tai leipä. Kumista pesäpallotavaraa, joka on seuraavana päivänä jo kuivaa kittanaa. Parempaa leipää saa leipäjonostakin.
Sinä hyväosainen, laitapa tähän ketjuun nyt oma köyhäilyruokasi. Sellainen, jota oikeasti olisit valmis syömään jos YT-nakki napsahtaa sinun kohdallesi. Hinta on ensimmäinen kriteeri, ravintoarvo tietenkin toinen. Mutta moni köyhä joutuu siitä tinkimään. Esim. suositellaan, että pitäisi syödä kalaa kahdesti viikossa. Tykkäisin lohesta, mutta sitä ei todellakaan ole varaa ostaa. Kalapuikkoihin riittää rahat just ja just.
Kommentit (23)
En tiiä oonko mä hyväosainen, mutta työelämässä ja rahaa jää joka kuukausi säästöön pari sataa euroa, tiukkaa ei tee milloinkaan.
Ravintoni kulmakivet ovat ensinnä eläinrasva, toisena lähieläinproteiini ja kolmantena lähirehut sesongin mukaan. Säilöntä, keräily, hortailu, slowfood, liemet, hapatukset, elimiä ja muita omituisuuksia pelkäämättä.
Rasvaiset ruhonosat elukasta on niitä halpoja, maukkaita, ravinteikkaita. Näitä tarvitaan kylläisyyteen vähemmän kuin rasvatonta lihaslihaa.
Se kuivista herneistä potkan ja läskin kanssa hitaasti crock potissa haudutettu, sipulilla, suolalla, mustapippurilla ja meiramilla maustettu hernekeitto on niin helppo ja täyttävä ja riittoisa ruoka, että kyllä minä sitä hyvillä mielin voin suositella niin köyhälle kuin rikkaallekin.
Munakas. Kesällä sekaan tuoreita yrttejä omasta pihasta.
Kuka väittää että kaupan leipä on parempaa kuin itse tehty?
Et vain osaa.