Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Paniikkikohtauksesta(?) selviäminen töissä
pingviini
18.02.2017 |
Pääsin äskettäin aloittamaan unelmieni työpaikassa ja tuntui siltä, että kaikki elämässäni on niin hyvin järjestyksessä kuin ikinä voi ollakkaan. Valmistuin tavoiteajassa yliopistosta, sain mielenkiintoisen työtehtävän ja uudet työkaverit ovat ottaneet minut aivan ihanasti vastaan.
Kuluneella viikolla kohtasin kuitenkin ikävän ongelman ja säikähdinkin aika paljon oireitani. Palaveripöydässä istuessani minut valtasi kummallinen, epätodellinen olo. Vaikka istuin paikallani, minua huimasi paljon, kädet tärisivät ja olo muuttui etovaksi. Ensimmäisellä kertaa poistuin hetkeksi tilanteesta ja hetken vessan puolella hengiteltyäni ja rauhoiteltua itseäni, pystyin palaamaan tilaan takaisin. Ajattelin tuon olleen jokin hetkellinen ja ohimenevä häiriö.
Sama tapahtumaketju toistui kuitenkin seuraavana ja sitä seuraavana päivänä täysin samassa tilanteessa. Huimauksen, epätodellisuuden ja pahoinvoinnin tunne oli todella vahva. Pystyin kuitenkin kummallakin kertaa istumaan paikallani eivätkä muut tainneet huomata mitään. Nyt pelkään jo valmiiksi tulevaa viikkoa. Arvelen, että pelko tulevista "kohtauksista" edesauttaa vastaavien tilanteiden syntymistä jatkossakin. Miten tuollaisen tilanteen ja nyt valloillaan olevan pelon saa selätettyä?
Minulla ei ole ollut aikaisemmin minkäänlaisia mielenterveyden ongelmia tai häiriöitä. Tuntuu todella surulliselta, että nuo kohtauksentapaiset alkavat puskea esiin nyt, kun olen pääsemässä todenteolla työelämään. Olen ehtinyt olla nykyisessä työssäni pari viikkoa. Muutin työn takia vieraalle paikkakunnalle, joten elämässäni on ollut isoja muutoksia. Mietin itsekseni, että voisikohan isot muutokset elämässäni olla osasyy kohtauksiin?
Onko joku selviytynyt kunnialla vastaavista tilanteista? En haluaisi missään nimessä alkaa välttelemään tilanteita, joissa olen noita kummallisia kohtauksia saanut. Loppuviikosta olin aika kehnossa kunnossa jo ihan vaan siksi, että en kohtauksen pelossa uskaltanut syödä. Kohtaukseen liittyvä etovan olon tunne on ollut todella voimakas ja ajatus vatsalaukun sisällön pullauttamisesta neukkarin pöydälle, on ihan painajaismainen .
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutuilta paniikkihäiriön oireilta. Sairastan itse kyseistä häiriötä ja vaikka sairaus on hyvin "kurissa",olen saanut samanlaisia kohtauksia töissä. Myös itku on silloin usein läsnä.
Googlettamalla päädyin itsekin arvelemaan oireitani paniikkikohtaushenkisiksi. Minuakin on myös itkettänyt, mutta en ole ihan varma johtuisiko se enemmän kohtauksen aikaansaamasta "säikähdyksestä". Fyysisten oireiden voimakkuus on kuitenkin todella pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano, etteikö voisi olla paniikkikohtauksiakin, mutta onko sulla niskat jumissa? Itselläni tulee vähän samankaltaisia oireita siitä. Veri kiertää huonosti päähän ja huimaa tosi paljon ja sitten kun pelästyn sitä oloa, niin tulee sellainen kylmä tunne koko kroppaan ja alkaa oksettamaan. Paniikkikohtauksille kai on joku syy olemassa? Jos et tunnista mitään, et ole ahdistunut tms. yleensä, niin saattaa kyllä olla jotain muutakin!
Vierailija kirjoitti:
En sano, etteikö voisi olla paniikkikohtauksiakin, mutta onko sulla niskat jumissa? Itselläni tulee vähän samankaltaisia oireita siitä. Veri kiertää huonosti päähän ja huimaa tosi paljon ja sitten kun pelästyn sitä oloa, niin tulee sellainen kylmä tunne koko kroppaan ja alkaa oksettamaan. Paniikkikohtauksille kai on joku syy olemassa? Jos et tunnista mitään, et ole ahdistunut tms. yleensä, niin saattaa kyllä olla jotain muutakin!
Itseasiassa on. Erilaisten niska- ja hartiajumien kanssa olen taistellut epäsäännöllisen säännöllisesti jo pitkään. Yleensä nuo ovat vaan aiheuttaneet voimakkaita päänsärkyjä, joten en osannut ajatella tällaista vaihtoehtoa. Lihasjumiperäisyyden puolesta puhuisi mielestäni ainakin se, että nuo kaikki kohtaukset ovat tapahtuneet aamulla. Omat jumitukseni ovat ainakin pahimmillaan aamupäivän aikana. Päivän aikana niska ja pää tuntuu vetreytyvän.
Oireiden toistuminen samassa tilanteessa on vähän kummallista, mutta ihmisen mieli taitaa olla aika voimakas näissä asioissa. Pelko uudesta kohtauksesta saa aikaan kohtausta muistuttavan olon. En tosiaan ole muutoin elämässäni ahdistunut.
Kyllä sinulla on ihan klassiset paniikkihäiriön oireet on. Uusi työ ja muutto ovat varmaan vaikuttaneet oireiden ilmaantumiseen juuri nyt. Muistuttaa kovasti omia kokemuksiani nuorena ihan samankaltaisessa tilanteessa. Olin myöskin juuri aloittanut siinä työssä, josta oli tarkoitus tulla se elämänura (ja tulikin), kun oireet ilmaantuivat. Kai siinä joku sellainen pärjäämisen vaatimus oli osaltaan vaikuttamassa. Onkohan perheessäsi tai suvussasi muita, joilla on ollut vastaavia ongelmia? Taipumus paniikkikohtauksiin on jossain määrin periytyvääkin.
Mutta nyt pitäisi heti tarttua härkää sarvista, eikä jäädä pitkäksi aikaa yksin hautomaan tilannetta. Mene lääkäriin: työterveyteen, terveyskeskukseen, yksityiselle psykiatrille tai psykologille, riippuu vähän siitä, millä paikkakunnalla asut ja millaiset mahdollisuudet sinulla on. Paniikkihäiriöön on kyllä tehoavia lääkkeitä ensiavuksi, mutta varmaan hyvä olisi aloittaa myös terapia. Kelasta on mahdollista saada tukea terapiakustannuksiin. Älä mieti sitä, että kyseessä on mielenterveyden häiriö. Et ole tulossa hulluksi, etkä ole huonompi kuin muut. Se on vain häiriö, josta on täysin mahdollista päästä selville vesille, mutta yksin hautomalla tilanne ehkä vain huononee.
Itselleni tuli töissä kokoustilassa sama tilanne eteen. Ei koskaan ole ollut aiemmin paniikkikohtauksia.
Ja se tunne tuli aina kun menin kokoustilaan. Tuntuu, että happi loppuu.
Menin sitten kokeeksi kerran työpäivän päätteeksi sinne kokoustilaan istumaan yksin ja jälleen sama tunne. Tuntuu että menee taju ja happi loppuu. Ihan kuin hengitystaajus jotenkin vähenisi aluksi ja sen jälkeen sitten pakko hengittää enemmän.
Lopulta tajusin, että ko työtilassa on hirveen tunkkainen ilma, jotenkin muovimainen haju.
Eli oireet johtu sisäilmasta.
Sittemmin moni muukin alkoi valittelemaan että kokoustilassa kirvelee silmiä (niin mullakin).
Ja lopulta kokoustilassa todettiin sisäilmaongelma, eikä kokouksia siellä enää pidetä vaan toisessa tilassa.
Sen koommin ei ole minulla paniikkihäiriötä ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele rauhoittamaan itsesi hengitystekniikalla. Aloita hengittämällä sisään laskemalla neljään, pidätä kaksi, hengitä ulos neljällä, pidätä kaksi. Voit mielessäsi tai katseella seurata esimerkiksi suorakaiteen muotoista esinettä ja ajattele hengittäväsi sisään yhen pitkän sivun, pidätä lyhyt sivu alas, uloshengitä pitkä sivu, pidätä lyhyt sivu ylös.
Keskity hengittämään niin että vatsa ja pallea kohoilee, vältä pintahengitystä. Ei tarvitse vetää täysiä keuhkollisia, kuhan vain hengotys on rauhallista ja keskityt siihen.
Kun saat tekniikasta kiinni rauhallisissa kotioloissa, sun on helpompi käyttää sitä tilanteessa joissa ahdistus tai pelko iskee.
Tee vaikka minuutin harjoitus kahvitauolla ja illalla ennen nukkumaanmenoa niin huomaat rauhoittavan vaikutuksen. Tsemppiä!
Tosi mukava, että täältä löytyi ihmisiä, jotka ovat kärsineet samankaltaisista vaivoista. Jostain syystä tuntuu todella kiusalliselta ja nololta saada tällainen ongelma vaivoikseen. Ikään kuin olisin jotenkin riittävän hyvä. Kai tässä täytyy ottaa kuitenkin yhteyttä terveydenhoitopuoleen ja katsoa kuinka käy.
Ilmanlaatua mietin itsekin jossain kohtaa, mutta tuossa neukkarissa istuu kuitenkin säännöllisesti noin 15 henkeä, joten kai joku muu olisi saanut jo vastaavia oireita ja ottanut asian esiin. Ajattelin kyllä käydä "koeistumassa" tuota tilaa itsekseni tulevalla viikolla. Tuntuu kyllä ihan ala-astetasoiselta ajattelulta ja toiminnalta, mutta josko tilaan totuttelu noin yksinään helpottaisi niitä varsinaisia ongelmatilanteitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pingviini123 kirjoitti:
Tosi mukava, että täältä löytyi ihmisiä, jotka ovat kärsineet samankaltaisista vaivoista. Jostain syystä tuntuu todella kiusalliselta ja nololta saada tällainen ongelma vaivoikseen. Ikään kuin olisin jotenkin riittävän hyvä. Kai tässä täytyy ottaa kuitenkin yhteyttä terveydenhoitopuoleen ja katsoa kuinka käy.
Ilmanlaatua mietin itsekin jossain kohtaa, mutta tuossa neukkarissa istuu kuitenkin säännöllisesti noin 15 henkeä, joten kai joku muu olisi saanut jo vastaavia oireita ja ottanut asian esiin. Ajattelin kyllä käydä "koeistumassa" tuota tilaa itsekseni tulevalla viikolla. Tuntuu kyllä ihan ala-astetasoiselta ajattelulta ja toiminnalta, mutta josko tilaan totuttelu noin yksinään helpottaisi niitä varsinaisia ongelmatilanteitakin.
Heh, ensimmäisessä kappaleessa koitin sanoa, että tuntuu siltä kuin EN olisi riittävän hyvä.
Minulla on paniikkioireisiin auttanut parhaiten beetasalpaaja, joka estää ylimääräistä adrenaliinia erittymästä jännittävässä/vaativassa tilanteessa. Fyysinen olo pysyy sen ansiosta suht normaalina, vaikka mieli onkin valpas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae rohkeasti ammattiapua ja käy juttelemassa työterveydessä. Stressaava ja uusi elämäntilanne voi juurikin laukaista paniikkihäiriön.
Minulla itselläni on samaa taipumusta ja kohtauksen tullessa saan hengitys- ja rentoutumistekniikoilla itseni rauhoittumaan. Eniten minua auttaa kun tiedostan että kyseessä on vain ohimenevä tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oireesi ja tilanteesi ovat kuin toisinto omistani. Selkeä paniikkihäiriö, joka alkaa ruokkia hyvin nopeasti itseään: saat kohtauksen - ajat pelätä seuraavaa tilannetta - kohtaus tulee herkemmin. Itse sain avun lääkkeistä, pieni määrä masennuslääkettä puolen vuoden ajan. Kohtaukset lakkasivat hyvin äkkiä lääkityksen aloittamisen jälkeen, ja lääke auttoi uskomaan ettei kohtauksia enää tulisikaan. Eli ikävä kierre saatiin katkaistua, ja lääke oli sen jälkeen ehkä enemmän henkisenä tukena. Suosittelen lämpimästi että käyt lääkärissä ja haet apua heti alkuvaiheessa ennen kuin tilanteesi ehtii mennä vielä pahemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinäkin, vaikka oireet sopii paniikkihäiriöön, ne sopii myös fyysisiin ongemiin, jotka voi pahimmillaan olla hoitamattomina vaarallisia, joten ne pitäis ottaa ihan tosissaan. Tuo niskajumi on yksi ja se voi hoitamattomana johtaa aivoverenkiertohäiriöihin, joten venytyksiä kehiin nyt heti ja yhteys fysoterapeuttiin ja työasentojen tarkastaminen on tosi tärkeitä! Toinen mahdollinen ongelma voi olla verensokerissa. Millaisia aamiaisia syöt? Tarkidta tämä asia ja a)katso että syöt ja b)katso että et syö pelkkiä nopeita sokereita.
Paniikkihöirilisilläkin ihmisillä voi olla myös fyysisiä ongelmia, joita ei pitäisi vähätellä.
Paniikkikohtauksia itse hoidan niin, että painan kämmeniä jotain kovaa ja tukevaa vasten ja keskityn siihen, kunness kohtaus menee ohi. Jotain kovaa suuhunpantavaa auttaa myös, mutta on vähän hankalaa kokoouksissa.
Ensimmäinen paniikkikohtaus töissä oli kamala. Opetan työkseni maahanmuuttajalapsia. Ruokalassa yhtäkkiä vaan tuli kamala olo, päässä humisi ja kaikki pyöri. Siinä yritin vaan hengitellä rauhallisesti ja ajatella hyviä asioita. Kun siirryimme luokkaan, oloni vain paheni. Oli pakko sanoa avustajalle että tee jotain lasten kanssa ja juoksin ulos. Oksensin metsään ja hyperventiloin, sitten sain itseni jotenkin kasaan ja pystyin vetämään päivän loppuun. Elin tosi stressaavia aikoja, ja työ itsessään on tosi stressaavaa.
Paniikkikohtauksia saan arjessa jonkin verran, mutta en ollut saanut töissä koskaan. Nyt jos tunnen kohtauksen tulevan, poistan kaiken mielestä ja koitan vaan rauhallisesti hengitellä ja ajatella arkisia asioita esim. kun menen kotiin niin keitän kahvit, syön leivän, katson nauhalta sen ohjelman, illalla syön kanaa, käyn saunassa... Ymmärrätte varmaan idean. Nuo ajatukset rauhoittaa oloa.
Kamalinta se on, kun töissä ei vaan voi näyttää niitä omia pahoja tuntemuksia, luokassa on 15 8-10 vuotiasta lasta, ei heidän edessä voi romahtaa.
Itellä samoja oireita esim kokouksissa mutta tunne että ripuloi justiinsa housuihin ja monta kertaa joutunu lähtee kesken pois vessaan itkemään
Onko kenellekään selvinnyt, että miksi joskus esim. kaupassa on ihan hyvä käydä ilman mitään oireita, mutta joskus iskee se ihan kamala olo; oksettaa, huimaa ja tekee mieli juosta pois? Onko jotain tiettyä laukaisevaa tekijää, esim. väsymys joka vaikuttaisi kohtauksen tulemiseen?
Hei,
en lukenut ihan kaikkia kommentteja, mutta myötäelän mukanasi. Yle areenalta löytyy Inhimillisen tekijän jakso, joka esitettiin 25.1. "Sydän hakkaa, ilma loppuu" jaksossa käydään läpi paniikkihäiriötä ja siihen sairastuneiden konsteja häiriöstä selviämiseen. Lääkärissä kannattaa tietenkin käydä.
Vierailija kirjoitti:
Toinen mahdollinen ongelma voi olla verensokerissa. Millaisia aamiaisia syöt? Tarkidta tämä asia ja a)katso että syöt ja b)katso että et syö pelkkiä nopeita sokereita.
Tämä voi olla myös yksi ongelman syistä. Olen ollut aina vähän huono syömään aamupalaa ja varsinkin tällä viikolla ruokapuoli oli todella kehnoissa kantimissa. Yleensä olen juonut aamulla vain kahvit ja syönyt ensimmäisen kerran vasta lounaalla.
Ensimmäisen kohtaukseen liittyi kuitenkin todella voimakas etovuuden ja pahoinvoinnin tunne. Tuntui kovasti siltä, että oksennan ihan kohta. Vaikka etovuuden tunne lievittyikin jonkin ajan kuluessa, oksentamisen tunteesta jäi vahva pelko. Pelkäsin uutta kohtausta ja uutta pahoinvoinnin tunnetta niin paljon, että en loppuviikosta saanut syötyä oikein mitään. Kun koitin syödä, päässäni alkoi vaan pyöriä mielikuva uuden kohtauksen iskemisestä ja oksentamisesta. Perjantaihin mennessä verensokeritaso oli varmasti luvattoman alhainen. Onneksi kuitenkin eilen töiden jälkeen ja tänään olen uskaltanut syödä melko normaalisti.
Todella mukava, että tämä aihe on saanut näin paljon vastauksia ja omakohtaisia kokemuksia ihmisiltä. Tuntuu oikeasti ihanalta, että ongelman kanssa ei ole yksin.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa tutuilta paniikkihäiriön oireilta. Sairastan itse kyseistä häiriötä ja vaikka sairaus on hyvin "kurissa",olen saanut samanlaisia kohtauksia töissä. Myös itku on silloin usein läsnä.