Kuulumisia pitkästä aikaa...:)
Hei kaikki, jotka vielä muistavat! Mulla oli mieheni kanssa rankka viime vuosi, joka alkoi näkyä jo lapsissa ja omassa fyysisessä terveydessänikin. Kiitos vielä kaikille tuestanne ja neuvoistanne!
Mies pääsi sitten vihdoin äitinsä luokse käymään! Minä pelkäsin, että hänestä ei kuulu reissun aikana mitään ja että pahimmassa tapauksessa hän ei halua enää palata luoksemme ollenkaan, vaan jääkin mamman hoteisiin... Huoleni on osoittautunut todella turhaksi. En olisi voinut odottaa tällaista ollenkaan, tuntuu, että hän on aivan hukassa ilman meitä. Hän haluaa, että soitellaan joka päivä ja äänestä kuulee, että itku ei ole kaukana, kun hän kertoo ikävöivänsä meitä! Jo parin päivän jälkeen hän sanoi, että haluaisi jo tulla pois sieltä... Alkushokin jälkeen vaikuttaa, että hän viihtyy siellä jo paremmin, mutta ikävä on kova.
Yllättynyt olen eniten siitä, miten meillä on täällä lasten kanssa sujunut kaikki niin hyvin. On toisaalta ollut aika pelottavaakin huomata, että elämä ei loppunutkaan siihen, kun mies lähti! Eroa pohtiessani mulla oli kuvitelma siitä, miten koko maailma romahtaa ilman miestäni. Musta tuntuu, että arki lasten kanssa on ollut nyt jotenkin rennompaa ja mukavampaa, kun ei ole ollut pelkoa riidoista tai huolta miehen poissaoloista. Ikävä, mikä mua kaihersi miehen ollessa " aina jossain" olikin enemmän ehkä huolta siitä, onko hänellä kaikki hyvin sekä epätietoisuuden tuomaa tuskaa. Koska nyt hänen ollessaan matkalla olen koko ajan tiennyt missä hän on ja koska tulee takaisin, enkä ole täällä itkeskellyt hänen peräänsä. (Paitsi tietysti illalla lasten nukkuessa tulee välillä yksinäisiä hetkiä, jolloin täytyy kuulla miehen ääni...)
Kaiken kaikkiaan toivon, että elämämme on kääntymässä parempaan suuntaan. Mieheni on nyt luultavasti tajunnut, miten tärkeitä olemmekaan hänelle. Peukut pystyyn, että pian saamme takaisin sen miehen ja isän, jota jo ennen matkaa kovasti kaipasimme! Hyvää kevään odotusta kaikille! :)
Kommentit (32)
parasmamma:
Mrs_O tiedän, että lapset loppujen lopuksi kovimman hinnan maksavat, haaveilin lähinnä paluusta takaisin omaan lapsuuteni tasapainoisessa, yhtenäisessä perheessä...
Juu, ymmärsin kyllä :)
Linkkivinkki:
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/
parasmamma:
Mrs_O tiedän, että lapset loppujen lopuksi kovimman hinnan maksavat, haaveilin lähinnä paluusta takaisin omaan lapsuuteni tasapainoisessa, yhtenäisessä perheessä...
Juu, ymmärsin kyllä :)
Linkkivinkki:
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/
Se ei toimi myös sen takia, että hormonitasapaino menee ihan oikeasti sekaisin, kun nainen tulee raskaaksi. Se vaikuttaa tosi paljon mielialoihin. Vaikka kuinka olisi suhdetta testaillut 10-15 vuotta, niin kyllä siinä raskauden aikana nainen muuttuu väkisin suuntaan tai toiseen ja parisuhde ei aina sitä kestä. Olen kuullut niitäkin juttuja, että lapsi on tehty tällaisen testaamisen jälkeen ja on erottu vielä lapsen/lasten ollessa pieniä, vaikka ennen lapsen tekoa kaiken piti olla varmaa.
No eihän nyt pelkät hormoonit vaikuta parisuhteessa joka on tasapainoinen ja jossa puolisot todella tuntevat toisensa ja rakastavat toisiaan! Johan nyt jos se sillai ois niin kaikkihan ne erois raskauden aikana, ja tietty hormooneja on helppo syyttää...Testaamisella tarkoitan lähinnä että puolisoon on tutustuttu rittävän hyvin jo ennene perheen perustamista. Lapsella on oikeus syntyä perheeseen jossa hänen tarpeensa on etusijalla ja jossa vanhemmat elävät hyvässä suhteessa. Hänellä on oikeus normaaliin, tasapainoiseen elämään ennenkaikkea. Hänellä on oikeus olla myös toivottu molempien vanhempien taholta.
Vielä tästä että ei kyllä kukaan vastuullinen ja tasapainon mies uhkaile lähtemisellä, eikä nainenkaan, varsinkin jos perheessä on lapsi. Sori nyt vaan, mutta esim. minun kahdella veljelläni on lapsia, ja pidän heitä hyvin tasapainoisina ja miehekkäinä miehinä, en voisi ikinä en siis koskaan kuvitella että he uhailisivat noin raukkamaisesti vaimojaan, ei edes leikillään!. Se EI ole normaalia! Samaten minun mieheni, vaikka onkin eri kulttuurista jne. hän ei ikinä olisi niin epämiehekäs ja vastuuton. Jotkut ovat sellasia enkä tarkoita että he ovat läpeensä huonoja perheenisiä, voivat olla muutoin vaikka kuinka esimerkillisiä, mutta en pidä sellaista käytöstä ymmärrettävänä, se on julmaa toista kohtaan. Sori nyt vaan...Minä ainkin suuttusi jos minun mies sanois sillätavalla, suuttusin tosi paljon! Sanoisin heti että ole hyvä ja lähde samantien, minusta se ois niin inhottavaa!
Ehkä minä nyt tässä liioittelen eikä sinun miehesi käytä tälläista asiaa kiristyksenä ja sitä ei tapahdu usein teillä tms. toivottavasti ei. Mutta tässä on kyse lähinnä periaatteesta ja sitä tässä yritän selittää.
niin siis haluan vielä selventää että kyse on LAPSEN oikeuksista, jotka pitäs mennä ainakin mennä ohi vanhempien oikeuksien. Siis ei ole kyse haluaako isä taikka äiti osaaikaista isyyttää/äitiyttä vaan siitä että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja heidän rakkauteen, huolenpitoon ja vanhemmilla on velvollisuuksia, aikusina vastuunkantajina lasta kohtaan.
Tästä ketjusta en paljon ole lukenut, vain joitain kommentteja sieltä täältä ja joitain ap:n omia vastauksia. Kommentoin kuitenkin sen mukaan, mitä tällä vähällä lukemisella tulee mieleen. Jos kuitenkin kirjoitan asian vierestä, niin tuo alku oli selitys sille.
Ihmiset ovat erilaisia ja ihmisten tapa ilmaista itseään on erilainen. Kyllä mies voi ilmaista uhkaillen sen, että ei halua sinun lähtevän. Se on epäsuora tunnustus, että haluaa perheen koossa. Onko se terve vai sairas tapa riippuu muista asioista. Esimerkiksi jos siihen liittyy sairaalloista mustasukkaisuutta tai aseiden käyttöä, niin silloin voi epäillä, että se on sairas tapa. Jos se on sanottu suhteellisen rauhallisesti, niin se saattaa olla miehen tapa ilmaista aitoja tunteitaan.
Minusta on ihan hienoa, että yrität vielä löytää jutteluvälit mieheesi. Jos miehesi ei halua lähteä pariterapiaan, niin sinäkin voit yksin tuulettaa tunteitasi juttelemalla jonkun toisen ihmisen kanssa. Joskus mies käy läpi asioita omalla tavallaan ja jos hän saa tehdä sen omalla tavallaan, hän rauhoittuu nopeammin. Jos sinä koet, että sinä osaat ajatella paremmin puhumalla omista asioistasi, niin silloin sinä voit jutella enemmän jonkun kanssa.
Yksi tapa voi olla myös, että keskustelette miehenne kanssa niin pitkälle, kunnes tunteet nousevat pintaan. Silloin se, joka alkaa suuttua varoittaa toista ja keskustelu päättyy siihen. Seuraavan kerran aloitatte aiheesta ehkä seuraavana päivänä tai parin päivän päästä ja jatkatte taas siihen saakka, kunnes raivon tunteet tulevat pintaan ja taas lopetatte sen keskustelun siihen. Tämä voi toimia, mikäli miehesi pelkää, että levittelet liikaa teidän asioitanne muille ihmisille. Tällä tavalla hän tietää, että sinä et puhu muille teidän asioistanne.
Tulin kovin surulliseksi luettuani kirjoituksesi. Ihan selvästi rakastat miestäsi, mutta mikä on hinta minkä tästä rakkaudesta maksat? Sinä annat kaikkesi, mutta miehesi ei anna mitään.
On luonnollista, että yrität selvittää kaikkea tapahtunutta mm. syyttämällä itseäsi. Reaktio on kaiketi luonnollinen ihmisen defenssimekanismi, itsensä psyykkinen suojelu, tapahtumien selittäminen jotenkin järkevästi. Sinä haluat löytää syyn, mutta luulenpa, että et löydä sitä itsestäsi. Miehelläsi on syy, miksi hän tekee mitä tekee. Ja se ei varmasti johdu sinusta! Vaikutat fiksulta ihmiseltä, kiltiltä ihmiseltä, vilpittömältä ihmiseltä.
Parisuhde on kahden kauppa, et koskaan voi mennä toisesta täysin takuuseen. Parasta on luottaa vain itseensä, anteeksi kyynisyyteni, taikka realismini.. Mutta pointtini on se, että miehesi on tehnyt ratkaisuja, joihin hän vain itse tietää vastaukset. Ja hänen ratkaisunsa ovat varmasti sinusta riippumattomia. Et ole tehnyt mitään niin väärin, että tapahtununeesta voisi sinua syyttää.
Todella tärkeää olisi, että PAKOTTAISIT miehesi puhumaan. Ei voi olla totta, että 10 vuotta olette olleet yhdessä ja siltikään tyyppi ei pysty puhumaan oleellisista asioista. Kyllä miehesi välinpitämättömyys ja kylmyys on jotain niin puistattavaa! Jos miehessäsi ei ole sen vertaa miestä, että keskustelisi kanssasi noin perustavanlaatuisista asiosta, niin anna mennä!
Nämä ovat vaikeita asioita. Tunteet kun ovat tunteita ja järki on erikseen.. Mutta ihan oikeasti, oman ja lasten mielenterveyden tähden, ota aikalisä. Älä anna miehen käyttää sinua kynnysmattona. Joskus tulevaisuudessa et todellakaan syytä itseäsi siitä aiheettomasta syystä, että miehesi olisi törttöillyt takiasi, vaan sen takia, että annoit moisen pölvästin nöyryyttää sinua ja lapsiasi.
Voimia sydämestäni. Kirjoita meille kuulumisiasi!
Toivon ja uskon, että elämänne etsii miehesi paluun jälkeen aivan uuden uoman :)
Oikein paljon voimia ja onnea koko perheelle :)
Nauti olostasi ja hyvästä mielestä. Jos asiat ovat lähteneet sujumaan, toivotan sinulle ja koko perheellesi onnea ja iloista kevättä.
Kiva lukea tällaisia kuulumisia välillä. Sinäkin olet nyt huomannut, että pärjäät arjessa ihan hyvin. Ja kun mies tulee takaisin, älkää antako asioiden luisua takaisin entiselleen! Käykää ongelmat läpi, kertokaa toisillenne ääneen, miltä tuntui olla erossa.
parasmamma:
Juu, ymmärsin kyllä :)
Linkkivinkki:
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/