Lue keskustelun säännöt.
Lapseni, jolla on yli 9:n keskiarvo haluaa lähilukioon, jossa keskiarvo on juuri ja juuri yli 8:n.
16.02.2017 |
Eihän tuolla tavallaan mitään väliä ole, mutta olen hirveästi kannustanut lasta hakeutumaan johonkin "parempaan" lukioon. Ei vaan halua, vaikkei edes tunne ketään, joka tuohon lähilukioon olisi menossa. Se vain oli tutkinut niitä lukio-oppaita ja katsonut, että lähilukiossa on eniten niitä kursseja ja painotuksia, joita itse haluaa.
Miksi pitikin kasvattaa tuollainen omilla aivoillaan ajatteleva nuori, olisi vain pitänyt kasvattaa sellainen äitiä aina uskova :) Hyvä siitä tulee ja varmasti pärjää elämässään, mutta typerää tällainen "harmitus" omalta osaltani.
Kommentit (55)
Anna lapsen mennä sinne kouluun minne haluaa. Ei hän sinua varten opiskele, vaan itseään. Näin ollen parempi valita juurikin lukio, jossa itseä kiinnostavia aineita, eikä sitä jolla äidin mielestä hyvä maine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sieltä lähilukiosta saa ne samat ällät ja ämmät, kuin sieltä eliittilukiosta. Ja hyvin on lapsesi perustellut, on ne kurssit jne, mitä HÄN haluaa. Lapsesi käy koulua itselleen, ei sinulle.
Poikasi vaikuttaa sinua fiksummalta.
Olennaista on löytää asiat ja ala jotka kiinnostavat ja innostavat jotta niitä jaksaa opiskella myöhemminkin. Joku lukion status tai maine on kyllä lapsesi elämän kannalta aivan toisarvoinen asia.
Ja niin kuin joku fiksu jo täällä kirjoittikin, maineikkaista lukioista kirjoitetaan enemmän hyviä arvosanoja oppilasaineksen, ei välttämättä opetuksen tason takia.
Poikasi voi loistaa ja nauttia elämästään vähän rennommassakin koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeista kymppejä saivat ne, jotka olivat tulleet 8-9 keskiarvolla ja tekivät läksyjä, mutta varsinaiset kympin oppilaat tiputtivat omaa keskiarvoaa jopa kahdella numerolla, koska enää opiskelu ei kiinnostanut. Nämä tyypit päätyi sitten tradenomeiksi tai humanisteiksi.
Saat ton kuulostaa siltä kuin tradenomi- tai humanistitutkinto ei vois olla kenenkään ykkösvalinta vaan jokin johon päädytään kun on epäonnistunu aikasemmissa opinnoissaan. Itsellä oli lukiossakin keskiarvo noin 9,9, kirjotin 6 laudaturia ja niin vaan humanistinen tiedekunta oli mun ykkösvalinta. Oon aina pärjänny hyvin mm. matikassa mutta oon vaan yksinkertasesti kiinnostuneempi esim. kielistä. Valmistunkin kielten opeks.
Mutta sehän onkin. Miksi muuten joku valitsisi tradenomikoulun kauppakorkean sijasta? Tunnen aika monta humanistia, mutta en yhtään pitkästä matikasta ällää tai edes eetä kirjoittanutta. Iso osa humanisteista on palikkamatikan lukeneita eivätkä siinäkään loistaneet
Täällä yksi pitkästä matematiikasta L:n kirjoittanut humanistisen alan maisteri. Matematiikka oli minulle helppoa, mutta työskentely ns. matemaattisella alalla ei kiinnosta pätkääkään. Taiteet olleet aina lähempänä sydäntä ja nyt saan työskennellä alalla, josta pidän. Enkä todellakaan ole ainut tuttavapiirissäni samanlaisella taustalla.
Itsekin olisin päässyt suoraan opiskelemaan matikkaa pelkkien papereiden perusteella. Humanistikaverini opiskeli kaikki pitkät matikat, fysiikat ym. hyvällä menestyksellä mutta hänkin on nyt valmistumassa kielten opeks. Meillä on jopa tyyppejä jotka on vaihtanut humanistiseen esim. valtsikan taloustieteestä. Miten voi varsinkin joidenkin kauppislaisten, teekkareiden ja oikislaisten olla niin vaikea ymmärtää että ihmisiä oikeasti kiinnostaa erilaiset asiat eikä kaikki valitse alaansa rahan kiilto silmissä. Itse tienaan paljon mieluummin vaikkapa 3 000 euroa työstä josta pidän kuin 5 000 jostain joka on ihan ok mut ei kuitenkaan sitä mitä olisin halunnut tehdä. Ei raha yksinään mua tee onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli keskiarvo pitkälle yli ysin ja menin lähilukioon (pk-seutu), koska sinne meni paljon kavereita yläasteelta ja kaikkein tärkeintä siksi, ettei menisi aikaa ja voimia turhaan päivittäiseen julkisissa istumiseen.
On ihan sama mihin lukioon menee, ja lähes se ja sama minkälaisilla papereilla sieltä ulos tulee. On paljon oleellisempaa että päässä on älliä kuin että niitä on todistuksessa. Muutamia keinotekoisesti rajoitettuja opiskelualoja lukuunottamatta pääsykokeet ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käynyt myös lähilukion, vaikka ka peruskoulun loputtua oli 9,3. Lukiosta suunnilleen samalla tuloksella ulos ja kirjoituksista mm. pitkän matikan E ja äikän L taskussa. Olen nykyään juristi ja töissä tuomioistuimessa.
Lukioon ei muistaakseni ollut edes keskiarvorajaa. Suuri osa lukiokavereistani on kuitenkin korkeasti koulutettuja ja eräskin tyttö kirjoitti tuolloin 8 laudaturia. Opetuksen taso oli mielestäni ihan hyvä, mutta ne, jotka halusivat tulevaisuudessa saavuttaa jotakin, tekivät myös kovasti töitä. Omasta halusta se menestys on kiinni, ei lukion hienosta maineesta.
Itsellä vähän samanlainen tarina, toki E ja L toisin päin. Mitä itse lähilukiosta jäi käteen, oli suurempi ymmärrys muustakin kuin lääkis-oikis-kauppis-linjasta. Minusta on ollut jälkikäteen rikkaus (myös työelämässä) tuntea ja osaksi ymmärtää myös muitakin kuin jo lukiossa uraputkessa olevia menestyjiä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli tuo mainitsemani "erilainen" lukiovertailu, olikin näemmä STT:n tekemä, mutta julkaistu Hesarissa.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002642408.html
" Nyt julkaistussa vertailussa lähtötason mittarina käytettiin syksyllä 2010 lukion aloittaneiden peruskoulun päättötodistusten keskiarvoja. Niistä laskettiin lukiokohtaiset keskiarvot.
Lähtötasoa verrattiin kevään neljän pakollisen yo-kokeen lukiokohtaisiin tuloksiin. Yo-tulokset muutettiin vertailua varten kouluarvosanoiksi.
Vertailu mittaa, kuinka paljon koululaisten arvosanat paranevat lukion aikana. Käytännössä ne kuitenkin aina heikkenevät, sillä yo-kokeesta on vaikeampi saada hyviä arvosanoja kuin peruskoulusta.
......
"Hankolainen Hangö Gymnasium sijoittui ensimmäiseksi STT:n omassa lukiovertailussa, jossa huomioitiin kevään ylioppilaskirjoitusten tulosten lisäksi opiskelijoiden lähtötaso. Lähtötasoa mitattiin peruskoulun päättötodistusten keskiarvoilla.
Toiseksi STT:n vertailussa ylsi Valtimon lukio Pohjois-Karjalasta ja kolmanneksi Karstulan lukio Keski-Suomesta.
......
"PELKKÄÄN yo-menestykseen perustuvissa vertailuissa kärkeä hallinneet lukiot eivät nyt yltäneet kymmenen ensimmäisen joukkoon."
Ei sillä ole mitään merkitystä kuka parantaa eniten vaan ketkä on parhaat. Nimittäin ne pääsevät halutuimpiin opiskelupaikkoihin ja muut jäävät rannalle lähtötasosta riippumatta. Jo peruskoulussa tsempparipalkinnot olivat säälipalkintoja, joilla annettiin ensimmäinen onnistumisen tunne jollekin häirikköpojalle, joka sai vitosensa nostettua kutosiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä ei oo jatkon kannalta mitään väliä mistä lukiosta valmistuu :)
Ajattele nuoren kannalta myös lyhyttä koulumatkaa! Lukiossa on pitkiä päiviä ja siihen vielä pitkä matka kouluun ja kotiin päälle...
Nimimerkillä menin itse kauemmas kuvispainotteen perässä ja välillä oikeesti toivoin että oisin siinä lähilukiossa kilometrin päässä kotoota!
Mullakin oli ka, joka olisi riittänyt noihin "parempiin lukioihin" :-). Harkitsin puolivakavissani hakemista esimerkiksi johonkin Helsingin (luonnontiede)lukioista. Menin kuitenkin oman kaupunkini lukioon, jonka ka-raja jäi kauas näiden huippulukioiden taakse.
Päivääkään en ole katunut - opetus on laadukasta ja monipuolista, maailmaa avartavaa ja (yleensä) kaikkea sitä mitä opetuksen kuuluukin olla. Lukiossa tärkeintähän on loppujen lopuksi se oppiminen ja sen suoma apu elämässä, ei se, että pääsee kehuskelemaan kirjoittaneensa huippulukiosta. Hyvin on opetus tukenut monivuotista urahaavettani ja tarjonnut alkueväät tämän alan maailmaan.
Jos lapsesi tosiaan haluaa hakea lähilukioonne, niin ilman muuta kannusta häntä päätöksessään. Kyllä nuori yleensä itse tietää parhaiten :-). Ja tsemppiä hänelle myös tulevalle koulutaipaleelle, lopussa se työ palkitaan!
Nimim. Tämän kevään abi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että sillä on enemmän merkitystä mitä se lapsi tekee siellä lukiossa: oikeasti opiskelee vai vaan keikkuu tuoleilla ja piirtelee pulpettiin? Jos kerran siinä lähilukiossa kurssitarjonta on hänen mielestään hyvä, niin en näe asian kanssa ongelmaa. Kuitenkin tärkeämpää on se, mihin lapsesi sieltä lukiosta sitten ponnistaa jatko-opiskelemaan.
Jos tämä asia kuitenkin vielä kirvelee, niin voit itsekin vertailla eri lukioiden kurssitarjontaa.
Lähilukio on varmasti aivan hyvä vaihtoehto lapsellesi - etenkin, kun hän on sinne itse halunnut. En minäkään halunnut lähteä "parempaan" kouluun, vaan oman kotikyläni pieneen lukioon, jonne pääsi käytännössä kaikki halukkaat. Olin yläasteella hyvä koulussa ja hain kyseiseen pieneen lukioon lähes kympin keskiarvolla. Tällä hetkellä opiskelen johtamista, eli tuskin lähilukio ainakaan rappeuttaa lapsesi menestystä.
Kannustavat vanhemmat, jotka tukevat lastensa valintoja ovat tietenkin plussaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä menin lukioon, jonne pääsi alle kasin keskiarvolla, vaikka mun keskiarvo oli 10. Hyvin on pärjätty.
Ajat ovat muuttuneet. 10 vuotta sitten huippulukiona pidettiin koulua, johon oli 8,3 keskiarvoraja. Minua myös pidettiin hikarina, vaikka keskiarvoni oli nippanappa 9. Nykyään olisin koulussa "ihan hyvä", mutta ne parhaat ovat jotain 9,7-10 väliltä ja hyvin menestyvät vähintään 9,3.
Olen aika paljon katsellut hyvinkin läheltä ja kauempaa lukioita, ja mielestäni nämä ns. huippulukiot on todellisia kuplia. Tätä perustelen sillä, että ensinnäkin heille tulee todella hyvä aines, vaatimustaso on tapissa ja silti porukka ei kirjoita huippupapereille. Joku siinä yhtälössä mättää. Itse näen, että ongelma on opettajien laiskuudessa. Opettajat paasaa vaan edestä monologia, mitään ei opeteta kunnolla ja kotiin kuormitetaan kohtuuttomasti töitä. Tämä johtaa oppilaiden uupumiseen. Lisäksi yksilötasolla ihmistä tsemppaa se monesti, että on hyvä verokkiryhmässään. Aina joku on huonoin. Tähän sopisi se sanonta, että "ennemmin ykkönen täällä kuin kakkonen Roomassa".
Sen sijaan nämä "heikommat" lukiot on monet todella hyviä. Niissä on ymmärtävä ilmapiiri, opettajat todellisia virtuooseja tekemään niin siitä heikosta ylipäätään ylioppilaan kuin hyvästä laudatur-ylioppilaan. Opettajat joutuvat oikeasti tekemään töitä oppilaiden eteen, keksimään ratkaisuja ja käyttämään koko osaamistaan, koska he eivät voi sluibia työssään tai muuten tulee liian huonot tulokset ja liikaa reputtaneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli tuo mainitsemani "erilainen" lukiovertailu, olikin näemmä STT:n tekemä, mutta julkaistu Hesarissa.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002642408.html
" Nyt julkaistussa vertailussa lähtötason mittarina käytettiin syksyllä 2010 lukion aloittaneiden peruskoulun päättötodistusten keskiarvoja. Niistä laskettiin lukiokohtaiset keskiarvot.
Lähtötasoa verrattiin kevään neljän pakollisen yo-kokeen lukiokohtaisiin tuloksiin. Yo-tulokset muutettiin vertailua varten kouluarvosanoiksi.
Vertailu mittaa, kuinka paljon koululaisten arvosanat paranevat lukion aikana. Käytännössä ne kuitenkin aina heikkenevät, sillä yo-kokeesta on vaikeampi saada hyviä arvosanoja kuin peruskoulusta.
......
"Hankolainen Hangö Gymnasium sijoittui ensimmäiseksi STT:n omassa lukiovertailussa, jossa huomioitiin kevään ylioppilaskirjoitusten tulosten lisäksi opiskelijoiden lähtötaso. Lähtötasoa mitattiin peruskoulun päättötodistusten keskiarvoilla.
Toiseksi STT:n vertailussa ylsi Valtimon lukio Pohjois-Karjalasta ja kolmanneksi Karstulan lukio Keski-Suomesta.
......
"PELKKÄÄN yo-menestykseen perustuvissa vertailuissa kärkeä hallinneet lukiot eivät nyt yltäneet kymmenen ensimmäisen joukkoon."
Ei sillä ole mitään merkitystä kuka parantaa eniten vaan ketkä on parhaat. Nimittäin ne pääsevät halutuimpiin opiskelupaikkoihin ja muut jäävät rannalle lähtötasosta riippumatta. Jo peruskoulussa tsempparipalkinnot olivat säälipalkintoja, joilla annettiin ensimmäinen onnistumisen tunne jollekin häirikköpojalle, joka sai vitosensa nostettua kutosiin
Joo sille lukiolle varmasti on merkitystä sillä onko k.o koulun opiskelijoilla parhaat arvosanat vai ei. Ne lukiot, joista valmistutaan parhailla papereilla, houkuttelevat uusia lähtötasoltaan hyviä opiskelijoita. Opiskelijalle itselleen taas merkityksellisintä on se miten paljon pystyy omaa osaamistaan kehittämään ja numeroita parantamaan. Ts. missä lukoissa onnistutaan parthaiten saamaan opiskelijan koko potentiaali esiin.
Mun peruskoulun päättötodistuksen KA oli 9,5. Ainoa lukio, mihin täällä pikkukylällä oli mahdollista mennä, otti sisään käytännössä kaikki. Nimellisesti sisään pääsi 7 keskiarvolla. Hyvin meni silti, kirjoitin E:n paperit, valmistuin diplomi-insinööriksi ja sain vakituisen työpaikan isosta kansainvälisestä firmasta. Ei ne puitteet ympärillä anna kaikkea, vaan se oma tekeminen ja osaaminen :)
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan nämä "heikommat" lukiot on monet todella hyviä. Niissä on ymmärtävä ilmapiiri, opettajat todellisia virtuooseja tekemään niin siitä heikosta ylipäätään ylioppilaan kuin hyvästä laudatur-ylioppilaan. Opettajat joutuvat oikeasti tekemään töitä oppilaiden eteen, keksimään ratkaisuja ja käyttämään koko osaamistaan, koska he eivät voi sluibia työssään tai muuten tulee liian huonot tulokset ja liikaa reputtaneita.
Hieman ketuttaisi hyvänä opiskelijana olla ryhmässä, jossa opettaja pyrkii tekemään heikosta aineksesta been ylioppilaita. Matikan abivalmennuksessakin on usein tasoryhmät tavoitetason mukaan ja ihan syystä
Täällä yksi pitkästä matematiikasta L:n kirjoittanut humanistisen alan maisteri. Matematiikka oli minulle helppoa, mutta työskentely ns. matemaattisella alalla ei kiinnosta pätkääkään. Taiteet olleet aina lähempänä sydäntä ja nyt saan työskennellä alalla, josta pidän. Enkä todellakaan ole ainut tuttavapiirissäni samanlaisella taustalla.