Lapset ovat 3- ja 7-vuotiaat. En todellakaan ryhdy mihinkään viikko-viikkosysteemiin

Minä 16-vuotiaana halusin viikko-viikko -systeemiin, mihin äitini ei suostunut. Muutin sitten isälle kokoaikaisesti. Kiitti vitusti mutsi.

Meillä varmaan tulisi niin, että lapset isällä ma-to ja minulla pitkän viikonvaihteen. Lisäksi viikolla kuljettaisin heitä mielellään harrastuksiin myös isän luota (isä ei halua kuljettaa). Jäisin siis asumaan isän lähelle, kunnes lapset isompia.

Tuolla systeemillä lapset saisi melko paljon aikaa kummankin vanhemman kanssa, koska arkena koulu/päiväkoti/työ vie aikaa.

Meillä huono liitto, mutta kitkuttelemme vielä ainakin jonkin aikaa ja käymme samalla perheneuvottelukeskuksessa juttelemassa.

Tiina

Miksi pitää erota, onko kaikki keinot suhteen pelastamiseksi kokeiltu? Mietipä nuita asumisjärjestelyitä lapsen kannalta. Ei mikään vaihtoehto ole hyvä.

Vanhempien täytyisi ottaa vastuu asioista ja ensisijaisesti pyrkiä pitämään perhe kasassa, kun lapset ovat pieniä. Nykyään erotaan aivan liian helposti, oma mukavuudenhalu on lasten etua tärkeämpää. Parisuhteet ovat kertakäyttökamaa, aina voi vaihtaa uuteeen ja saada vähän kivaa jännittitystä elämään. Lasten kustannuksella

T. Etoperheitä ja erityisesti erolapsia työssään jatkuvasti kohtaava

Vierailija kirjoitti:

Minä 16-vuotiaana halusin viikko-viikko -systeemiin, mihin äitini ei suostunut. Muutin sitten isälle kokoaikaisesti. Kiitti vitusti mutsi.

Tervemenoa! Äitisi oli varmasti tyytyväinen valintaasi.

Aloittajahan ei tästä tule itse ja varsinkaan yksin päättämään, joten jankkaaminen aiheesta on täysin turhaa.

Mieti nyt itse jos mies vaatisi arkiviikkoja itselleen ja sinulle annettaisiin vain joka toinen vkloppu. Reilua??? Jos väkisin miehesi pakoita

at tuollaiseen, niin sitten miehellä vapaa liikkuvuus kotisi aluueella, kommunikoitte kokoajan, mies näkee lapsia milloin haluaa arkena, vietätte joulut yhdessä, kannustat lapsia pitämään päivittäin yhteyttä isään esim. skypellä. Oma äitini onnistui tässä ja siitä epäitsekkyydestä olen todella kiitollinen hänelle näin vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Minä 16-vuotiaana halusin viikko-viikko -systeemiin, mihin äitini ei suostunut. Muutin sitten isälle kokoaikaisesti. Kiitti vitusti mutsi.

Koeta nähdä myös hyvät puolet. 16-vuotiaana tekisi mieli lähteä kotoa ovet paukkuen, ja sinä saatoit tehdä sen, koska sinulla on toinenkin koti. Toivottavasti välit äitiin palautuvat hyviksi. 

(Ei liity aloitukseen.)

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää erota, onko kaikki keinot suhteen pelastamiseksi kokeiltu? Mietipä nuita asumisjärjestelyitä lapsen kannalta. Ei mikään vaihtoehto ole hyvä.

Vanhempien täytyisi ottaa vastuu asioista ja ensisijaisesti pyrkiä pitämään perhe kasassa, kun lapset ovat pieniä. Nykyään erotaan aivan liian helposti, oma mukavuudenhalu on lasten etua tärkeämpää. Parisuhteet ovat kertakäyttökamaa, aina voi vaihtaa uuteeen ja saada vähän kivaa jännittitystä elämään. Lasten kustannuksella

T. Etoperheitä ja erityisesti erolapsia työssään jatkuvasti kohtaava

Kuvitteletko, että ero on aina yhteinen päätös? Minkäs teet, jos toinen ilmoittaa lähtevänsä eikä edes ilmoita syytä tai suostu pariterapiaan? Ärsyttää tällainen besserwisser-asenne, kun ei ole toisten tilanteesta hajuakaan.  "Nykyään erotaan aivan liian helposti, oma mukavuudenhalu on lasten etua tärkeämpää" Just joo. Ite murruin täysin, kun mies ilmoitti erosta. Ei ollut mitään tehtävissä. Samalla haluaa toki lapset osan ajasta eli olen vasten tahtoani (ja oletettavasti lasten tahtoa) poissa lasten jokapäiväisestä arjesta, johon olin sitoutunut ja josta nautin yli kaiken. Ja sitten vielä jotkut aina kokeavat asiakseen heitellä tuollaisia typeriä kommentteja. Toivottavasti hoidat työsi asiallisemmin, mitä kommenttisi perusteella voisi luulla.

Vuoroviikkosysteemi on paras asia, mitä perheenäidille tai -isälle voi tapahtua. Joka toinen viikko on lapset ja joka toinen viikko saa elämänsä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajahan ei tästä tule itse ja varsinkaan yksin päättämään, joten jankkaaminen aiheesta on täysin turhaa.

Suomessa äiti päättää, jollei hänellä ole vakavaa päihde- tai mielenterveysongelmaa. Jos isälle ei kelpaa joka toinen viikonloppu, riittävästi riitelemällä äiti saa yksinhuoltajuuden ja pääsee lasten isästä eroon kokonaan. Kun mies sitten hampaita kiristellen suostuu äidin ehtoihin, on aika julkistaa, kuinka isä ei lopulta välittänytkään lapsista. 

Ikävä kuulla, että eropäätös ei ole ollut yhteinen. Kuulostaa kuitenkin vähän siltä, että ikään kuin haluaisit kostaa isälle hänen lähtönsä . Yritä miettiä asiaa mahdollisimman objektiivisesti siten, mikä on lapsille parasta. Ikävä kyllä omat tunteesi on osittain laitettava sivuun ja keskityttävä hankalan tilanteen järjestelyyn siten, että lasten tarpeet otetaan parhaiten huomioon.

Lapset ovat paljon sopeutuvaisempia kuin tällä hetkellä tunnut pelkäävän. He kyllä tottuvat siihen, että vuoroviikoin asutaan toisen vanhemman luona ja oppivat näin pitämään molempia vanhempia tasaveroisina. Tähän mennessä ainoa viikko-viikko -ratkaisun mahdollisesti estävä tekijä on mainitsemasi miehen ulkomaan työmatkat, jos niitä tosiaan on yhtenään.

Tilanteesi on varmasti tosi ikävä ja tunteesi myllertävät, mutta yritä pitää pää kylmänä lasten tähden. Tsemppiä ja voimia tilanteen setvimiseen, toivottavasti saatte asiat sovittua pian ja toipuminen pääsee alkamaan.

Ilman äitiä eläneet pärjäävät elämässä keskimäärin paremmin kuin ilman isää eläneet.

Tutkimukset tukee vuoroasumista.

Itse en suostuisi myöskään siihen, että 3v joutuu viikko-viikko -systeemiin. On siihen liian pieni. Myöskin 7v on aika pieni kanssa. En toivoisi oman ekaluokkalaisen joutuvat siihen. Ekaluokka on kouluvuosista raskain, joten viikko-viikko -systeemin menisin vasta tokaluokkalaisen kanssa tai eskarilaisen. Toisaalta taas sisarukset tuskin haluavat olla erossa toisistaan. Ehkä parasta olisi siis odottaa, kunnes nuorempi menee eskariin ja siirtyä sitten viikko-viikko systeemin. Lapset joko isällä tai äidillä, kummin sopivat keskenään. Itse voisin hyvin olla etä-äitikin. 

Joka toinen viikonloppu ja kaksi arki-iltaa voi myös olla hyvä vaihtoehto jos vanhemmilla säilyvät hyvät välit. Lisäksi jos sovitaan, että etävanhempi soittaa joka toinen päivä tiettyyn aikaan illasta skypellä tai muulla ja auttaa vaikka läksyissä tai muuten vain juttelee, voi olla ihan kiva lisä. Lisäksi vanhemmat voi sopia, että etävanhempi huolehtii esim yhdestä harrastuskuskauksesta / lapsi. On paljon vanhemmista ja etenkin etävanhemmasta kiinni, miten paljon etävanhempi on mukana lasten elämässä. Vanhempien täytyy tehdä tietoinen päätös, että muutaman vuoden ajan kaikki päätökset tehdään lasten parasta ajatellen. Täytyy olla valmis joustamaan esim toisen työmatkojen takia ja siirtämään viikonloppuja tarvittaessa ja näkemään vaivaa. 

Tuosta on myöhemminn hyvä siirtyä viikko-viikko -systeemiin, kun nuorempi on hieman vanhempi. 

Vierailija kirjoitti:

Minä 16-vuotiaana halusin viikko-viikko -systeemiin, mihin äitini ei suostunut. Muutin sitten isälle kokoaikaisesti. Kiitti vitusti mutsi.

Oletko kysynyt mutsilta, että miksi? Olisiko siinä ollut joku syy? Minä "mutsina" en samaan suostuisi, koska isä ei pidä lapsille mitään järkeviä rajoja, vaan saavat olla hampaat pesemättä tai valvoa niin pitkään kun haluavat, saatika sitten ruoan terveellisyys...

Vierailija kirjoitti:

Itse en suostuisi myöskään siihen, että 3v joutuu viikko-viikko -systeemiin. On siihen liian pieni. Myöskin 7v on aika pieni kanssa.

Lapset ovat täysi-ikäiseksi asti "liian pieniä" kaikkeen, mitä äidin psyyke ei kestä. Lapsetkin ovat samaa mieltä, kun heitä tarpeeksi pelottelet. 

Kuvitteletko, että ero on aina yhteinen päätös? Minkäs teet, jos toinen ilmoittaa lähtevänsä eikä edes ilmoita syytä tai suostu pariterapiaan? Ärsyttää tällainen besserwisser-asenne, kun ei ole toisten tilanteesta hajuakaan.  "Nykyään erotaan aivan liian helposti, oma mukavuudenhalu on lasten etua tärkeämpää" Just joo. Ite murruin täysin, kun mies ilmoitti erosta. Ei ollut mitään tehtävissä. Samalla haluaa toki lapset osan ajasta eli olen vasten tahtoani (ja oletettavasti lasten tahtoa) poissa lasten jokapäiväisestä arjesta, johon olin sitoutunut ja josta nautin yli kaiken. Ja sitten vielä jotkut aina kokeavat asiakseen heitellä tuollaisia typeriä kommentteja. Toivottavasti hoidat työsi asiallisemmin, mitä kommenttisi perusteella voisi luulla.[/quote]

No tässähän se juuri nähdään, mitä tarkoitin. Toinen lähtee täysin epäitsekkäästi perheensä rikkoen, eikä ilmeisesti mitään ole tehty mahdollisten ongelmien korjaamiseksi ensin. Eihän se sinun syysi ole, mutta kuvaamasi ex-puolisosi on juuri se oman edun tavoittelija, jolle nyt vaan kyseinen elämäntilanne riitti ja tuli seuraavan etapin aika. Todennäköisesti listalla myös uusi nainen ja pari mukulaa. Nykyajan meininkiä. Ei siinä toisen puolison saatikka lasten hyvinvointi merkitse mitään. Todella itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä 16-vuotiaana halusin viikko-viikko -systeemiin, mihin äitini ei suostunut. Muutin sitten isälle kokoaikaisesti. Kiitti vitusti mutsi.

Oletko kysynyt mutsilta, että miksi? Olisiko siinä ollut joku syy? Minä "mutsina" en samaan suostuisi, koska isä ei pidä lapsille mitään järkeviä rajoja, vaan saavat olla hampaat pesemättä tai valvoa niin pitkään kun haluavat, saatika sitten ruoan terveellisyys...

Niin, että kieltämällä sitten voisit menettää lapsesi kokonaan, kuten ko. kirjoittaja teki... Haloo!