Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei hoida vauvaa
15.02.2017 |
Oikeesti, oon tosi väsynyt. Mies ei tätä ymmärrä vaikka olen sanonut. Jos vauva itkee, mies vaan laittaa tuttia suuhun ja antaa itkeä, ei esim. ota syliin tai lohduta. Sitten menee hermo että miksi se vaan itkee koko ajan. Mies ei tee MITÄÄN oma-aloitteisesti, esim. yösyötöt joutuisin aina hoitamaan minä jos en sille sano ennen nukkumaanmenoa kumpi hoitaa. Kääntää vaan kylkeä kun vauva herää. Ylipäätänsä ei ala syöttämään tai vaihtamaan vaippaa vaan olettaa että minä teen kaiken. Kaikesta joutuu aina sanomaan. Itse lähden välillä kyläilemään vauvan kanssa ja mies jää kotiin, mies ei tee tätä koskaan että saisin vähän aikaa levätä ja vaikka katsoa elokuvaa rauhassa ja viettää omaa aikaa. Mulla ei oo ollut tällaista hetkeä yli puoleen vuoteen. Ja näistä asioista olen kyllä sanonut mutta mitään ei tapahdu.
Mies ei edes mitenkään leiki vauvan kanssa, on muka sen kanssa lattialla mutta on itse aina puhelin kourassa. Oon todellä pettynyt. Niin ja annan miehelle aikaa levähtää kun tulee töistä, mutta pyydän illasta jos hän vaihtaisi vaipan ja syöttäisi että saisin tehtyä omat iltatoimet, niin tähän hän sanoo etten anna hänen koskaan levähtää. Siis mitä ihmettä?? Annan hänen olla rauhassa kun tulee töistä, kyläilen itsekin, ja jos herra joutuu kerran päivässä vaihtamaan vaipan ja syöttämään niin en kuulema anna hänen levähtää. Joskus saattaa mennä monta päivää ettei tee näitä asioita. Jos vauvalla tulee nälkä, miehellä tulee kummasti aina vessahätä.
Mua alkaa niin ärsyttämään tuollainen vetelys. Mulla on hyvä mieli kun oon lapsen kanssa kotona päivän, mutta stressaannun heti kun mies tulee kotiin. Onko tällainen ihan yleistä??
Kommentit (88)
Tällaista on lisääntyminen: tee yksi vauva, saat kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, oon tosi väsynyt. Mies ei tätä ymmärrä vaikka olen sanonut. Jos vauva itkee, mies vaan laittaa tuttia suuhun ja antaa itkeä, ei esim. ota syliin tai lohduta. Sitten menee hermo että miksi se vaan itkee koko ajan. Mies ei tee MITÄÄN oma-aloitteisesti, esim. yösyötöt joutuisin aina hoitamaan minä jos en sille sano ennen nukkumaanmenoa kumpi hoitaa. Kääntää vaan kylkeä kun vauva herää. Ylipäätänsä ei ala syöttämään tai vaihtamaan vaippaa vaan olettaa että minä teen kaiken. Kaikesta joutuu aina sanomaan. Itse lähden välillä kyläilemään vauvan kanssa ja mies jää kotiin, mies ei tee tätä koskaan että saisin vähän aikaa levätä ja vaikka katsoa elokuvaa rauhassa ja viettää omaa aikaa. Mulla ei oo ollut tällaista hetkeä yli puoleen vuoteen. Ja näistä asioista olen kyllä sanonut mutta mitään ei tapahdu.
Mies ei edes mitenkään leiki vauvan kanssa, on muka sen kanssa lattialla mutta on itse aina puhelin kourassa. Oon todellä pettynyt. Niin ja annan miehelle aikaa levähtää kun tulee töistä, mutta pyydän illasta jos hän vaihtaisi vaipan ja syöttäisi että saisin tehtyä omat iltatoimet, niin tähän hän sanoo etten anna hänen koskaan levähtää. Siis mitä ihmettä?? Annan hänen olla rauhassa kun tulee töistä, kyläilen itsekin, ja jos herra joutuu kerran päivässä vaihtamaan vaipan ja syöttämään niin en kuulema anna hänen levähtää. Joskus saattaa mennä monta päivää ettei tee näitä asioita. Jos vauvalla tulee nälkä, miehellä tulee kummasti aina vessahätä.
Mua alkaa niin ärsyttämään tuollainen vetelys. Mulla on hyvä mieli kun oon lapsen kanssa kotona päivän, mutta stressaannun heti kun mies tulee kotiin. Onko tällainen ihan yleistä??
Menkää yhdessä neuvolaan ja puhutte siellä.
On. Jotkut miehet kasvaa isyyteen hitaammin kuin ttoiset. Toivoa kuitenkin on. Puhuvan lapsen tapeita on helpompi huomioida.
Jossain määrin on yleistä, mutta miehesi kuulostaa aika ääritapaukselta. Minkä ikäisiä olette? Millaiset suhteet isovanhempiin, voisivatko miehen tai sinun vanhemmat puhua hänen kanssaan? Onko tuttavapiirissä vauvaperheitä? Kuunteleeko mies ollenkaan, jos kerrot hänelle (nätisti) omasta olostasi? Miten teillä yleensäkin on tapana puhua asioista? Onko miehellä mahdollisesti traumaattisia kokemuksia omassa lapsuudessaan, esim että itkuun ei olisi vastattu? Omalla miehelläni vaati totuttelua pysähtyä olemaan vauvan kanssa vauvantasoisesti, erityisesti tuo puhelimen/tabletin jättäminen syrjemmälle. Onneksi vauvan kasvaessa ja leikin monipuolistuessa tilanne on alkanut parantua.
Et ole ensimmäinen, etkä viimeinen nainen, jolle aukeaa oman puolison kakaramaisuus vasta siinä kohtaa kun taloon tulee vauva. Valitettavasti en voi lohduttaa, yhdeksän vuotta olen hoitanut kaiken kotona, MUTTA miehen kontolla on rahan taikominen talouteen, laskujen maksaminen ja auton huollattaminen. Eli en valita. Ja eihän näitä kodin- ja lastenhoitoon osallistuvia isiä ole yleensäkään ollut olemassa kuin vasta parinkymmenen vuoden ajan. Siihen saakka ei olisi tullut kuuloonkaan, että mies olisi asettunut hameväen hommiin. Ja nyt kun ihmiskunta on keksinyt älypuhelimen varmistamaan liikakansoituksen ehkäisemisen, ei ole pelkoa, että pehmomiehesten osuus lisääntyisi siitä muutamasta prosentista enää tulevaisuudessakaan. Joten kasvattakaamme lapsemme niin hyvin, että eivät ota puolisoikseen kuin valioluokan vastuunkantajia. Ironiaa, ymmärtänet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy mieheltä että millainen järjestely olisi hänen mielestään reilu ja tasapuolinen vauvan hoidon suhteen. Sopikaa molempia jollain lailla tyydyttävä järjestely, jolloin sinun ei tarvitse jatkuvalla mäkätyksellä saada miestä hoitamaan osansa. oma mies kyllä syötti osan öistä kokonaan että sain nukkua. Piti vauvaa sylissä PALJON.. ja sain käydä yksin esim saunassa 3 kertaa viikossa sekä salilla tai mitä muuta halusinkaan. :)
Ymmärrän kyllä, että jos töissä käy niin ei välttämättä yöheräilyt paljoa innosta. Siihen se ymmärrys loppuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka mies lähtee kyläilemään vauvan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Tällaista on lisääntyminen jännämiehen kanssa: tee yksi vauva, saat kaksi.
*Korjasin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep... Mies tosin ilmoitti jo lasta suunnitellessa, että vauva on sitten minun oma "projektini". Hänellä on lapsia edellisestä liitosta, joten hänellä ei ollut tarvetta ruveta perustamaan perhettä. On tosin helpompaa suhtautua miehen haluttomuuteen hoitaa vauvaa, kun olen jo alusta asti asennoitunut siihen, että tulen tekemään kaiken yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kuka mies lähtee kyläilemään vauvan kanssa?
No mun mies noin esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain määrin on yleistä, mutta miehesi kuulostaa aika ääritapaukselta. Minkä ikäisiä olette? Millaiset suhteet isovanhempiin, voisivatko miehen tai sinun vanhemmat puhua hänen kanssaan? Onko tuttavapiirissä vauvaperheitä? Kuunteleeko mies ollenkaan, jos kerrot hänelle (nätisti) omasta olostasi? Miten teillä yleensäkin on tapana puhua asioista? Onko miehellä mahdollisesti traumaattisia kokemuksia omassa lapsuudessaan, esim että itkuun ei olisi vastattu? Omalla miehelläni vaati totuttelua pysähtyä olemaan vauvan kanssa vauvantasoisesti, erityisesti tuo puhelimen/tabletin jättäminen syrjemmälle. Onneksi vauvan kasvaessa ja leikin monipuolistuessa tilanne on alkanut parantua.
Ollaan 25v. Molemmilla on hyvät suhteet. Mies on aina ollut läheinen äitinsä kanssa, ja musta tuntuu että se on passannut poikaansa vähän liikaakin, joten miesodottaa multa samanlaista kohtelua. On tullut liian mukavuudenhaluiseksi.
Ja miehellä on ollut turvallinen lapsuus. Mun mielestä sen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ymmärtää että hänestä on tullut isä ja sen velvollisuus on huolehtia lapsestaan ja antaa minullekin omaa aikaa, koska mitä sitten jos minä uuvun ihan totaalisesti. Oon sellainen että pinnistelen asioissa viimeiseen asti mutta joku kaunis päivä kaikki vaan romahtaa. Mies on sanonut että rakastaa vauvaa jne, mutta mikä mättää. Eiköhän ole sitten vielä tullut nuita isällisiä vaistoja vai mitä.. Yritän vaan jaksaa
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, että jos töissä käy niin ei välttämättä yöheräilyt paljoa innosta. Siihen se ymmärrys loppuukin.
Tottakai annan miehen nukkua kun hänellä on seuraavana päivänä töihin. Tarkoitin siis viikonloppuja yöheräämisillä
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä, mitä vikaa siinä on naisten mielestä, jos mies menee äitinsä luokse kyläilemään vauvan kanssa? Minne muualle mies voisi mennä lapsensa kanssa kyläilemään? Ei ainakaan kenenkään perheellisen tai sinkkukaverinsa luokse, koska kummatkaan eivät halua viettää aikaa kenenkään muun kirkuvien kakaroiden kanssa. Ja miten se on lapselta pois, jos isä vie hänet mummolaan, jossa hän saa isovanhempiensa jakamattoman huomion?
On teillä kyllä huonot miesvalinnat. Mies 31v
Vierailija kirjoitti:
On teillä kyllä huonot miesvalinnat. Mies 31v
Ehkä ei ollut leimaa ap:n miehen otsassa "minä olen paskamies, joka en huolehdi omasta lapsestani vaikka mikä olisi".
Mies voi olla suht varma etukäteen, että vaimo huolehtii jälkikasvusta.
Nainen ei voi. Naisen on pakko hyväksyä, että on käytännössä yh, oli puolisoa tai ei.
Siksi olen vela.
t. vela
Meillä oli sama. Muistan sen äärimmäisen pettymyksen tunteen. Sitten päätin että ok, minähän kyllä hoidan ja selviän, jos mies on niin pösilö ettei tajua mitä menettää. Helppoa ei ole ollut, ja voin sanoa että suhde on aikalailla kuollut. Melkein olisi varmaan helpompi olla yksin. Lapsiluku jäi siihen yhteen, en missään tapauksessa halua miehen kanssa toista. Ap kehoitan sua puhumaan miehelle syyttämättä ja sitten että se ymmärtäisi että lapsi on myös sen. Ja että tajuaisi että mitä iloa siitä lapsesta on hänellekin kun tutustuu. Sillä eihän se edes voi huomata vauvan tarpeita, kun ei ole sen kanssa koskaan todella läsnä. Jos miehelläsi on vähääkään älliä päässä, niin muuttaa asennettaan. Mun miehen kanssa on /oli turha puhua, lapsikin on jo alaluokalla. Ja niin se vain on, että minä olen lapsen kanssa paljon läheisempi. Toki mieskin jotain touhuaa lapsen kanssa, mutta ei ikinä mitään lapsen lähtökohdista käsin. Lähinnä se on sitä, että mies ottaa lapsen silloin tällöin mukaansa omaan harrastukseensa. Ja jos joku luulee että tehtiin lapsi vastoin miehen tahtoa tai liian aikaisin tai väärän miehen kanssa, niin voin kertoa että olimme yhdessä kymmenen vuotta ennen lasta. Luulin tuntevani miehen. Enkä mitenkään "kinunnut" lasta, oli ihan yhteinen päätös. Tai ainakin hän antoi kovasti ymmärtää että hänkin haluaa lapsen, tiedä sitten mitä todellisuudessa ajatteli. Lapsi on ihana, ja ajattelen niin, ettei minulla olisi juuri tätä ihanaa lasta ilman tätä miestä. Että siitä olen kiitollinen hänelle. Mutta muuten tunnen itseni kyllä pahemman kerran petetyksi. Yritä ap puhua, ettette päädy samaan jamaan kuin me.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, mitä vikaa siinä on naisten mielestä, jos mies menee äitinsä luokse kyläilemään vauvan kanssa? Minne muualle mies voisi mennä lapsensa kanssa kyläilemään? Ei ainakaan kenenkään perheellisen tai sinkkukaverinsa luokse, koska kummatkaan eivät halua viettää aikaa kenenkään muun kirkuvien kakaroiden kanssa. Ja miten se on lapselta pois, jos isä vie hänet mummolaan, jossa hän saa isovanhempiensa jakamattoman huomion?
Anoppi/mummo palstalla bongattu.
Totta kai mies voi kyläillä vanhempien luona vauvan kanssa, mutta se on eri asia kuin viedä aina oman hoitovuoron (joka on työssäkäyvällä tietysti harvemmin) vauva äidilleen hoidettavaksi.
Lapselle tärkeintä on oppia tuntemaan omat vanhemmat, suhteet isovanhempiin ovat toissijaisia niihin nähden. Siksi täällä joku kirjoitti, että ärsyttää kun mies on aina viemässä lasta vanhemmilleen hoitoon kun hänen pitäisi hoitaa niitä. Kumpaahan se lapsi jää suremaan isompana, huonoa isäsuhdetta vai huonoja isovanhempisuhteita? Näin kärjistetysti.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, mitä vikaa siinä on naisten mielestä, jos mies menee äitinsä luokse kyläilemään vauvan kanssa? Minne muualle mies voisi mennä lapsensa kanssa kyläilemään? Ei ainakaan kenenkään perheellisen tai sinkkukaverinsa luokse, koska kummatkaan eivät halua viettää aikaa kenenkään muun kirkuvien kakaroiden kanssa. Ja miten se on lapselta pois, jos isä vie hänet mummolaan, jossa hän saa isovanhempiensa jakamattoman huomion?
No silloin on, jos se lapsi kaipaa isänsä huomiota. Miten yleensä on, kun isät useimmissa perheissä tekevät pidempää päivää ja vauvasta alkaen totutaan olemaan enemmän äitinsä hoidossa. Monilla lapsilla on kova isänkaipuu, ja kyllä se suhde jää vaillinaiseksi, jos isän kanssa ei olla kahdestaan vaan mennään tuolloin mummolaan aina kun mahdollista.
Meillä on samanlaista. Ekan kohdalla oli pahemmin, toisen kohdalla vähemmän, mutta yhä on... Kolmatta, liekö tulee tällä kokemuksella...
Ja jos pyydän hoitamaan, niin on heti viemässä äidilleen. Hyi. En anopin kanssa ole perhettä perustanut.