Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies kuolemassa
15.02.2017 |
Minun mieheni on kuolemassa syöpään. Taisteli vuoden. Nyt makaa sängyssä, peittelin ja kerroin miksi rakastan. Puhuin meidän suhteen alkuajoista, hymyili. :) Miten jättää hyvästit? Ikinä en tiedä, koska on viimeinen kerta kun puhun elämäni rakkaudelle.
Kommentit (57)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin... se meni yllätyävän äkkiä. Mihin soitan myt?paniikkimitä teen
Vierailija kirjoitti:
No niin... se meni yllätyävän äkkiä. Mihin soitan myt?paniikkimitä teen
Kauhea ajatella, jos tämä olisi totta. Kuolemakin realiajassa vain AV:lle.
xxxx kirjoitti:
Kun ihminen kuolee, niin tärkeää on, että on asiat jumalan kanssa kunnossa. Kun asiat ovat tältä osin kunnossa, niin henkilö siirtyy parempaan paikkaan, jos ei ole kunnossa, niin kuolema on kauhistuttava.
Eli kuolevaa pitäisi vielä piinata käännyttämisellä ja helvettiuhkailulla jos ei käänny? Toivottavasti mulla ei ole tuollaisia omaisia lähellä kun joudun kuolinvuoteellani makaamaan...
Otan osaa! En tiedä uskotteko Jumalaan, mutta tämä rukous on lohdutti minua äitini kuoleman aikoihin. En osaa sitä suomeksi enkä tiedä onko sitä koskaan edes suomennettu, mutta toivon teille voimia jaksaa suuren surun keskellä. Toivottovasti et pahastu jos rukoilen puolestanne.
Dios te salve, María,
llena eres de gracia;
el Señor es contigo;
bendita Tú eres
entre todas las mujeres,
y bendito es el fruto
de tu vientre, Jesús.
Santa María, Madre de Dios,
ruega por nosotros, pecadores,
ahora y en la hora de nuestra muerte.
Amén.
M29 ja latino
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi olisi tekijänsä esittämänä, mutta sellaista versiota ei ilmeisesti ole saatavilla.
Hakulinen tehnyt kuolevalle äidilleen.
Kannattaa olla niin normaalisti kuin voi ja ajatella, että hän pääsee pois tästä sairaasta maailmasta. Kaikki ihmiset kuolevat ja minun mielestäni syöpä on hyvä siksi, että kerkeää jättämään hyvästit.
Toivottavasti olette tehneet järjestelyt valmiiksi, sillä surun keskellä on todella ikävää tapella idioottimaisia pankkeja ja etenkin S-pankkia vastaan, koska he eivät suostu lopettamaan tilejä saati palauttamaan osuuspääomia ilman järjetöntä byrokratiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan eri asia olla läsnä kuin jonkun sukulaisen kuolema jossain.
Itselläni on tuo edessä äitini kanssa.
Istu vierellä, vähän sanoja. Pidä kädestä kiinni ja silitä hellästi poskea.
Noin tein äitini kanssa, kun kuolema oli lähellä.
Äiti pelastui erään lääkkeen avulla, kun aloitti syömisen ja juomisen.
Saattohoito oli jo suunniteltu mutta päätöstä ei tehty milloin se alkaa.
Äitini siis ei suostunut syömään ja juomaa.
Voimia sinulle, rankkaa aikaa on mutta jossain vaiheessa olet onnellinen että olit läsnä loppuun
asti.
Älä rupea epäitoivoiseksi vaan anna mennä, kun sen aika on, kauniisti ja lipuen kuolemaa kohti.
Itken kun kirjoitan tätä niin rankkaa on saattaa rakas läheinen kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi nyt vaan.. miehesi tekee lähtöä ja sinä kirjoittelet vauva-palstalle??!!
Vierailija kirjoitti:
Millaiset elintavat
Aika asiaton kysymys. Mistä johtuu nykyihmisten ilkeys.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia leskelle ja valoa surun keskelle. Aurinko nousee huomennakin ja vaikka ikävä on, niin kaikki on silti ihan hyvin, sinä ja muut läheiset selviydytte kyllä. Anna surun ja kaikkien tunteiden tulla omalla rytmillään ja hae ja ota vastaan kaikki se tuki ja apu jonka tarvitset (ystävät, suku, ammattiauttajat jne.), mutta muista myös oman rauhan tarve. Ja jos tuntuu hyvältä kirjoittaa anonyymisti vaikka tänne, niin niinkin voi tehdä, mutta ainoaksi avuksi ja tueksi se ei riitä.
Varaudu siihen, että käytännön järjestelyiden ja hautajaisten jälkeen tulee tyhjyys ja suru uudella tavalla. Silloin etenkin kauniit yhteiset muistot kantavat, ne eivät haalistu eivätkä ne häviä. Muistoja kannattaa vaalia ja kehittää jo ensimmäisen suruvuoden vuodenkierron aikana oat muistorutiinit (ehkä haudalla käymiset, ehkä joku yhteinen laulu tai elokuva hääpäivänä jne. mikä itsestä hyvältä tuntuu). Vähitellen muistot asettuvat luontevaksi osaksi elämää ja elämä ns. jatkuu, vaikka juuri nyt, tänään se ei välttämättä siltä tunnu.
Jaksamista ja kaikesta huolimatta aurinkoa kevääseesi!
Tsemppiä ja paljon halauksia <3 Äitini koki saman minun isäni kanssa muutama vuosi sitten. Isä kuoli äidin syliin, ja se oli äidin mukaan paras kuolema mitä hän saattoi kuvitella, olla vierellä ihan oikeasti viimeiseen hengenvetoon asti. Suru tulee hellittämään vielä joskus, mutta kauniit muistot eivät ikinä tuhoudu <3
Vierailija kirjoitti:
Musta riittää että kertoo rakastavansa.. Sitä luulee että osaa valmistautua rakkaansa kuolemaan, mutta sitten kun se iskee, niin on se silti shokki. Onko hän saattohoidossa vai haluaako hän kuolla kotona?
Kun puhutaan kuoleman kohtaamisesta en käyttäisi tällaista "sitten kun se iskee...". Kuumetauti voi iskeä, tai joku baarissa, mutta ei kuolema suomen kielessä iske.
Ja saattohoidossa voi olla vaikka haluaa kuolla kotonaan.
Alue: Aihe vapaa
Sinulta voisikin siis odottaa empatiaa AP:ta kohtaan, kun kerran itsekin olet kokenut miltä tuntuu menettää läheisesi vastaavassa tilanteessa.