Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies kuolemassa
15.02.2017 |
Minun mieheni on kuolemassa syöpään. Taisteli vuoden. Nyt makaa sängyssä, peittelin ja kerroin miksi rakastan. Puhuin meidän suhteen alkuajoista, hymyili. :) Miten jättää hyvästit? Ikinä en tiedä, koska on viimeinen kerta kun puhun elämäni rakkaudelle.
Kommentit (57)
Mä elin tuon kaksi vuotta sitten. Mun mieheni kuoli sairaalassa. Joka kerta kun lähdin hänen luotaan, sanoin että nähdään joko täällä tai rajan toisella puolella. Mitään ei jäänyt sanomatta vaikka tuntuikin siltä että sanoinko varmasti kaiken ja tiesikö kuollessaan miten häntä rakastan. Kun hän kuoli, päällimmäinen tunne oli helpotus. Ei enää tuskia. Oma tuska tuli myöhemmin. Nyt se on helpottanut mutta ei lähde kokonaan pois koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on huolissaan jälkeenjäävistä ja yrittää rimpuilla kiinni elämässä. Kerro, että kyllä sinä selviät tai te selviätte ja anna lupa lähteä, kun se hetki koittaa. Ja päästä irti, vaikka hän sinun suurin rakkautesi onkin.
Tuo on muuten jännä homma, puhuttiin kerran erään henkilön kanssa siitä, miten molemmat kuolinvuoteen vieressä olivat sanoneet kuolevalle ihan vaistomaisesti, että hän voi mennä, me pärjäämme täällä, vaikka oikeasti todellakaan ei haluaisi päästää sitä ihmistä menemään. Toisaalta siinä hetkessä tajuaa, että paluuta ei enää ole ja sitä haluaa toisen pääsevän mahdollisimman kevyesti kärsimyksestään.
Ei ihme, että molemmat sanoivat noin koska on todella vanha klisee puhua että päästää irti tai antaa kuolevan mennä. Itse toivoisin ettei vuoteeni äärellä toisteltaisi tällaisia kuluneita salkkareista tai jenkkileffoista lainattuja repliikkejä, että ihmisillä olisi edes vähän kunnioitusta. Kauniimpaa on hiljentyä jos ei ole mitään sanottavaa.
Voihan toki olla helpompi lähteä myötähäpeässä ajatellen:"Mahtavat loppusanat, ok. Koittakaa pärjätä."
Vierailija kirjoitti:
No niin... se meni yllätyävän äkkiä. Mihin soitan myt?paniikkimitä teen
Eikö ne sairaalassa neuvoneet. Mutta siis, lääkäri pitää pyytää toteamaan kuolleeksi (lähimmältä terveysasemalta, ei tarvitse olla sairaalalääkäri) ja sitten pitää tilata ruumiin kuljetus. En tiedä, tehdäänkö ruumiinavausta, mutta kyllä hautaustoimiston auto varmaan kuskaa ihan sinne, minne on tarvis tai omaan kylmiöönsä arkutettavaksi.
Voimia vaan.
Tv:n syke-sarjassa oli viime viikolla ihan vastaava tapaus.
Vakava aihe, mutta aloitus on ihan ilmiselvä provo! Joka tekee kunnolla pilkkaa siitä mikä on vauva.fi palstan syvin olemus.
Kuka vääntäytyy kuolevan elämänsä rakkauden luota tällaiselle palstalle kirjoittelemaan jos nimenomaan tietää, että jokainen hengenveto voi olla viimeinen??
Ja sitten tuo otsikon muoto "mies kuolemassa". Klassinen aloitus täällä kuten "mies kävi vieraissa", "mies on outo", "mies sanoi...". Jos elämän rakkaus on kuolemassa henkilö todennäköisesti sanoisi "mieheni", eli käyttäisi lämpimämpää omistusmuotoa.
Minusta on myös läheistä kuolevaa kohtaan halventavaa tuoda asiaa tällaiselle foorumille jossa puheenaiheiden taso on puolella porukasta aika mielipuolinen ja mauton.
Viimeiset hetket kannattaa viettää läheisen luona, eikä tuhlata niitä ventovieraisiin. Jokainen tietää sisimmässään mitkä ovat ne oikeat jäähyväiset kun hetki koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vakava aihe, mutta aloitus on ihan ilmiselvä provo! Joka tekee kunnolla pilkkaa siitä mikä on vauva.fi palstan syvin olemus.
Kuka vääntäytyy kuolevan elämänsä rakkauden luota tällaiselle palstalle kirjoittelemaan jos nimenomaan tietää, että jokainen hengenveto voi olla viimeinen??
Ja sitten tuo otsikon muoto "mies kuolemassa". Klassinen aloitus täällä kuten "mies kävi vieraissa", "mies on outo", "mies sanoi...". Jos elämän rakkaus on kuolemassa henkilö todennäköisesti sanoisi "mieheni", eli käyttäisi lämpimämpää omistusmuotoa.
Minusta on myös läheistä kuolevaa kohtaan halventavaa tuoda asiaa tällaiselle foorumille jossa puheenaiheiden taso on puolella porukasta aika mielipuolinen ja mauton.
Viimeiset hetket kannattaa viettää läheisen luona, eikä tuhlata niitä ventovieraisiin. Jokainen tietää sisimmässään mitkä ovat ne oikeat jäähyväiset kun hetki koittaa.
Paljonhan täällä on provoja, mutta provojen aiheista voi viritä joskus asiallistakin keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan.. miehesi tekee lähtöä ja sinä kirjoittelet vauva-palstalle??!!
Voi olla helpompi puhua anonyyminä tuntemattomille. Itse ainakin voisin kuvitella tekeväni samalla tavalla, en ole ikinä ollut ihminen, joka näyttää tunteitaan juurikaan muille.
Paljon voimia AP! ❤️ Saanko kysyä onko teillä kuinka paljon yhteisiä vuosia takana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
VVierailija kirjoitti:
Toivon, että rukoilisitte, ettei tarvitsisi olla hyvästit. Taivaan isä kuulee kyllä. Jos hänen tahtonsa on, että saatte jatkaa yhteistä matkaa, hän paranee kyllä, kun vain rukoilette.
Sinä olet aivan asiaton ja sinusta on Jeesuksen oppien mukaisen lähimmäisenrakkaus kaukana. Todellako mielestäsi kaikki terminaalivaiheessa olevat potilaat vain paranisivat, jos ihmiset tajuaisivat rukoilla? Mietipä, jos vaikka olisit tilanteessa, jossa esimerkiksi oma lapsesi oli kuolemaisillaan pitkän syöpätaistelun jälkeen, ja joku tulisi sinulle jeesustelemaan, että rukoilemalla tuo sinunkin lapsesi säilyisi hengissä.
Voimia AP:lle! Puolisosi varmasti tietää, että rakastat häntä ja että teillä on ollut yhdessä hyvä olla.
AP:lle voimia.
Yo. kommentille kompit. Mun narsisti uskovaisäitini on juuri tuollainen. Olisin löytänyt rikkaan miehen, saanut lapsia nuorena, en saanut potkuja töistä, löytänyt upean työn jne jne jos vaan viitsisin rukoilla. Inhoan äitiäni. Syöpälääkärinä toimiva ystäväni kertoo, että selviäminen ei tosiaankaan ole asenteesta kiinni. Marisija voi parantua, zemppaava kuolla. Uskovaiset ovat monet todella häiriintyneitä, tuskin muuten uskovaisia olisivatkaan.
Ainoa asia, jolla voisin yrittää lohduttaa on se, että saat mahdollisuuden jäähyväisiin. Moni menettää läheisensä onnettomuudessa tai sairauskohtaukseen, jolloin asiaan ei ehdi valmistautua lainkaan. Eikä tämäkään yhtään lohduta.
Voimia Sinulle.
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että miehesi odottaa mitään "jäähyväispuheita". Riittää kun olet läsnä ja juttelette niistä asioista mistä hän haluaa. Ja hän varmaan odottaa, että rupattelet hänelle ihan arkisia asioita.
Olin muutama vuosi samassa tilanteessa tosin sairaalassa hänen toivomuksestaan. Hän tunsi siellä kaiken tarvittavan avun olevan lähellä. Onneksi sain olla siellä itsekin myös yöt.
Minua jäi harmittamaan, että en vienyt jotain soitinta mukaan, hänelle musiikki oli iso osa elämää. Olisi pitänyt soittaa hänen lempimusiikkiaan loppuaikana.
Mieti mistä hän pitää ja yritä toteuttaa sitten niitä juttuja.
Voimia teille molemmille tähän loppuaikaan.
Ja todellakin se alkuaika hänen pois lähdettyään on rankkaa mutta muista, kyllä se helpottaa pikku hiljaa. Muistoja ei pidäkään unohtaa vaan vaalia niitä kuitenkin eläen eteenpäin.
sillä niin on jumala maailmaa rakastanut että antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
rukoilen että voitte yhdessä kääntyä kaikkivaltiaan JUMALAN puoleen .ja pyytää JEESUSTA tulemaan sydämen herraksi ja näin voitte täällä ajassa saada kaikki syntinne anteeksi .Lukekaa joh.luku 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ei tarvitse koskaan miettiä tuommoisia.
On tässä sinkkuudessa ja yksinolossa hyvätkin puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenikuli kolme vuotta sitten. En ehtinyt sanoa hänelle hyvästejä kun hän kuoli sairaalassa yllättäen. Oli kyllä sairas mutta kukaan ei sanonut että loppu olisi niin lähellä. Olen katkera lääkäreille kun eivät sanoneet minulle mitään että hän oli niin huonona. Olisin ottanut hänet kotiin loppuajaksi jos olisin tiennyt, että hän lähtee kohta. Olisin halunnut pitää hänet omassa sängyssään loppuun asti. Miksi lääkärit eivät kertoneet?
Kun kävin häntä katsomassa edellisenä iltana lähdin ostamaan hänelle uutta rahapussia kun entinen oli rikki.
Senkin ajan olisin ollut hänen kanssaan ainakin siellä sairaalassa. Hänen vuoteensakin oli ahdettu niin pieneen tilaan että tuolia ei juuri saanut viereen kun oli kolme potilasta tungettu pieneen huoneeseen.
Sanokaa lääkärit kuolevien omaisille tilanne jotta he voivat sanoa hyvästit ja kenties ottaa omaisen kotiin loppuajaksi. - Nyt oli elvytyksen tehnyt joku tietämätön henkilö/aloitteleva päivystäjälääkäri joka ei tiennyt hänen osteoporoottisesta heikosta luustostaan vaan hänen vatsastaan löytyi verta runsaasti; varmasti liian voimakkaasta elvytyksestä johtuen. Oliko se edesauttanut kuolemaa? Luopuminen on vaikeaa. Olen pahoillani puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa! En tiedä uskotteko Jumalaan, mutta tämä rukous on lohdutti minua äitini kuoleman aikoihin. En osaa sitä suomeksi enkä tiedä onko sitä koskaan edes suomennettu, mutta toivon teille voimia jaksaa suuren surun keskellä. Toivottovasti et pahastu jos rukoilen puolestanne.
Dios te salve, María,
llena eres de gracia;
el Señor es contigo;
bendita Tú eres
entre todas las mujeres,
y bendito es el fruto
de tu vientre, Jesús.
Santa María, Madre de Dios,
ruega por nosotros, pecadores,
ahora y en la hora de nuestra muerte.
Amén.M29 ja latino
Mitä tavallinen suomalainen saisi irti espanjankielisestä Santa Maria-rukouksesta? Useimmat suomalaiset ovat sitä paitsi luterilaisia eivätkä palvo pyhimyksiä.
Minun mies kuoli yllättäen viime joulukuussa, viimeset sanat siltä mulle oli että "heippa rakas, nähdään kohta" , eikä ikinä nähty enää. Tai näin mä ruumiin. Voimia aivan tajuttomasti tähän hetkeen ja tulevaisuuteen! Älä jää surusi kanssa yksin ja muista että kaikenlaiset tuntemukset ovat sallittuja.
Kerro miehellesi kaikki mitä mieleesi juolahtaa että haluat vielä kertoa.
Vielä kerran voimia!
Alue: Aihe vapaa
En osaa vastata kysymykseesi ja onko edes oikeata tapaa. Ehkä lähelläoleminen on parasta. Mutta voimia ja halaus. <3