Lue keskustelun säännöt.
Mies kuolemassa
15.02.2017 |
Minun mieheni on kuolemassa syöpään. Taisteli vuoden. Nyt makaa sängyssä, peittelin ja kerroin miksi rakastan. Puhuin meidän suhteen alkuajoista, hymyili. :) Miten jättää hyvästit? Ikinä en tiedä, koska on viimeinen kerta kun puhun elämäni rakkaudelle.
Kommentit (57)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta riittää että kertoo rakastavansa.. Sitä luulee että osaa valmistautua rakkaansa kuolemaan, mutta sitten kun se iskee, niin on se silti shokki. Onko hän saattohoidossa vai haluaako hän kuolla kotona?
Kotona kuolema oli hänen toive. Minä niin rakastan. Yritän nyt olla vahva. Hajoan sitten kun mies kuolee. En tiedä kuinka monta päivää. Itken vessassa, kun on niin vaikea hyväksyä. Mä niin rakastan.
En haluaisi kuulostaa kylmältä mutta voihan ajatella että hän pääsee parempaan paikkaan.
Minulta kuoli vaimo vajaa vuosi sitten yllättävään aivoverenvuotoon. Muuta hyvästiä ei ehtinyt jättää kuin että "Minä rakastan sinua" ambulanssia odotellessa. Kun lanssi ehti pihaan oli vaimo jo tajuton eikä koskaan herännyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikista lohduttavista viesteistä. :) tämä on vaikeaa. En uskonut että meille kävis näin. En halua päästää irti!
Elämän peruskäsitteet – 'kiitos', 'anteeksi', 'saat anteeksi', 'rakastan', 'uskon', 'luotan', 'toivon' – sisältävät varmaan kaiken olennaisen jäähyväiskeskusteluun.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tehnyt tähän mennessä varmasti oikein. Kerrot että rakastat, muistelette yhteistä aikaa, olette kiitollisia yhteisestä ajasta. Viettäkää ikimuistoiset viimeiset ajat, olkaa lähekkäin.
Tunteet saavat näkyä äläkä vaadi itseltäsi mitään liikaa tässä tilanteessa. Suremisen aika koittaa myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VVierailija kirjoitti:
Toivon, että rukoilisitte, ettei tarvitsisi olla hyvästit. Taivaan isä kuulee kyllä. Jos hänen tahtonsa on, että saatte jatkaa yhteistä matkaa, hän paranee kyllä, kun vain rukoilette.
Sinä olet aivan asiaton ja sinusta on Jeesuksen oppien mukaisen lähimmäisenrakkaus kaukana. Todellako mielestäsi kaikki terminaalivaiheessa olevat potilaat vain paranisivat, jos ihmiset tajuaisivat rukoilla? Mietipä, jos vaikka olisit tilanteessa, jossa esimerkiksi oma lapsesi oli kuolemaisillaan pitkän syöpätaistelun jälkeen, ja joku tulisi sinulle jeesustelemaan, että rukoilemalla tuo sinunkin lapsesi säilyisi hengissä.
Voimia AP:lle! Puolisosi varmasti tietää, että rakastat häntä ja että teillä on ollut yhdessä hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorehko leski kirjoitti:
Minulta kuoli vaimo vajaa vuosi sitten yllättävään aivoverenvuotoon. Muuta hyvästiä ei ehtinyt jättää kuin että "Minä rakastan sinua" ambulanssia odotellessa. Kun lanssi ehti pihaan oli vaimo jo tajuton eikä koskaan herännyt...
Ikävä kuulla menetyksestäsi, otan osaa suruusi :(
Tuossahan te jätätte hiljaisia hyvästejä koko ajan. On mahdollista, että vaikka sanoisit ihan kaiken, silti olisi myöhemmin olo, että olisit halunnut sanoa vielä muutakin.
Yleensä se varsinainen kuolema kestää 0,5-2 vrk, silloin toki hän on suurimman osan ajasta ellei koko ajan "poissa", mutta sinä saat prosessoitua asiaa siinä sängyn vieressä valvoessasi.
Paljon voimia tulevaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä itsestäsi huolta myös, ota itsellesikin aikaa, käy vaikka kävelyllä, osta jotain hyvää. Oma mieheni sairasti sydämestä, kuoli sitten täysin yllättäen. Lääkärissä oli samana päivänä käynyt eikä lääkärikään osannut yhtään odottaa noin noipeaa lähtöä. Jäi rakastamiset sanomatta. Harmitti pitkään, mutta eipä sille eää mitään voi. Jälkikäteen kun pikkasen toivuin tajusin miten kovilla olin itsekin ollut miehen rinnalla. Näin pitkään painajaisia, joissa pelkäsin, että hän kuolee, Sitten herätessä tajusin ettei sitä nyt enää ainakaan tarvitse pelätä. Voimia sinulle.
Miten sinä voit sanoa noin? Olet täydellinen?
xxxx kirjoitti:
Kun ihminen kuolee, niin tärkeää on, että on asiat jumalan kanssa kunnossa. Kun asiat ovat tältä osin kunnossa, niin henkilö siirtyy parempaan paikkaan, jos ei ole kunnossa, niin kuolema on kauhistuttava.
Luuletko, että sinun mielipiteistäsi on jotain lohtua AP:lle? Et se ole sinä, joka päättää miten muut kokevat kuoleman, joten tuollainen pirujen maalaaminen seinälle ja sinun oman uskonkäsityksesi esiin tuominen pönkittää tässä nyt vain omaa egoasi.
Moni on huolissaan jälkeenjäävistä ja yrittää rimpuilla kiinni elämässä. Kerro, että kyllä sinä selviät tai te selviätte ja anna lupa lähteä, kun se hetki koittaa. Ja päästä irti, vaikka hän sinun suurin rakkautesi onkin.
Koko ajan näitä syöpäjuttuja. On minultakin kuollut sukulainen syöpään vuoooosia sitten. Täällä joka päivä jollain on milloin mikäkin syöpä ja blaablaa.
Vierailija kirjoitti:
Moni on huolissaan jälkeenjäävistä ja yrittää rimpuilla kiinni elämässä. Kerro, että kyllä sinä selviät tai te selviätte ja anna lupa lähteä, kun se hetki koittaa. Ja päästä irti, vaikka hän sinun suurin rakkautesi onkin.
Tuo on muuten jännä homma, puhuttiin kerran erään henkilön kanssa siitä, miten molemmat kuolinvuoteen vieressä olivat sanoneet kuolevalle ihan vaistomaisesti, että hän voi mennä, me pärjäämme täällä, vaikka oikeasti todellakaan ei haluaisi päästää sitä ihmistä menemään. Toisaalta siinä hetkessä tajuaa, että paluuta ei enää ole ja sitä haluaa toisen pääsevän mahdollisimman kevyesti kärsimyksestään.
En valitettavasti osaa vastata kysymykseesi. Mutta halusin toivottaa voimia sinne. Lähetin virtuaalihalauksen sinulle.