Lue keskustelun säännöt.
Lapseni oli ainoa, joka ei saanut yhtään ystävänpäiväviestiä koulussa
14.02.2017 |
Koululla oli jaettu ystävänpäiväviestejä kavereilta luokassa. Lapseni ei saanut yhtään ainoaa viestiä. Mietin, mikä lapsessani on vikana. Kavereita käy meillä ja lapsi käy kavereilla. Lapsi itki sydäntäsärkevästi kotona ja sanoi, että tätä päivää hän ei unohda koskaan. Oli luokassa ainoa, kuka ei saanut yhtään ystävänpäivämuistamista. Muut olivat saaneet vähintään yhden.
Kommentit (120)
Meillä tytön luokassa kaikki kirjoittivat toisistaan jonkin kivan/positiivisen jutun tyyliin: "Olet kiva kaveri, koska olet niin iloinen." Näistä opettaja kokosi jokaiselle sitten ystävänpäiväkortin. Lapsesta tuntuu varmasti ihan kamalan kurjalta jäädä ilman ystävänpäivätervehdystä, ajattelematonta opettajalta tuollainen! 😕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että hyljeksityistä lapsista tulee tulevaisuuden voittajia. Mitä siitäkin tulisi jos elämä olisi pelkkää onnistumista ja auringonpaistetta päivästä toiseen.
Peruskoulu on kyllä kumma paikka. Miksi ei vaan keskitytä oppimiseen, voisi viihtyvyyskin kasvaa aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ne "kaverit" ovat, jotka käyvät meillä...? Miksi hekin pettivät tässä tilanteessa. Kyseessä siis 9v lapsi.
Ap
Ehkä juuri he eivät tehneet kellekään kortteja? Älä tee asiasta nyt isompaa numeroa kuin se on. Se ettei saa korttia EI tarkoita, ettei lapsesta pidettäisi ja kerro tämä lapsellesi myös! Meillä ei tyttö koskaan tee itse kortteja kellekään, eikä niitä myöskään itse silloin odota. Toisinaan on saanut kortteja, mutta kun ne korttien tekijät eivät ole saaneet takaisin,niin eipä niitä ole tainneet sen jälkeen antaakaan..
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulu on kyllä kumma paikka. Miksi ei vaan keskitytä oppimiseen, voisi viihtyvyyskin kasvaa aika paljon.
Kyllä näin on.
Vakisin yritetään olla ystävää ja tanssia ripaskaa yhdessä ja tanhuta ja kaikkea "tekokivaa" että kun on niin kivaa ja hauskaa ja maailman kivoin maa ja kaikkea.
Seuraavana päivänä sitten taas samat norsunvi*ut vastassa tympeinä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ne "kaverit" ovat, jotka käyvät meillä...? Miksi hekin pettivät tässä tilanteessa. Kyseessä siis 9v lapsi.
Ap
Ikävä juttu, mutta tuo voi olla ihan sattumaakin. Viime vuonna omani askarteli kortit ja kiinnitteli niihin karkit kaikille luokan tytöille ja parille pojalle. Kukaan muu ei tuonut mitään. Joten ne pojat, joille lapsi ei ollut korttia tehnyt oli pahoillaan. Omanikin ei tietty saanut mitään, eihän hän itselleenkään korttia tehnyt. Vei sitten puuttuville pojille seuraavana päivänä kortit. Askarteli kortit mummolassa ja mummo oli hankkinut karkkit kaikille tytöille ja paketissa oli pari extraa, siksi teki joillekkin pojillekkin.
Tänä vuonna en itse jaksanut organisoida korttien tekoa, kun muistelin että viime vuonna luokassa niitä ei vaihdettu. No lapsi alkoi eilen puhumaan, että haluaisi tehdä kortteja, mutta harrastusten takia ei kuitenkaan kerennyt. Oli saanut jokusen kortin luokalaisiltaan, mutta ei todellakaan kaikilta hyviltä kavereiltaan. Itse ei antanut yhtään.
Tuon ikäiset aloittavat innoissaan korttien tekemisen ja sitten äiti kutsuu syömään ja homma unohtuu. Jos kavereita muuten riittää, niin tuskin lastasi on tarkoituksellisesti jätetty ilman kortteja.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ne "kaverit" ovat, jotka käyvät meillä...? Miksi hekin pettivät tässä tilanteessa. Kyseessä siis 9v lapsi.
Ap
Oman lapsen luokalla ainakin osa oli väsännyt jokusen kortin ja toiset ei mitään. Kyse ei todellakaan ole mistään "pettämisestä". Tuon ikäisistä monet ovat vielä vähän höppänöitä ja saattavat vaikka keretä tehdä vain yhden tai kaksi korttia vaikka tarkoituksena olisi tehdä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tyhmää touhua - samoin ne typerät synttärit kun kaikki pitää kutsua...se kiusaajakin (mutta onneksi ei tullut)
Auts, miten sydäntä särkevää. Hyvä, että lapsella on kuitenkin kavereita.
Opettajan olisi tullut hoitaa tuo tahdikkaammin, että jokainen olisi saanut kortin.
Voisiko opettajalle laittaa viestiä, ettei toimi vastaisuudessa loppuun asti ajattelemattomasti. Ottaisi opikseen.
Tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi aikanaan samoin alakoulussa. Olin ujo enkä kuulunut "sisäpiiriin" joten kukaan ei muistanut minua. Tein muille luokkalaisille kortit, mutten saanut itse yhtäkään. Vieressäni istuva ystäväni sai ison kasan, muttei tehnyt korttia minulle. Yritin teeskennellä onnellista. Lopulta sain opettajalta säälistä kortin. Ihan hölmöä miten voi vielä aikuisenakin tuntua niin pahalta :(
Vierailija kirjoitti:
Luuseri.
siinä yks aito luuseri piilee tietokoneen takana. Kuinka säälittävää tulla kirjoittaa lapsesta noin!!! tommosseet ihmiset haluisin nähdä livenä!!! ai ai
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko luokalla jokin käytäntö, että jokainen tekee tietyn määrän ystävänpäiväkortteja? Sinuna ap en tippaakaan huolestuisi tilanteesta, jos porukkaa kerran käy teillä ja lapsi on muuten sosiaalinen. Ehkä monet hänen kavereistaan kokee omaavansa useita ystäviä, mutta jaksaa vääntää kortit vain parille.
Ikävämpää olisi, jos lapsesi sanoisi että on tullut kiusatuksi koulussa tms. Tuo kortti nyt vaan on symbolinen juttu. Eikä varsinkaan mikään suomalaisen kulttuurin kulmakivi ainakaan siinä suhteessa, että kuka pitää kenestäkin. Ehkä lapsesi voi ymmärtää asian tässä valossa.
Ikävää. Itsekään en kovin suosittu ollut, ainoa "kaveri" oli sellanen joka kiusasi aina välillä (1-3lk. alakoulussa) mutta siedin sen koska olin varma että muuten olisin yksin. En arvostanut itseäni lapsena yhtään, häpesin itseäni koko ajan ja vältin siksi tekemästä itsestäni numeroa. Ei sellainen tyyppi tietenkään kavereita saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia sitten itselleni kävi samoin enkä vieläkään tahdo viettää koko ystävänpäivää. Itken vieläkin asiaa joskus, koska päivään liittyi muutakin ikävää. Yksi lapsuuteni surullisimmista päivistä. Pysy lapsesi tukena ja yritä auttaa ystävyyssuhteiden säilyttämisessä/uusien löytämisessä. Itselläni ei tuon jälkeen ole sellaisia ollut, mutta yksikin ystävä olisi oloani varmasti helpottanut todella paljon. Samoin kuin mahdollisuus puhua jollekin aikuiselle kaiken häpeilyn ja salaisuutena pitämisen sijaan.
IISAKSONNI kirjoitti:
Ap on sama jonka lapsi ei saanut joulukorttia, isäinpäiväkorttia tai pääsiäislomaa, jaxuhali! Ja puspus, elämä on kovaa, koita nyt pärjäillä.
-IIISAK SONNI
Sä olit teidän korttelissa ainoa lapsi, joka joutui mutsinsa takia kulkemaan viikot samoissa kalsareissa. Et osannut käsitellä asiaa, ja kun muut aikuistuivat, sinä vain haistelit kakkatahroja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö tuli iloisesti kotiin, mukanaan kasa ystävänpäiväkortteja, mutta hän onkin fiksu ja hyvä oppilas, joten hänestä pidetään.
Eikä ole, hän on kiusaaja kuten äitinsäkin ja häntä pelätään. Muut ovat kiusaajan edessä mielin kielin jotta eivät vaan itse joutuisi kiusaajan hampaisiin.
Käyttäjä4309 kirjoitti:
Ikävää. Itsekään en kovin suosittu ollut, ainoa "kaveri" oli sellanen joka kiusasi aina välillä (1-3lk. alakoulussa) mutta siedin sen koska olin varma että muuten olisin yksin. En arvostanut itseäni lapsena yhtään, häpesin itseäni koko ajan ja vältin siksi tekemästä itsestäni numeroa. Ei sellainen tyyppi tietenkään kavereita saa.
Tiesithän, että profiilissa kohtaan "allekirjoitus" ei ole tarkoitus "allekirjoittaa" omaa nimeään?
Minä suhtautuisin aina hieman varauksella, kun lapsi sanoo, että "kaikki muut saivat/saavat..." Ne "kaikki muut" ovat yleensä lapsen kavereita ja hänen jollain tapaa ihailemiaan luokkalaisia, joiden joukkoon lapsi haluaisi kuulua.
Vierailija kirjoitti:
Muistan myös kun koulussa piti laittaa kaulaan roikkumaan pahvisydän ja sitten kun joku halasi, hän kirjoitti siihen nimensä. Juu u, joka vuosi oli meikän sydän tyhjä =(
Voi kamala, aloin itkeä kun luin tämän :(
No ei näytä ainakaan sinusta ottaneen mallia..?!