Lue keskustelun säännöt.
Lapseni oli ainoa, joka ei saanut yhtään ystävänpäiväviestiä koulussa
14.02.2017 |
Koululla oli jaettu ystävänpäiväviestejä kavereilta luokassa. Lapseni ei saanut yhtään ainoaa viestiä. Mietin, mikä lapsessani on vikana. Kavereita käy meillä ja lapsi käy kavereilla. Lapsi itki sydäntäsärkevästi kotona ja sanoi, että tätä päivää hän ei unohda koskaan. Oli luokassa ainoa, kuka ei saanut yhtään ystävänpäivämuistamista. Muut olivat saaneet vähintään yhden.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan myös kun koulussa piti laittaa kaulaan roikkumaan pahvisydän ja sitten kun joku halasi, hän kirjoitti siihen nimensä. Juu u, joka vuosi oli meikän sydän tyhjä =(
Ihan kamalia juttuja. Meillä kansakoulun ekalla luokalla (1960-luvulla) jokaisen piti piirtää paperille iso sydän, joka väritettiin valkoiseksi. Sitten ne ripustettiin oppilaan nimellä varustettuna luokan seinälle koko lukukaudeksi. Jos oli jäänyt kirja kotiin, oli unohtanut tehdä jonkun tehtävän, tapellut välitunnilla, myöhästynyt tai muuten töpeksinyt, oppilaan piti mennä piirtämään musta tahra omaan sydämeensä. (Vaikka olimme vielä pieniä, ei voinut olla huomaamatta, että ns. parempien perheiden lasten mokia katsottiin enemmän läpi sormien ja vähäosaisemmista perheistä olevat joutuivat helpommin tahroja piirtelemään.)
Lukukauden lopussa opettaja sitten suureen ääneen kuulutti, kenellä oli minkäkin verran mustia tahroja sydämessä ja kenen takia Jeesus ja enkelit taivaassa joutuvat itkemään eniten (opettaja ei ollut edes mitenkään uskonnollinen mutta arveli kaiketi, että tuo lisää oppilaiden tuskaa tehokkaimmin). Luulin, ettei tämmöistä terroria enää missään joudu oppilaat kestämään, mutta nämä ystävänpäiväjutut kuulostavat aivan yhtä hirveiltä.
Kamalaa. Mun pojalla 80-uvulla ekalla luokalla miinuslista, aina kun unohti jotain sai miikan. Hän oli varsinainen hutilus ja miinuksia tuli. Kerran sanoin opettajalle, että miksi opettaja puuttuu listasta?
Hän laittoi oman rivin ja kas kumaa, muutaman viikon päästä listan pitäminen loptettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ala-asteella (90-luku) tehtiin niin, että ope oli laittanut jokaisen oppilaan nimen hattuun ja sieltä sitten jokainen otti yhden ja teki kyseiselle oppilaalle kortin. Muuten olisin itsekkin jäänyt ilman. Muistan kuinka hyvä mieli tuosta saamastani kortista tuli vaikkei se ollutkaan "vapaaehtoisesti" tehty.
Ap täällä...
Lapsen koulussa arvottiin myös, ketkä tekevät kortin arvotulle luokkakaverille. Tämä ei ollut kuitenkaan tehnyt lapselleni.
Tänään koulussa on halauspassipäivä. Pelottaa ihan, jos tulee tuhjän passin kanssa kotiin.
Lapsi ei kuulu luokan "suosittujen" joukkoon, on kyllä ystäviä, jotka eivät kuulu luokan 'eliittiin'. Kyseessä 3. luokka.
Eilinen ilta meni lapselta surullisesti. Sanoi nukkumaan mennessä vielä, että itketti, mutta ei koululla itkenyt, koska ei halunnut näyttää itkuaan niille, jotka eivät korttia olleet laittaneet.
Niin surettaa, että tekisi mieli mennä koululle antamaan palaute opelle. Eikö hän olisi voinut tarkistaa ennakkoon, onko kaikille varmasti kortit.
Pelottaa nähdä, mitä halipassin kanssa tänään käy.
Tällainen toiminta koulussa lisää alfalasten itsetuntoa ja hiljaisempia musertaa entisestään. Koululaitos on kamala.
frenchifier kirjoitti:
Minulle kävi aikanaan samoin alakoulussa. Olin ujo enkä kuulunut "sisäpiiriin" joten kukaan ei muistanut minua. Tein muille luokkalaisille kortit, mutten saanut itse yhtäkään. Vieressäni istuva ystäväni sai ison kasan, muttei tehnyt korttia minulle. Yritin teeskennellä onnellista. Lopulta sain opettajalta säälistä kortin. Ihan hölmöä miten voi vielä aikuisenakin tuntua niin pahalta :(
Kyllä jotkut jutut vaan jää mieleen. Tämä nyt ei liity kaverihin, mutta yksi harmittava muisto on minulle jäänyt ala-asteelta. Teimme neljännellä luokalla luokkalehteä. Meidän ihana opettajamme oli vaihtamassa työpaikkaa ja kirjoitti kaikille oman henkilökohtaisen viestinsä lehteen kaikkien luettavaksi. Siis tyyliin "Anne, olet aina niin iloinen ja hymyileväinen", tms. positiivista. Ja tosiaan, kaikille muille oli kirjoitettu jotain luonteeseen tms. liittyvää mukavaa, minulle vain "hyvää jatkoa sinulle Tiina". Muistan, kun luin niitä uudelleen ja uudelleen ja yritin katsoa josko edes jollekin muulle olisi kirjoitettu yhtä tylsä, persoonaton viesti, mutta ei, ainoastaan minulle. Olin ujo ja hiljainen, ihan kiltti, keskitason oppilas, mutta ilmeisesti varsin mitäänsanomaton. :/ Sellainen olo on vieläkin välillä, ihan vain tuon typerän opettajan viestin takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekisin kantelun opettajasta heti! Ei kukaan opettaja voi olla noin vajaaälyinen että pistää lapset tuollaiseen tilanteeseeen, jossa osoitetaan suositota toisille, ja toisile ei julkisesti! Muistan kun joskus oli tää hymypastas äänestys ja se tehtiin julkisesti, niin eihän tuossa ollut mitään järkeä, Nykyään psykologista tajua pitää olla opetajalla, ei tuo ope kelpaa työhön.
Tyhjä halipassi koko päivän lapsen kaulassa on pahempi, kuin juutalaisten tähtimerkki käsivarressa aikoinaan Saksassa, se jaettiin kaikille tasapuolisesti, eikä merkitty kuka on suosituin.
Koulujärjestelmä on natsisaksaa pahempi eriarvoisuuden korostuslaitos. Kousaajina opettajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sama tyyli tuleee jatkumaan koko loppuelämän. Meillä oli vasta lukion luokkakokous. Tai nimi oli oikeasti suositttujen kokous. Ne joita ei haluttu, ei kutsuttu. Tän suosiokokouksen järjesti pari naista. Ovelasti oli jätetty kutsumatta just ne "näkymättömät" tyypit.Eli ne joita oikeesti ei haluttu paikalle. Nää "unohdetut" oli kyllä facebookissa helposti löydettävissä julkisilla profiileille, mutta kas kas, ei vaan löydetty millään. Hahha. No ei paljoa harmittanut kun tajusin että nää elää vielä edelleen sitä lukioelämäänsä, eli sama pikkupiiri on jotain, ja jos et kuulu siihen, meitä ei kiinnosta. Itse enemmän hegailen yliopistokaveritteni kanssa.
mitä opettajat edellä , sitä lapset perässä. Näin se muuten on, opettajat on aina olleet ne ekat kiusaajat ja syrjijät, ja se ilmenee niin monella eri tavalla. lapset oppii sen ja kopioi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten on opettajien ja lastentarhanopettajien koulutus mennyt aivan pieleen? Ruokitaan tällaista yksinäisyyttä niin koulussa kuin tarhassakin. Nyt palautetta sinne keskusvirastoon kunnan opetuspäällikölle
ja päivähoidosta vastaaville niin että ko hoitajat/opettajat joutuvat jatkokoulutukseen tästä. Jotain psykologista silmää pitää touhuissa olla, että ei luoda niitä koko iän kestäviä ikäviä painavia muistoja. Kun yksinäisiä lapsia pitäisi päinvastoin tukea ja olla siihen pelisilmää, niin eikun vahvistetaan tätä syrjimistä!
Vierailija kirjoitti:
Muistan myös kun koulussa piti laittaa kaulaan roikkumaan pahvisydän ja sitten kun joku halasi, hän kirjoitti siihen nimensä. Juu u, joka vuosi oli meikän sydän tyhjä =(
Sama! Olimmeko samassa koulussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsessa tarvitse mitään vikaa toisten lapsien mielestä olla. Hän voi vaan olla sellainen helposti unohdettavaa tyyppiä. Ja nyt sattunut että jäänyt mielestä muilta. Pojathan noita ei nyt edes lähettele eli varmaan tyttö kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhjä halipassi koko päivän lapsen kaulassa on pahempi, kuin juutalaisten tähtimerkki käsivarressa aikoinaan Saksassa, se jaettiin kaikille tasapuolisesti, eikä merkitty kuka on suosituin.
Koulujärjestelmä on natsisaksaa pahempi eriarvoisuuden korostuslaitos. Kousaajina opettajat.
Tuo halipassi on kyllä kamala keksintö. Muistan kun yläasteella 2000-luvun alussa meidänkin piti tehdä sydämet ja laittaa kaulaan roikkumaan. Sitten halailtiin ja laiteltiin nimiä. Kuinka siinä sitten kävikään...? Suosituilla oli läjäpäin nimiä, koko sydän miltei pursusi ja minulla ja kaltaisillani epäsuosituilla ehkä yksi. Pahinta oli kun oli "kotiluokkatunti" (tai miksikä sitä kutsuttiinkaan, en muista), ja siellä kotiopettaja käski kaikki kiertelemään luokassa ja vaihtamaan haleja. Piti kirjoitella kaikkea kivaa toisten selkään kiinnitettyihin lappuihin. Olin naiivi ja innoissani kierroksen jälkeen käänsin lapun: ei mitään :(
Sama paska itseasiassa toistui kerran lukiossa, oli taas ryhmänohjaustuokio ja luokassa laitettiin laput kiertämään: henkilön nimi, ja muiden piti kirjoittaa siihen aina yksi hyvä juttu, ominaisuus tai vastaava tästä tyypistä. Vatsassa ihan kouraisi ja nousi pala kurkkuun, kun näin miten minun nimilappuani viskottiin pitkin luokkaa kädestä toiseen, kuin siitä tarttuisi rutto. Joo'o, kirjoitin itse säälistä omaan lappuuni sen yhden hyvän jutun :(
N26
Täällä kans yks ikänsä yksin ja ilman jäänyt. Sain tänä vuonna ekan kortin vuosiin ja tuli tosi hyvä mieli.
Ap jos haluat/voit niin laita tähän sähköpostisi niin voisin olla yhteydessä ja lähettäisin mielelläni lapsellesi kortin, tiedän mitä on olla yksinäinen koulussa. Tai jos sinulla näkyy siinä nimi, niin voin minäkin tähän laittaa. Haluaisin vain auttaa :)
Voi voi, kun Valentinuksen päivä on RAKASTAVAISTEN JUHLA: Ei kai nyt pikkulasten sitä kuulukkaan viettää.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä...
Lapsen koulussa arvottiin myös, ketkä tekevät kortin arvotulle luokkakaverille. Tämä ei ollut kuitenkaan tehnyt lapselleni.
Tänään koulussa on halauspassipäivä. Pelottaa ihan, jos tulee tuhjän passin kanssa kotiin.
Lapsi ei kuulu luokan "suosittujen" joukkoon, on kyllä ystäviä, jotka eivät kuulu luokan 'eliittiin'. Kyseessä 3. luokka.
Eilinen ilta meni lapselta surullisesti. Sanoi nukkumaan mennessä vielä, että itketti, mutta ei koululla itkenyt, koska ei halunnut näyttää itkuaan niille, jotka eivät korttia olleet laittaneet.
Niin surettaa, että tekisi mieli mennä koululle antamaan palaute opelle. Eikö hän olisi voinut tarkistaa ennakkoon, onko kaikille varmasti kortit.
Pelottaa nähdä, mitä halipassin kanssa tänään käy.
Tällainen toiminta koulussa lisää alfalasten itsetuntoa ja hiljaisempia musertaa entisestään. Koululaitos on kamala.
Mitä jos tuo kyseinen luokkakaveri, kenen piti tehdä lapsellesi kortti oli vaikka sairaana? Meillä oli kolmasluokkalaisella sama juttu, tosin piti tehdä kortit kahdelle arvotulle luokkakaverille eikä niitä ole vielä jaettu. Katsotaan miten meidän lapsen kohdalla käy, tuleeko kortteja vai ei. Jos ei tule, niin todellakin aion antaa opettajalle palautetta, kyllä tuollainen kuuluisi tarkistaa, että kukaan ei jää ilman. Tehköön opettaja sitten vaikka itse kortin.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsessa tarvitse mitään vikaa toisten lapsien mielestä olla. Hän voi vaan olla sellainen helposti unohdettavaa tyyppiä. Ja nyt sattunut että jäänyt mielestä muilta. Pojathan noita ei nyt edes lähettele eli varmaan tyttö kyseessä.
Todellakaan lapsessa ei varmasti ole mitään vikaa, hän ei varmasti ole van sellainen päällepäsmäri vaan on hiljaisempi tyyppi. Ja sattumaakin voi olla. Nyt on sinulla tuhannen taalan paikka kohentaa lapsen itsetuntoa kehumalla häntä miten kiva hän on ja miten paljon häntä rakastat ja että vielä tulee päivä jolloin hän on varmasti jonkun paras ystävä. Että siihen asti on vain nyt sitten kestettävä ja kyllä tilanne pian paranee. Sinun on vahvistettava hänen itsetuntoaan.
Ihan turhaa nämä ystävänpäivät sun muut >_<