Lue keskustelun säännöt.
Lapseni oli ainoa, joka ei saanut yhtään ystävänpäiväviestiä koulussa
14.02.2017 |
Koululla oli jaettu ystävänpäiväviestejä kavereilta luokassa. Lapseni ei saanut yhtään ainoaa viestiä. Mietin, mikä lapsessani on vikana. Kavereita käy meillä ja lapsi käy kavereilla. Lapsi itki sydäntäsärkevästi kotona ja sanoi, että tätä päivää hän ei unohda koskaan. Oli luokassa ainoa, kuka ei saanut yhtään ystävänpäivämuistamista. Muut olivat saaneet vähintään yhden.
Kommentit (120)
Ensinnäkin todella ikävää ap:n lapsen kannalta.
Mutta sitten heti särähti korvaan tuo opettajan syyllistäminen: millä lailla tämä liittyy opettajaan? Vai olivatko tehneet kortit koulussa? Sitten on toki eri asia ja jokaiselle voisi vaikka arpoa luokkakaverin, jolle kortin tekee.
Itse opettajana tiedän, että lapset, varsinkin tytöt, askartelevat kortteja ja lahjoja kotona ja tuovat niitä kouluun jaettavaksi ystävänpäivänä. Siinä on aika vaikeaa enää puuttua ja määräillä kenelle lasten tulisi omilla rahoillaan askartelemiaan / hankkimiaan lahjoja jakaa. Sama synttärikutsujen kanssa: olen kieltänyt jakamasta niitä koulussa, jotta ei tulisi tilanteita, joissa joku pahoittaa mielensä kun jää kutsumatta, mutta aina vain lapset jakavat ja usein vielä varmasti oikein huomiota herättävästi, eikä opettaja ehdi välttämättä puuttua asiaan ajoissa. Sitten on jo ehtinyt vahinko tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö opettajat saavat tehdä noita tempauksia joissa kiusatut ja sisäpiirin ulkopuoliset saavat varmasti tuntea olonsa inhottavaksi? Eli siis nämä viestinlähetykset ja muut. Joko kiusattu ei saa yhtäkään tervehdystä tai sitten tulee jotain "Ruma läski"-viestejä koska hihhih hauskaa. Sama kuin ne "muodostakaa omin päin ryhmät"-jutut joissa sitten vähintään se yksi luokan kiusattu joutuu sanomaan opettajalle että "mulla ei oo ryhmää". Voisiko joku opettaja kertoa miksi näitä harrastetaan? Opettajan sadistisen mielihyvän saamiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö tuli iloisesti kotiin, mukanaan kasa ystävänpäiväkortteja, mutta hän onkin fiksu ja hyvä oppilas, joten hänestä pidetään.
Siinä tapauksessa ei ainakaan äitiinsä tullut kirjoituksen perusteella josku omppu putoaa onneksi kauas puusta!
Mutta ihana että kertoi sulle asiasta ja pahasta mielestään. Itse en ole koskaan osannut tuollaista purkaa, en edes lapsena äidille. Aina padonnut kaiken.
Ei saatana :D En minäkään kaikkea aina saanut (enkä saa vieläkään) muttei olisi tullut mieleenkään alkaa parkumaan tuollaisesta. Olin itseasiassa melko ruma tyttö pienenä mutta minkäs sille mahtoi. Pojat ja tytötkin kiusasi mutta äiti sanoi aina että sitten kun joku oikeasti rakastaa mua niin hänen mielestään olen aina kaunis, ja niin siinä kävikin <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujoja ja hiljaisia ei muisteta. Jos lapsesi ei kuulu sisäpiiriin tai häntä kiusataan. Suosituimmat ja äänekkäimmät huomioi vaan toisia samankaltaisia eikä vahingossakaan halua heikompia ja hiljaisia kaverikseen.
Pitäis olla ystävänpäiväks myös joku secret santa meinki. Kaikkien nimet hattuun ja arvotaan kaikille joku, jolle laitetaan ainakin kortti. Sen voi vaikka allekirjoittaa "ystävä"-nimellä. Kaikki sais ainakin yhden kortin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta ihana että kertoi sulle asiasta ja pahasta mielestään. Itse en ole koskaan osannut tuollaista purkaa, en edes lapsena äidille. Aina padonnut kaiken.
Sama. Itsekään en lapsena halunnut huolestuttaa ja kuormittaa vanhempiani kertomalla syrjäytymisestä ja ajattelin silloin mitä se olisi auttanut edes. Itsehän se täytyy puolensa pitää mitään. En pystynyt turvautumaan vanhempiini siinä asiassa. Ajattelin, että ulkopuoliset ei voi tehdä asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin tuli paljon muistamisia pojalle. Yksi vielä erikseen kotiovelle :-).
Miksi kirjoittaa tänne tämä kommentti? Aloittajan lapsi on todella surullinen kun ei ollut saanut yhtään korttia. Todella harmillista Lapsen puolesta.
On sydäntä raastavaa nähdä kun oma lapsi on surun murtama..
Toivottavasti ap lapsellasi on parempi päivä tänään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin ala-asteella, meillä oli luokassa postilaatikko, johon sai käydä laittamassa kavereille kortteja ja kirjeitä. Aina välillä postit jaettiin, ja minä en koskaan saanut yhtäkään kirjettä. Kyllä sen vieläkin muistaa. Mutta tässä ap:n tapauksessa todellakin hölmöä käytöstä opettajalta. Kyllä pitäisi varmistaa, että kaikki saavat viestin tai sitten olla kokonaan järjestämättä tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haista iso pas..a!
Ups tarkennus ja tämä viesti oli tarkoitettu kaikille näille kommentoijille jotka lapsia haukkuvat. Ei sinulle aloittaja! Olet lapsinesi ihana! Mitä luusereita nämä kiusaajat. Ja kehuskelee omien lastensa saamilla korteilla. Tarviiko isompaa kuvaa piirtää teistä, kuin se ruskea massa pöntössä, josta jokainen haluaa eroon.
Vierailija kirjoitti:
Muistan myös kun koulussa piti laittaa kaulaan roikkumaan pahvisydän ja sitten kun joku halasi, hän kirjoitti siihen nimensä. Juu u, joka vuosi oli meikän sydän tyhjä =(
Ihan kamalia juttuja. Meillä kansakoulun ekalla luokalla (1960-luvulla) jokaisen piti piirtää paperille iso sydän, joka väritettiin valkoiseksi. Sitten ne ripustettiin oppilaan nimellä varustettuna luokan seinälle koko lukukaudeksi. Jos oli jäänyt kirja kotiin, oli unohtanut tehdä jonkun tehtävän, tapellut välitunnilla, myöhästynyt tai muuten töpeksinyt, oppilaan piti mennä piirtämään musta tahra omaan sydämeensä. (Vaikka olimme vielä pieniä, ei voinut olla huomaamatta, että ns. parempien perheiden lasten mokia katsottiin enemmän läpi sormien ja vähäosaisemmista perheistä olevat joutuivat helpommin tahroja piirtelemään.)
Lukukauden lopussa opettaja sitten suureen ääneen kuulutti, kenellä oli minkäkin verran mustia tahroja sydämessä ja kenen takia Jeesus ja enkelit taivaassa joutuvat itkemään eniten (opettaja ei ollut edes mitenkään uskonnollinen mutta arveli kaiketi, että tuo lisää oppilaiden tuskaa tehokkaimmin). Luulin, ettei tämmöistä terroria enää missään joudu oppilaat kestämään, mutta nämä ystävänpäiväjutut kuulostavat aivan yhtä hirveiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö tuli iloisesti kotiin, mukanaan kasa ystävänpäiväkortteja, mutta hän onkin fiksu ja hyvä oppilas, joten hänestä pidetään.
Suulas opettajien perseennuolija, näitä riittää joka paikkaan.
Minkä takia näitä kaupallisia amerikkalaisia juhlia (ystävänpäivä, halloween..) pitää edes kouluissa tai hoitopaikoissa viettää? Eivät kuulu millään tavalla suomalaiseen kulttuuriin.
Muistan kouluajoilta muutaman opettajan (1990-luvulla), jotka tekemällä teettivät "tehtäviä" tai kyselivät viitaten vastattavia kysymyksiä, joista kävi ilmi luokan yksittäiset ulkopuoliset. Aina ihmettelin, että mitä ope hakee tuollaisella toiminnalla? Sopivaa silmätikkua?
Kyllä opettajissakin on kiusaajia. Omasta ikäpolvesta moni entinen koulukiusaaja on nykyisin ala-asteen ope. Luonne ei ole kaikilla muuttunut vaikka ikää ja koulutusta on tullut.
Open tehtävänä olisi huolehtia, että JOKAINEN saa kortin eikä kukaan jäisi ulkopuolelle. Teettäisi vaikka niin, että kaikki tekisivät ystävänpäivän kortit ja ne jaettaisiin sitten summittain yksi kullekin.
Haha!! Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Joku voi joutua silmätikuksi ilman mitään järkevää syytä. Itse olin lapsena aina puolustamassa muita, heikompia, koulun pihalla,jossa käytiin jengillä yhden kimppuun(vaikken edes kunnolla tuntenut kiusattua). Olenkin sanonut omille lapsilleni, että kumpa jokaisella kiusatulla olisi minunlaiseni tyttö koulussa. Jopa pojat älysivät perääntyä "kiusaamisringistä", kun tulin paikalle kovaan ääneen lopettamaan touhun. Olin hyvä liikunnassa ja todella verbaalinen, en kuitenkaan suosituin ja "vain" 8 oppilas. Ehkä kuitenkin se asenne oli ratkaisevin. Tsemppiä kortitta jääneelle ja kaikille kiusatuille yms. Asiat muuttuvat ja yleensä ne kiusaajat ja törkimykset jäävät aika yksin aikuisiällä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Luuseri.
Mulle opetettiin jo lapsena, että joka toistaa haukkuu, on itse.
Mä mietin tätä ihan samaa asiaa eskari-ikäisen kanssa. Lapsille oli ystävät jakaneet sydämiä ystävänpäivän takia. Omalla lapsella oli paljon sydämiä, mutta tosi monilla oli vain yksi. Mielestäni tämä on omiaan luokittelemaan lapsia sen mukaan, kuka on suosittu ja kuka ei. Nämä pitäisi jättää täysin pois päiväkoti ja koulumaailmasta. Jos ystävänpäivää halutaan juhlistaa, niin sitten vaikka niin, että arvotaan henkilö kenelle ystävänpäivätervehdys annetaan. Näin jokainen saa yhden. Jos joku haluaa sitten itse kotona tehdä ystävälleen kortin tms. niin se on asia erikseen.
Miksi täällä tulee tällaisia kommentteja joka ketjuun!? V*ttuilukommentteja jossa ei ole päätä eikä häntää. Halutaan purkaa omaa pahaa oloa?
Harmi lapsesi puolesta, ap, puuttuuko lapseltasi ns paras ystävä vaikka kavereita onkin? Tällöin helposti jää tuollaisten ulkopuolelle. Onpa tyhmä systeemi muutenkin, eriarvoistava.