Asumme köyhinä rikkaiden joukossa. Lasten takia ahdistaa.
Asumme Espoossa ns. hienostoalueella. Saimme asunnon täältä monien sattumien summana 10 vuotta sitten. Olemme kuitenkin todella pienituloisia. Kaikki naapurit sen sijaan ovat erittäin hyvin toimeentulevia/rikkaita.
Lapsemme ovat iältään vähän alle kymmenestä vähän yli kymmeneen. Heillä on täällä kaverit, harrastukset, koulut jne. Nyt etenkin vanhimman kanssa on kuitenkin tullut eteen tilanteita, joissa kavereiden " luokkatietoisuus" tuntuu heränneen. Kaverit puhuvat siitä, että lapsellamme ei ole yhtä paljon ja yhtä hienoja tavaroita, vaatteita jne, emme matkustele ulkomailla, ei ole hienoja autoja eikä isoa trampoliinia (sic!). Epäilen, että iän myötä tämä vain lisääntyy, ja lapset jäävät ehkä syrjään kaveriporukasta senkin vuoksi, etteivät voi lähteä mukaan laskettelureissuille jne. eivätkä joka kerta edes leffaan/ulos syömään jne.
Kannattaisiko myydä asunto ja muuttaa jonnekin muualle, jossa emme erottuisi kaikkein köyhimpinä vaan lapset voisivat elää samanlaista elintasoa kuin muutkin, eivät siis koko ajan erottuisi joukosta " huonompina" ? Asunnosta saisi voittoakin (toisaalta tässä on halpa vastike, joten kuukausittaiset elinkustannukset varmaan nousisivat, jos muuttaisimme, eikä myyntivoitto tietenkään rittäisi loputtomiin). Toisaalta vaikeaa olisi lapsille myös aloittaa alusta uudessa ympäristössä ja vieraassa koulussa.
Periaatteessa on kaunis ajatus, että lastemme pitäisi ymmärtää, että raha ja omaisuus ei ole tärkeää ja että kaveri ei ole kunnon kaveri, jos hylkää sellaisten asioiden perusteella. Näin tietysti yritämme opettaa ja elää. Käytännössä vain on aika raskas taakka murrosikään tulevan kannettavaksi, jos kaverit jättävät yksin sen takia, että on " liian köyhä" , ja saa koko ajan tuntea olevansa muita huonompi.
Kommentit (56)
Rahan tekeminen kun kuitenkin on arvovalinta ja köyhät on valinneet että eivät panosta rahan tekemiseen, niin mikä heitä siinä omassa valinnassaan sit hävettää?
ns. hienolla alueella. Täällä ei ole tuota Espoon ongelmaa. Kaikki haluavat kasvattaa lapsensa kohtuuden ja järjen rajoissa ja esim. synttärikutsut sun muut pysyy aisoissa. Eli mitään ökykulutusta ei harrasteta, vaikka varaa olisi!
Tunnen paljonkin ihmisiä, jotka olisivat halunneet hyväpalkkaisiin töihin, mutta eivät ole päässeet haluamiinsa koulutuksiin eikä rahkeet ole riittäneet rahantahkoamiseen esim. yrittäjänä.
Joitain akateemisia tuttuja mulla, joille se keskivertoa pienempituloisuus - köyhyys on väärä termi - on oma valinta. Ovat halunneet nimenomaan pienellä palkalla tutkijoiksi, vaikka olisivat voineet lähteä yksityiselle sektorille rahakkaisiin hommiin. Nämä ihmiset eivät pienituloisuudestaan purisekaan, koska se heille ON oma valinta.
Me kulutetaan " köyhästi" , koska halutaan. Haluan lapsillemme järkevät arvot.
Vierailija:
Exäni perheessä oli vielä sellainen tilanne, että jos jompikumpi aikuinen lapsi vaikka lainasi 3000 euroa esim tietokone/tulostinpaketin hankintaan, saattoi isä sitten sanoa, että ei sitä tarvitse takaisin maksaa. Toisen tilille sitten yllättäen tupsahti 3000 euroa, kun toinenkin oli sellaisen summan saanut.
Tämä oli todellakin ihan arkipäivää, ja molemmat sisarukset akateemisissa ammateissa.
Vierailija:
ns. hienolla alueella. Täällä ei ole tuota Espoon ongelmaa. Kaikki haluavat kasvattaa lapsensa kohtuuden ja järjen rajoissa ja esim. synttärikutsut sun muut pysyy aisoissa. Eli mitään ökykulutusta ei harrasteta, vaikka varaa olisi!
Tähänkin saatat vielä törmätä jollet ole jo törmännyt. Eli perheenne on ulkopuolella koska ette kuulu samaan golf- purjehdus- tai rotariklubiin kuin muut isät ja äidit asuinalueelta. Eli tapailevat paljon näissä omissa pikkupiireissään ja kasvattavat myös lapsensa niiden jäseniksi yms.
Minusta tuo on selkeämpi ero kuin raha, omakohtaisella kokemuksella.
tapauksessa muuttaisi tuollaisen syyn takia.
se ettet pidä lastesi kavereista ja heidän perheistään? vai se että haluat käyttää rahasi mieluummiin itseesi kuin lapsiisi?
ja kysymys että kuinka köyhiä ap olette? Kuinka paljon teillä jää euroja elämiseen kuussa?
Pointtihan on se, että niillä muilla ei todellakaan ole tarvetta edes laskea euroja.
jotkut huomauttelevat trampoliinin puutteesta.
Minä luulen, että jos kysymys on nyt siitä, että lasten kaverit ovat ruvenneet luokatietoisiksi, se on ohimenevää. Lapsilla tuollainen tuntuu liittyvän siihen varhaisteini-ikään (10-14), varsinaiset murrosikäiset ja sitä vanhemmat näkevät jo tuollaisten asioiden ohi.
Lapset ovat tosi luokkatietoisia.
Ihan järkyttävä hiilijalanjälki osalla perheistä. Heidän takiaan maapallo tuhoutuu. Miksi ihmiset eivät pysty hillitsemään itseään esim. matkustamisen suhteen.
Vierailija wrote:
Ihan järkyttävä hiilijalanjälki osalla perheistä. Heidän takiaan maapallo tuhoutuu. Miksi ihmiset eivät pysty hillitsemään itseään esim. matkustamisen suhteen.
Kiva saada sitten joskus lapsenlapsia, kun on tuhonnut niiltä ilmaston. Mummu on ollut vähän itsekäs paska niin.
Me asumme vuokralla tavallisella alueella, tässä kuitenkin paljon omakotitaloja ympärillä.
Lähes kaikki lasteni luokkakaverit asuvat omakotitaloissa ja ovat parempituloisista perheistä.
Kyllä sitä on saanut lapsille selittää mikä on vuokratalo ym.
Ei lapset tuollaisia itse tajua ajatella, eli vanhemmista on lähtöisin heidän ajattelumaailmansa.
Kyllä sitä on paineita miettiä miten lapset pukee ym. Ettei heitä vaan aleta köyhyydestä kiusaamaan.
Eli vaatteet ovat meidän koululaisilla hienot (osa kirpparilta ostettu, sitä ei onneksi kukaan tiedä ;)
Usein en lasten kavereita tykkää meille päästää leikkimään.
Tulee sellainen fiilis että toiset katselevat hieman nenänvarttaan pitkin meidän " ei niin uusia huonekaluja" .
Seuraava projekti meillä onkin alkaa uusimaan meidän kodin sisustusta. Sitten voi taas kavereita tulla meillekkin.
Kaverisynttäreitä en enää viitsi järjestää kuin ihan lähimmille ystäville ja sukulaisilla. Kerran kun jotkut vieraat jatkuvasti marisivat että " täällä on niin tylsää" .
En sitten osannut keksiä tarpeeksi viihdyttävää ohjelmaa..
Välillä mietin muuttoa johonkin lähiöön.
Emme erottuisi muista ainakaan huonossa mielessä.
Mutta sitten ajattelen että on ihana asua täällä luonnon helmassa.
En jaksaisi enää palata betoniviidakkoon.
Ja kivojakin kavereita meidän muksuilla on..
Tulee mieleen heti yksi esikoisen bestis..
Ostimme pojalle suositut Crocsit kun ajattelimme että kaikilla muillakin on. Tämä " rikkaan" perheen poika sanoi ettei halua itselle sellaisia, kun ei halua olla muodikas :)