Parisuhde asperger ihmisen kanssa ei onnistu.

Violetäää kirjoitti:

Minä en jaksanut aspergeria. Ehkä tunteet eivät vain riittäneet.

Miehellä ei ole diagnosoitu sitä "oikeasti", mutta epäilen aspergeria ja huomaan piirteitä. Hänen kahdella veljellään se on diagnosoitu.

Aluksi en huomannut mitään erikoista. Ajattelin että miehen jäykkyys joihinkin asioihin johtuu ujoudesta ja alkukankeudesta.

Paskanmarjat, ei asia muuttunut mihinkään parissa vuodessa (asuimme yhdessä). Mies oli hiljainen ja rauhallinen. On kyllä ns. järkevä ja hoitaa asiansa kunnolla (esim. työ ja talous), hatun nosto siitä. Mutta tunteellisesti tosi "vajaa". Ikinä ei ilahtunut pienistä asioista tai kokenut negatiivisiakaan fiiliksiä. Kaikki oli vain aina ihan ok, eikä näyttänyt tunteitaan/tiedostanut niitä eikä varsinkaan puhunut niistä.

Kun kysyi jotain vaikeampaa niin meni ihan lukkoon. Ei osannut puhua vaikeista asioista, eikä nähnyt sille tarvetta. Joo, oikein parisuhde kun toisen kanssa ei voi jakaa mitään ajatuksia tai keskustella vakavasti. Tuntuu, että vaikka pari vuotta seurusteltiin niin en tunne ihmistä ihmisenä kun "ei anna mitään itsestään irti"... Paitsi ne pinnalliset asiat, missä on töissä, millainen auto, jne.. Ei osannut kertoa tunteistaan että tuntuuko joku hyvälle vai huonolle, tai jos tuntuu huonolle niin miksi. Tarvitsi näihin tyyliin viikon miettimisajan..

Ei spontaaniutta. Vanhat ja samat kaavat. Elämä oli tosi tylsää. Olin yksinäinen. Ei huumoria, ei naurua. Itse olen tosi nauravainen ja saatana saada sellasia "sekoamiskohtauksia" että alan vain hulluttelemaan ja nauramaan. Tämä oli miehestä ahdistavaa, ja usein suuttuikin minulle kun olin sellainen. Ei kestänyt sitä "riehumista" ja yhtäkkinäistä tunteiden/fiiliksen muutosta minussa.

Päivän keskustelut oli aina "samoja juttuja".. Samaa mantraa, miten töissä meni, jne.. Keskustelu oli tosi jäykkää ja väkinäistä.

Mies oli myös seksuaalisesti tosi haluton. Kerran kuukaudessa ehkä. Ero koitti siinä vaiheessa kun aloin tätä selvittämään, eikä osannut lainkaan sanoa mistä se voisi johtua. Tuntuu, että mietti koko ajan mitä tähän kuuluisi sanoa/mitä olisi järkevää sanoa, eikä sitä että miltä hänestä oikeasti sisällä tuntui ja mistä nämä ongelmat voisivat aidosti johtua. Tuntuu, että minun sanomisistani teki sellaisia "näin mun nyt kuuluu sanoa niin toi nainen on tyytyväinen" ja ripustui niihin lauseisiin, vaikka todellisuudessa niillä ei ollut mitään tekemistä minkään kanssa. Esim nyt erottuamme jankkaa koko ajan, että haluaa mut takasin ja hänellä on kauheat halut koska luulee että juuri hänen haluttomuudensa vuoksi erottiin. Ei kuitenkaan osaa sanoa, mistä haluttomuus johtui.

Saattoi myös suuttua joutuessaan keskustelutilanteeseen, ja siksi "keksi" asioita mitä sanoa jotta pääsee keskustelusta karkuun, vaikka lopulta selvisi ettei oikeasti näitä sitten edes tarkoittanut.

Uskomatonta!! Kuvailit juuri sanatarkasti mun exmiehen, jolla mielestäni myös Asperger. Itse ei sitä myönnä, koska ei ylipäätään osaa tarkkailla omaa käytöstään tai tunteitaan. Eikä taatusti ainakaan muiden. Olisi myös viettänyt sanaakaan sanomatta perhe-elämää viikkokausia. Eikä nähnyt siinä mitään outoa. Riitatilanteissa hiljeni, ei osannut kertoa omaa kantaansa, ja sitten jatkoi tehden asioita sillä samalla omalla tavallaan. Ei oppinut virheistään, ei oppinut toisen pyynnöistä, ei ylipäätään osannut muuttaa yhtään mitään.

Koin itsekin saman ilottomuuden, minustakin alkoi tulemaan tunteeton ja ilmeetön vuosien myötä. Ja äärimmäisen turhautunut. En elänyt toisen kanssa, vaan koin olevani enemmänkin kuin lemmikki tai statussymboli- jokin, minkä omistaa tai pitää koska niin kuuluu olla. Päätin liiton, kun en kestänyt tätä enää. Asperger vain on puolisona itsekäs (ymmärtämättään) ja äärimmäisen rasittava.

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju mutta joku typerys on nostanut.

Eka poikkikseni on Asperger, eikä hänessä muuta kummallista ole kuin sellainen tietynlainen vakavuus. Ei ole todellakaan mikään vitsiniekka XDDDDD. Muttei myöskään mitenkään tyhmä (en olisi mennyt yhteen tyhmän kanssa.)

Aspergerithan eivät usein ymmärrä sarkasmia tai vitsejä, joten vakavuus on ihan loogista. Kyllä hän nauraakin osaa, mutta ei hänen kanssaan ole sellaista läpändeerusta voinut koskaan heittää.

Onneksi *poikkiksesi* on nyt ilman sinua ja *läpändeerusta* 🙄

Tätä ei voi kyllä yleistää. Asperger-piirteet voi ilmetä niin monella eri tavalla. Kaikki ovat erilaisia. Olen ollut asperger-mieheni kanssa jo yli 10 vuotta yhdessä enkä ikinä haluaisi "tavallista" miestä enää. Onnekseni nimittäin mieheni on äärimmäisen empaattinen (kuten monet aspergerit ovat) ja herkkä. Hän on epäitsekäs ja haluaa aina muiden parasta. Hän myös kaipaa paljon enemmän kosketusta ja läheisyyttä kuin kukaan aiempi poikaystäväni - ja tämähän sopii minulle oikein loistavasti. Moni asperger ei ehkä pidä kosketuksesta, joten minulla on käynyt todella hyvä tuuri. Uskon, että läheisyys on yksi onnellisen suhteemme salaisuuksia. Mieheni myös stimmaa paljon, ja usein tämä näkyy niin, että hän alkaa huomaamattaan hieroa minun jalkojani. Win-win-tilanne tämäkin. 😄

Mieheni kaipaa paljon omaa aikaa, joten minä voin vapaa-ajalla mennä omiin menoihin, kun siltä tuntuu, eikä minun tarvitse miettiä, onko se miehelleni ok. Se nimittäin on aina ok. Koska hänellä ei juurikaan ole ystäviä ja menoja, voimme olla yhdessä aina, kun minä haluan (kuulostaa kauhean itsekkäältä mutta tämä on vain totuus). Teen ystävieni kanssa niitä asioita, joista mieheni ei pidä (kalliit ravintolaillalliset; tapahtumat, joissa on paljon ihmisiä jne.). Yhdessä teemme taas niitä asioita, joista molemmat nautimme. Näin molemmat ovat tyytyväisiä.

Autismin kirjon piirteet tuovat myös paljon haasteita, mutta koska olemme olleet pitkään yhdessä, olemme oppineet omat tapamme toimia. Emme riitele juuri koskaan. Jo suhteen alkuaikoina suorastaan pakotin mieheni siihen, että asioista pitää puhua. Mykkäkoulu ja konfliktitilanteissa karkaaminen ei ole reilua toista kohtaan. Puhumme aina asiat halki. Mitään ei jää selvittämättä.

Meidän luonteemme sopivat siis yhteen erinomaisesti, vaikka itse en ole autismin kirjoilla. Aspergerin kanssa suhteen alku voi olla vaikea (etenkin jos diagnoosia ei ole), mutta yllättäen suhteesta voikin kehittyä terve ja onnellinen, jos siihen on oikeasti halua.

*Itse olen tosi nauravainen ja _saatana_saada sellasia "sekoamiskohtauksia" että alan vain hulluttelemaan ja nauramaan.*

🙄

Vaikka sanotaan, että aspergerit eivät ymmärrä sarkasmia ja vitsejä, tätä ei voi yleistää. Poikaystäväni vitsailee lähes jatkuvasti ja leikittelee sanoilla ja yrittää saada minua nauramaan. Hän myös ymmärtää sarkasmia, vaikkakin joskus takertuu joihinkin ilmaisuihin ja ymmärtää (usein tahallaan) ne kirjaimellisesti. Hän ei ole ollenkaan vakava ihminen ja onneksi nauramme usein samoille asioille.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sanotaan, että aspergerit eivät ymmärrä sarkasmia ja vitsejä, tätä ei voi yleistää. Poikaystäväni vitsailee lähes jatkuvasti ja leikittelee sanoilla ja yrittää saada minua nauramaan. Hän myös ymmärtää sarkasmia, vaikkakin joskus takertuu joihinkin ilmaisuihin ja ymmärtää (usein tahallaan) ne kirjaimellisesti. Hän ei ole ollenkaan vakava ihminen ja onneksi nauramme usein samoille asioille.

Tuo nyt onkin aivan täyttä scheissea ettei olisi huumorintajua. Minulla on Asperger ja ADD, ja olen kuullut olevani kaikkea väliltä epänormaali ja tiukkanuttura, mutta koskaan kukaan ei ole sanonut huumorintajuttomaksi.

Aspergerin kanssa kivaa ja lumoavaa, kunnes hän saa ne ekat kunnon raivarit....Mulle tuli yllärinä,että joku voi mennä niin komeesti tolaltaan ja että se kuuluu assiuteen liian usein =( Sillon ei välitetty musta eikä mistään,ku kiehu yli poikaystävällä.

Vierailija kirjoitti:

Asperger on samanlainen myrkky rakkaudelle, kuin narsimi tai persoonallisuushäiriö.

Ap

Kyllä. Ongelma on siinä, että he eivät kehity käytöksessään parempaan suuntaan, koska eivät lue yhtään toisten tunteita. Ns. normaali peilaa kyllä käytöstään suhteessa käytöksensä aiheuttamiin reaktioihin. Eli lukevat toista ihmistä eleistä, ilmeistä jne. Ei vaan jaksa myötäillä enää, kun ei toisestakaan suunnasta ymmärretä käytöksensä tökeryyttä yhtään. Mites se olikaan: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sanotaan, että aspergerit eivät ymmärrä sarkasmia ja vitsejä, tätä ei voi yleistää. Poikaystäväni vitsailee lähes jatkuvasti ja leikittelee sanoilla ja yrittää saada minua nauramaan. Hän myös ymmärtää sarkasmia, vaikkakin joskus takertuu joihinkin ilmaisuihin ja ymmärtää (usein tahallaan) ne kirjaimellisesti. Hän ei ole ollenkaan vakava ihminen ja onneksi nauramme usein samoille asioille.

Tässä juuri huomataan, ettei kannata yleistää. Minun tuntemani Asperger on juurikin niin tosikko kuin olla ja voi, eikä ymmärrä sarkasmia laisinkaan. On myös välillä turhankin suora sanoissaan ja töksäyttelee ilkeitä kommentteja, toisin sanoen hänellä ei ole lainkaan tilannetajua. Itse en hänen kanssaan kestä kovin pitkiä aikoja kerrallaan, mutta on hänellä kumppani, joten joku tykkää 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sanotaan, että aspergerit eivät ymmärrä sarkasmia ja vitsejä, tätä ei voi yleistää. Poikaystäväni vitsailee lähes jatkuvasti ja leikittelee sanoilla ja yrittää saada minua nauramaan. Hän myös ymmärtää sarkasmia, vaikkakin joskus takertuu joihinkin ilmaisuihin ja ymmärtää (usein tahallaan) ne kirjaimellisesti. Hän ei ole ollenkaan vakava ihminen ja onneksi nauramme usein samoille asioille.

Tässä juuri huomataan, ettei kannata yleistää. Minun tuntemani Asperger on juurikin niin tosikko kuin olla ja voi, eikä ymmärrä sarkasmia laisinkaan. On myös välillä turhankin suora sanoissaan ja töksäyttelee ilkeitä kommentteja, toisin sanoen hänellä ei ole lainkaan tilannetajua. Itse en hänen kanssaan kestä kovin pitkiä aikoja kerrallaan, mutta on hänellä kumppani, joten joku tykkää 😄

Juu, tämä. Kun kaikki tehdään assin kaavojen mukaan niin hyvin menee. Muutoin ei menekään ollenkaan niin hyvin. Voisiko yrittää kehittyä edes vähän? Epäsuosittu mielipide. Aamen.

Olin suhteessa assimieheen pari vuotta. Monellakin tavalla hieno ihminen, mutta liian raskasta ja henkisesti yksinäistä, en suosittele.

Mullekin riittää pelkkä vaihtuva pimpsa aina sillointällöin

Miten asperger henkilön käyttäytyminen muuttuu kun ottaa viinaa, tuleeko siitä ns normaali?

Minulla on diagnoosi Aspergerista, enkä omista yhtään ainoaa ylimääräistä rojua. Vihaan sitä syvästi. Elän minimalistisesti ja ylihygieenisesti. Että eipä nyt viitsitä yleistää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on diagnoosi Aspergerista, enkä omista yhtään ainoaa ylimääräistä rojua. Vihaan sitä syvästi. Elän minimalistisesti ja ylihygieenisesti. Että eipä nyt viitsitä yleistää.

Ei aloituksessa puhuta mistään rojuista. Taisi tulla freudilainen lipsahdus.

Vierailija kirjoitti:

Miten asperger henkilön käyttäytyminen muuttuu kun ottaa viinaa, tuleeko siitä ns normaali?

Ei, mutta tavallista helpommin voi löytää "saman sävelen" sellaisten kanssa, jotka myös juovat.