Oon niin pettynyt poikaani :(

Miksi ostit pojalle xboxin. Kasvaa ällöttävä vetelä vauvanaama kun vaan istuu kaiket päivät

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa. Yhden yhtä pelikonetta ei meidän taloon tule. Sukset, luistimet, nappikset, palloja, kiekkoja sitä vastoin tulee.

Hyvä niin. Ainoa varjopuoli on se, että kaveriporukassa ja jopa urheiluseuroissa kaikki muut pelaavat. Ja voivat jättää ulkopuolelle ja kiusata sen, joka ei pelaa. Tai joka saa pelata "vain tunnin" päivässä tai lauantaisin. Valitettavasti. Tähän olisi saatava laaja muutos vanhempien rintamalla. Moni vanhempi ei yksinkertaisesi käsitä. Ja onhan sen helpompaa, kun lapsi koulun jälkeen istuu kotona tai kaverilla pelaamassa sen 3-5 tuntia, ennen kuin vanhemmat ovat kotona. Ei tarvitse miettiä, missä on ja mitä tekee. (Huokaus)

ennaltaehkäisy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa. Yhden yhtä pelikonetta ei meidän taloon tule. Sukset, luistimet, nappikset, palloja, kiekkoja sitä vastoin tulee.

Hyvä päätös. Kun peli on hankittu ja on luisuttu pelinarkomaniaan niin pelaajaa on aika vaikea pelastaa pelien maailmoista.

Pelaamattomuus aiheuttaa kiukkuisuutta ja käytöshäiriöitä ja itse pelaaminen aiheuttaa samoja oireita.

On parempi olla hankkimatta pelikoneita.

Ärtymys on epilepsian lievin ilmiö ja epileptisiä oireiluja saavutetaan vain pitkillä ruutuajoilla. Eli kohtuus kaikessa, ei tarvitse mennä myöskään ääripäästä toiseen.

Ruutuaikaan sisältyy televisio ja tabletti sekä puhelinkin. Ruutu kun ruutu altistaa oireilulle.

Eli tuskin kannattaa nyt mettäläiseksi taantua nyky-yhteiskunnassa. :)

Ne on rajat ja rajat ja rajat.

Eikä voi vain viedä ajanvietettä pois vaan vanhemman on tehtävä ohjata nuorta hakeutumaan jonkun muun tekemisen äärelle. Sellaisen mikä kiinnostaa ja innostaa.

Ääripääratkaisullasi saatat kasvattaa nuoren kuka lösähtää sinne sohvalle heti kun et enää ole määräämässä häntä. Kyllä keskeisintä on keskustella ja saada nuori ITSE tekemään ja haluamaan muutosta. Saarnaamisella sitä ei tavoiteta. Tärkeintä on, että nuori kokee, että hänen itsemääräämisoikeuttaan ei viedä kokonaan ja häneen luotetaan antamalla tehdä sellaisiakin asioita mitkä ei ole vanhemman mieleen, mutta ei nuorelle vaaraksikaan välittömästi (kuten alkoholi, tupakointi ym). Annetaan luottamusta niin kauan kun sen ansaitsee. Jos töppää niin keskustellaan. Usein on parasta kun kysyy nuorelta itseltään ensin vanhempien kerrottua asian seuraukset ja ap:n tapauksessa sen, että raha on vähissä ja varastamisesta koitui kaikille ongelmia, että mitä nuori itse ehdottaa rangaistukseksi.

Usein nuoret on fiksuja ja osaavat aika hyvin ehdottaa rangaistuksia mitkä on teon kanssa yhtä. Silloin nuori myös ihan oikeasti pohtii kuinka pahasta tuli tehtyä ja kuinka iso rangaistus tulisi olla. Kannattaa kokeilla, voi yllättyä! :)

Sitten sovitaan pelisäännöt jatkoon asioiden suhteen. Onko nuorella taskurahaa? Mitä hän sillä tekisi ja miten hän sen ansaitsisi? Onko joutunut kiusatuksi tai saako liikaa?

Kun on yhdessä sovittu mitä minkäkin eteen tehdään ja rangaistuksesta ja jatkosta (mm. Miten ja millä ehdoilla jatkossa pelejä voi saada hankittua) niin hänenkään ei tarvitse edes ajatella varastamista vaan voi itse tietää miten voi uutta saada ja millä ehdoilla,

Olisin huolissani.  Jotenkin kommunikaatio ei toimi.  Siis ette tiedä  mikä on pojallenne juuri nyt se kaikkein kriittisin ja tärkein juttu. Rangaistusten sijaan yrittäisin luoda välejä ja sievästi ujuttaa jotain mekanismia millä hän voi tienata pelejä ja peliaikaa. Koulutyöt tehty hyvin,kotona auteltu kotihommissa. Mutta ei rangaistuksena vaan, että eteenpäin kaikkien parhaaksi meiningillä ja että sellaisesta palkitaan, että on mielekästä.

Jos nyt kauheat rangaistukset, tekee enemmän ja enemmän salassa asioita ja homma vääristyy entisestään.

Lapselle ei ole opetettu rajoja.

Itse kun olin 13 vuotias niin minut pistettiin jakamaan ilmaisjakelulehtiä jotta saan rahaa omiin hankintoihin, rahahanat näihin meni vanhemmilta kiinni.

Jaoin lehtiä useamman vuoden ja omistin kaikki uusimmat härpäkkeet jotka halusin, omalla työllä tehtynä.

Asiaan tietysti kuului se, että jos jotain mokasin niin rangaistuksena näitä minun omilla rahoilla ostamia juttuja ei voitu ottaa pois vaan rangaistukset jaettiin muita reittejä.

Onneks me asutaan täällä maalla, niin on ton ikäisillekin muutakin tekemistä kuin pelata. Meidän poika rassaa autonromuja ja moponromuja yhdessä isänsä kanssa, käy jääradalla ajelemassa autolla, ajelee mopolla pihassa ja metsätiellä, paistelee makkaraa pihassa milloin meidän kanssa, milloin yksin tai kavereidensa kanssa, kalastelee, kulkee luonnossa jne. Sitten ei haittaa vaikka välillä pelaa vaikka useamman tunnin putkeen, kun monena päivänä se pelaaminen kokonaan unohtuu. Sääliksi käy noita asfalltiviidakossa eläviä :(

Anna rahaa sille pojallesi, niin sen ei tarvitse varastaa. Ei ole myöskään mitään syytä, miksi kovasti toivottua peliä ei olisi voinut ostaa. Kun olosuhteet ovat kunnossa, fiksu ihminen ei ota luvatta. Täällä toki halutaan raipparangaistusta ja kuolemantuomiota pennuillekin. (Toivottavasti miehenne pieksevät teidät joskus tulipunaiseksi ja hajoittavat läppärinne, kännykkänne ja meikkiroskanne muruiksi, kun olette sen ansainneet. Mutta sehän toki olisi väärin, kun taas mitä tahansa saa tehdä omalle lapselle, koska VALTA.)

Aloittaja aikuinen ämmä kertoo itkevänsä kun pikkupoika on varastanut peliin parikymppiä? Itse pitäisin pojalle pienen puheen teon eettisyydestä, mutta salaa olisin ylpeä pojan nokkeluudesta ja yritteliäisyydestä

Meillä kylläkään ei niuhoteta mistään lapsien hankinnoista, vaan saavat mitä ikinä haluavat. Senhän vuoksi olen yritykseni perustanut ja tehnyt kovasti töitä että lapset saavat nauttia elämästä. Itse en tarvitse mitään kummallista ja kuluni ovat kohtuullisen pienet(en käytä alkoholia enkä tupakoi) Molemmille lapsille ostan myös tarvittavat mopoautot, autot ja opiskeluasunnot.

"Kouluttakaa" ja rääkätkää te vain lapsianne oman köyhyytenne takia. Lapset vaan usein alkavat vanhentuessaan antamaan teille samalla mitalla takaisin.

T. M33

Vierailija kirjoitti:

Anna rahaa sille pojallesi, niin sen ei tarvitse varastaa. Ei ole myöskään mitään syytä, miksi kovasti toivottua peliä ei olisi voinut ostaa. Kun olosuhteet ovat kunnossa, fiksu ihminen ei ota luvatta. Täällä toki halutaan raipparangaistusta ja kuolemantuomiota pennuillekin. (Toivottavasti miehenne pieksevät teidät joskus tulipunaiseksi ja hajoittavat läppärinne, kännykkänne ja meikkiroskanne muruiksi, kun olette sen ansainneet. Mutta sehän toki olisi väärin, kun taas mitä tahansa saa tehdä omalle lapselle, koska VALTA.)

Juurikin näin. T. M33

ennaltaehkäisy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa. Yhden yhtä pelikonetta ei meidän taloon tule. Sukset, luistimet, nappikset, palloja, kiekkoja sitä vastoin tulee.

Hyvä päätös. Kun peli on hankittu ja on luisuttu pelinarkomaniaan niin pelaajaa on aika vaikea pelastaa pelien maailmoista.

Pelaamattomuus aiheuttaa kiukkuisuutta ja käytöshäiriöitä ja itse pelaaminen aiheuttaa samoja oireita.

On parempi olla hankkimatta pelikoneita.

Ei näin. Kaverit kyllä tutustuttaa pelimaailmaan, ei sen pidä olla "kielletty hedelmä". 18-vuotiaana jos ensi kerran vasta saa luvalla pelata, on "pelinarkomaniaan" taipuvainen varmasti mennyttä.

Sen sijaan pienestä asti totutellaan, miten pelaami en, ruutuaika, arki ja juhla kietoutuvat toisiinsa. Pelaaminen ja pelikoneet osa nykyisyyttä, ja sillä voi olla merkitystä myös sosiaalisesti jos lapsesi ei saa pelata. Opeta sen sijaan (ja ole itse esimerkki!) järkevä ruutukäyttäytyminen. Pelikoneet ja liikuntaharrastukset eivät saa sulkea toisiaan pois.

Minäkin aloitin rajojen hakemisen saman ikäisenä varastelulla siitä siirryin järjestyksessä tupakka-alkoholi-lintsaus-huumeet. Ikinä ei kysytty miten menee mistä tämä johtuu huudettiin ja rangaistiin vain ja kierre oli valmis. Kuuntele lastasi. M27 kuivilla jo vuoden

Minä päätin jo teininä, että sitten kun on omia lapsia, ei pelikoneita talouteen hankita lainkaan. Pelatkoon kavereiden luona ja sieltäkin kotiintuloajat.

Pelaaminen on oma juttunsa ja sen avulla myös oppii paljon. Toki, jos lapsi ei muuta tee vapaa-aikanaan kuin pelaa netti- tai konsolipelejä, niin sitten ollaan pahassa paikassa.

Itse tappelin oman lapseni kanssa monta vuotta pelaamisesta. Vähänkö turhaa. Hän oli kuitenkin aktiivinen jalkapallon ja jääkiekon pelaaja. Ehkä se hankalin asia oli välillä yökausia jatkuva valvominen jonkun WOW:n äärellä. Koulu kärsi.

Nyt hän on kuitenkin aikuinen ja elättää itsensä pelien kautta. Opetteli koodaamaan 13-14-vuotiaana ja jatkoi siitä. Ansaitsee enemmän kuin minä eikä ole ihmissuhdetaidoiltaan mitenkään avuton.

Jos katson taaksepäin omaa nuoruuttani, niin paljon hankalampaa omille vanhemmilleni oli se, että olin jenginuori. Me emme pahoinpidelleet ketään emmekä varastaneet mistään, mutta pidimme melkoisia bileitä ynnä nautimme erilaisia aineita. Mitä näistä kokemuksista opin? Ehkä ihmisten lukemista. Ketä kannattaa varoa jne. Ja sen, että heroiini tappaa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin aloitin rajojen hakemisen saman ikäisenä varastelulla siitä siirryin järjestyksessä tupakka-alkoholi-lintsaus-huumeet. Ikinä ei kysytty miten menee mistä tämä johtuu huudettiin ja rangaistiin vain ja kierre oli valmis. Kuuntele lastasi. M27 kuivilla jo vuoden

Toisilla on kovempi kallo, eivätkä opi kerrasta. Aina määrätystä osasta tulee nuorisorikollisia ja myöhemmin vankilakierteeseen joutuvia.

Kullia vaan perseeseen.

Poika joka ilta lenkille 45 minuutiksi, niin hän ei saa miehille nykyisin niin yleistä läskip*rsettä.

Ai kasariaikoja, kun perheen tasan yksi pc oli olohuoneen nurkassa kaikkien nähtävillä. Kun saatiin uusi tietokonepeli, oltiin naama kiinni ruudussa. Vanhemmat näkivät koko ajan, mitä touhuttiin. Siinä vaiheessa kun kysyivät, meneeköhän jo liikaa aikaa tuohon, todettiin että kyllä me kohta kyllästytään. Sitten taas ulkolajien pariin.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja aikuinen ämmä kertoo itkevänsä kun pikkupoika on varastanut peliin parikymppiä? Itse pitäisin pojalle pienen puheen teon eettisyydestä, mutta salaa olisin ylpeä pojan nokkeluudesta ja yritteliäisyydestä

Meillä kylläkään ei niuhoteta mistään lapsien hankinnoista, vaan saavat mitä ikinä haluavat. Senhän vuoksi olen yritykseni perustanut ja tehnyt kovasti töitä että lapset saavat nauttia elämästä. Itse en tarvitse mitään kummallista ja kuluni ovat kohtuullisen pienet(en käytä alkoholia enkä tupakoi) Molemmille lapsille ostan myös tarvittavat mopoautot, autot ja opiskeluasunnot.

"Kouluttakaa" ja rääkätkää te vain lapsianne oman köyhyytenne takia. Lapset vaan usein alkavat vanhentuessaan antamaan teille samalla mitalla takaisin.

T. M33

Olet hieno mies. Itse en saanut edes mopokorttia, mutta vanhempani kyllä ravasivat elokuvissa ja oopperoissa. Äitini osti kerran viikossa uudet satojen eurojen kengät. Mutta minulle ei voitu ostaa 500 euron skootteria.

Vierailija kirjoitti:

Ai kasariaikoja, kun perheen tasan yksi pc oli olohuoneen nurkassa kaikkien nähtävillä. Kun saatiin uusi tietokonepeli, oltiin naama kiinni ruudussa. Vanhemmat näkivät koko ajan, mitä touhuttiin. Siinä vaiheessa kun kysyivät, meneeköhän jo liikaa aikaa tuohon, todettiin että kyllä me kohta kyllästytään. Sitten taas ulkolajien pariin.

Ainoa pelikone meillä 80-luvulla oli Donkey Kong-elektroniikkapeli. Sitäkään ei ihan määrättömästi jaksanut pelailla, pitemmän päälle hieman yksitoikkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Juuri niin. Pistät sen maksamaan ylimääräisillä kotitöillä joita ei muuten tarvitse tehdä. Näin minulle tehtiin kun hölmöilin ja oppi samalla tärkeitä elämisen taitoja ja rahan arvon.

Kotitöiden muuttaminen rangaistukseksi on huono vaihtoehto. Sitten joskus joku ihmettelee, että miksi ei mun mies tiskaa, lakaise, siivoa. Varma tapa saada inhoamaan kotitöitä.