Miksi pitäisi muka vuosia seurustella ennenkuin miettii lapsentekoa kumppanin kanssa?

Voihan sitä lapsentekoa miettiä kunhan ei toteuta.

Ei ole mitään väärää. Jotkut menevät naimisiinkin parin kk tuntemisen jälkeen.

Suhteessa on silloin vielä alkuhuuma menossa. Et voi vielä tietää, miten yhteiselonne sujuu. Puhumattakaan, millainen isä miehestä tulisi. Kiirehtimisellä päätyy suudella todennäköisyydellä yksinhuoltajaksi. Etenkin jos huijaat miehen isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä lapsentekoa miettiä kunhan ei toteuta.

Kerro syy miksen toteuttaisi, hmmmmm?

Varoituksen sana kirjoitti:

Suhteessa on silloin vielä alkuhuuma menossa. Et voi vielä tietää, miten yhteiselonne sujuu. Puhumattakaan, millainen isä miehestä tulisi. Kiirehtimisellä päätyy suudella todennäköisyydellä yksinhuoltajaksi. Etenkin jos huijaat miehen isäksi.

Mutta enhän sitäkään voi tietää jos olen vaikka 3 vuotta ollut yhdessä miehen kanssa, hän paljastuukin aivan toisenlaiseksi, , Esim ei jaksakaan lapsi arkea

Riippuu vähän siitäkin, miten paljon elämänkokemusta on alla. Jos on tyyliin 20v, ero on Todella todennäköistä siinä lähimmän kymmenen vuoden sisällä, tekee sitten lapsia tai ei. Jos taas on kolmenkympin päälle ja kokemusta pitkistä parisuhteista, tsäänsit ovat paremmat, vaikka asiat etenisivät nopeastikin.

Eniten ratkaisee, millaisia luonteita on, ja millaisen arvopohjan on kotoa saanut. Elämyshakuiset, nopaa tyydytystä hakevat epävakaat persoonat tunnetusti eroaa lukuisia kertoja elämänsä aikana. Sitten taas uskolliset, harkitsevat ja toisen huomioivat vähemmän. 

Minä ja mies molemmat haluamme lapsen yhdessä. ap

Iso osa miehistä ei halua isäksi ja vielä isompi osa naisista hankkiutuu salaa raskaaksi.

Täytämme molemmat 26 tänä vuonna. Mutta esim vanhempani koittavat muuttaa mieltäni asian suhteen, varsinkin äitini, että tämä on huono idea. ap

Vierailija kirjoitti:

Varoituksen sana kirjoitti:

Suhteessa on silloin vielä alkuhuuma menossa. Et voi vielä tietää, miten yhteiselonne sujuu. Puhumattakaan, millainen isä miehestä tulisi. Kiirehtimisellä päätyy suudella todennäköisyydellä yksinhuoltajaksi. Etenkin jos huijaat miehen isäksi.

Mutta enhän sitäkään voi tietää jos olen vaikka 3 vuotta ollut yhdessä miehen kanssa, hän paljastuukin aivan toisenlaiseksi, , Esim ei jaksakaan lapsi arkea

Todennäköisyys siihen, että tuntee toisen todellisen luonteen, kasvaa kuitenkin sitä mukaa mitä kauemmin ollaan yhdessä. On helppoa esittää 5 kk jotain muuta kuin mitä on. Viiden vuoden kohdalla se alkaa käydä jo vähän vaikeammaksi ja todellisuus alkaa paistaa läpi.

Voi olla ihan hyödyllistäkin hankkia lapset melko varhaisessa vaiheessa. Alkuhuuma ja rakastuminen auttaa kestämään vauvavuodet paremmin. Kaikissa ratkaisuissa on puolensa.

Suhteen alkuhuumasta suoraan vauvan odotushuumaan ja siitä... rupsahtaneeseen vaimokkeeseen ja yövalvomisiin? Se voi olla kuin isku kasvoille - teille molemmille.

Pidempi suhde, jossa tiedetään toinen hyvinä ja huonoina päivinä auttaa sopeutumisessa vanhemmuuteen ja varsinkin niihin rankkoihin eroihin vuosiin, jolloin ette ole vaan pariskunta, vaan myös äiti ja isä.

Olet juuttunut siihen että kyllä pidemmistäkin suhteista erotaan. Niin, mutta jos suhde on kestänyt useamman vuoden, ollaan todettu että toimitaan tiiminä hyvin yhteen, molemmat ovat rauhoittuneet ja ovat valmiita suureen elämänmuutokseen... silloin on suuri todennäköisyys että saadaan aikaan se onnellinen ydinperhe. :)

Vierailija kirjoitti:

Iso osa miehistä ei halua isäksi ja vielä isompi osa naisista hankkiutuu salaa raskaaksi.

Tämä on ihanpaskapuhetta ja sen me kaikki tiedämme. Se että jos nainen sanoo ettei käytä mitään ehkäisyä ja mies panee silti paljaalla ei ole miehen huijaamista isäksi, vaikka nämä reppanat niin haluavat itselleen uskotella.

Vierailija kirjoitti:

Täytämme molemmat 26 tänä vuonna. Mutta esim vanhempani koittavat muuttaa mieltäni asian suhteen, varsinkin äitini, että tämä on huono idea. ap

Yksi äiti sanoi tyttärensä kahdesta lapsesta että pilasi elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä muutenkaan voi tietää, vaikka olisi ollut vuosia yhdessä, että jos toinen yhtäkkiä haluaakin erota, tai tulee jokin riita, tai toinen vaikka kuolee? MItä väärää on muka tehdä lapsi toisen kanssa jos kummatkin rakastaa toisia esim jos ollaan vaan 5 kk seurusteltu?

Koska 5 kk seurustelun jälkeen olet vielä alkuhuumassa, et tunne kumppaniasi kunnolla ja "rakastaminen" on oikeasti vain ihastusta. Toki pitkässäkin suhteessa voi tulla yllätyksiä / ero vastaan, mutta jos teet vauvan 5 kk seurustelun jälkeen niin todennäköisyys yllätyksille (negatiiviselle sellaisille) on monta kertaa suurempi kuin pitkässä suhteessa. Lähtökohtana pitäisi aina olla, että edes pyritään tarjoamaan lapselle ehjä koti (molemmat vanhemmat saman katon alla), joten vastuullinen ihminen ei ryhdy alkuhuumassa tekemään lapsia ihmisen kanssa, jota ei kunnolla tunne.

Minkä ikäinen olet, kun sinulle pitää selittää tämmöisiä itsestäänselvyyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Suhteen alkuhuumasta suoraan vauvan odotushuumaan ja siitä... rupsahtaneeseen vaimokkeeseen ja yövalvomisiin? Se voi olla kuin isku kasvoille - teille molemmille.

Pidempi suhde, jossa tiedetään toinen hyvinä ja huonoina päivinä auttaa sopeutumisessa vanhemmuuteen ja varsinkin niihin rankkoihin eroihin vuosiin, jolloin ette ole vaan pariskunta, vaan myös äiti ja isä.

Olet juuttunut siihen että kyllä pidemmistäkin suhteista erotaan. Niin, mutta jos suhde on kestänyt useamman vuoden, ollaan todettu että toimitaan tiiminä hyvin yhteen, molemmat ovat rauhoittuneet ja ovat valmiita suureen elämänmuutokseen... silloin on suuri todennäköisyys että saadaan aikaan se onnellinen ydinperhe. :)

Ei tarvitse rupsahtaa, vaikka lapsen saakin :)

Vierailija kirjoitti:

Varoituksen sana kirjoitti:

Suhteessa on silloin vielä alkuhuuma menossa. Et voi vielä tietää, miten yhteiselonne sujuu. Puhumattakaan, millainen isä miehestä tulisi. Kiirehtimisellä päätyy suudella todennäköisyydellä yksinhuoltajaksi. Etenkin jos huijaat miehen isäksi.

Mutta enhän sitäkään voi tietää jos olen vaikka 3 vuotta ollut yhdessä miehen kanssa, hän paljastuukin aivan toisenlaiseksi, , Esim ei jaksakaan lapsi arkea

Haluaako se mies jo nyt kovasti lasta? Jos ei, niin kannattaa tehdä ratkaisut oletuksella, että mies ei jaksa lapsiarkea vaan sen pyörittäminen jää sinun vastuullesi ja mies jatkaa elämäänsä kuin ennenkin. Puhumattakaan, että sairastut raskaudenaikaiseen masennukseen, lapsella on koliikki, se on vammainen tai muuten erityistä tukea tarvitseva. 

Kun olet sinut tuon kaiken kanssa, alat olla valmis äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varoituksen sana kirjoitti:

Suhteessa on silloin vielä alkuhuuma menossa. Et voi vielä tietää, miten yhteiselonne sujuu. Puhumattakaan, millainen isä miehestä tulisi. Kiirehtimisellä päätyy suudella todennäköisyydellä yksinhuoltajaksi. Etenkin jos huijaat miehen isäksi.

Mutta enhän sitäkään voi tietää jos olen vaikka 3 vuotta ollut yhdessä miehen kanssa, hän paljastuukin aivan toisenlaiseksi, , Esim ei jaksakaan lapsi arkea

Todennäköisyys siihen, että tuntee toisen todellisen luonteen, kasvaa kuitenkin sitä mukaa mitä kauemmin ollaan yhdessä. On helppoa esittää 5 kk jotain muuta kuin mitä on. Viiden vuoden kohdalla se alkaa käydä jo vähän vaikeammaksi ja todellisuus alkaa paistaa läpi.

Ja siltikin voi käydä niin, että toinen tai molemmat muuttuu ihan täysin vanhemmuuden myötä. Totta kai kannattaa pitää järki päässä eikä tehdä lapsen hankkimisen kaltaisia lopullisia päätöksiä ihan hetken mielijohteesta, mutta jos jo lyhyemmän suhteen jälkeen tuntuu siltä että nyt on oikea hetki, niin antaa palaa.

Vierailija kirjoitti:

Täytämme molemmat 26 tänä vuonna. Mutta esim vanhempani koittavat muuttaa mieltäni asian suhteen, varsinkin äitini, että tämä on huono idea. ap

Olet sen ikäinen, että voit tehdä mitä tykkäät. Älä kuuntele muita kuin itseäsi ja miestäsi teitä koskevissa asioissa. Olet loistavassa lastentekoiässä. Itsekin olisin toivonut, että olisin edes aloittanut lapsen yrittämisen tuon ikäisenä... koska matkaan tuli mutkia. Aloitin 29 v. lapsen yrittämisen mieheni kanssa, tulin pari kuukautta ennen 30 v. päivää raskaaksi, mutta raskaus meni kesken rv 20. Se oli kamalaa. Kun minut tutkittiin, kohtuni todettiin poikkeavan muotoiseksi ja tarvitsin leikkaushoitoa sen korjaamiseksi. Siitä toipumiseen meni 3 kk. Vasta nyt, kohta 31 v. täyttävänä voin taas yrittää lasta.

Tämä tarina siksi, että on hyvä aloittaa ajoissa, raskaus ei ole itsestäänselvyys ja jokainen elävä lapsi on iso ihme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytämme molemmat 26 tänä vuonna. Mutta esim vanhempani koittavat muuttaa mieltäni asian suhteen, varsinkin äitini, että tämä on huono idea. ap

Yksi äiti sanoi tyttärensä kahdesta lapsesta että pilasi elämänsä.

Mun äiti sanoi juuri noin. Arvaa, ollaanko vieläkään kovin lämpimissä väleissä.