Lue keskustelun säännöt.
Vaimo vastustaa ajatusta, että ottaisin matkatyön
11.02.2017 |
Tilanteemme on se, että minä olen töissä hyväpalkkaisessa ammatissa ja vaimoni on tällä hetkellä työtön. Meillä on neljävuotias lapsi. Perheessämme on jatkuvasti kireä tunnelma. Minulla olisi mahdollisuus ottaa vastaan uusi tehtävä, johon kuuluu paljon matkustuspäiviä mutta josta maksetaan myös paremmin. Vaimoni vastustaa ajatusta voimakkaasti. Totta puhuen tämä uusi toimeenkuva olisi minulle myös mahdollisuus ottaa etäisyyttä perheeseeni, ja vaimo varmaan vaistoaa tämän. Tunnen olevani perheessä vankina. Lupasin tilittää koko palkankorotuksen suoraan vaimolle, mutta tälle ei lämmetty. Harkitsen nyt ottavani tehtävän vastaan joka tapauksessa.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Eli siis kostat vaimollesi koska hän ei tappanut lastanne ehkäisyn pettämisen jälkeen? Kukaan nainen ei tule pyhästä hengestä raskaaksi.
Miksi vaadit isyyden selvittämistä?
En ihmettele yhtään jos välinne ovat kireät mutta se että olet neljä vuotta ilkeillyt vaimollesi lapsen takia kertoo sinusta aika paljon. Miksi et lähtenyt heti kun raskaus selvisi? On naisen ja äidin aika rakasta elää vauvan kanssa ja ilkeän kumppanin kanssa.
Kukaan lapsi ei ansaitse elää tuollaisessa ympäristössä, neljävuotias ymmärtää asioita jo.
Eikö sitä nimenomaan sanota, että pikkulapsiaikana ei kannata erota? Totta kai halusin yrittää, josko tilanteen voisi korjata, ja välillä meillä menikin paremmin. En ole ilkeä, sen voin itsestäni sanoa. Vaimoni on sanonut paljon pahempia asioita minusta kuin minä hänestä. Mutta varmasti olen tosi raskasta seuraa. Se on ihan selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet olevasi vankina?
Elämä ei ollenkaan vastaa arvojani ja toiveitani. En todellakaan halunnut mitään tällaista, mistä arkemme nyt koostuu.
No kun kumminkin panit naisen paksuksi ja piditte lapsen, niin nyt on yhdentekevää mitä haluat. Lapsen etu on tärkein, ja hänen etunsa mukaista ei ole se, että isä pakenee. Mars pariterapiaan selvittämään, miten oikeasti ratkotte ongelmanne, vaikka se johtaisi eroon. Et voi enää ajatella elämääsi vain itsekkäästä näkökulmasta, ette kumpikaan voi, koska teillä on lapsi.
On se kumma ettei nainen yleensä ole se joka harkitsee pakenemista eikä yleensä edes voi. Mua kuvottaa miten helppoa sullekin on vaan todeta että "en mä tätä sittenkää halunnu alanpas pakoilla kotia vaikka pakoilenki lastani samalla". Niskasta itteäs kiinni ja kanna vastuu teoistas, et oo 4v. Eikä oo (toivottavasti) vaimoskaan muuten, joten jos hän on se syy kodin kireään ilmapiiriin niin sanot sen hänelle ja ratkotte asian.
Äläkä edes yritä väittää mitään että "nainen pakotti yhyhyy". Sinulla on kontrolli peniksestäsi, ja voit jopa itse pitää esim. ehkäisyvälineesi lompakossa jos käytät sitä tekosyytä että "nainen varmaan puhkoi/ei ottanut pilleriä". Jos koet että hän painosti etkä voinut kontrolloida itseäsi koska olet esimerkiksi henkisen väkivallan (alistaminen ym.) uhri, jätä nainen, hakeudu terapiaan ja VAADI YKSINHUOLTAJUUS koska lastasihan et silloin tietenkään halua jättää naiselle, joka on epäluotettava tai muutoin epäkelpo.
Sori mutta spaghettimainen asenteesi tarvitsee tällaista, en usko että kuuntelet muuta. Pystyt kasvamaan aikuiseksi itsenäiseksi ihmiseksi jos haluat, tsemppiä!
Vaimoni raskaus oli suhteemme synkin hetki. Sitä ennen meillä meni ihan hyvin. En missään tapauksessa halunnut isäksi, ja vaimoni tiesi sen. Naisella on kontrolli raskaudestaan, mutta hän kieltäytyi abortista, vaikka raskaus sai alkunsa ehkäisyn pettämisestä. Vaadin isyyden selvittämistä, mistä vaimoni ymmärrettävästi loukkaantui. Välillämme on aika paljon kaunoja ja keskinäistä pettymystä, joita vaimoni ei ole halukas selvittämään terapiassa. Oma terapiani on auttanut minua pysymään hengissä kotona, mutta se ei välejämme korjaa.
Kuulostaa siltä, että ota matkatyö ja avioero. Jos toinen ei suostu ongelmien selvittämiseen, niin ero on ainoa ratkaisu.
Luulen, että sisimmässään kumpikin meistä ajattelee, ettei ongelmiamme voi ratkaista.
Nimenomaan. Silloin ero on oikea ratkaisu. Itse olen vähän samankaltaisessa tilanteessa.
Voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis kostat vaimollesi koska hän ei tappanut lastanne ehkäisyn pettämisen jälkeen? Kukaan nainen ei tule pyhästä hengestä raskaaksi.
Miksi vaadit isyyden selvittämistä?
En ihmettele yhtään jos välinne ovat kireät mutta se että olet neljä vuotta ilkeillyt vaimollesi lapsen takia kertoo sinusta aika paljon. Miksi et lähtenyt heti kun raskaus selvisi? On naisen ja äidin aika rakasta elää vauvan kanssa ja ilkeän kumppanin kanssa.
Kukaan lapsi ei ansaitse elää tuollaisessa ympäristössä, neljävuotias ymmärtää asioita jo.Eikö sitä nimenomaan sanota, että pikkulapsiaikana ei kannata erota? Totta kai halusin yrittää, josko tilanteen voisi korjata, ja välillä meillä menikin paremmin. En ole ilkeä, sen voin itsestäni sanoa. Vaimoni on sanonut paljon pahempia asioita minusta kuin minä hänestä. Mutta varmasti olen tosi raskasta seuraa. Se on ihan selvää.
Sanoisin varmasti itsekin pahoja asioita miehelle joka toimii noin.
Eli siis epäilit ettei lapsi ole sinun?
Vauva ei olisi ymmärtänyt eroanne ja äidin olisi ollut varmasti henkisesti parempi olla. Lapsen hoito on raskasta ilman ylimääräisiä draamoja. Tuo ei ole mikään peruste. Sinulla oli pokkaa vaatia aborttia mutta ei pokkaa antaa heidän elää rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis kostat vaimollesi koska hän ei tappanut lastanne ehkäisyn pettämisen jälkeen? Kukaan nainen ei tule pyhästä hengestä raskaaksi.
Miksi vaadit isyyden selvittämistä?
En ihmettele yhtään jos välinne ovat kireät mutta se että olet neljä vuotta ilkeillyt vaimollesi lapsen takia kertoo sinusta aika paljon. Miksi et lähtenyt heti kun raskaus selvisi? On naisen ja äidin aika rakasta elää vauvan kanssa ja ilkeän kumppanin kanssa.
Kukaan lapsi ei ansaitse elää tuollaisessa ympäristössä, neljävuotias ymmärtää asioita jo.Eikö sitä nimenomaan sanota, että pikkulapsiaikana ei kannata erota? Totta kai halusin yrittää, josko tilanteen voisi korjata, ja välillä meillä menikin paremmin. En ole ilkeä, sen voin itsestäni sanoa. Vaimoni on sanonut paljon pahempia asioita minusta kuin minä hänestä. Mutta varmasti olen tosi raskasta seuraa. Se on ihan selvää.
Sanoisin varmasti itsekin pahoja asioita miehelle joka toimii noin.
Eli siis epäilit ettei lapsi ole sinun?
Vauva ei olisi ymmärtänyt eroanne ja äidin olisi ollut varmasti henkisesti parempi olla. Lapsen hoito on raskasta ilman ylimääräisiä draamoja. Tuo ei ole mikään peruste. Sinulla oli pokkaa vaatia aborttia mutta ei pokkaa antaa heidän elää rauhassa.
Miestä haukutaan, kun hän hylkää perheen, ja sitten haukutaan, kun hän jää ja yrittää saada asiat toimimaan. Koettakaa jo päättää. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis kostat vaimollesi koska hän ei tappanut lastanne ehkäisyn pettämisen jälkeen? Kukaan nainen ei tule pyhästä hengestä raskaaksi.
Miksi vaadit isyyden selvittämistä?
En ihmettele yhtään jos välinne ovat kireät mutta se että olet neljä vuotta ilkeillyt vaimollesi lapsen takia kertoo sinusta aika paljon. Miksi et lähtenyt heti kun raskaus selvisi? On naisen ja äidin aika rakasta elää vauvan kanssa ja ilkeän kumppanin kanssa.
Kukaan lapsi ei ansaitse elää tuollaisessa ympäristössä, neljävuotias ymmärtää asioita jo.Eikö sitä nimenomaan sanota, että pikkulapsiaikana ei kannata erota? Totta kai halusin yrittää, josko tilanteen voisi korjata, ja välillä meillä menikin paremmin. En ole ilkeä, sen voin itsestäni sanoa. Vaimoni on sanonut paljon pahempia asioita minusta kuin minä hänestä. Mutta varmasti olen tosi raskasta seuraa. Se on ihan selvää.
Sanoisin varmasti itsekin pahoja asioita miehelle joka toimii noin.
Eli siis epäilit ettei lapsi ole sinun?
Vauva ei olisi ymmärtänyt eroanne ja äidin olisi ollut varmasti henkisesti parempi olla. Lapsen hoito on raskasta ilman ylimääräisiä draamoja. Tuo ei ole mikään peruste. Sinulla oli pokkaa vaatia aborttia mutta ei pokkaa antaa heidän elää rauhassa.Miestä haukutaan, kun hän hylkää perheen, ja sitten haukutaan, kun hän jää ja yrittää saada asiat toimimaan. Koettakaa jo päättää. :)
Jo lähtökohta on se että mies vaatii aborttia-epäilee isyyttään-käyttäytyy huonosti-lapsi kärsii-mitkä ovat pitkäaikaiset seuraukset, niin en usko että kukaan nainen haluaa moisen miehen jäävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet itsekin varmaan fiksuna miehenä jo päätellyt, että mitkään reissut eikä mikään palkankorotus korjaa sitä, mikä teillä on kotona rikki.
Nyt kannattaa ensin myöntää se itselle ja sitten kertoa myös vaimolle. Olette molemmat yhteiselle lapsellenne velkaa, että hoidatte ongelmanne kuntoon. Jos muuta vaihtoehtoa ei ole kuin avioero, hoidatte sen siististi ja niin, että lapsen etu menee kaiken edelle.
Hoidat nämä asiat ensin ja mietit sitten omaa uraasi.
Olisiko kuitenkin fiksumpaa erota? Jos ette selvästikään nauti toistenne seurasta, etkä sinä lapsen seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis kostat vaimollesi koska hän ei tappanut lastanne ehkäisyn pettämisen jälkeen? Kukaan nainen ei tule pyhästä hengestä raskaaksi.
Miksi vaadit isyyden selvittämistä?
En ihmettele yhtään jos välinne ovat kireät mutta se että olet neljä vuotta ilkeillyt vaimollesi lapsen takia kertoo sinusta aika paljon. Miksi et lähtenyt heti kun raskaus selvisi? On naisen ja äidin aika rakasta elää vauvan kanssa ja ilkeän kumppanin kanssa.
Kukaan lapsi ei ansaitse elää tuollaisessa ympäristössä, neljävuotias ymmärtää asioita jo.Eikö sitä nimenomaan sanota, että pikkulapsiaikana ei kannata erota? Totta kai halusin yrittää, josko tilanteen voisi korjata, ja välillä meillä menikin paremmin. En ole ilkeä, sen voin itsestäni sanoa. Vaimoni on sanonut paljon pahempia asioita minusta kuin minä hänestä. Mutta varmasti olen tosi raskasta seuraa. Se on ihan selvää.
Sanoisin varmasti itsekin pahoja asioita miehelle joka toimii noin.
Eli siis epäilit ettei lapsi ole sinun?
Vauva ei olisi ymmärtänyt eroanne ja äidin olisi ollut varmasti henkisesti parempi olla. Lapsen hoito on raskasta ilman ylimääräisiä draamoja. Tuo ei ole mikään peruste. Sinulla oli pokkaa vaatia aborttia mutta ei pokkaa antaa heidän elää rauhassa.Miestä haukutaan, kun hän hylkää perheen, ja sitten haukutaan, kun hän jää ja yrittää saada asiat toimimaan. Koettakaa jo päättää. :)
Jo lähtökohta on se että mies vaatii aborttia-epäilee isyyttään-käyttäytyy huonosti-lapsi kärsii-mitkä ovat pitkäaikaiset seuraukset, niin en usko että kukaan nainen haluaa moisen miehen jäävän.
Miksi ap:n vaimo ei sitten eroa? Ei ole miehen vastuulla yksin suhde. En usko hetkeäkään, että nainen on tässä tarinassa pelkästään viaton uhri. Parisuhteen ongelmissa ei koskaan ole syytöntä osapuolta. Molemmilla on vastuu suhteen toimivuudesta tai sen päättämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis kostat vaimollesi koska hän ei tappanut lastanne ehkäisyn pettämisen jälkeen? Kukaan nainen ei tule pyhästä hengestä raskaaksi.
Miksi vaadit isyyden selvittämistä?
En ihmettele yhtään jos välinne ovat kireät mutta se että olet neljä vuotta ilkeillyt vaimollesi lapsen takia kertoo sinusta aika paljon. Miksi et lähtenyt heti kun raskaus selvisi? On naisen ja äidin aika rakasta elää vauvan kanssa ja ilkeän kumppanin kanssa.
Kukaan lapsi ei ansaitse elää tuollaisessa ympäristössä, neljävuotias ymmärtää asioita jo.Eikö sitä nimenomaan sanota, että pikkulapsiaikana ei kannata erota? Totta kai halusin yrittää, josko tilanteen voisi korjata, ja välillä meillä menikin paremmin. En ole ilkeä, sen voin itsestäni sanoa. Vaimoni on sanonut paljon pahempia asioita minusta kuin minä hänestä. Mutta varmasti olen tosi raskasta seuraa. Se on ihan selvää.
Sanoisin varmasti itsekin pahoja asioita miehelle joka toimii noin.
Eli siis epäilit ettei lapsi ole sinun?
Vauva ei olisi ymmärtänyt eroanne ja äidin olisi ollut varmasti henkisesti parempi olla. Lapsen hoito on raskasta ilman ylimääräisiä draamoja. Tuo ei ole mikään peruste. Sinulla oli pokkaa vaatia aborttia mutta ei pokkaa antaa heidän elää rauhassa.Miestä haukutaan, kun hän hylkää perheen, ja sitten haukutaan, kun hän jää ja yrittää saada asiat toimimaan. Koettakaa jo päättää. :)
Jo lähtökohta on se että mies vaatii aborttia-epäilee isyyttään-käyttäytyy huonosti-lapsi kärsii-mitkä ovat pitkäaikaiset seuraukset, niin en usko että kukaan nainen haluaa moisen miehen jäävän.
Minun vaimoni on eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo matkatyö ei ole vaihtoehto. Selvitä suhde tai eroa, siinä 2 vaihtoehtoa. Mt on vain ongelmien pakoilua.
Miksi et vastaa kysymykseen isyystestin syystä??!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vastaa kysymykseen isyystestin syystä??!!
Ei liity tähän asiaan.
Ennemmin katson työtöntä miestä joka on läsnä kotona, kun rahakasta reissuhemmoa. Se aika oli ja meni, nyt on perhe ja läsnäololla on merkitystä. SItä kutsutaan vakiintumiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanteemme on se, että minä olen töissä hyväpalkkaisessa ammatissa ja vaimoni on tällä hetkellä työtön. Meillä on neljävuotias lapsi. Perheessämme on jatkuvasti kireä tunnelma. Minulla olisi mahdollisuus ottaa vastaan uusi tehtävä, johon kuuluu paljon matkustuspäiviä mutta josta maksetaan myös paremmin. Vaimoni vastustaa ajatusta voimakkaasti. Totta puhuen tämä uusi toimeenkuva olisi minulle myös mahdollisuus ottaa etäisyyttä perheeseeni, ja vaimo varmaan vaistoaa tämän. Tunnen olevani perheessä vankina. Lupasin tilittää koko palkankorotuksen suoraan vaimolle, mutta tälle ei lämmetty. Harkitsen nyt ottavani tehtävän vastaan joka tapauksessa.
Harkitsepa samalla miltä tuntuu elää erossa omasta lapsestasi. Vai eikö silläkään ole väliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miten se reissutyö ratkaisee teidän ongelmat?
Olen vähemmän kotona myrkyttämässä ilmapiiriä.
Toi ongelmahan ratkeaa ihan sillä, että lopetat sen myrkyttämisen. Se sun pilaamasi ilmapiiri on sun lapsesi lapsuus.
Ja AV-mammojen mielestä vaimossa ei tietenkään voi olla mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet olevasi vankina?
Elämä ei ollenkaan vastaa arvojani ja toiveitani. En todellakaan halunnut mitään tällaista, mistä arkemme nyt koostuu.
No kun kumminkin panit naisen paksuksi ja piditte lapsen, niin nyt on yhdentekevää mitä haluat. Lapsen etu on tärkein, ja hänen etunsa mukaista ei ole se, että isä pakenee. Mars pariterapiaan selvittämään, miten oikeasti ratkotte ongelmanne, vaikka se johtaisi eroon. Et voi enää ajatella elämääsi vain itsekkäästä näkökulmasta, ette kumpikaan voi, koska teillä on lapsi.
On se kumma ettei nainen yleensä ole se joka harkitsee pakenemista eikä yleensä edes voi. Mua kuvottaa miten helppoa sullekin on vaan todeta että "en mä tätä sittenkää halunnu alanpas pakoilla kotia vaikka pakoilenki lastani samalla". Niskasta itteäs kiinni ja kanna vastuu teoistas, et oo 4v. Eikä oo (toivottavasti) vaimoskaan muuten, joten jos hän on se syy kodin kireään ilmapiiriin niin sanot sen hänelle ja ratkotte asian.
Äläkä edes yritä väittää mitään että "nainen pakotti yhyhyy". Sinulla on kontrolli peniksestäsi, ja voit jopa itse pitää esim. ehkäisyvälineesi lompakossa jos käytät sitä tekosyytä että "nainen varmaan puhkoi/ei ottanut pilleriä". Jos koet että hän painosti etkä voinut kontrolloida itseäsi koska olet esimerkiksi henkisen väkivallan (alistaminen ym.) uhri, jätä nainen, hakeudu terapiaan ja VAADI YKSINHUOLTAJUUS koska lastasihan et silloin tietenkään halua jättää naiselle, joka on epäluotettava tai muutoin epäkelpo.
Sori mutta spaghettimainen asenteesi tarvitsee tällaista, en usko että kuuntelet muuta. Pystyt kasvamaan aikuiseksi itsenäiseksi ihmiseksi jos haluat, tsemppiä!
Vaimoni raskaus oli suhteemme synkin hetki. Sitä ennen meillä meni ihan hyvin. En missään tapauksessa halunnut isäksi, ja vaimoni tiesi sen. Naisella on kontrolli raskaudestaan, mutta hän kieltäytyi abortista, vaikka raskaus sai alkunsa ehkäisyn pettämisestä. Vaadin isyyden selvittämistä, mistä vaimoni ymmärrettävästi loukkaantui. Välillämme on aika paljon kaunoja ja keskinäistä pettymystä, joita vaimoni ei ole halukas selvittämään terapiassa. Oma terapiani on auttanut minua pysymään hengissä kotona, mutta se ei välejämme korjaa.
Miksi ihmeessä te olette vielä yhdessä? Suosittelisin ihan suosiolla eroamaan. Jos kotiin menenminen on tuskainen vaihtoehto, niin kannattaa etsiä uusi koti.
Vaimo siis joutuu kantamaan yksin vastuun kodista ja AP:N LAPSESTA jo nykyään ja nyt ap miettii matkatyötä, ettei tarvitse nähdä omaa lastaan enää laisinkaan. Melkoinen vätys ja vastuun pakoilja, pään pensaaseen työntämistä.
Vaimona ottaisin nopeasti eron. Joko viikko-viikko-systeemillä, jolloin ap joutuisi ryhtymään joka toinen viikko yksinhuoltajaksi tai ottamalla lähivanhemmuuden ja kunnon elarit. Vaimo saisi eron jälkeen sekä työttömyysturvaa että asumistukea ja ehkä kunnan asunnon sekä lapsilisät ja elarit eli hänen taloudellinen asemansa paranisi kohosten. Pääsisi myös luultavasti koulutukseen ja aikanaan töihin sitä kautta sekä saisi siksi aikaa normaslin päivähoitopaikan lapselle.
Ap siis joutuisi joko järjestämään elämänsä uudestaan ja olemaan yh joka toinen viikko ja saisi toisaalta olla isänä oman mallinsa mukaan rauhassa ja paiskia töitä tai bilettää vapaaviikkoina, tai vapautuisi kokonaan hoitovastuusta elareita maksamalla.
Kumpikin voisi eetsiä uuden paremman puolison ja tulla onnellisiksi.
En ymmärrä, miksi enää vitkuttelette eron kanssa! Hulluja masokisteja kumpikin.
Mammat ulvoo ikenet veressä, kun väkisin penskan maailmaan punnertaneen loisen elättäjä haaveilee paremmasta tulevaisuudesta. Eiköhän loinen tule saamaan ihan kivat elarit, joten turvat tukkoon!
AP, nosta kytkintä. Kaikille paras vaihtoehto, olletikin kun muijasi ei ole halukas terapiaan tai muuhun korjaavaan toimenpiteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteemme on se, että minä olen töissä hyväpalkkaisessa ammatissa ja vaimoni on tällä hetkellä työtön. Meillä on neljävuotias lapsi. Perheessämme on jatkuvasti kireä tunnelma. Minulla olisi mahdollisuus ottaa vastaan uusi tehtävä, johon kuuluu paljon matkustuspäiviä mutta josta maksetaan myös paremmin. Vaimoni vastustaa ajatusta voimakkaasti. Totta puhuen tämä uusi toimeenkuva olisi minulle myös mahdollisuus ottaa etäisyyttä perheeseeni, ja vaimo varmaan vaistoaa tämän. Tunnen olevani perheessä vankina. Lupasin tilittää koko palkankorotuksen suoraan vaimolle, mutta tälle ei lämmetty. Harkitsen nyt ottavani tehtävän vastaan joka tapauksessa.
Harkitsepa samalla miltä tuntuu elää erossa omasta lapsestasi. Vai eikö silläkään ole väliä?
En ole koskaan rakastanut lasta, eikä minulla ole koskaan ollut tunnetta, että hän olisi minun lapseni. Jonkinlainen kiintymys on toki olemassa, mutta jos tässä ero tulee, vaimo saa kyllä täyden huoltajuuden.
Eli Ap käyttäytyy päin persettä ja sitten marttyroi ettei hänen läsnäoloaan kaivata?!?!