Lue keskustelun säännöt.
Vaimo vastustaa ajatusta, että ottaisin matkatyön
11.02.2017 |
Tilanteemme on se, että minä olen töissä hyväpalkkaisessa ammatissa ja vaimoni on tällä hetkellä työtön. Meillä on neljävuotias lapsi. Perheessämme on jatkuvasti kireä tunnelma. Minulla olisi mahdollisuus ottaa vastaan uusi tehtävä, johon kuuluu paljon matkustuspäiviä mutta josta maksetaan myös paremmin. Vaimoni vastustaa ajatusta voimakkaasti. Totta puhuen tämä uusi toimeenkuva olisi minulle myös mahdollisuus ottaa etäisyyttä perheeseeni, ja vaimo varmaan vaistoaa tämän. Tunnen olevani perheessä vankina. Lupasin tilittää koko palkankorotuksen suoraan vaimolle, mutta tälle ei lämmetty. Harkitsen nyt ottavani tehtävän vastaan joka tapauksessa.
Kommentit (77)
Niin miten se reissutyö ratkaisee teidän ongelmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin miten se reissutyö ratkaisee teidän ongelmat?
Olen vähemmän kotona myrkyttämässä ilmapiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet olevasi vankina?
Elämä ei ollenkaan vastaa arvojani ja toiveitani. En todellakaan halunnut mitään tällaista, mistä arkemme nyt koostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miten se reissutyö ratkaisee teidän ongelmat?
Olen vähemmän kotona myrkyttämässä ilmapiiriä.
Toi ongelmahan ratkeaa ihan sillä, että lopetat sen myrkyttämisen. Se sun pilaamasi ilmapiiri on sun lapsesi lapsuus.
Anna kun arvaan, vaimo on hoitanut lastanne kotona sillä välin, kun itse loit uraa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ap kyllästy ikinä satuilemaan? Keksisit edes uuden aiheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet olevasi vankina?
Elämä ei ollenkaan vastaa arvojani ja toiveitani. En todellakaan halunnut mitään tällaista, mistä arkemme nyt koostuu.
No kun kumminkin panit naisen paksuksi ja piditte lapsen, niin nyt on yhdentekevää mitä haluat. Lapsen etu on tärkein, ja hänen etunsa mukaista ei ole se, että isä pakenee. Mars pariterapiaan selvittämään, miten oikeasti ratkotte ongelmanne, vaikka se johtaisi eroon. Et voi enää ajatella elämääsi vain itsekkäästä näkökulmasta, ette kumpikaan voi, koska teillä on lapsi.
On se kumma ettei nainen yleensä ole se joka harkitsee pakenemista eikä yleensä edes voi. Mua kuvottaa miten helppoa sullekin on vaan todeta että "en mä tätä sittenkää halunnu alanpas pakoilla kotia vaikka pakoilenki lastani samalla". Niskasta itteäs kiinni ja kanna vastuu teoistas, et oo 4v. Eikä oo (toivottavasti) vaimoskaan muuten, joten jos hän on se syy kodin kireään ilmapiiriin niin sanot sen hänelle ja ratkotte asian.
Äläkä edes yritä väittää mitään että "nainen pakotti yhyhyy". Sinulla on kontrolli peniksestäsi, ja voit jopa itse pitää esim. ehkäisyvälineesi lompakossa jos käytät sitä tekosyytä että "nainen varmaan puhkoi/ei ottanut pilleriä". Jos koet että hän painosti etkä voinut kontrolloida itseäsi koska olet esimerkiksi henkisen väkivallan (alistaminen ym.) uhri, jätä nainen, hakeudu terapiaan ja VAADI YKSINHUOLTAJUUS koska lastasihan et silloin tietenkään halua jättää naiselle, joka on epäluotettava tai muutoin epäkelpo.
Sori mutta spaghettimainen asenteesi tarvitsee tällaista, en usko että kuuntelet muuta. Pystyt kasvamaan aikuiseksi itsenäiseksi ihmiseksi jos haluat, tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miten se reissutyö ratkaisee teidän ongelmat?
Olen vähemmän kotona myrkyttämässä ilmapiiriä.
Toi ongelmahan ratkeaa ihan sillä, että lopetat sen myrkyttämisen. Se sun pilaamasi ilmapiiri on sun lapsesi lapsuus.
Ei onnistu, yritetty on. Kotona asiat sujuvat aina paremmin, kun en ole paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet olevasi vankina?
Elämä ei ollenkaan vastaa arvojani ja toiveitani. En todellakaan halunnut mitään tällaista, mistä arkemme nyt koostuu.
No kun kumminkin panit naisen paksuksi ja piditte lapsen, niin nyt on yhdentekevää mitä haluat. Lapsen etu on tärkein, ja hänen etunsa mukaista ei ole se, että isä pakenee. Mars pariterapiaan selvittämään, miten oikeasti ratkotte ongelmanne, vaikka se johtaisi eroon. Et voi enää ajatella elämääsi vain itsekkäästä näkökulmasta, ette kumpikaan voi, koska teillä on lapsi.
On se kumma ettei nainen yleensä ole se joka harkitsee pakenemista eikä yleensä edes voi. Mua kuvottaa miten helppoa sullekin on vaan todeta että "en mä tätä sittenkää halunnu alanpas pakoilla kotia vaikka pakoilenki lastani samalla". Niskasta itteäs kiinni ja kanna vastuu teoistas, et oo 4v. Eikä oo (toivottavasti) vaimoskaan muuten, joten jos hän on se syy kodin kireään ilmapiiriin niin sanot sen hänelle ja ratkotte asian.
Äläkä edes yritä väittää mitään että "nainen pakotti yhyhyy". Sinulla on kontrolli peniksestäsi, ja voit jopa itse pitää esim. ehkäisyvälineesi lompakossa jos käytät sitä tekosyytä että "nainen varmaan puhkoi/ei ottanut pilleriä". Jos koet että hän painosti etkä voinut kontrolloida itseäsi koska olet esimerkiksi henkisen väkivallan (alistaminen ym.) uhri, jätä nainen, hakeudu terapiaan ja VAADI YKSINHUOLTAJUUS koska lastasihan et silloin tietenkään halua jättää naiselle, joka on epäluotettava tai muutoin epäkelpo.
Sori mutta spaghettimainen asenteesi tarvitsee tällaista, en usko että kuuntelet muuta. Pystyt kasvamaan aikuiseksi itsenäiseksi ihmiseksi jos haluat, tsemppiä!
Vaimoni raskaus oli suhteemme synkin hetki. Sitä ennen meillä meni ihan hyvin. En missään tapauksessa halunnut isäksi, ja vaimoni tiesi sen. Naisella on kontrolli raskaudestaan, mutta hän kieltäytyi abortista, vaikka raskaus sai alkunsa ehkäisyn pettämisestä. Vaadin isyyden selvittämistä, mistä vaimoni ymmärrettävästi loukkaantui. Välillämme on aika paljon kaunoja ja keskinäistä pettymystä, joita vaimoni ei ole halukas selvittämään terapiassa. Oma terapiani on auttanut minua pysymään hengissä kotona, mutta se ei välejämme korjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lähdet. Et voi antaa loisen mennä urasi edelle, järki käteen!
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lähdet. Et voi antaa loisen mennä urasi edelle, järki käteen!
Lapsettoman, miesasian sokaiseman ja ilman naista elävän raukan ei ehkä kannata jakaa neuvojaan asiassa, josta ei ole mitään kokemusta tai tietämystä. Onko se miehen lapsikin loinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ehkä on parempi että lähdet. Eri osoitteeseen nimittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet olevasi vankina?
Elämä ei ollenkaan vastaa arvojani ja toiveitani. En todellakaan halunnut mitään tällaista, mistä arkemme nyt koostuu.
No kun kumminkin panit naisen paksuksi ja piditte lapsen, niin nyt on yhdentekevää mitä haluat. Lapsen etu on tärkein, ja hänen etunsa mukaista ei ole se, että isä pakenee. Mars pariterapiaan selvittämään, miten oikeasti ratkotte ongelmanne, vaikka se johtaisi eroon. Et voi enää ajatella elämääsi vain itsekkäästä näkökulmasta, ette kumpikaan voi, koska teillä on lapsi.
On se kumma ettei nainen yleensä ole se joka harkitsee pakenemista eikä yleensä edes voi. Mua kuvottaa miten helppoa sullekin on vaan todeta että "en mä tätä sittenkää halunnu alanpas pakoilla kotia vaikka pakoilenki lastani samalla". Niskasta itteäs kiinni ja kanna vastuu teoistas, et oo 4v. Eikä oo (toivottavasti) vaimoskaan muuten, joten jos hän on se syy kodin kireään ilmapiiriin niin sanot sen hänelle ja ratkotte asian.
Äläkä edes yritä väittää mitään että "nainen pakotti yhyhyy". Sinulla on kontrolli peniksestäsi, ja voit jopa itse pitää esim. ehkäisyvälineesi lompakossa jos käytät sitä tekosyytä että "nainen varmaan puhkoi/ei ottanut pilleriä". Jos koet että hän painosti etkä voinut kontrolloida itseäsi koska olet esimerkiksi henkisen väkivallan (alistaminen ym.) uhri, jätä nainen, hakeudu terapiaan ja VAADI YKSINHUOLTAJUUS koska lastasihan et silloin tietenkään halua jättää naiselle, joka on epäluotettava tai muutoin epäkelpo.
Sori mutta spaghettimainen asenteesi tarvitsee tällaista, en usko että kuuntelet muuta. Pystyt kasvamaan aikuiseksi itsenäiseksi ihmiseksi jos haluat, tsemppiä!
Vaimoni raskaus oli suhteemme synkin hetki. Sitä ennen meillä meni ihan hyvin. En missään tapauksessa halunnut isäksi, ja vaimoni tiesi sen. Naisella on kontrolli raskaudestaan, mutta hän kieltäytyi abortista, vaikka raskaus sai alkunsa ehkäisyn pettämisestä. Vaadin isyyden selvittämistä, mistä vaimoni ymmärrettävästi loukkaantui. Välillämme on aika paljon kaunoja ja keskinäistä pettymystä, joita vaimoni ei ole halukas selvittämään terapiassa. Oma terapiani on auttanut minua pysymään hengissä kotona, mutta se ei välejämme korjaa.
Kuulostaa siltä, että ota matkatyö ja avioero. Jos toinen ei suostu ongelmien selvittämiseen, niin ero on ainoa ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet olevasi vankina?
Elämä ei ollenkaan vastaa arvojani ja toiveitani. En todellakaan halunnut mitään tällaista, mistä arkemme nyt koostuu.
No kun kumminkin panit naisen paksuksi ja piditte lapsen, niin nyt on yhdentekevää mitä haluat. Lapsen etu on tärkein, ja hänen etunsa mukaista ei ole se, että isä pakenee. Mars pariterapiaan selvittämään, miten oikeasti ratkotte ongelmanne, vaikka se johtaisi eroon. Et voi enää ajatella elämääsi vain itsekkäästä näkökulmasta, ette kumpikaan voi, koska teillä on lapsi.
On se kumma ettei nainen yleensä ole se joka harkitsee pakenemista eikä yleensä edes voi. Mua kuvottaa miten helppoa sullekin on vaan todeta että "en mä tätä sittenkää halunnu alanpas pakoilla kotia vaikka pakoilenki lastani samalla". Niskasta itteäs kiinni ja kanna vastuu teoistas, et oo 4v. Eikä oo (toivottavasti) vaimoskaan muuten, joten jos hän on se syy kodin kireään ilmapiiriin niin sanot sen hänelle ja ratkotte asian.
Äläkä edes yritä väittää mitään että "nainen pakotti yhyhyy". Sinulla on kontrolli peniksestäsi, ja voit jopa itse pitää esim. ehkäisyvälineesi lompakossa jos käytät sitä tekosyytä että "nainen varmaan puhkoi/ei ottanut pilleriä". Jos koet että hän painosti etkä voinut kontrolloida itseäsi koska olet esimerkiksi henkisen väkivallan (alistaminen ym.) uhri, jätä nainen, hakeudu terapiaan ja VAADI YKSINHUOLTAJUUS koska lastasihan et silloin tietenkään halua jättää naiselle, joka on epäluotettava tai muutoin epäkelpo.
Sori mutta spaghettimainen asenteesi tarvitsee tällaista, en usko että kuuntelet muuta. Pystyt kasvamaan aikuiseksi itsenäiseksi ihmiseksi jos haluat, tsemppiä!
Vaimoni raskaus oli suhteemme synkin hetki. Sitä ennen meillä meni ihan hyvin. En missään tapauksessa halunnut isäksi, ja vaimoni tiesi sen. Naisella on kontrolli raskaudestaan, mutta hän kieltäytyi abortista, vaikka raskaus sai alkunsa ehkäisyn pettämisestä. Vaadin isyyden selvittämistä, mistä vaimoni ymmärrettävästi loukkaantui. Välillämme on aika paljon kaunoja ja keskinäistä pettymystä, joita vaimoni ei ole halukas selvittämään terapiassa. Oma terapiani on auttanut minua pysymään hengissä kotona, mutta se ei välejämme korjaa.
Ja sä kostat tän lapselle myrkyttämällä kodin ilmapiirin ja lapsen lapsuuden... Varsinainen Vuoden Isä!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miten se reissutyö ratkaisee teidän ongelmat?
Olen vähemmän kotona myrkyttämässä ilmapiiriä.
Toi ongelmahan ratkeaa ihan sillä, että lopetat sen myrkyttämisen. Se sun pilaamasi ilmapiiri on sun lapsesi lapsuus.
Ei onnistu, yritetty on. Kotona asiat sujuvat aina paremmin, kun en ole paikalla.
Yritetty on? Se on ihan susta itsestäsi kiinni, jos kerta sinä olet se myrkyttäjä. Ymmärrätkö, että kyse on sun lapsesta, jonka pitäisi olla tärkein asia. 4-vuotias kun on vielä riippuvainen vanhemmistaan. Aikuisena lastasi tuskin tulet näkemään, jos olet selkärangaton vätys, joka jättää huolehtimatta lapsestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet olevasi vankina?
Elämä ei ollenkaan vastaa arvojani ja toiveitani. En todellakaan halunnut mitään tällaista, mistä arkemme nyt koostuu.
No kun kumminkin panit naisen paksuksi ja piditte lapsen, niin nyt on yhdentekevää mitä haluat. Lapsen etu on tärkein, ja hänen etunsa mukaista ei ole se, että isä pakenee. Mars pariterapiaan selvittämään, miten oikeasti ratkotte ongelmanne, vaikka se johtaisi eroon. Et voi enää ajatella elämääsi vain itsekkäästä näkökulmasta, ette kumpikaan voi, koska teillä on lapsi.
On se kumma ettei nainen yleensä ole se joka harkitsee pakenemista eikä yleensä edes voi. Mua kuvottaa miten helppoa sullekin on vaan todeta että "en mä tätä sittenkää halunnu alanpas pakoilla kotia vaikka pakoilenki lastani samalla". Niskasta itteäs kiinni ja kanna vastuu teoistas, et oo 4v. Eikä oo (toivottavasti) vaimoskaan muuten, joten jos hän on se syy kodin kireään ilmapiiriin niin sanot sen hänelle ja ratkotte asian.
Äläkä edes yritä väittää mitään että "nainen pakotti yhyhyy". Sinulla on kontrolli peniksestäsi, ja voit jopa itse pitää esim. ehkäisyvälineesi lompakossa jos käytät sitä tekosyytä että "nainen varmaan puhkoi/ei ottanut pilleriä". Jos koet että hän painosti etkä voinut kontrolloida itseäsi koska olet esimerkiksi henkisen väkivallan (alistaminen ym.) uhri, jätä nainen, hakeudu terapiaan ja VAADI YKSINHUOLTAJUUS koska lastasihan et silloin tietenkään halua jättää naiselle, joka on epäluotettava tai muutoin epäkelpo.
Sori mutta spaghettimainen asenteesi tarvitsee tällaista, en usko että kuuntelet muuta. Pystyt kasvamaan aikuiseksi itsenäiseksi ihmiseksi jos haluat, tsemppiä!
Vaimoni raskaus oli suhteemme synkin hetki. Sitä ennen meillä meni ihan hyvin. En missään tapauksessa halunnut isäksi, ja vaimoni tiesi sen. Naisella on kontrolli raskaudestaan, mutta hän kieltäytyi abortista, vaikka raskaus sai alkunsa ehkäisyn pettämisestä. Vaadin isyyden selvittämistä, mistä vaimoni ymmärrettävästi loukkaantui. Välillämme on aika paljon kaunoja ja keskinäistä pettymystä, joita vaimoni ei ole halukas selvittämään terapiassa. Oma terapiani on auttanut minua pysymään hengissä kotona, mutta se ei välejämme korjaa.
Ja sä kostat tän lapselle myrkyttämällä kodin ilmapiirin ja lapsen lapsuuden... Varsinainen Vuoden Isä!!!
Luuletko, että teen tuon tahallani? Olen tehnyt tämän asian eteen töitä koko neljä vuotta, mutta minulla on tarpeeksi hyvä itsetuntemus huomatakseni, milloin läsnäoloani ei kaivata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet olevasi vankina?
Elämä ei ollenkaan vastaa arvojani ja toiveitani. En todellakaan halunnut mitään tällaista, mistä arkemme nyt koostuu.
No kun kumminkin panit naisen paksuksi ja piditte lapsen, niin nyt on yhdentekevää mitä haluat. Lapsen etu on tärkein, ja hänen etunsa mukaista ei ole se, että isä pakenee. Mars pariterapiaan selvittämään, miten oikeasti ratkotte ongelmanne, vaikka se johtaisi eroon. Et voi enää ajatella elämääsi vain itsekkäästä näkökulmasta, ette kumpikaan voi, koska teillä on lapsi.
On se kumma ettei nainen yleensä ole se joka harkitsee pakenemista eikä yleensä edes voi. Mua kuvottaa miten helppoa sullekin on vaan todeta että "en mä tätä sittenkää halunnu alanpas pakoilla kotia vaikka pakoilenki lastani samalla". Niskasta itteäs kiinni ja kanna vastuu teoistas, et oo 4v. Eikä oo (toivottavasti) vaimoskaan muuten, joten jos hän on se syy kodin kireään ilmapiiriin niin sanot sen hänelle ja ratkotte asian.
Äläkä edes yritä väittää mitään että "nainen pakotti yhyhyy". Sinulla on kontrolli peniksestäsi, ja voit jopa itse pitää esim. ehkäisyvälineesi lompakossa jos käytät sitä tekosyytä että "nainen varmaan puhkoi/ei ottanut pilleriä". Jos koet että hän painosti etkä voinut kontrolloida itseäsi koska olet esimerkiksi henkisen väkivallan (alistaminen ym.) uhri, jätä nainen, hakeudu terapiaan ja VAADI YKSINHUOLTAJUUS koska lastasihan et silloin tietenkään halua jättää naiselle, joka on epäluotettava tai muutoin epäkelpo.
Sori mutta spaghettimainen asenteesi tarvitsee tällaista, en usko että kuuntelet muuta. Pystyt kasvamaan aikuiseksi itsenäiseksi ihmiseksi jos haluat, tsemppiä!
Vaimoni raskaus oli suhteemme synkin hetki. Sitä ennen meillä meni ihan hyvin. En missään tapauksessa halunnut isäksi, ja vaimoni tiesi sen. Naisella on kontrolli raskaudestaan, mutta hän kieltäytyi abortista, vaikka raskaus sai alkunsa ehkäisyn pettämisestä. Vaadin isyyden selvittämistä, mistä vaimoni ymmärrettävästi loukkaantui. Välillämme on aika paljon kaunoja ja keskinäistä pettymystä, joita vaimoni ei ole halukas selvittämään terapiassa. Oma terapiani on auttanut minua pysymään hengissä kotona, mutta se ei välejämme korjaa.
Kuulostaa siltä, että ota matkatyö ja avioero. Jos toinen ei suostu ongelmien selvittämiseen, niin ero on ainoa ratkaisu.
Luulen, että sisimmässään kumpikin meistä ajattelee, ettei ongelmiamme voi ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet olevasi vankina?
Elämä ei ollenkaan vastaa arvojani ja toiveitani. En todellakaan halunnut mitään tällaista, mistä arkemme nyt koostuu.
No kun kumminkin panit naisen paksuksi ja piditte lapsen, niin nyt on yhdentekevää mitä haluat. Lapsen etu on tärkein, ja hänen etunsa mukaista ei ole se, että isä pakenee. Mars pariterapiaan selvittämään, miten oikeasti ratkotte ongelmanne, vaikka se johtaisi eroon. Et voi enää ajatella elämääsi vain itsekkäästä näkökulmasta, ette kumpikaan voi, koska teillä on lapsi.
On se kumma ettei nainen yleensä ole se joka harkitsee pakenemista eikä yleensä edes voi. Mua kuvottaa miten helppoa sullekin on vaan todeta että "en mä tätä sittenkää halunnu alanpas pakoilla kotia vaikka pakoilenki lastani samalla". Niskasta itteäs kiinni ja kanna vastuu teoistas, et oo 4v. Eikä oo (toivottavasti) vaimoskaan muuten, joten jos hän on se syy kodin kireään ilmapiiriin niin sanot sen hänelle ja ratkotte asian.
Äläkä edes yritä väittää mitään että "nainen pakotti yhyhyy". Sinulla on kontrolli peniksestäsi, ja voit jopa itse pitää esim. ehkäisyvälineesi lompakossa jos käytät sitä tekosyytä että "nainen varmaan puhkoi/ei ottanut pilleriä". Jos koet että hän painosti etkä voinut kontrolloida itseäsi koska olet esimerkiksi henkisen väkivallan (alistaminen ym.) uhri, jätä nainen, hakeudu terapiaan ja VAADI YKSINHUOLTAJUUS koska lastasihan et silloin tietenkään halua jättää naiselle, joka on epäluotettava tai muutoin epäkelpo.
Sori mutta spaghettimainen asenteesi tarvitsee tällaista, en usko että kuuntelet muuta. Pystyt kasvamaan aikuiseksi itsenäiseksi ihmiseksi jos haluat, tsemppiä!
Vaimoni raskaus oli suhteemme synkin hetki. Sitä ennen meillä meni ihan hyvin. En missään tapauksessa halunnut isäksi, ja vaimoni tiesi sen. Naisella on kontrolli raskaudestaan, mutta hän kieltäytyi abortista, vaikka raskaus sai alkunsa ehkäisyn pettämisestä. Vaadin isyyden selvittämistä, mistä vaimoni ymmärrettävästi loukkaantui. Välillämme on aika paljon kaunoja ja keskinäistä pettymystä, joita vaimoni ei ole halukas selvittämään terapiassa. Oma terapiani on auttanut minua pysymään hengissä kotona, mutta se ei välejämme korjaa.
Kuulostaa siltä, että ota matkatyö ja avioero. Jos toinen ei suostu ongelmien selvittämiseen, niin ero on ainoa ratkaisu.
Luulen, että sisimmässään kumpikin meistä ajattelee, ettei ongelmiamme voi ratkaista.
Nimenomaan. Silloin ero on oikea ratkaisu. Itse olen vähän samankaltaisessa tilanteessa.
Eli siis kostat vaimollesi koska hän ei tappanut lastanne ehkäisyn pettämisen jälkeen? Kukaan nainen ei tule pyhästä hengestä raskaaksi.
Miksi vaadit isyyden selvittämistä?
En ihmettele yhtään jos välinne ovat kireät mutta se että olet neljä vuotta ilkeillyt vaimollesi lapsen takia kertoo sinusta aika paljon. Miksi et lähtenyt heti kun raskaus selvisi? On naisen ja äidin aika rakasta elää vauvan kanssa ja ilkeän kumppanin kanssa.
Kukaan lapsi ei ansaitse elää tuollaisessa ympäristössä, neljävuotias ymmärtää asioita jo.
Miksi koet olevasi vankina?