Upeat naiset, jotka pysyvät sinkkuna...

Päätellen miehistä, joiden kanssa käyn treffeillä, olen palstamittareilla vähintään hyvännäköinen (komeita miehiä). Eipä se mitään auta, jos ei löydy sopivaa. Minulle kelpaa kyllä ei-komea mies aivan hyvin ja olen tapaillut ihan kaiken näköisiä. 

Alexandra kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan pitää jotain tasoa. Miksi kelpuuttaisin jonkun elämäntapatyöttömän kaljankittaajan, kun en itsekään ole sellainen?

Ehkä kannattaa miettiä mikset sitten saa "omaa tasoasi".

Siinä elämäntapakaljankittaajan ja miss universumin välillä on naisillakin vaihtoehtoja. Suurin osa naisista on melko tavallisia, yliopiston käyneitä, näkee arkisin töissä kahvikuppi kourassa ja joku mukava neule päällä.

No minäpä kerron. Olen juuri se nätiksi haukuttu, koulutettu ja upea sosiaalinen hauska nainen. Me tälläiset naiset tunnutaan keräävän ympärille niitä miehiä, jotka tykkää kuskata meitä Audiensa etupenkeillä. Me ollaan miesten egobuustaajia ja meidät hurmataan kauniilla lauseilla, huomiolla ja muulla myyntipuheella sinne Audiin istumaan. Sitten jossain vaiheessa suhdetta huomataankin oma esinearvo korkeammaksi kuin henkisyysarvo. Se siitä. Taas sama juttu. "Mut on isketty vain nukeksi, jännämiehen statukseksi". Kun tarpeeksi monta kertaa kokee tämän saman, niin luotto miehiin menee. En halua enää yhtään sellaista suhdetta. Sinkkuus on parempi vaihtoehto.

Ne hyvät syväliset miehet ovat sitten jo varattuja. He ovat sinkkuinakin niitä kilttimiehiä, jotka eivät uskalla lähestyä tällaista naista. Heillä on se asenne, että me ollaan vain niitä jännämiehiä varten, ei heitä. Tämmöinen syvällisyyttä kaipaava koulutettu upea leidi on heille aivan liian pelottava. Jos tutustut kilttimieheen ja juttelet heille vaikka kaupan kassajonossa, niin todennäköisesti menevät lukkoon ja karkaavat. Sinkkuus jää tuttavuudesta jäljelle.

Jos olet kilttimies, niin älä koskaan pidä itsestäänselvänä, että upea leidi ei teitä huoli. Kyllä me huolitaan. Te ette vain anna meille mahdollisuutta tutustua.

Omalla kauniilla ja fiksulla ystävällä on vaan ollut huonoa tuuria. Saisi varmasti useammankin miehin, mutta törmää niihin sopimattomiin. Viimeksi kiltiksi, fiksuksi, liikuntaa ja treenaamista harrastava. Osa osoittautui suorastaan psykopaatiksi ja muuksi. Halusin onnen ystävälleni, hän ansaitsee sen.

Vierailija kirjoitti:

En vain kiinnostu juuri kenestäkään. Monta kertaa olen ajatellut, että no nyt annan tälle miehelle mahdollisuuden, ehkä fiilikset heräävät kun vain jatkaa tapailua. Mutta ei siitä vain tule mitään, jos itse ei tee mieli edes halata tyyppiä (mistään läheisemmästä kontaktista puhumattakaan) ja toinen kuitenkin toivoisi suhteen etenevän. Sitten sitä yleensä vain ahdistuu toisen osoittamasta kiinnostuksesta ja pistää pelin poikki.

Etsi sellainen mies, mikä on vähän saman luonteinen kun sinäkin. Niin ei haittaa miestä vaikka  tai naista.  teillä on fiiliksiä aikaa odotella vaikka 10 vuotta. :)

Sinkku nainen on fiksu nainen. Parisuhde pilaa elämän. 

Miehistä löytyy kokemukseni mukaan paljon sellaisia jotka enemmän tai vähemmän tietoisesti hakee lähinnä kevyttä hengailusuhdetta. Itse taas kaipaan jo vähän enemmän, että yhdessä tehtäisiin vähän muutakin kuin sitä tiettyä ja oltaisiin jopa ihan oikea pari, eikä vain salapari kavereilta ja sukulaisilta piilossa.

Tässä ketjussa ei ole paljon puhuttu lapsista, mutta onhan sekin yksi aika tärkeä tekijä. Jos n. nelikymppinen sinkku jolla ei ole lapsia löytää muuten mukavan kumppanin on erittäin todennäköistä, että tällä on lapsia. Sitten taas sovittautuminen viikonloppu/vuoroviikko lapsiperhe-elämään on yksi aika iso tekijä, siinä kun tulee kaupan päälle mahdollinen katkera ex ja koko se kuvio jossa väistämättä itse on jaetulla ykkössijalla parterin jälkikasvun kanssa. Tuskin kuvio oleellisesti helpompi on niilläkään sinkuilla joilla itsellään on lapsia, siinähän sitten sovitellaan peräti kahden lapsiperheen arkea yhteen.

Omituista, että nykyään vähän käytetyt ovat sinkkuja. Minä ymmärrä sinkulla kierrätykseen osallistumattoman miehen tai naisen. Eronnut on eronnut, ei mikään sinkku. Yleensäkin koko sana on yököttävä. Jos vanhapiika tai vanhapoika ei miellytä, niin sanokaa vaikka naimaton tai itsellinen. Sinkusta minulle tulee aina mieleen muuan sukulaistäti, joka oli nuorena ollut herrasväessä palveluksessa ja oppinut jonkin verran kyökkiruotsia, joten kahvelit, hantuukit, seksit ja sinkut tulivat sujuvasti. Eikä seksi tarkoittanut petipuuhia sen enempää kuin sinkku naimatonta ihmistä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan pitää jotain tasoa. Miksi kelpuuttaisin jonkun elämäntapatyöttömän kaljankittaajan, kun en itsekään ole sellainen?

Koska naiselle tulisi kelvata mies kuin mies. Ainakin aika monen miehen mielestä.

Puhu vain omasta puolestasi, älä "monen miehen" puolesta, jooko? 

Vierailija kirjoitti:

Eläkeikää lähestyvät työkaverit tulevat ehdottelemaan "kuinka kiva poika minulla sinulle olisi" ja tuo kiva poika onkin sitten Pena 40 v, joka asuu vielä kotona, rassaa autoja ja on työtön. On myös tyrkytetty päälle kolmekymppistä, vanhemmissaan kiinniolevaa "Mikkoa", jolla on vaikea huoltajuuskiista lapsensa äidin kanssa ja sanottu "kuinka teillä on niin paljon yhteistä".

Jos tuo on totta, aika tökeröitä työkavereita sulla.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että suurin osa ihmisistä kyllä "oikean" tyypin kanssa on halukas seurustelemaan tosissaankin. Näitä säädöiksi jääviä joutuu matkan varrella useampikin sinkku kohtaamaan.

No kumma sitten kun on olemassa ihmisiä, jotka eivät koko elämänsä aikana kohtaa sitä "oikeaa". 

Vierailija kirjoitti:

No minäpä kerron. Olen juuri se nätiksi haukuttu, koulutettu ja upea sosiaalinen hauska nainen. Me tälläiset naiset tunnutaan keräävän ympärille niitä miehiä, jotka tykkää kuskata meitä Audiensa etupenkeillä. Me ollaan miesten egobuustaajia ja meidät hurmataan kauniilla lauseilla, huomiolla ja muulla myyntipuheella sinne Audiin istumaan. Sitten jossain vaiheessa suhdetta huomataankin oma esinearvo korkeammaksi kuin henkisyysarvo. Se siitä. Taas sama juttu. "Mut on isketty vain nukeksi, jännämiehen statukseksi". Kun tarpeeksi monta kertaa kokee tämän saman, niin luotto miehiin menee. En halua enää yhtään sellaista suhdetta. Sinkkuus on parempi vaihtoehto.

Ne hyvät syväliset miehet ovat sitten jo varattuja. He ovat sinkkuinakin niitä kilttimiehiä, jotka eivät uskalla lähestyä tällaista naista. Heillä on se asenne, että me ollaan vain niitä jännämiehiä varten, ei heitä. Tämmöinen syvällisyyttä kaipaava koulutettu upea leidi on heille aivan liian pelottava. Jos tutustut kilttimieheen ja juttelet heille vaikka kaupan kassajonossa, niin todennäköisesti menevät lukkoon ja karkaavat. Sinkkuus jää tuttavuudesta jäljelle.

Jos olet kilttimies, niin älä koskaan pidä itsestäänselvänä, että upea leidi ei teitä huoli. Kyllä me huolitaan. Te ette vain anna meille mahdollisuutta tutustua.

Tuota, eikö kannattaisi itse tehdä jotakin? Tuosta saa sellaisen kuvan, että olet täysin niiden miesten armoilla, jotka sinua tulevat iskemään ja että sinut kaapataan mukaan kuin tahdoton nukke. Lähesty itse haluamaasi syvällistä miestä, niin ei tarvitse olla Makkaraperuna-Paavon panona siellä Audin takapenkillä.

Roadwalker kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minäpä kerron. Olen juuri se nätiksi haukuttu, koulutettu ja upea sosiaalinen hauska nainen. Me tälläiset naiset tunnutaan keräävän ympärille niitä miehiä, jotka tykkää kuskata meitä Audiensa etupenkeillä. Me ollaan miesten egobuustaajia ja meidät hurmataan kauniilla lauseilla, huomiolla ja muulla myyntipuheella sinne Audiin istumaan. Sitten jossain vaiheessa suhdetta huomataankin oma esinearvo korkeammaksi kuin henkisyysarvo. Se siitä. Taas sama juttu. "Mut on isketty vain nukeksi, jännämiehen statukseksi". Kun tarpeeksi monta kertaa kokee tämän saman, niin luotto miehiin menee. En halua enää yhtään sellaista suhdetta. Sinkkuus on parempi vaihtoehto.

Ne hyvät syväliset miehet ovat sitten jo varattuja. He ovat sinkkuinakin niitä kilttimiehiä, jotka eivät uskalla lähestyä tällaista naista. Heillä on se asenne, että me ollaan vain niitä jännämiehiä varten, ei heitä. Tämmöinen syvällisyyttä kaipaava koulutettu upea leidi on heille aivan liian pelottava. Jos tutustut kilttimieheen ja juttelet heille vaikka kaupan kassajonossa, niin todennäköisesti menevät lukkoon ja karkaavat. Sinkkuus jää tuttavuudesta jäljelle.

Jos olet kilttimies, niin älä koskaan pidä itsestäänselvänä, että upea leidi ei teitä huoli. Kyllä me huolitaan. Te ette vain anna meille mahdollisuutta tutustua.

Tuota, eikö kannattaisi itse tehdä jotakin? Tuosta saa sellaisen kuvan, että olet täysin niiden miesten armoilla, jotka sinua tulevat iskemään ja että sinut kaapataan mukaan kuin tahdoton nukke. Lähesty itse haluamaasi syvällistä miestä, niin ei tarvitse olla Makkaraperuna-Paavon panona siellä Audin takapenkillä.

No sehän johtuu myöskin siitä, että nämä miehet, jotka eivät sitten haluakaan vakavaa suhdetta saattavat vaikuttaa ihanilta ja kilteiltä! Joka kerta sitä uskoo ja ajattelee, että NYT. Nyt löytyi se ihana herkkä mies minulle! Kunnes totuus paljastuu.

Selittäisikö Vuorisalmen sinkkuutta tää juttu sen omilla sivuilla:

http://loveincmedia.com/2017/01/14/mita-vastarakastuneen-tulisi-tietaa/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kovat kriteerit ja totuttu liian hyvään? Voisin kuvitella, että Leppilammen jälkeen perus Jani Tuusulasta ei oikein säväytä.

Miksi tuusulalaisen perusjanin pitäisi säväyttää upean näköistä lääkäriä?

Koska Mikko Leppilampi saa 28-32v upean lääkärin, jos haluaa. Emilia näyttäisi olevan 38 jo.

Kaikki kauniit naiset eivät välttämättä tunne miehiä kovin hyvin. Nuorena on saatu seuraa ulkonäöllä. Nuoret miehet ovat aina esittäneet sellaista roolia mitä on pitänyt kaunottaren saadakseen. Jos joutuukin kolmekymppisenä sinkkuna alkamaan aloitteelliseksi niin se voi olla aivan tuntematonta aluetta.

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkku, keski-ikäinen. Omistan asuntoni, en tarvitse ukkoa elättämään itseäni, enkä vaihtamaan lamppujani, korjaamaan rikkinäistä keittiön hanaa enkä avaamaan tukkoon mennyttä viemäriä. Auton renkaatkin osaan vaihtaa itse. Miehet eivät uskalla seurustella kaltaiseni naisen kanssa.

Mistä tämä tulee, tämä ajatus etteivät uskalla? Parempi vaan jos nainen on itsenäinen arjen asioissa, vaikka ei se mikään merkittävä tekijä ole.

M38

Vierailija kirjoitti:

No, enpä nyt tiedä omasta upeudestani sen kummemmin, mutta olisihan noita ottajia ollut ihan aina. Ketään en kuitenkaan ole koskaan huolinut, koska olen ollut elämässäni kiinnostunut ihan muista asioista kuin parisuhteilusta. Olen kunnianhimoinen, tykkään opiskella ja luoda uraa, matkustella ja kohdata uusia ihmisiä, ihastua ja joskus tapaillakin, varaamatta itseäni kenellekään erityisesti. Kun sen aika on, teen lapsen yksin, kykenen kyllä tarjoamaan erinomaisen elintason ja turvallisen perheympäristön ilman miestä. (Itse asiassa on varmempaakin sulkea kaikki riskit ulkopuolelle, sen verran erikoisia parisuhteita on tuttavapiirissä tullut nähtyä.)

Maailma muuttuu, ydinperhe ei ole enää muodissa. Mitä sitä aikaa kesti, puolisen vuosisataa? Nyt kun on mahdollisuus valita, ihmiset valitsevat muita asioita kuin perinteisen perhemallin, eikä siinä ole mitään väärää.

Yleissivistyksesi on ainakin jäänyt lapsen tasolle. Kun ei riitä puoli vuosituhattakaan.