Lue keskustelun säännöt.
tositarinoita kilttimiehen surullisista baariseikkailuista
11.02.2017 |
Masentaa tuo toisen ketjun kilttimiehiä syyllistävä kommentointi. Tässä tulee nyt tositarinaa, toivottavasti se avartaa ymmärrystänne.
Olin ehkä 24-vuotias. Olin tuskaillut yksinäisyyden kanssa pitkään, nettideittailu turhautti, koska en saanut naisia treffeille, kyselin nettipalstalta mitä tehdä. Siellä neuvottiin menemään baariin, joten rohkaistuin kesälomalla kokeilemaan. Mulla ei ollut kavereita, joten yksin meneminen oli ainoa vaihtoehto. Muutaman ekan kerran kävi, että kävelin vain kaupungilla, enkä uskaltanut minnekään, isokokoiset portsarit olivat pelottavan oloisia.
Aloin käymään baareissa ensin alkuillasta rauhallisempaan aikaan, jotta saisin tottumusta ja lopulta uskaltaudun yökerhoon, melkoisessa paniikissa. En ollut koskaan pitänyt juomisesta, joten menin sinne selvin päin, ostin kokiksen ja siemailin siitä illan aikana.
Siellä oli aivan erilaista kun olin netin palstoilta lukenut. Miehet ja naiset omissa porukoissa. Olisin saattanut rohkaistua lähestymäänkin jotakuta, jos olisin nähnyt miten muut miehet sen tekevät, mutta mitään sellaista ei tapahtunut. Yritin katsekontaktia naisten kanssa, he eivät olleet huomaavinaankaan. Tyypit näyttivät tuntevan toisensa entuudestaan. Illan aikana ehkä vain kerran näin kun pari hyvännäköistä, raamikasta miestä yritti lähestyä naisparia, näin vain naisten ravistelevan päätään ja miehet palasivat omaan pöytäänsä. Ehkä oli liian aikaista, porukka ei ollut vielä tarpeeksi humalassa?
Kokeilin seuraavina viikonloppuina tulla aina vain myöhemmin, vaihtelin paikkoja, (en pystynyt olemaan niissä kovin pitkään), mutta ei, mitään halua uusiin ihmisiin tutustumisesta en havainnut, miehillä vähän yritystä, naisilla ei senkään vertaa. Naiset pysyivät tiivisti kavereidensa seurassa, eivät antaneet mitään tilaisuutta, ei elettäkään, miehen lähestyä, ujoja vilkaisuja miesten suuntaan joskus harvoin, ei edes niiden komeimpien. Miten ihmeessä tällaisessa ympäristössä naisiin tutustuu? Ja se kamala meteli, se hermoja koetteleva musiikin jumputus, miten siellä voi keskustella? Hauskaa pitämään? Roskaa.
Joissain yökerhoissa, tanssilattian ympärille on laitettu kaide, jonka ääreen miehet asettuu, kun naiset menevät muka hauskaa pitämään, tosiasiassa esittelemään sinne paikkojaan, kiemurtelemaan ja tekemään niitä panemisliikkeitään. Ehkä se hauskuus naisilla on miesten huomion saaminen, katseen kohteena oleminen, kiusaaminen. Mutta tuohon se sitten useimmiten jääkin. Naiset ei uskaltaudu sen pitemmälle.
(Jatkuu kommenteissa)
Kommentit (58)
Kunnon miehet- siis ne jotka pariutuvat- eivät käy baareissa kuolaamassa naisten perään. Yksikään suhteistani ei ole baari-illan peruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ilmettä kun olen 20 ja tiedän että tulevaisuuteni on kuten ap:lla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ilmettä kun olen 20 ja tiedän että tulevaisuuteni on kuten ap:lla.
Mullakaan ei ilmettä, kun olen 30 ja aiempi elämäni ja havainnot sekä tulevaisuuteni on kuten ap:lla
Ja vielä ihmetellään miksi syntyvyys laskee. Pariutumisongelma on todellinen.
Itsekään tavismiehenä en ymmärrä miten baareissa pariudutaan, en osaa yhtään sitä baarikeskustelun taitoa.
Tämä onkin vähän lose-lose-tilanne kun baarissa on todellisella epämukavuusalueella ja nettideittailussa ei vain tavismiehelle ole minkäänlaista kysyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverittomuus on tuossa aika tärkeä ongelma. Naiset usein syyllistävät miehiä tuosta mutta siinä mielessä se on kuitenkin käypä puheenaihe, että ilman sitä kaverien tuomaa sosiaalista nostetta on se naisten lähestyminen paljon vaikeampaa. Se noste on silloin pakko rakentaa joko kokonaan omasta päästä tai rakentamalla sitä iltaa muilla onnistumisen kokemuksilla.
Ja jos tanssiminen on täysin luonnotonta niin siinä menee aika paljon tilaisuuksia saamatta myös. Miehen on helppo nousta keskiverron yläpuolelle käymällä edes jotain lyhytkursseja, jotta siitä liikkumisesta tulee vähän rennompaa ja joitakin yksinkertaisia liikkeitä voi viedä myös yökerhoon.
Höh. Olisin halunnut lukea tässä ruoanlaiton lomassa jonkin kilttimies/jännis eroottistraagisen novellin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva kuulla naistenkin baariseikkailuista?
Mikä sen toisen ketjun kommentoinnissa oli syyllistävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höh. Olisin halunnut lukea tässä ruoanlaiton lomassa jonkin kilttimies/jännis eroottistraagisen novellin.
Halusit vain lukea jännämiehen pakaroista eikä karumpi kilttimiehen elämänkokemus kiinnosta?
Ota nainen, jolla on yksi lapsi valmiina ja viettää hyvin säännöllistä yh:n elämää. Oletko hankkinut koiran? Sen avulla pääsisit juttusille. Tuossa 39 v iässäsi ei kannata sortua mahoihin naisiin, vaan sellainen joka on osoittanut hedelmällisyytensä jo kerran, on varmin. Bonuksena, jos et tahdo lapsia, niin nainen ei jää lapsettomaksi kuitenkaan. Nainen joka huolehtii lapsesta on ymmärtäväisempi. Sen pusun saat, jos ensin lämmität naisen poskea vaikka kädelläsi:) Punastumisesi kuuluu asiaan, sillä onhan se mahtavaa, jos kilttimieskin saa läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä ettei ongelmasi ole pelkästään parisuhteen puute vaan ylipäätään ihmissuhteen, ystävyyssuhteen puute. Kuulostaa siltä ettet ole oppinut luontevaa yhdessäoloa ihmisten kanssa, jos sinulla ei ole ystäviä ja jopa baarien portsarit pelottavat.
Suosittelisin avointa mieltä ja ystävällistä suhtautumista ihmisiin ylipäätään.
Se on just täysin samanlaista naisillekin. Minä en lähes ikinä tutustunut keneenkään mieheen baarissa.
Muutos tuli, kun aloin tehdä itse aloitteita miehille. Mitenkö uskalsin mennä yksin juttelemaan johonkin miesporukkaan? One word: feissaus!
Työskentelin kesätöissä yhden kesän feissarina. Aloitin ujona ja lopetin paatuneena vieraille juttelijana. Kun joka päivä päivästä toiseen aamusta iltaan menet pysäyttämään ventovieraan ihmisen kadulla ja juttelet sille, niin pystyt sen jälkeen mihin vain.
Suosittelen kaikille, jotka ovat sosiaalisesti yhtä käsiä vieraiden ihmisten kanssa kuin mä olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on just täysin samanlaista naisillekin. Minä en lähes ikinä tutustunut keneenkään mieheen baarissa.
Muutos tuli, kun aloin tehdä itse aloitteita miehille. Mitenkö uskalsin mennä yksin juttelemaan johonkin miesporukkaan? One word: feissaus!
Työskentelin kesätöissä yhden kesän feissarina. Aloitin ujona ja lopetin paatuneena vieraille juttelijana. Kun joka päivä päivästä toiseen aamusta iltaan menet pysäyttämään ventovieraan ihmisen kadulla ja juttelet sille, niin pystyt sen jälkeen mihin vain.
Suosittelen kaikille, jotka ovat sosiaalisesti yhtä käsiä vieraiden ihmisten kanssa kuin mä olin.
Feissarit ovat vain lievästi vähemmän kamalia kuin puhelinmyyjät. Ei tuota kuulu suositella kenellekään.
Ei hyvänen aika mitä tärisevällä äänellä sepostettua jaskaa ( ei pahalla). Olen itse ns. tavallinen mies, en pitkä enkä mikään komeinkaan, enkä supliikkimies naisten kanssa. Kuitenkin baariin kun menee ja parit drinksut juoneena kun painuu tanssilattialle sinne naisporukoiden sekaan niin johan löytyy seuraa. Joko yöseuraa tai ihan vain siellä baarissa pääsee porukkaan mukaan hauskanpitoon.
Surullista luettavaa :(
Virolaisilla on sananlasku: "tyhmä saa kirkossakin turpaan" ja se sopii tähän aloitukseen jotenkin tosi hyvin.
Mietin, järjestävätköhän seurakunnat nykyään sosiaalisesti syrjäytyneille nuorille jotain tutustumisiltoja? Muistan kuulleeni omassa nuoruudessani, että sellaisia oli jossain.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Se on just täysin samanlaista naisillekin. Minä en lähes ikinä tutustunut keneenkään mieheen baarissa.
Muutos tuli, kun aloin tehdä itse aloitteita miehille. Mitenkö uskalsin mennä yksin juttelemaan johonkin miesporukkaan? One word: feissaus!
Työskentelin kesätöissä yhden kesän feissarina. Aloitin ujona ja lopetin paatuneena vieraille juttelijana. Kun joka päivä päivästä toiseen aamusta iltaan menet pysäyttämään ventovieraan ihmisen kadulla ja juttelet sille, niin pystyt sen jälkeen mihin vain.
Suosittelen kaikille, jotka ovat sosiaalisesti yhtä käsiä vieraiden ihmisten kanssa kuin mä olin.
Nais-feissareille vastataan kiltisti ja jutellaan mielellään, (=erityisesti jos on nätti tapaus kyseessä).
Mies-feissareille usein haistatellaan avoimesti ja käsketään painua v*ttuun, en usko että ujolle tuollainen haistattelu sopii muuhun kuin paniikkihäiriön hankintaan.
Kaffepulla kirjoitti:
Surullista luettavaa :(
Virolaisilla on sananlasku: "tyhmä saa kirkossakin turpaan" ja se sopii tähän aloitukseen jotenkin tosi hyvin.
Mietin, järjestävätköhän seurakunnat nykyään sosiaalisesti syrjäytyneille nuorille jotain tutustumisiltoja? Muistan kuulleeni omassa nuoruudessani, että sellaisia oli jossain.
Haaveilitko seurakunnan räjäyttämisestä silloin kun niitä järjestettiin, jotta heikompia aines häviäisi? Tuon sananlaskun ylpeänä kertomisen perusteella haaveilit.
Lopulta tulin tulokseen, että yökerhot eivät ole mun juttuni, aloin etsimään rauhallisempia paikkoja, joissa voisi jopa kuullakin, mitä toinen sanoo. Ongelma noissa paikoissa oli se, että niihin kokoontui seurueita, joiden kanssa keskusteluyhteyteen pääseminen oli vieläkin vaikeampaa.
Sen kesän ajan pakotin itseni joka viikonloppu jonnekin "viihteelle" "hauskaa" pitämään. Sinä aikana en saanut kontaktia yhteenkään sinkkunaiseen. En ymmärrä, miten naiset yleensäkin voivat vaatia mieheltä menemään pokkana pöytään, jossa on useampi nainen ja yrittää siinä herätellä jotain keskustelua, ilman että yhdeltäkään pöydän naiselta on saanut mitään indikaatiota kiinnostuksesta. En voisi ikinä kuvitella tekeväni noin. Siinä täytyisi olla melkoisessa humalassa ja niinhän tuossa tilanteessa usein miehet ovatkin, mutta voiko muuta odottaa? Kerran näin tilanteen, jossa asiallisen oloisen miehen yrittäessä lähestyä naisparia, yksi nainen mitään sanomatta aivan tyynesti näytti keskisormea miehelle. Ajattelin, että jos mulle olisi tapahtunut noin, olisin ollut täysin järkyttynyt ja rikki useamman päivän.
Kesästä jäi yksi positiivinen muisto. Neuvoin ulkopaikkakuntalaista ryhmää, siinä oli 2 avioparia, karaokebaariin ja yllättäen ne pyysi mua mukaansa ja vietin osan illasta heidän kanssaan.
Onko tällä tarinalla onnellinen loppu?
Baareissa käynnit lopulta harveni, kokeilin nettideittailua muutaman kerran. Nyt olen 39-vuotias, en ole koskaan seurustellut, en koskaan edes suudellut naista. Millään tuolla ei ole oikeastaan enää mitään merkitystä. En kärsi enää yksinäisyydestä, en odota löytäväni koskaan ketään. Kiinnostukseni on kohdistunut muualle.
ap