En viihdy lasteni ja perheeni kanssa

Enkä mä ehkä syntipukiksi ole ajautumassa (joku toinen ehkä on, mutta kunhan sanon) vaan ennemminkin koen, että sellaiseksi, jonka yli vain voi kävellä. Tosin oikeasti lapset ei kävele _mun_ yli, mutta he eivät kuuntele mitä minä sanon. Se tulee haittaamaan heitä itseään aikuisina sitten. Jos jää pahoja tapoja yms. :( Kyllähän mieskin niistä sanoo, mutta ehkä meidän tavoitteet miehen kanssa on eri planeetoilta. Hänen tavoitteet on sellaiset että pelkään, ettei lapset opi ottamaan huomioon kuin sen, mikä itsestä tuntuu mukavalle. Että sitten heitä haukutaan. Enkä mä pysty puolustamaan heitä jos he eivät kerran ottaneet toisia huomioon ja sitten he romahtaa muiden haukuista, kun kukaan ei "ymmärrä".

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko niin, että et viihdy miehen kanssa? Ja siksi yhdessäolo lastenkin kanssa rasittaa? Ymmärrän kyllä tuon yksin olemisen kaipuun. Itsekin viihdyn yksin ja siksi yksinhuoltajuus toisinaan rasittaa, kun koko ajan pitää seurustella ja olla läsnä. Ei voi vaan vetäytyä oven taakse piiloon.

Mutta mä mietin asiaa niin, että mitä muka tekisin ilman lasta? Työpäivät menisivät ihan jees, mutta entä viikonloput? Ei mulla ole kavereita tai sukulaisia niin, että olisi edes joka toiselle viikonlopulle seuraa. Nyhjäisin yksin kotona ja asuisin av:lla. Ei kiitos.

No sielläpäin se kenkä varmaan puristaa :( Haaveilen välillä siitä, että saisin olla AIKUISEN kanssa, joka suhtautuu lapsiin ME AIKUISET YHDESSÄ -RINTAMANA, eikä karkaile aikuisten rintamasta lasten puolelle ja jätä minua yksin. Että aikuiset sopivat yhdessä lasten asioista, eikä mies lasten kanssa kuin minua ei olisikaan.

ap

Haaveilet soi että sinäkin olisit perheen aikuinen ja Osallistuisit perheen elämään, lasten hoitamiseen ja kotitöihin.

Eiku toimeksi! Vaikeeta on ulkopuolista palstalla roikkujaa nähdä yhteisenä Aikuisten Rintamana

Vierailija kirjoitti:

Tiettyyn rajaan saakka on vain ymmärrettävä, että perhettä on siedettävä. Mutta jos koko ajan on tai kokee olevansa se, josta imetään mehut ilmat, että pääsee tankkaamaan uutta, vihastuu ja myöhemmin uupuu.

Yksi keino on varata vaikka kerran viikossa säännöllisesti aikaa esim kolme tuntia. Se on aikaa, jolloin saa tehdä ihan mitä hyvänsä tai olla tekemättä ja käydä vaikka vaan kaduilla ja kylillä pällistelemässä ihmisiä.

Minulla on ehkä kolme tuntia viikossa sellaista aikaa etten voi tehdä mitä haluan. Ei toki joka viikko. Esim joka toinen viikko teen ruokaa tai vien lapsen hammaslääkäriin.

Muuten istun sohvalla ja haukun miestä, lapsia, äitiä tai isän vaimoa palstalla

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko niin, että et viihdy miehen kanssa? Ja siksi yhdessäolo lastenkin kanssa rasittaa? Ymmärrän kyllä tuon yksin olemisen kaipuun. Itsekin viihdyn yksin ja siksi yksinhuoltajuus toisinaan rasittaa, kun koko ajan pitää seurustella ja olla läsnä. Ei voi vaan vetäytyä oven taakse piiloon.

Mutta mä mietin asiaa niin, että mitä muka tekisin ilman lasta? Työpäivät menisivät ihan jees, mutta entä viikonloput? Ei mulla ole kavereita tai sukulaisia niin, että olisi edes joka toiselle viikonlopulle seuraa. Nyhjäisin yksin kotona ja asuisin av:lla. Ei kiitos.

No sielläpäin se kenkä varmaan puristaa :( Haaveilen välillä siitä, että saisin olla AIKUISEN kanssa, joka suhtautuu lapsiin ME AIKUISET YHDESSÄ -RINTAMANA, eikä karkaile aikuisten rintamasta lasten puolelle ja jätä minua yksin. Että aikuiset sopivat yhdessä lasten asioista, eikä mies lasten kanssa kuin minua ei olisikaan.

ap

Haaveilet soi että sinäkin olisit perheen aikuinen ja Osallistuisit perheen elämään, lasten hoitamiseen ja kotitöihin.

Eiku toimeksi! Vaikeeta on ulkopuolista palstalla roikkujaa nähdä yhteisenä Aikuisten Rintamana

Ei vaan mies on asenteellaan vaikuttanut tähän. Istun sohvalla koska mun mielipiteitten yli kävellään = rikotaan aikuisten yhteisrintama.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiettyyn rajaan saakka on vain ymmärrettävä, että perhettä on siedettävä. Mutta jos koko ajan on tai kokee olevansa se, josta imetään mehut ilmat, että pääsee tankkaamaan uutta, vihastuu ja myöhemmin uupuu.

Yksi keino on varata vaikka kerran viikossa säännöllisesti aikaa esim kolme tuntia. Se on aikaa, jolloin saa tehdä ihan mitä hyvänsä tai olla tekemättä ja käydä vaikka vaan kaduilla ja kylillä pällistelemässä ihmisiä.

Minulla on ehkä kolme tuntia viikossa sellaista aikaa etten voi tehdä mitä haluan. Ei toki joka viikko. Esim joka toinen viikko teen ruokaa tai vien lapsen hammaslääkäriin.

Muuten istun sohvalla ja haukun miestä, lapsia, äitiä tai isän vaimoa palstalla

Ap

Tämä ei ollut ap.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko niin, että et viihdy miehen kanssa? Ja siksi yhdessäolo lastenkin kanssa rasittaa? Ymmärrän kyllä tuon yksin olemisen kaipuun. Itsekin viihdyn yksin ja siksi yksinhuoltajuus toisinaan rasittaa, kun koko ajan pitää seurustella ja olla läsnä. Ei voi vaan vetäytyä oven taakse piiloon.

Mutta mä mietin asiaa niin, että mitä muka tekisin ilman lasta? Työpäivät menisivät ihan jees, mutta entä viikonloput? Ei mulla ole kavereita tai sukulaisia niin, että olisi edes joka toiselle viikonlopulle seuraa. Nyhjäisin yksin kotona ja asuisin av:lla. Ei kiitos.

No sielläpäin se kenkä varmaan puristaa :( Haaveilen välillä siitä, että saisin olla AIKUISEN kanssa, joka suhtautuu lapsiin ME AIKUISET YHDESSÄ -RINTAMANA, eikä karkaile aikuisten rintamasta lasten puolelle ja jätä minua yksin. Että aikuiset sopivat yhdessä lasten asioista, eikä mies lasten kanssa kuin minua ei olisikaan.

ap

Haaveilet soi että sinäkin olisit perheen aikuinen ja Osallistuisit perheen elämään, lasten hoitamiseen ja kotitöihin.

Eiku toimeksi! Vaikeeta on ulkopuolista palstalla roikkujaa nähdä yhteisenä Aikuisten Rintamana

Ei vaan mies on asenteellaan vaikuttanut tähän. Istun sohvalla koska mun mielipiteitten yli kävellään = rikotaan aikuisten yhteisrintama.

ap

Olet istunut jo vuosia. Joskus syynä on äiti (et voi tehdä mitään muiden eteen, et voi siivota)

Joskus syynä on mies (en tiedä miksi)

Joskus lapset, jotka on epäviihdyttäviä ja kitisee - et enää koskaan tee heille ruokaa.

Koskaan syy ei ole SINÄ tai sisäinen itsekkyys ja puhdas laiskuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiettyyn rajaan saakka on vain ymmärrettävä, että perhettä on siedettävä. Mutta jos koko ajan on tai kokee olevansa se, josta imetään mehut ilmat, että pääsee tankkaamaan uutta, vihastuu ja myöhemmin uupuu.

Yksi keino on varata vaikka kerran viikossa säännöllisesti aikaa esim kolme tuntia. Se on aikaa, jolloin saa tehdä ihan mitä hyvänsä tai olla tekemättä ja käydä vaikka vaan kaduilla ja kylillä pällistelemässä ihmisiä.

Minulla on ehkä kolme tuntia viikossa sellaista aikaa etten voi tehdä mitä haluan. Ei toki joka viikko. Esim joka toinen viikko teen ruokaa tai vien lapsen hammaslääkäriin.

Muuten istun sohvalla ja haukun miestä, lapsia, äitiä tai isän vaimoa palstalla

Ap

Tämä ei ollut ap.

ap

Kolme tuntia kuukaudessa perheelle ja kotitöille on ihan maksimi

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiettyyn rajaan saakka on vain ymmärrettävä, että perhettä on siedettävä. Mutta jos koko ajan on tai kokee olevansa se, josta imetään mehut ilmat, että pääsee tankkaamaan uutta, vihastuu ja myöhemmin uupuu.

Yksi keino on varata vaikka kerran viikossa säännöllisesti aikaa esim kolme tuntia. Se on aikaa, jolloin saa tehdä ihan mitä hyvänsä tai olla tekemättä ja käydä vaikka vaan kaduilla ja kylillä pällistelemässä ihmisiä.

Minulla on ehkä kolme tuntia viikossa sellaista aikaa etten voi tehdä mitä haluan. Ei toki joka viikko. Esim joka toinen viikko teen ruokaa tai vien lapsen hammaslääkäriin.

Muuten istun sohvalla ja haukun miestä, lapsia, äitiä tai isän vaimoa palstalla

Ap

Tämä ei ollut ap.

ap

Kolme tuntia kuukaudessa perheelle ja kotitöille on ihan maksimi

ap

Mä käyn töissä, mies ei. Muutenkin rahoitan elämämme. (Tuo ei ollut minä.) Ja tekisin enemmän, jos saisin siitä iloa.

ap