En viihdy lasteni ja perheeni kanssa

Ootko masentunu?

Vela kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela kirjoitti:

Itse olet elämänvalintasi tehnyt ja jos niiden seuraukset eivät miellytä, niin kyllä. Sinun on syytä hävetä tilannettasi ja asennettasi.

Avaisitko hiukan lisää logiikkaasi? Että tajuaisin, nyt en näe noilla yhteyttä.

ap

Kukaan ei ole pakottanut sinua valitsemaan miestäsi, tekemään lapsia, valitsemaan nykyistä asuinpaikkaasi, opiskelemaan valitsemaasi alaa, valitsemaan nykyistä työpaikkaasi jne. Kaikki on seurausta omista valinnoistasi.

En silti tullutkaan onnelliseksi. Miten tuo mitä sanoit muuttaa asiassa mitään?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ootko masentunu?

Kyllä olen :( Ja terapiassa.

ap

Turha itkeä enää kun paskat on jo housussa. Mitäs läksit 😂

Ootko psykoosissa?

Kivikissaäiti?

Äitihullu voi 3500

Vierailija kirjoitti:

Ootko psykoosissa?

No en ole, on se nyt kumma, että jos kykenet miettimään ikäviäkin asioita, niin luullaan psykoottiseksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Turha itkeä enää kun paskat on jo housussa. Mitäs läksit 😂

Ei se nyt niin mene, ihme kurjaliston asenne. Sieltäkö taustasta sä ponnistat?

ap

Olisiko niin, että et viihdy miehen kanssa? Ja siksi yhdessäolo lastenkin kanssa rasittaa? Ymmärrän kyllä tuon yksin olemisen kaipuun. Itsekin viihdyn yksin ja siksi yksinhuoltajuus toisinaan rasittaa, kun koko ajan pitää seurustella ja olla läsnä. Ei voi vaan vetäytyä oven taakse piiloon.

Mutta mä mietin asiaa niin, että mitä muka tekisin ilman lasta? Työpäivät menisivät ihan jees, mutta entä viikonloput? Ei mulla ole kavereita tai sukulaisia niin, että olisi edes joka toiselle viikonlopulle seuraa. Nyhjäisin yksin kotona ja asuisin av:lla. Ei kiitos.

Ihan ymmärrettävää. Itsekin vihaan välillä perhe-elämää. Erosin miehestä, koska en jaksanut sen ainaista valitusta. Lapsia kestän jotenkuten, mutta olen kyllä heillekin monet kerrat sanonut, että turpa kiinni tai äiti lähtee määrittelemättömäksi ajaksi tuntemaattomaan ulkomaankohteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko niin, että et viihdy miehen kanssa? Ja siksi yhdessäolo lastenkin kanssa rasittaa? Ymmärrän kyllä tuon yksin olemisen kaipuun. Itsekin viihdyn yksin ja siksi yksinhuoltajuus toisinaan rasittaa, kun koko ajan pitää seurustella ja olla läsnä. Ei voi vaan vetäytyä oven taakse piiloon.

Mutta mä mietin asiaa niin, että mitä muka tekisin ilman lasta? Työpäivät menisivät ihan jees, mutta entä viikonloput? Ei mulla ole kavereita tai sukulaisia niin, että olisi edes joka toiselle viikonlopulle seuraa. Nyhjäisin yksin kotona ja asuisin av:lla. Ei kiitos.

No sielläpäin se kenkä varmaan puristaa :( Haaveilen välillä siitä, että saisin olla AIKUISEN kanssa, joka suhtautuu lapsiin ME AIKUISET YHDESSÄ -RINTAMANA, eikä karkaile aikuisten rintamasta lasten puolelle ja jätä minua yksin. Että aikuiset sopivat yhdessä lasten asioista, eikä mies lasten kanssa kuin minua ei olisikaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan ymmärrettävää. Itsekin vihaan välillä perhe-elämää. Erosin miehestä, koska en jaksanut sen ainaista valitusta. Lapsia kestän jotenkuten, mutta olen kyllä heillekin monet kerrat sanonut, että turpa kiinni tai äiti lähtee määrittelemättömäksi ajaksi tuntemaattomaan ulkomaankohteeseen.

Kiitos sain tästä päivän naurut !

ap

Mutta pelottaa ajatus olla lasten kanssa ilman toista aikuista siinä. Mitä voisin heille vahingossa tarkoittamattani tehdä. He (lapset) ovat lapsenkasvattajina minua fiksumpia, miksi heidät pitäisi alistaa kenenkään aikuisen valtaan?

ap

Itsekin olin äitiäni fiksumpi, mutta jouduin alistumaan. Yh-äiti alisti minua vaikka en olisi itse tehnyt pahaa minulle niin äitipä teki.

ap

Lapset ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä olevansa minua fiksumpia, siis empaattisempia, herkempiä, rakastavampia jne ja saattavat koska ovat lapsia ja alisteisessa asemassa uskoakin että heissä vika. Sitä tarkoitan. Jos minä siis teen virheitä kasvattajana.

ap

Tiettyyn rajaan saakka on vain ymmärrettävä, että perhettä on siedettävä. Mutta jos koko ajan on tai kokee olevansa se, josta imetään mehut ilmat, että pääsee tankkaamaan uutta, vihastuu ja myöhemmin uupuu.

Yksi keino on varata vaikka kerran viikossa säännöllisesti aikaa esim kolme tuntia. Se on aikaa, jolloin saa tehdä ihan mitä hyvänsä tai olla tekemättä ja käydä vaikka vaan kaduilla ja kylillä pällistelemässä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta pelottaa ajatus olla lasten kanssa ilman toista aikuista siinä. Mitä voisin heille vahingossa tarkoittamattani tehdä. He (lapset) ovat lapsenkasvattajina minua fiksumpia, miksi heidät pitäisi alistaa kenenkään aikuisen valtaan?

ap

Kyllä lapsilla täytyy rajat olla. Sain itse vapaan kasvatuksen ja se on erittäin huono vaihtoehto. Vanhempien pitäisi olla yhtä mieltä kasvatusasioista. Lapsi kasvaa kieroon, jos toinen vanhempi ajautuu syntipukiksi. Siinä olet oikeassa ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta pelottaa ajatus olla lasten kanssa ilman toista aikuista siinä. Mitä voisin heille vahingossa tarkoittamattani tehdä. He (lapset) ovat lapsenkasvattajina minua fiksumpia, miksi heidät pitäisi alistaa kenenkään aikuisen valtaan?

ap

Kyllä lapsilla täytyy rajat olla. Sain itse vapaan kasvatuksen ja se on erittäin huono vaihtoehto. Vanhempien pitäisi olla yhtä mieltä kasvatusasioista. Lapsi kasvaa kieroon, jos toinen vanhempi ajautuu syntipukiksi. Siinä olet oikeassa ap.

No tietty rajat jos meinaa jotain ihan älytöntä, mutta kun on vanhempia jotka haluaa määrätä siitäkin mitä lapsi ajattelee.

ap

Et viihdy kenenkään kanssa. Etkä itsesi kanssa.

Pers häiriö sen tekee

Asia ei tule muuttumaan kuten 90% tänään äänesti